Yleistä keskustelua musiikista ›

mistä johtuu, että useimmiten kun joku sanoo kuuntelevansa "vähän kaikkea" tai "kaikenlaista musiikkia", hän todellisuudessa tarkoittaa: "kuuntelen sitä mitä kiss fm soittaa, levyhyllyssäni on kolme levyä ja kaksi niistä on ostettu tallinnasta mustamäen torilta."
 
ja miten minä nyt voin sanoa kuuntelevani kaikenlaista musiikkia aiheuttamatta väärinkäsityksiä? pitäisikö sanoa kuuntelevansa kaikkea mitä EI soiteta kiss fm:llä?
koska niin. minä en pysty nimeämään yhtä tai muutamaa bändiä, joka olisi ylitse muiden. eikä se johdu siitä, että kuuntelisin niin vähän musiikkia, vaan todellakin kuuntelen paljon erilaista musiikkia. oma lauluharrastus ja monipuoliset muusikkosukulaiset ja -ystävät vielä laajentavat näkemystäni koko ajan.
 
niin.

Niinpä! Ja kun joku sanoo voivansa kuunnella aivan kaikkea niin voi olla varma, että hän ei kuuntele juuri mitään. On muuten uskomattoman rasittavaa, kun sanotaan, että ollaan niin kaikkiruokaisia. Totuus on kuitenkin se, että kun pistää jotain mielenkiintoista soimaan, niin alkaa valitus että ei tämmöstä.
 
Mitenhän tuon nyt sanoisi. Varmaankin voi sanoa jotain perusjuttua. Liekö tuo nyt niin tarpeen yleensä lyhyesti selittää musiikkimakuaan?
 
Itse sanon yleensä, että soitan kitaralla bluesia ja kuuntelen itse black metallia(totta). Siitäpähän repivät.

Itsekin olen sanonut että kuuntelen kaikenlaista musiikkia, mutta olen joskus miettinyt että onko todella näin. On nimittäin pari musiikkisuuntausta jotka eivät jaksa kiinnostaa ei sitten pätkääkään. Musiikkimakuni ylettyy blackmetallista ihan dancemusiikkiin asti, tosin välistä löytyy sellaista mikä ei kiinnosta. Suosikkibändit löytyvät kuitenkin tuolta metallimusiikin puolelta.
Voisi ehkä sanoa että musiikkimakuni on laaja mutta valikoiva... toisaalta miten tuon kukakin sitten ymmärtää. Mutta onko sillä lopulta niin suurta merkitystä?
 
Jos kaksi ihmistä sanoo että kuuntelevat kaikenlaista musiikkia, en silti odota että heidän musiikkimakunsa kävisivät yksiin. "Vähän kaikenlaista" on lopulta melko häilyvä käsite.

ja miten minä nyt voin sanoa kuuntelevani kaikenlaista musiikkia aiheuttamatta väärinkäsityksiä?
 
Et voikkaan. Tästähän ne vaikeudet alkavat. On ihmisiä jotka väittävät musiikin olevan heille "todella tärkeää", "elämää suurempi asia" etc. Hetken päästä huomaat, että eivät ne edes erota mitä musaa siellä taustalla soi. Pääasia, ettei ole liian kovalla ja että baari on auki. He tuskin myöskään voisivat kuvitella kirjoittelevansa tästä aiheesta jollekin nettipalstalle. Eli kaikki on suhteellista. Pääasia on tietysti, se että musiikki tuo iloa ja energiaa itse kullekin. Toisille se todella tärkeä asia voi olla esim. kirjallisuus.
 
Itse olen kuunnellut ja myös soittanut "kaikenlaista musiikkia". Välillä tuntuu, että jos vain yksi lajityyppi tai kokonaan muut asiat kiinnostaisivat, niin ainakin rahat säästyisi ja ehkä mielenterveyskin!

Mutta jos kuuntelee vain yhtä genreä, niin silloin joutuu ongelmiin kapean tarjonnan kanssa. Kun kuuntelee aidosti kaikentyylistä hyvin tehtyä musiikkia, voi etsiä vaikka minkälaisia viboja joka puolelta. Hienoa!

Mä sanon yleensä kysyjälle justiinsa tämän "vähän kaikkea", kun en jaksa alkaa tekemään mitään selvitystä kuuntelemastani musasta. Tai oikeastaan "vähän kaikkea paitsi räppiä". Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisin kiinnostunut kaikenlaisesta musasta, vaikka oletan, että musiikkimakuni on kohtuullisen laaja. Ei vaan jaksa alkaa selittelemään, pääsee helpommalla.

Hienoa! Mä olen pureskellut saman ongelman parissa.
 
Usein juuri nää kaikki ruokaiset on näitä nollat taulussa radiota kuuntelevia.
 
Mä sanon yleensä, että mulla on laaja, mutta todella valikoiva musiikkimaku. Tai sitten, että Pink Floydista Panteraan. Tai progesta thrashmetalliin, suosikkina Metallica. Toisaalta radiosta tulee just Huey Luis and the News (sp?) ja pistin vähä lisää volaa, ota nyt sitten edes ittestä selvä? Humalassa vois onnistua.
 
Toinen, jännä on ne ihmiset ketkä sanoo kuuntelevansa suomalaista musaa. Eh.....siis toisin sanoen suomeks laulettua, eli ne varmaan kuuntelee sanoja enemmän ku minä. Nyt sitten tuleekin kysymys miten ihmiset kuulee musaa? Pääsispä jotenkin ihmisten aivoihin pystyis kuuntelemaan miten he kuulevat musaa ja miten ne sen tuntee. Ehkä sen takia sitä on niin otettu jos joku sanoo, että nyt tulee hyvä biisi ja laittaa jonkun biisin joka on myös sun lemppari.

Jos joku small talkin vuoksi kysyy musamaustani, niin minun on varmaan aika turha alkaa yrittää selittää kaikkea mitä kuuntelen, siinä alkaisi suu vaahtoamaan. Vähän kaikkea on aika helppoa sano, että siihen yleensä "sortuu".
 
Voisin varmaankin alkaa sanoa, että kuuntelen musiikkia, joka jotenkin koskettaa minua. Sitten taas ilmiselvästi en kuuntele musiikkia, jossa ei ole minua kiinnostavia/kiehtovia/koskettavia asioita, genrestä riippumatta. Tämä ei taas tietenkään kerro oikein mitään. Eikai tässä ole sitten muuta mahdollisuutta, kuin antaa suun vaahdota, niin ei varmaan tarvitse puhua sille kumppanille enään uudestaan.
 
Miksen sanoisi vaan, että paljon kaikkea, se olisi tarkempi, kuin vähän kaikkea. Voin kuunnella vaikka Paradisiota ilman, että se aiheuttaa päänsärkyä, mutta se kuluu todella nopeasti ja mielummin kuuntelen vaikka Emperoria tai Kingston Wallia, ne kestävätkin pidempään.
 
PS. En omista yhtään Paradision levyä, mikä olikaan.
 
Nyt taisi vähän vaahdota.

Helpoimmalla pääsee ettei keskustele "tavisten" kanssa musiikista.

ai jaa. just joo.
minua ei kiinnosta pätkääkään mitä toiset ihmiset kuuntelevat. paljon mielenkiintoisempaa on puhua vaikka säästä. on se ilmoja pidelly.
musiikkimaku tuskin kovin pitkälle määrittelee ihmisen persoonallisuutta. (no joo, teini-iässä, ehkä jonkin verran.)
mielenkiintoisten persoonien kanssa löytyy varmasti paljon kehittävämpiäkin jutustelun aiheita kuin mielimusiikki.
-diggaatsä sitä?
-joo. vähänkö se on hyvä.
-joo.niin on.
-sairaan hyvä!
ja blaa blaa blaa.
hankkikaa elämä.

Minä kyllä monesti sanon, että kuuntelen vähän kaikenlaista, koska katson asian olevan niin. Ehkä pitäisi sanoa, että kuuntelen aika monenlaista, niin se ainakin pitäisi paikkaansa.

ei, oikeasti kuulu sanoa "vähän kaikkea", kun kuuluu sanoa:
"olen musiikin suhteen kaikkiruokainen". Just joo.

Minä voin sanoa kuuntelevani vähän kaikenlaista musiikkia mutta pääasiassa juuri semmoista mitä kiss.fm ei soita :)

Minä kyllä monesti sanon, että kuuntelen vähän kaikenlaista, koska katson asian olevan niin. Ehkä pitäisi sanoa, että kuuntelen aika monenlaista, niin se ainakin pitäisi paikkaansa.
 
Tämä on hyvin sanottu ! Monenlaista, sisältää paljon ja jättää pois ne mistä ei pidä ! Tätä alan käyttää !

Mäkin olen törmäny tohon ilmiöön, ja joskus se ärsyttää, pitää kuittailla takasin, jos on huonolla päällä..=)
 
Mutta, johtusko se siitä, että suomalaiset häpeää (taas kerran) itseään, eli moni ei uskalla sanoa, että kuuntelen jatsia, tai että tykkään Jari Sillanpäästä, tai olen piilohevari.., mutta kun sanoo, että vähä kaikkee, niin se on semmonen ympäri pyöriä vastaus ilman, että tarttee juurikaan paljastaa itsestään mitään..=I
 
Nyt ei voi olla kysymättä, kuinka moni tykkää klassisesta musiikista, ja kuinka moni ei voi sietää sitä..?? Vastailkaas.. kiitos..=)

Meikä sannoo aina että kaikkea hyvvää musiikkia, se on tarpeeksi ärsyttävä vastaus.

Minä kyllä monesti sanon, että kuuntelen vähän kaikenlaista, koska katson asian olevan niin. Ehkä pitäisi sanoa, että kuuntelen aika monenlaista, niin se ainakin pitäisi paikkaansa.
 
Minä myös, vaikka en ihan kaikkea kuuntelekaan, mutta aika paljon erilaista musiikkia kuitenkin. Ei yleensä jaksais erikseen kaikkia musiikkityylejä alkaa luettelemaan.

Minä myös, vaikka en ihan kaikkea kuuntelekaan, mutta aika paljon erilaista musiikkia kuitenkin. Ei yleensä jaksais erikseen kaikkia musiikkityylejä alkaa luettelemaan.
 
Sepä se. Tuo "vähän kaikkea" on ihan yhtä epämääräinen ja monikäsitteinen kuin "kuuntelen hyvää musiikkia".
 
nimim. "Kuuntelen kaikenlaista hyvää musiikkia, paitsi romantiikan ajan pianokvintettoja, puolalaista rockabillyä, yli kaksikymmentäsekuntisia rumpusooloja, 80-luvun tukkametallia tai mitään mikä menee es-mollissa."

Meikä sannoo aina että kaikkea hyvvää musiikkia, se on tarpeeksi ärsyttävä vastaus.
 
Tämä on itsenikin useimmiten käyttämä taktiikka.

Ikuinen ongelma (esimerkit voitte muuttaa mielessänne omaan makuunne sopiviksi):
jos sanon että pidän bluesista... niin kaikki luulee että se tarkoittaa Eric Claptonin ja Gary Mooren uusinta levyä. Jos sanon että pidän rhythm'n'bluesista, kaikki luulee että kaikki maitosuklaan väriset perseenheiluttajat MTVllä on mielestäni hyviä. Jos sanon tykkääväni jamaikalaisesta reggaesta ja sen johdannaista, niin kaikkihan ovat jo tyrkyttämässä UB40:a ja jotain Bob Marley hittiä numero yksi lempikappaleekseni. ja Jos sanon tykkääväni 30-luvun jatsista niin sitten katsottaneen vaan jotenkin kieroon.
 
Minä en kuuntele kaikkea. Makuni on mitä pikkutarkin ja valitsevin. En myöskään ole kaikkiruokainen. Kaikkiruokainen ihminen on mielestäni sellainen joka syö mitään vaan koska nälkä on tyysytettävä. Olen siis jonkin sortin kulinaristi, sillä a la carte-listalta ei mieleistäni musiikkia useinkaan löydy.