Yleistä keskustelua musiikista ›

Kuinka tärkeänä pidät laulua bändeissä joita kuuntelet ?
 
Itse annan sille erittäin paljon arvoa, koska se on yksi tarkeimmistä ja vahvimmin erottuvista elementeistä bändin musiikissa. Monet yhtyeet joihin olen tutustunut ovat saattaneet soitoltaan olla loistavaa kuunneltavaa, mutta laulu on saattanut olla syy siihen, etten ole koskaan täydellisesti langennut kyseiseen bändiin.
 
Monet bändit, joissa on erikoisempi laulu on vienyt jonkin aikaa totutella, kuten Iron Maiden, SOAD ja Led Zeppelin. Sitten on muutamia bändejä joissa laulu ei vain millään tunnu iskevän kuten itseni kohdalla AC/DC. No ehkä minä tuohonkin vielä joku päivä totun. Saa nähdä.

Oon huomannut, että itse pistän todella paljon painoarvoa laululle. En oo koskaan lämmennyt esim. bändeille, jossa laulussa ei ole melodiaa. Tahdon myös, että laulaja on kovan luokan tekijä tekniikaltaan...esim. joku Neil Young tai Bob Dylan ei vaan iske, vaikka tekevätkin hienoa musiikkia muuten.

Laulajalla on erittäin suuri osuus bändissä. Itse en oikein jaksa kuunnella bändejä, joissa on laulaja, jonka ääni tai laulutyyli ei kiinnosta minua. Laulu on kuitenkin yleisestikin musiikissa yksi selkeimmin erottuvista elementeistä.

Laulun takia mää kaikkia Glenn Danzigin pändejä kuuntelen.
Vaikka kyllä esim. Danzigin alkup. kokoonpano oli muutenkin täydellinen.

Laulua kuuntelen yleensä vähiten biiseissä, itselle merkitsee hyvä biisi enemmän.

Kyllä hyvä vokalisti tuo musiikkiin valtavasti lisää. Loistava biisikin voi mennä pilalle, jos sitä tulkitsee tasapaksusti ja tyylittömästi. Ei sellaista bändiä jaksa kauaa kuunnella. Persoonallinen ja karismaattinen laulaja on bändille kullanarvoinen asia. Hienoja ja persoonallisia vokalisteja ovat mielestäni esim. Bon Scott (AC/DC), Eric Adams (Manowar), Mike Matijevic (Steelheart) sekä ehdottomasti Freddie Mercury.

Pakko sanoa että laulaja on ehkä suurin vaikuttaja musiikissa mitä kuuntelen. Jos musa on hyvää siinä pitää olla toimivat ja musiikkiin sopivat vokaalit. Tietysti on vielä omat mielipiteet sen suhteen mikä on hyvää laulua, mutta anyhow...
 
Esimerkiksi eräs suomalainen metalliyhtye nimeltään Cryhavoc on loistava(?) esimerkki tapauksessa jossa vokalisti pilaa musiikin. En tosin tiedä mitä bändi nykyään touhuaa, mutta n. 3 vuotta sitten ensin kusin hunajaa kuunnellessa jotakin kys. bändin biisiä, mutta laulun alettua hunaja muuttui piikkilangaksi.
 
Mutta sitten on esim. Martti Servo, joka ensikuulemalta ihmetytti eikä varmasti ole monenkaan suosikkilaulaja, mutta loppupeleissä se ääni sopii Napanderin musiikkiin kuin nyrkki otsaan.
 
Eli painoarvo on HYVIN tärkeä.

Oon huomannut, että itse pistän todella paljon painoarvoa laululle. En oo koskaan lämmennyt esim. bändeille, jossa laulussa ei ole melodiaa. Tahdon myös, että laulaja on kovan luokan tekijä tekniikaltaan...esim. joku Neil Young tai Bob Dylan ei vaan iske, vaikka tekevätkin hienoa musiikkia muuten.
Minä taas pidän monista teknisesti vähemmän lahjakkaista laulajista, kuten juuri Neil Young, Bob Dylan, Hendrix, Cobain jne.

Kuinka tärkeänä pidät laulua bändeissä joita kuuntelet ?
Hyvä laulu antaa biisille sen sielun u know..miettikää esim. Faith No More, RATM, Helmet. Tärkeintä on se että laulu sopii biisiin, ei niinkään se taidollinen suoritus. Eipä tosin Pattonia voi huonoksi laulajaksi syyttää, mutta esim. Z-Roach ja Hamilton on varsin keskinkertaisia laulajia. Se niiden tyyli vaan sopii niin loistavasti bändien musaan.

Riippuu bändistä. Ainakin Faith no moressa ja Alice in chainsissa pidän laulua miltei tärkeimpänä. Eihän fnm ole fnm ilman Mike Pattonia, minun mielestäni.

Riippuu bändistä. Ainakin Faith no moressa ja Alice in chainsissa pidän laulua miltei tärkeimpänä. Eihän fnm ole fnm ilman Mike Pattonia, minun mielestäni.
 
tuohon on harvineisen helppo yhtyä!
toisaalta kaverini, joka on kitarista, kuuntelee taas ennen kaikkea hyviä kitaristeja.
itselleni laulajan osuus ja istuvuus yhtyeen musiikkiin on huomattavin tekijä.

En jaksa kahta sekuntia kauempaa kuunnella bändiä minkä laulu tökkii. Sama livejen kanssa.

En juurikaan kiinnitä laulajaan huomiota ellei hän ole todella mieleeni tai ei todellakaan mieleeni.
 
Mutta musiikki on etusijalla, mieluummin kuuntelen bändiä, minkä musiikki on hyvää mutta laulaja huono, kuin bändiä jonka laulaja on hyvä, mutta musiikki skeidaa.

Laulajanhan voi usein mieltää tavallaan bändin henkilöitymäksi (ja itse laulun ja lauluäänen koko meiningin kiteytymäksi), ja jo siitä syystä hän on ensiarvoisen tärkeä. Vrt. Glenn Danzig, Joey Ramone sekä Bon Scott - mitenkään bändien muita jäseniä väheksymättä. Leevi and the Leavingsissa tuo ajatus kiteytyi varmaankin diggailemistani bändeistä parhaiten.
 
Ja tämä toimii tietysti toisinkinpäin, selittäen varmaankin esim. Crashia ja Tehosekoitinta kohtaan tuntemani antipatiat. Huono tai epämiellyttävän lauluäänen omaava vokalisti torppaa hyvänkin bändin siinä missä viiksihevi romanttisen illanvieton.

Kyl se laulajan arvo musiikissa on miulle aika iso, harvemmin jaksan kuunnella bändin musiikkia, jonka laulajasta en pidä. Esimerkkinä vaikka Death, musiikki olis muuten hyvää, mutta laulaja pilaa miusta kokonaisuuden. Sitten taas Tarot.. Musiikki ei ole mitenkään kummoista mutta Marcon Mahtavan Mölinän takia sitä kuuntelee mielellään.

Laulaja on A ja O. Ei tarvitse olla teknisesti huikea, mutta jonkinlainen taso on oltava. Kovimpia ovat tai ovat olleet Mick Jagger, Ian Anderson, Robert Plant, John Lennon, Ian Gillan ja - Tom Yorke.

Kyllähän se vaikuttaa. Jos on joku kauhea kiekuja niin menee kaikenlainen arvo musiikilta, tälläisesta esimerkkinä joku Dream Theater tai vastaavat joissa on aivan kauheaa laulantaa.
 
Suht neutraali laulu mielenkiintoisilla lyriikoilla on ihan ok, kuten joku Absoluuttinen Nollapiste. CMX ja vastaavat. Mielummin normaalia neutraalia laulua kun kamalan kuulostaa kiekumista.
 
Sitten vielä sellaiset erikseen joita kuuntelee juuri sen laulutekniikan takia, näihin lukeutuvat itselläni itseasiassa aika harvat, jotkut naisjazzlaulajat ja sitten Björkin-tyyppiset minimalistiset ilmaisijat ovat lähellä sydäntä. Sen lisäksi sitten ne _erittäin_ harvat jotka hallitsevat sen uskottavan rock-huutamisen, kuten vaikkapa Robert Plant.

Itse ajattelen laulua yhtenä instrumenttina musiikissa. Yhtälailla bändissä voi joku muukin kuin laulaja erottua hyvillä jutuilla.
 
Itseäni nykyajan (pop?)miksauskulttuurissa ärsyttää se, että usein laulu on työnnetty järjettömän kovalle, ihankuin piisissä ei mitään muuta olisikaan.

En ole moista ikinä edes ajatellut. Kyllä se on kokonaisuus, hyvä laulajakaan ei pelasta huonoa bändiä. Laulu on mulle vaan yksi instrumentti. Mitenkään aliarvioimatta monia, monia loistavia laulajia. Toisaalta hyvä bändi tarvitsee karismaattisen ja taitavan vokalistin.

Laulajalla on erittäin suuri osuus bändissä. Itse en oikein jaksa kuunnella bändejä, joissa on laulaja, jonka ääni tai laulutyyli ei kiinnosta minua. Laulu on kuitenkin yleisestikin musiikissa yksi selkeimmin erottuvista elementeistä.
 
Toisaalta eipä jaksa kuunnella bändejäkään joissa keskeinen instrumentalisti ei kiinnosta minua.