Yleistä keskustelua musiikista ›

Pakko kysyä sulta Sävis ja tää nyt ei liity tähän keskusteluun, käytetäänkö yleisesti ilmaisua taidemusiikki keskusteltaessa klassisesta musiikista (vrt. sun kuvaus).
 
Kun kuitenkin kaikki tietää, mistä on kysymys ja tarvitaan "kattava" sana sille toiselle ja muulle musiikille niin esim Muusikkojen liiton työryhmä käyttää nimityksiä "taidemusiikki" ja sille kaikelle muulle "rytmimusiikki".
 
Tää ei liity mitenkään genrejen arvostukseen eikä kiellä, etteikö rytmimusiikin puolella esiintyisi taidetta.
Klassinen musiikki on vähän huono termi, kun silläkin puolella tehdään nykymusiikkia.
 
Keksitkö itse paremmat termit?

Kun kuitenkin kaikki tietää, mistä on kysymys ja tarvitaan "kattava" sana sille toiselle ja muulle musiikille niin esim Muusikkojen liiton työryhmä käyttää nimityksiä "taidemusiikki" ja sille kaikelle muulle "rytmimusiikki".
 
Tää ei liity mitenkään genrejen arvostukseen eikä kiellä, etteikö rytmimusiikin puolella esiintyisi taidetta.
Klassinen musiikki on vähän huono termi, kun silläkin puolella tehdään nykymusiikkia.
 
Keksitkö itse paremmat termit?
 
Joo, tässähän tämä vastaus tulikin. Jos haluaa olla vielä tarkempi, voi sanoa "länsimainen taidemusiikki" erotukseksi esim. Intian taidemusiikista.

Nooh, näinköhän ne nyt niin suurta luovutta aina on. Taitaa suurin osa mennä aikatavalla kaavan mukaan.
 
Niin ei ne kaikki rock/jazz -puolellakaan niin kovasti improvisoi mitä luulis.Olen lukenut muutamasta lähteestä ,että esmes Tony Iommin soolot olis etukäteen "kirjoitettuja".Tiedä sitten - kuulostaa aika -öh- oudolta (jos ootte Iommin livesooloilua kuulleet).
 
Mutta niinku tuossa kirjotin niin klasaripuolella nämä "ennalta sovitut" jutut on paljon tiukempia kuin rock/jazz -puolella.Toisaalta se vaatii sitten ehkä kuulijaltakin perehtymistä enemmän erottaa eri versioita sävellyksestä kun erot on pienempiä.
 
Mutta on helppo uskoa ,että improvisointiin ja sovitusten vapauteen tottuneesta rock-kitaristista saattaa klassisen puolen "kitara-oikealle-polvelle-peukalo-kaulan-taakse-jne." (kärjistys!) tuntua rajoittavalta vaikkei se sitä välttämättä olisikaan.

Mutta hei, yllättävän mielenkiintoista keskustelua.
 
Ilmeisesti sellisti saa yhtä hyvät kicksit tulkitsemisesta kuin improvisaatiosta/säveltämisestä. Tämähän on ainoastaan hieno asia!
 
Jos en saisi niin en olisi varmaan klasarialalle lähtenytkään, tai muusikoksi ylipäätään. Kai nyt muutkin kuin klasarimuusikot nauttivat myös niiden biisien esittämisestä, ei vain säveltämisestä tai vapaasta improvisoinnista.
 
Jotenkin välistä tuntuu, varsinkin huonoimmissa Klasari äänitteissä, että soittajia ei voisi vähempää kiinnostaa. Se sitten kuulostaa siltä että ne viitteelliset nuotti merkinnät on vain vedetty niin tarkkaan kuin mahdollista, ja koko hommasta puuttuu jotenkin sellainen hyvä henki ja se ei kuulosta "tuoreelta".
 
Tietysti klassisessa kuten muussakin musiikissa löytyy hyviä ja huonoja levytyksiä. Mutta sekin on kuitenkin loppujen lopuksi kuulijan korvasta kiinni, minkä kokee hyvänä ja minkä huonona. Nimenomaan tulkinnoista puhuttaessa.
 
Hyvä esimerkki on "legendaarinen" jokakodin hyllyn täyte "klassisia suosikki sävelmiä" tämä kokoelma antaa hyvän kuvan tuosta asiasta. Esimerkiksi niissä tuntuu kuin temmotkin olisi otettu metronomista. Diggailen elävää tempoa itse.
 
Olisikohan tarkoituksella tehtykkin tuollainen kotirouvien ruoanlaitto kokoelma?
 
No näiden halpiskokoelmien tekijät nyt eivät pyrikään mihinkään korkeaan tasoon missään suhteessa, ainoastaan saamaan ne hittibiisit tulkinnalla millä hyvänsä - ja yleensä mahdollisimman halvasti - levylle. Kyseessä on enemmänkin bisnes kuin taiteenteko. Tuo kotirouvakommentti oli aika osuva.
 
Mielestäni Klasarissa niitä raameja pitäisi kuitenkin venyttää. No niinhän on tapahtunutkin, jos otetaan nykymusiikki, uusklassismi, modernimpi kama yleensäkkin. Sinfonia orkestereiden pitäisi soittaa enemmän sitä mitä tapahtuu nykypäivänä. Eikä aina niitä Mozartteja. Itsekkin jo pidemmän aikaa odottanut että täällä Jyväskylässä soitettaisiin muutakin kuin Mozartin taikahuilua.
 
Totta. Ja nykysäveltäjät niitä raameja koko ajan venyttävätkin. Ihanne tietysti olisi, että vanhempaa musiikkia soitettaessakin pyrittäisiin koko ajan löytämään uusia tuoreita tulkintatapoja eikä ainoastaan tyytymään siihen, mikä aikanaan on hyväksi todettu. Siitä musiikista löytyy sitä tulkinnanvaraa, joten on sääli jos sitä ei ymmärretä käyttää. Sitä Taikahuiluakin viitsii kuunnella vielä kymmenennen kerran, jos tarjolla on tulkinnan puolesta jotain ennen kuulematonta.
 
Mutta eihän tälle mitään mahda, raha se on joka määrää, tälläkin alalla.
 
Tuo on kyllä monesti totta, ikävä kyllä.