Yleistä keskustelua musiikista ›

Muistatteko kun 10-15 vuotta sitten oli saanut C-kasetille nauhoitettu puolikkaan biisiä paskalla äänenlaadulla, eikä ollut hajuakaan mikä biisi/bändi se oli? Se kuunneltiin puhki ja kyseessä tuntui olevan maailman paras biisi, riffi tai kohta. Kun sen sai CD:llä, osa vaikutelmaa hävisi. Sama pätee moneen muuhun esimerkkiin johon liittyy fakta, että biisistä ei tiedä kaikkea/sitä ei meinaa löytää mistään. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Kasettimankalle tehdyt äänitykset kuulostavat välillä Todella hyvältä omaan korvaan. Oikein fanaa sitä musiikkia. Sitten kun mentiin tekemään demoa ja tuli kirkkaat ja "hyvät" saundit cd-levylle, kuulosti ihan hirveältä. Ihan paskalle kuulosti verrattuna omiin treenikämppänauhoituksiin.

Muistatteko kun 10-15 vuotta sitten oli saanut C-kasetille nauhoitettu puolikkaan biisiä paskalla äänenlaadulla, eikä ollut hajuakaan mikä biisi/bändi se oli? Se kuunneltiin puhki ja kyseessä tuntui olevan maailman paras biisi, riffi tai kohta. Kun sen sai CD:llä, osa vaikutelmaa hävisi. Sama pätee moneen muuhun esimerkkiin johon liittyy fakta, että biisistä ei tiedä kaikkea/sitä ei meinaa löytää mistään. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
 
Mietin just samaa juttua juhannuksena.
 
Se oli hienoa, muistan. Radiosta alkoi joku hyvä biisi, ekat 15 sekkaa kuuntelet että onpa hyvä, sitten tajuat röytää jostain kasetin ja säädät sen mankkaan, äänitysnappia painaessas biisistä on jäljellä vika kertsi.. Sitä sit diggaili ihan täysiä. Parhautta!
 
Nyt on kaiken maailman netit sun muut, ja kaikki on niin saatanan helppoa.. :( Ennen tossa sähläyksessä oli fiilistä.
 
Eilen just demotin biisejä c-kassulle kasarimankalla, ei jotenkin upouudet tietokone+etuaste+konkkamikki innostanu ;)

Näin joskus penikkana tv:ssä jonkin Metalliliitto-hevikokoelman mainoksen jossa oli pieni pätkä Mercyful Faten The uninvited guest-kappaleesta. Silloin se "I'd say he looks like Misery" -pätkä oli maailman paras.

Mietin just samaa juttua juhannuksena.
 
Se oli hienoa, muistan. Radiosta alkoi joku hyvä biisi, ekat 15 sekkaa kuuntelet että onpa hyvä, sitten tajuat röytää jostain kasetin ja säädät sen mankkaan, äänitysnappia painaessas biisistä on jäljellä vika kertsi.. Sitä sit diggaili ihan täysiä. Parhautta!
 
Minä mietin kans joskus toissapäivänä ihan samaa. Yläasteella kuuntelin metalliliittoa ja sain aina nauhoitettua parhaimmistoa kaseteille. Sieltä löysin ekan kerran mm. Cradle of Filthin. Oli tarttunu pätkä Queen of the winter throned -biisistä kasetille ja kovasti ihmetytti laulajan äänenkäyttö. Sitten piti onkia jostakin biisin ja bändin nimet ja tämän jälkeen suunnata levykauppaan.
 
Muistan muuten ennen kouluikää jo kuunnelleeni radiota ja nauhoittaneeni kaiken "siistin" musiikin, jota silloin olivat mielestäni "räppi ja rokki". :)

Minullakin on jollain kasetilla joku monta vuotta sitten metalliliitosta nauhotettu biisi, muistaakseni Jesus Laceration niminen suomalainen yhden miehen projekti. Helvetin hyvä biisi mutta mistään en ole monen vuoden etsinnänkään jälkeen löytänyt edes mp3:na tuota. On tullut siitä kasetilta sitten kuunneltua.
 
Niin ja jos jollain sattuu tuota olemaan jossain muodossa niin tahtoisin saada siitäkin huolimatta että se hohto voi biisistä kadota.

Joo, oli ennen tosiaan joku syy kuunnellakin radiota.
 
Ja ekat biisin rävellykset tuli tehtyä C-kassulle joskus 10-vuoden iässä. Nyt se mankka on paskana, eikä mistään löydy tarpeeksi halvalla nauhottavaa mankkaa.
 
Toinen kitaristimme tosiaan tarjosi jotain digiraituriaan käyttöönsä, ja kieltäydyin siksi, että minulla on ensinnäkin studio käytössäni, ja toisekseen, että se C-kasetti rävellys on enemmän tyyliäni näin kotioloissa. Ja on ne äänet ennenkin päässä pystytty kuulemaan.
 
Mutta lemppari pianobiisini, Ballade Pour Adeleine on minulla edelleenkin vain kassulla. Eipä ole tullut kyllä mieleenkään hankkia sitä CD:lle. Ehkä sitten kun se nauha kuluu puhki =)

Joo! Sitä saatto kytätä tuntikausia, että sai jotain kivaa nauhalle.. Ja sekin vielä kun löysin mummolasta vielä ei-omianauhoittamianikin kassuja vuodelta sirppi ja vasara (eiväthän ne voi olla äitini?!), niin vasta sieltä on löytynyt helmi biisejä.. Ja mikä tunne kun joskus jostain saat selville mikä se on. Kyllä siinä on erilailla fiilistä kuin napsauttaa koneelle tuleen hetkessä mitä vaan.

Joskus aikoinaan nauhoitelin telkkarin lista-ohjelmasta musaa mankallani. Mikki vaan TV:n kajariin kiinni ja itse yritti olla mahdollisimman hissukseen, etten häiritsisi nauhoitusta. Muistan, että kerran ala-asteaikoina tuolla lailla nauhoittamani biisi voitti musatunnilla pidetyn "levyraadin". Erään tyypin (jonka tuoma kappale oli menestynyt vaatimattomammin) katkeroitunut kommentti oli, että "aika huono äänenlaatu"...
 
No, mutta aiheeseen: Joskus skidinä kuulin Gary Mooren Over the hils and far away:n (kaveripiirissä: "yli hilseen ja kauas pois") ja kolahti tosissaan. Sitä ei sitten aikoihin kuullutkaan ja biisille tuli sellainen salaperäinen status. Muutama vuosi sitten sitä ja varsinkin Nightwishin coveria alkoi kuulemaan ihan liikaakin ja kaikki "hohto" hävisi biisistä.

Perskutarallaa sitä kuulkaas penskana mietittiin, että mikähän mahtaa olla tuo mahottoman upia biisi, mikä lähtee Mommy, can I go out & kill tonightin perään tossa Misfitsin Walk among us:lla. Eipä se kyllä enää niin hianolta vaikuttanut kun sitten koko biisin kuuli.

Joskus aikoinaan nauhoitelin telkkarin lista-ohjelmasta musaa mankallani. Mikki vaan TV:n kajariin kiinni ja itse yritti olla mahdollisimman hissukseen, etten häiritsisi nauhoitusta.
 
=)
 
Samalla systeemillä tein omiin "radio-ohjelmiini" bedit juontojen alle; kaksi mankkaa, joissa vain toisessa oli nauhottava C-kassu. Toisesta mankasta sitten musiikki soimaan taustalle ja sen päälle höpötin.
 
Äänitinpä muuten erään puhelinhaastattelunkin joskus C-kassulle. Vanhanaikaisena käytän kyllä vieläkin analogista sanelukonetta, jos haastatteluita joutuu tehdä. No joo, rahanpuutteesta se johtuu, siinä on äänenlaatu mennyt niin kuralle, ettei meinaa enää saada haastiksesta itsekään selvää.

Joo,
 
joskus Radio Cityn alkuaikoina (tai vähän ennen sitä) nauhoitin pienellä surkealla mankallani jotain ohjelmaa. Ideana oli vain saada "jotain hyvää rokkia" nauhalle. Taisi olla ihan ekoja kertoja, kun radiosta nauhoitin
 
Jostain syystä radiosta hävisi ääni, kun painoin äänityksen päälle, joten välillä piti pysäyttää nauhoitus ja kuunnella tuleeko sieltä vielä musaa.
 
Nauhalle tarttui mm. Sabbathia (Paranoid;), Purplea, Queeniä ja BB Kingiä. Äänenlaatu oli surkea, mutta ei haitannut. Maailma oli erilainen siitä lähtien ;)

Just yks päivä mietin, että jos joskus saan aikaiseksi oman pitkäsoittolevyn, nauhoitan sen ennen CD-monistusta C-kasetille. Tai julkaisen sen pelkkänä kasettina.

 
No, mutta aiheeseen: Joskus skidinä kuulin Gary Mooren Over the hils and far away:n (kaveripiirissä: "yli hilseen ja kauas pois") ja kolahti tosissaan. Sitä ei sitten aikoihin kuullutkaan ja biisille tuli sellainen salaperäinen status. Muutama vuosi sitten sitä ja varsinkin Nightwishin coveria alkoi kuulemaan ihan liikaakin ja kaikki "hohto" hävisi biisistä.
 
Ei hemmetti, sama homma "over the hills and far awayn" kanssa. Näin sen pentuna levyraadissa, ja mielestäni se oli yksinkertaisesti maailman paras biisi. En sitten kuullut biisiä vuosikausiin, enkä muistanut mikä kappale oli edes kyseessä. Muistin ainoastaan sen että joku biisi oli silloin aikanaan kuulostanut taivaallisen tarttuvalta. Kun sitten jokunen vuosi sitten taas tuon kappaleen kuulin niin eihän se sitten kuitenkaan niin kunkku-ralli ollutkaan.

Joskus aikoinaan nauhoitelin telkkarin lista-ohjelmasta musaa mankallani. Mikki vaan TV:n kajariin kiinni ja itse yritti olla mahdollisimman hissukseen, etten häiritsisi nauhoitusta.
 
Tuttua hommaa, itse nauhoittelin Star Warsin tunnarin tuolla tavalla kun ei ollut silloin muuta tapaa hommata sitä hienoa sävelteosta!

Tuttua hommaa, itse nauhoittelin Star Warsin tunnarin tuolla tavalla kun ei ollut silloin muuta tapaa hommata sitä hienoa sävelteosta!
 
Minäpä nauhoitin Xenon 2:n tunnarin. PC-speakeriä c-kasetilta, upeaa. Aika huvittavaa että tuo oli oikeasti pienenä mielestäni tosi hyvä biisi. Sitä sitten kuuntelin Walkmanilla jos en pelannut.

Megadethin Symphony for Destruction (biisi) ei kuulosta enää yhtä upealta kuin se puoliksi nauhalle saatu biisi ala-aste aikoina. .

Mie kierrätin yhden biisin rummut kasetin kautta ennen CD:lle laittoa. :) Kasetti on roch, se helpottaa omia äänityksiä, kun CD:lle hjuvan soundin tekeminen vaatii enemmän osaamista ja säätämistä.

Minäpä nauhoitin Xenon 2:n tunnarin. PC-speakeriä c-kasetilta, upeaa. Aika huvittavaa että tuo oli oikeasti pienenä mielestäni tosi hyvä biisi. Sitä sitten kuuntelin Walkmanilla jos en pelannut.
 
Mä nauhotin mikrofonilla kaseteille aikamoisen määrän pelimusiikkia. Police Questit, Quest for Gloryt... Tracker-musiikkia meni myös runsaasti kaseteille. Oi niitä aikoja ja Sound Blaster 2.0:n ihanaa soundia. :)

Mä nauhotin mikrofonilla kaseteille aikamoisen määrän pelimusiikkia. Police Questit, Quest for Gloryt... Tracker-musiikkia meni myös runsaasti kaseteille. Oi niitä aikoja ja Sound Blaster 2.0:n ihanaa soundia. :)
 
Juu, kyllä omia trackeribiisejä tuli myös äänitettyä. Mahtavuutta oli se, kun kaverilla oli sellanen mankka, jonka auxiin sai liitettyä tietsikan ja mies oli oikeasti hyvä tekemään musaa trackereilla ja yleensäkin... Nyt mies on Jucciksen bändikaverikosketinsoittaja...
 
Vielä muutamia vuosia sitten tuli nauhotettua tavaraa kasetille, esim. Deftonesin provinssirock-live ja apulannan livejä... Molemmat edelleen loistavia autokasetteja. En suostu hommaamaan autoon cd-soitinta kun menee niin hai-tekiksi...