Yleistä keskustelua musiikista ›

Olen itse ollut soittotaitoinen n. puolitoista vuotta, ja olen saanut musiikista paljon enemän irti verrattuna siihen, mitä siitä jäi käteen ennen musisoinnin aloittamista. Aikaisemmin en pystynyt erottelemaan kaikkia soittimia toisistaan kunnolla ja kaikki tulikin korvaan yhtenä läjänä, ja erotin sieltä yleensä vain laulun ja taustan.
 
Nykyään, etenkin silloin kun keskittyy pelkkään musiikkiin eikä se ole pelkkää taustamölyä, kaikki soittimet ovat omissa "lokeroissaan" ja tulevat sieltä kaikki erikseen täydentämään toisiaan. Voihan monet ei-soittajatkin ymmärtää musiikin samalla tavalla, mutta itse koin tämä "valaistuksen" vasta kun opin soittamaan.
 
Tässä on kuitenkin huonojakin puolia, kuten se, että liian usein jää kuuntelemaan yhtä soitinta ja muut unohtuvat kokonaan pois ja sitten pitää kuunnella biisi uudestaan. Nopeaa tai muuten vain vaikeasti soitettavaa musiikkia kuunnellessa taas ärsyttää se, ettei sen soittaminen onnistu itseltä.
 
Itse suosittelen kaikille soittotaidottomille edes hieman soiton opettelemista, jos siihen vain on mahdollisuus. Musiikista tulee aivan uudenlainen elämys kun tietää mielessään ainakin suurinpiirtein miten se on soitettu.

Tässä on kuitenkin huonojakin puolia, kuten se, että liian usein jää kuuntelemaan yhtä soitinta ja muut unohtuvat kokonaan pois ja sitten pitää kuunnella biisi uudestaan. Nopeaa tai muuten vain vaikeasti soitettavaa musiikkia kuunnellessa taas ärsyttää se, ettei sen soittaminen onnistu itseltä.
 
Itse koen enemmän huonoja kuin hyviä puolia. Joskus toivoisikin, että voisi kuunnella musiikkia "kokonaisuutena".
 
Melkein aina kun kuuntelee, niin keskittyy johonkin, yleensä bassoon jota soitan, tai sitten studio puolesta kiinnostuneena saundeihin ja kompurointiin ja muihin toteutustapoihin.
 
Nytkin ku rupesi oikeen kirjottamaan tästä aiheesta, niin rupes miettiin tota soivaa musiikkia, eikä pysty keskittyyn tähän kirjottamiseen. Muutenki ku netissä surffaa tai kirjottelee koneella tjsp, niin joskus on ärsyttävää ku on pakko sammuttaa musa, et pystyy tekeen sitä mitä oli tekemessä ;P...

Kyllähän muusikot, tai musiikkia harrastavat tosiaan saavat tuossa mielessä enemmän irti musiikista, mutta kaikki eivät välttämättä sitä edes kaipaa. Varmasti monet ihmiset nauttivat musiikista ihan tuollaisenaan ja ovat tyytyväisiä. Sitä paitsi, mielestäni bändi ja sen soittajat on tarkoitettu kokonaisuudeksi, joten mitä vikaa siinä on, että kuulee sen semmoisena?

Sitä paitsi, mielestäni bändi ja sen soittajat on tarkoitettu kokonaisuudeksi, joten mitä vikaa siinä on, että kuulee sen semmoisena?
 
Eihän siinä mitään vikaa mielestäni olekkaan. Minä vaan pystyn nauttimaan enemmän musiikista kun pystyn ikäänkuin samaistumaan soittajiin.

Mulla kuuntelu lipsahtaa monesti nykyään puoliautomaattisesti musiikin tuotannollisten ja kulttuuristen seikkojen erittelyyn ("mitä tällä haetaan, kenelle suunnataan" jne.) Rockmusiikista hatioituminen ei tule kovinkaan usein puhtaana tunne-elämyksenä, vaan lähinnä innostun siitä, kuinka hienosti jokin juttu on toteutettu tai jotain vastaavaa.
 
En minä tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Joku käsikirjoittaja sanoi joskus, kuinka se ei voi katsoa elokuvia "pelkkinä" elokuvina. Ehkä se on vaan jonkinasteinen ammattitauti.

Mulle on tapahtunut joku regressio, musiikki kuulostaa taas aika yhdeltä kokonaisuudelta enkä ihan heti erota kaikkia soittimia erikseen.
 
EDIT: mikäli en ala niitä ihan urakalla tarkkailemaan

Riippuu mitenkä sitä keskittyy. Pystyn kyllä kuuntelemaan kokonaisuutena musiikkia, tälläkin hetkellä. Toisinaan tutuissa piiseissä keskittyminen saattaa kohdistua siihen seuraavaan hienon kuullloiseen kohtaan ja vaihtua taas kokonaisuuden kuuntelemiseen.

Toisinaan kyllä kaipaan sitä fiilistä, minkä hyvästä musiikista sai silloin, kun ei vielä itse osannut soittaa.
Ne olivat yksinkertaisempia aikoja.
Nykyään tulee jotenkin mietittyä liikaa sitä soitannollista puolta.

Miulla sama. Nykysin musiikissa jota kuuntelen pitää olla paljon liikkuvia osia, jotta kappaleen jaksaa kuunnella useamminkin kuin kerran. Siinä yksi syy miksi popin kuuntelu on jäänyt vähemmälle.

Toisinaan kyllä kaipaan sitä fiilistä, minkä hyvästä musiikista sai silloin, kun ei vielä itse osannut soittaa.
Ne olivat yksinkertaisempia aikoja.
Nykyään tulee jotenkin mietittyä liikaa sitä soitannollista puolta.
 
juu..se kappale tavallaan menettää sen -jonkin- ku sen osaa soittaa..että kai sellaisia kappaleita on kiva kuunnella joita ei itse osaa mitenkään soittaa..
 
kyl sitä kappaletta nyt eka kuuntelee kokonaisuutta, jos on mahdollisuus että voi kuunnella sen monta kertaa niin miä ainakin kiinnitän niihi muihin soittimii huomiota omalla kuuntelukerroollaan..tai jotaki sinne päin..^__^

Liikaa kuuntelen biiseissä rumpuja. Kestää usein useita viikkoja ennen kuin tajuan kuinka hyvästä kappaleesta on kyse, koska olen pelkkiä komppeja kuunnellut.

kyllä itsekin tulee usein mietittyä musiikkiin suhtautumista muusikko vs. ei-muusikko - asettelun kannalta. Itse olen soittanut pienestä saakka niin en muistakaan millaista musiikki oli kun ei osannut soittaa, mutta uskoisin että nimenomaan erottelukyky on se mikä ensimmäisenä tulee, tietää miten mitkäkin äänet tehdään ja mitä soittimia kuuluu. lisäksi osaa erottaa laulusta sanat, melodian ja laulajan äänen. monet puhuvat esimerkiksi hyvässä duetossa että "niiden äänet sopii hyvin yhteen", vaikka oikeasti kyse on vain siitä että stemmat on sävelletty hyvin. itse en ole kyllä mitään haittaa koskaan löytänyt siitä että kuuntelen musiikkia muusikkona. korkeintaan se, että musiikkimausta on tullut niin elitistinen ettei radiota voi kuunnella...

Liikaa kuuntelen biiseissä rumpuja. Kestää usein useita viikkoja ennen kuin tajuan kuinka hyvästä kappaleesta on kyse, koska olen pelkkiä komppeja kuunnellut.
 
taidat olla rumpali? monet rumpalit jotka tunnen arvostelevat biisejä lähinnä rumpuosuuksien perusteella

taidat olla rumpali? monet rumpalit jotka tunnen arvostelevat biisejä lähinnä rumpuosuuksien perusteella
 
Rumpali olen, mutta näistä poikkeus. Arvostelen biisit kokonaisuuksien perusteella kunhan olen päässyt biisiin sisään. Rummut kyllä saavat arvostelussa erikoismaininnan.

Samastuin aika paljon aloittajan kirjoittamaan tekstiin mutta näen asian myös hyvältä kantilta niin että kappaletta voi kuunnella useamman kerran keskittymallä sen osiin eri tavalla ja kuuntelemalla eri asioita. Näin saa kappaleesta kaiken irti.

En minä ainakaan koe, että musiikin rakenteiden ymmärtäminen tekisi mahdottomaksi kuunnella musiikkia kokonaisuutena ja nauttia siitä ilman jatkuvaa analysointitarvetta. Musiikin suoraan tunteisiin vetoava ominaisuus ei häviä mihinkään, vaikka olisikin musiikinteorian tuntemusta ja soittotaitoa. Samaan hengenvetoon täytyy tietysti toisaalta todeta, ettei musiikin rakenteiden tunteminen ole mikään edellytyskään, jotta siitä voisi nauttia täysipainoisesti.

Välillä kyllä tulee sellainen olo, että olisi hauska osata kuunnella musiikkia soittamattoman kannalta. Syy on lähinnä siinä, että osaisi arvostaa varmaan paremmin "yksinkertaisempaa" musiikkia ja ei innostuisi niin kovasti, mahdollisen normaalikuulijan mielestä tylsään muusikkokikkailuun.
 
Mielestäni kyllä pystyn kuitenkin nauttimaan yksinkertaisesta rokkailusta tai vastaavasta, kunhan homma on hyvin toteutettu. Silloin se musiikki vain vie mennessään, eikä sitä ajattele soittosuorituksen tai sävellyksen kannalta.
 
Tietysti soittajana on mielenkiintoista myös eritellä ja kuunnella mielenkiintoisia ratkaisuja, mutta kyllä meielstäni parasta on nauttia musiikista vain musiikkina, eikä minään soittotaidon näytteenä tai muuna.

Minä hommasin eilen ekan akustisen kitarani. Syy siihen oli (Beat Happeningin vaikutuksen lisäksi) se, että ehkä pääsisin ikäänkuin "syvemmälle" musiikkiin, jossain määrin analyyttisemmaksi kuuntelijaksi. Ei ole muuta tavoitetta, kuin oppia jotain perusjuttuja, enempään tuskin motivaatio riittää. Toivottavasti edes siihen.

Mielestäni kyllä pystyn kuitenkin nauttimaan yksinkertaisesta rokkailusta tai vastaavasta, kunhan homma on hyvin toteutettu. Silloin se musiikki vain vie mennessään, eikä sitä ajattele soittosuorituksen tai sävellyksen kannalta.
 
Joskus pystyy keskittyyn, mutta varsinkin jos jotain on vähän pielessä, niin rupee arvosteleen, et ompa kompura tiukalla ku kuuluu hengitysäänet tjsp...