Yleistä keskustelua musiikista ›

Devourment - Molesting the Decapitated

Mulla Deftonesin White Pony on ollut suhteellisen hankala levy. Kaksi kertaa levyn olen kuunnellut läpi ja vasta kolme biisiä ehtinyt kunnolla kolahtaa. Change (In The House Of Flies), Knife Prty ja Digital Bath.

Korn: Issues
 
Kun Korniin tutustuin Follow The Leaderin kautta, ja sen jälkeen hankin Issuesin, olin ns. "mitä vittua?" tilassa. Levy kuulosti aivan hirveältä, ainoastaan eka videobiisi Falling Away From Me potki joten kuten. Levy jäi hyllyyn about vuodeksi. Sen jälkeen aloin satunnaisesti kuuntelemaan, ja vähitellen levy alkoi aueta, nyt se on ehkäpä mielestäni jopa kovin Korn-albumi. Helvetin kylmä ja kolkko levy, tykkään.

Liekki - Veljet... siinä on jotain sanoin kuvaamatonta pulun kakkaa josta ei saa selvää vaikka kuinka haluais... jotaki veljesi ei oo hoomoo jotain sinne päin sain selvää..... Että repikää siitä huumoria.

Hoho. Tämä oli niin absurdia että repesi ja pahasti.
 
Juu, on se Veljet kova albumi..

MR. BUNGLEn Disco Volante.
Vähän hämärää kamaa aluks, mutta kun kerran pääsi sisään, niin siinä sitä sit oltiin... Nerokasta kerrassaan!!

No, ostettuani Halenin 5150:n ajattelin että siinä on monta täytekappaletta hittejä lukuunottamatta, mutta nykyään parhaat biisit levyltä/Van Halenilta ovat 5150 ja Love Walks In. Myös ...And Justice For All oli vähän vaikeasti avautuva.

Mulle koko Liekki touhu oli aluksi että häh? Tyyppi näppäilee kivasti kitaraa mutta eihän tässä tapahdu yhtään mitään. Onneksi olin totaalisen väärässä ja nyt levyhyllystä löytyy sekä Korppi että Rajan Piirsin Taa.
 
TOOLin levyt tippuvat myös samaan kategoriaan, paitsi että hyvät kutinat oli Aeniman kohdalla alusta asti. Lateralus olikin sitten ihan tuttua juttua.

Ehdottomasti St. Anger. Aluksi se on kuin kokovartalopuudutus, mutta sitten se alkaa vähitellen toimia ja paluuta ei enää ole. Loistava lätty, sanokoon muut mitä sanoo...

Noh Dream theaterin Metropolis part II avautuu aika vaikeasti... jos joku tajusi niin oliko se nyt se Miracle se tappaja?
 
Se oli se hypnisti. Tässä koko tarina:
 
http://www.dtfaq.com/category/12#1032

Aika moni maininnut YUP:n Lauluja metsästä-albumin. Itelle tuo albumi aukes heti ekalla kuuntelulla. Sen sijaan saman orkesterin uusin tuotos Keppijumppaa kesti aueta hetkisen, mutta nyt en löydä levyltä yhtään huonoa raitaa.

Monien kehujen saattelemana menin rohkeana poikana ja ostin Flower Kingsin unfold the future tupla cd:n Ensimmäisillä kuuntelukerroilla tuli selväksi, että onpas taitavasti soitettu... Onpas pitkiä biisejä (eka biisi puol tuntia ja risat)... Kyllähän täältä hyviä melodioita löytyy. Nojoo tuommosta se oli varmaan 2kk ja melkeen joka päivä kuuntelin ennenku kolahti! Tätä nykyä Flower Kings yks omia suosikkibändejä ja pidän sen pääjehua Roine Stoltia yhtenä parhaimmista biisien tekijöistä.

en ymmärrä miksi dream theaterin levyt olisivat vaikeasti avautuvia, meikään ne iski aikanaan heti ;) samoin spiral architect, spastic ink, meshuggah, necrophagist, the dillinger escape plan etc, bändit joita kaikki eivät jostain syystä jaksa kuunnella, vaatii kuulemma liikaa keskittymistä.
 
mutta ihmiset ovat erilaisia ja erilaiset levyt iskee eri lailla. kieltämättä, radioheadin kid-a oli aika outo aluksi ja onhan se sitä edelleen. turmion kätilötkin alkoi toimia vasta kun oli nähnyt keikan :D

Aika moni maininnut YUP:n Lauluja metsästä-albumin. Itelle tuo albumi aukes heti ekalla kuuntelulla. Sen sijaan saman orkesterin uusin tuotos Keppijumppaa kesti aueta hetkisen, mutta nyt en löydä levyltä yhtään huonoa raitaa.
 
Voisin allekirjoittaa tuon sanasta sanaan.

Kingston Wall - Tri-Logy, Ihan armotonta paskaa aluksi, eikä muuten levy "aukea" jälkeenpäinkään ellei kuuntele bändin muita levyjä.

Radioheadilta ollaan tietysti totuttu jonkinasteiseen vaikeuteen, mutta Hail to the Thief vaati uskomattoman määrän "ei vittu tämä on kyllä pettymys" -päivittelyjä, ennenkuin siitä alkoi saamaan mitään irti.

Martti Servo & Napander - Sydämen Amiraali
 
Heti aukesi - Hieno levy