Yleistä keskustelua musiikista ›

Miten suhtaudutte musiikintekijöihin, jotka eivät kuitenkaan esiinny livenä? Ja onko bändin ylipäätänsä esiinnyttävä myös livenä?
 
Kotoinen esimerkki tietysti Leevi and the Leavings..
 
Minusta näin pelkkänä kuluttajana tuntuu melko omituiselta, ettei joku haluaisi esittää musiikkiaan myös elävälle yleisölle.
 
Eri asia on loputtomaan rundaamiseen kyllästyminen.

Miten suhtaudutte musiikintekijöihin, jotka eivät kuitenkaan esiinny livenä? Ja onko bändin ylipäätänsä esiinnyttävä myös livenä?
 
Kotoinen esimerkki tietysti Leevi and the Leavings..
 
Minusta näin pelkkänä kuluttajana tuntuu melko omituiselta, ettei joku haluaisi esittää musiikkiaan myös elävälle yleisölle.
 
Eri asia on loputtomaan rundaamiseen kyllästyminen.
 
Harvemmin kuuntelen livelevyjä, joten melko neutraalisti suhtaudun. Hyvähän niitä on olemassa ja niitä löytyy ketkä livestä tykkää enemmän.

Minusta live-esiintyminen ei ole mikään ehto musiikin tekemiselle. Musiikkia kun voi tehdä niin monella tavoin, ja kaiken musiikin esittäminen livenä ei ole välttämättä mahdollista tai ainakaan helppoa, saati sitten kiinnostavaa -- esimerkkinä toimikoon iänikuinen stereotypia teknoartistista, joka menee lavalle painamaan laptopista play-namiskaa.
 
Vastaavasti aivan samalla tavoin on olemassa musiikkia, joka kyllä toimii livenä, muttei levyltä kuultuna niinkään.

Minusta live-esiintyminen ei ole mikään ehto musiikin tekemiselle..
 
Tämä on totta. Mutta mulla on aina ollut hinku nähdä bändejä, mistä olen innostunut, livenä. Elävä musiikki on mulle sitä parasta musiikkia. Säilykemusiikista nauttii, muttei niinkuin artistin itsensä nenäni edessä esittämänä. Ja mulle henk. koht. koko bändiharrastuksessa on perimmillään kysymys juuri keikkojen soitosta, seon parasta.

Ymmärrän todella hyvin bändejä jotka ei halua keikkailla...Ei tarvi pahemmin paineita ottaa soittovirheistä keikoilla jne...

Minusta näin pelkkänä kuluttajana tuntuu melko omituiselta, ettei joku haluaisi esittää musiikkiaan myös elävälle yleisölle.

Mä en esiinny paljoakaan livenä...jotenkin sitä vaan on ajautunut siihen, että tuota ei tule tehtyä...musahommissakin on erilaisia polkuja ja jotkut valitsevat sen vähemmän ilmeisen tavan. Toki keikkailu on hauskaa aina silloin kun sitä tulee tehtyä, mutta ei mitenkään oleellista mulle.

Olen ollut havaitsevinani että yleensäkin on "esittäviä taiteilijoita" ja sitten "luovia taiteilijoita" ja jotkut on toki kumpaakin. Aika monet kuitenkin ajautuvat voittopuolisesti jompaankumpaan puoleen.

Ja varmasti esim. suurin osa musiikin harrastajista kokee itsensä soittajiksi ja siihen liittyy esittäminen. Mä taas koen musiikin tekemisen jotenkin ehkä vähän eri tavalla, kokonaisvaltaisemmin, ja soittaminen & soittajat on vain osa sitä prosessia. Ehkä joskus tulevaisuudessa voisi olla hyvä kun vaan diggailis ja kuuntelis musaa.

Sanoikohan se XTC:n heppu jossain haastiksessa, että ei tajua miksi bändien pitäisi soittaa livenä, kun eihän esim. maalarienkaan tarvitse maalata taulujaan uusiksi yleisön edessä. Onhan tuokin yksi näkemys asiasta.

Kyllä mä aika pitkälti kuuntelen pelkästään bändejä jotka livenä vetävät tai ovat vetäneet ja muutenkin arvostan juuri sitä jos levyt ovat tehty semmosella livefiiliksellä ettei ole niinkään paljoa Pro Toolsiin koskettu.
 
Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta pääpiirteittäin noin se menee mun kohdalla.

Mun mielestäni ihan loistava ratkaisu. Livenä musiikki kuulostaa harvoin yhtä hyvältä kuin levyllä, joten miksi sitä pitäisi tehdä vain imagon ylläpitämiseksi tai tavan vuoksi?
 
Esimerkiksi itelläni pyörii kyllä päässä kaikennäköisiä biisejä, mutta niiden toteuttaminen haluamassani muodossa ei onnistuisi ikinä livenä. Miksi sitä pitäisi siis tehdä?

Mä en ainakaan ala enää rundaamaan. Ottaa enemmän kuin antaa. Ymmärrän hyvin muusikoita jotka ovat päätyneet samaan.
 
Ja jos ajattelee vaikka sitä Leevi and the Leavingsia, niin millä ilveellä sen olis saanut kuulostamaan livenä samantapaselta kuin levyllä?

Musta live-esiintymiset ovat luonnollista bändille. Vasta livenä saa bändistä sellaisen kunnon kuvan. Itselle livelevyt ja esiintymiset ovat pitkäaikaisen dikkailun huipentumia.
 
Bändit jotka soittavat livenä levynsä alusta loppuun juuri kuin levyllä ovat musta pettymyksiä. jotain extraa pitää olla. (tämä ei kuitenkaan koske The Stone Rosesia)
 
Bändin kunto tarkastetaan vasta livenä.

EDIT: Niin, itse aiheeseen...
Itse pidän kovasti livetilanteista, niin katsojan/kuulijan kuin soittajankin kantilta. Mikään pakollinen toiminto ei keikkailu mielestäni kuitenkaan ole.
Nahkis sanoi hyvin pitkälle sen, mitä itse ajattelin.
 
Ja jos ajattelee vaikka sitä Leevi and the Leavingsia, niin millä ilveellä sen olis saanut kuulostamaan livenä samantapaselta kuin levyllä?
 
Mun mielestäni karmeinta on juuri se, jos bändi tai artisti vetää biisit livenä 1:1 studioversioiden kanssa. Riippuu kylläkin tapauksesta, mutta monesti on jäänyt livetilanteissa fiilis syntymättä kun on tuntunut kuin playback-esitystä seuraisi.

Miten suhtaudutte musiikintekijöihin, jotka eivät kuitenkaan esiinny livenä? Ja onko bändin ylipäätänsä esiinnyttävä myös livenä?
 
Kotoinen esimerkki tietysti Leevi and the Leavings..
 
Minusta näin pelkkänä kuluttajana tuntuu melko omituiselta, ettei joku haluaisi esittää musiikkiaan myös elävälle yleisölle.
 
Eri asia on loputtomaan rundaamiseen kyllästyminen.
 
Leevi and the Leavingsin kohdalla kai oli pitkälti kyse Göstan valinnasta. Muu bändihän olisi kai keikkaa heittänytkin...
 
Mutta eihän se siis elinehto bändille ole. Tosin kyllähän sillä keikkailulla on kait aikamoinen promotionaalinen merkitys nykyään. Mutta kyllä minä toisaalta ihan hyvin pystyn kuvittelemaan, ettei kaikkia musiikin tekijöitä huvita rymytä baareissa soittamassa kun soittoajatkin on mitä on. Toisille se on se musiikin tekeminen se juttu, toisille esiintyminen. Joillekin molemmat.

Musiikkia ammatikseen tekevällä, ja siihen ryhtyneellä on monessakin tapauksessa oletettavasti niin paljon työtä kirjoittamisessa yms. että ymmärrän hyvin, ettei jaksa enää keikkailla vaikka sitä omaa hengentoutantoa olisi läjäpäin esitettäväksi (varsinkin, jotka paljon tilaustyönä musaa duunaavat).
 
Toisaalta ymmärrän senkin, että sooloartisti (tai vaikka koko bändi), joka väsää levyjä itsensä musiikin takia, ja saa siitä tyydytystä ja vieläpä levyjä kaupaksi, ei tarvitse keikkoja ollakseen tyytyväinen.
 
Meitä on moneen junaan.

Mä näkisin näin, että musiikki on kuitenkin esittävää taidetta, eli jollekin sitä pitää esittää jotta se olisi olemassa. Artisti joka esiintyy pelkästään levyllä / videoilla voi olla hyväkin, mutta kyllä siitä joku aspekti jää pois. On kuitenkin mielenkiintoista aina nähdä ja kuulla että miten uuden levyn biisit toimii livenä, ja kertoohan se bändin soittotaidostakin jotain jos se vetää hyvin livenä. Levylle kun voi nykytekniikalla korjailla melkein mitkä tahansa "virheet" tms. Jos ei bändi koskaan esiinny missään livenä, niin kyllä mulla ainakin heräisi vähän kysymyksiä että miksi. Voisi jopa kysyä, että onko niitä levyillä kokonaisena olevia biisejä itse asiassa koskaan edes soitettu sellaisinaan kokonaan, alusta loppuun vai elävätkö ne vaan palapelin paloista koottuna levyllä, "otto kerrallaan" -systeemillä taltioituina..? Tuo nyt on tietysti kärjistettyä mutta hämmentävä ajatus silti.

Voisi jopa kysyä, että onko niitä levyillä kokonaisena olevia biisejä itse asiassa koskaan edes soitettu sellaisinaan kokonaan, alusta loppuun vai elävätkö ne vaan palapelin paloista koottuna levyllä, "otto kerrallaan" -systeemillä taltioituina..? Tuo nyt on tietysti kärjistettyä mutta hämmentävä ajatus silti.
 
Ei se ole kärjistettyä, sillä tuollaisella palapelimetodillahan nykyinen studiotekniikka lähtökohtaisesti toimii.
 
Minusta edes se, että kappaleen voi soittaa alusta loppuun läpi kerralla, ei ole musiikilta vaadittava ominaisuus. Taidetta se on kollaasitaidekin.

Tottakai sitä haluasi että pändit ja artistit joista tykkää keikkailisivat useasti ainakin niissä paikoissa mihin itse pääsee. Mutta samapa tuo oikeastaan on jos ei haluta esiintyä edes ollenkaan, itepähän sen päättävät enkä vastaan pane. Ei se esiintyminen varmasti kaikista edes mukavaa ole. Sehän voi olla yhtä helvettiä.

Live vs. Levy = Teatteri vs. Elokuva
 
Musiikissa tosin nuo kulkevat kovastikin enemmän käsi kädessä, valitettavasti. Live-musiikki ja teatteri eivät tunne käsitettä uusintaotto, homman pitäisi siis toimia tilanteen, mutta kuitenkin myös jonkin juonen mukaan. Elokuvia ja äänilevyjä voi viilata mielensä mukaan jälkikäteenkin, ja kuten nahkis tuossa totes, ei se ole välttämättä teoksen arvoa vähentävä seikka.
 
Livenä bändin/artistin pitäis mieluiten kyetä tuomaan _myös_ musiikkiinsa mukaan jotain uutta levyihinsä nähden, mutta eivät tunnu aina pystyvän edes tuohon 1:1 -esitykseen, mikä miellyttäis ainakin mua todennäköisemmin kuin riman alitus ja "vitun kova meininki", jonka sitten pitäis kaiketi kompensoida musiikillista/taiteellista latteutta.
 
Eli ymmärrän mieluummin niitä, jotka jättävät keikkailematta, kuin heitä jotka keikkailevat vailla kykyjä/tarvetta. Tilaustahan toki poseamiseen pohjaavalle esiintymiselle aina on, kuitenkin.

Eiköhän se ole artistin oma valinta, jonka kokee fiksuimmaksi oman musiikkinsa kannalta. Kai siihen esiintymiseen tai esiintymättömyyteen on joku syy olemassa. Glenn Gould oli muuten hauska mies, jos ajatukset asiasta kiinnostaa.