Yleistä keskustelua musiikista ›

Mikä on mielestäsi pahin rikos musiikkia kohtaan?
Joko pelkkä "artistin" nimi tai joku kappale, katsotaan kuinka sairaaksi menee.
Ok, aloitetaan:
Tony Halme - Harva meistä on rautaa

Pahin rikos musiikkia kohtaan on kaikki nämä Dr Bombayt ja Güntherit yms. one-hit wonderit. Musiikissa pitää olla muutakin kuin "rahat pois tyhmiltä"-ideologiaa.
 
Jos artisti/biisi pitää valita niin kyllä se vissiin on:
David Hasselhoff - Looking For Freedom

Crazy Frog nyt tuli ekana mieleen.

Crazy Frog nyt tuli ekana mieleen.
 
Pahin rikos MUSIIKKIA kohtaan.

Crazy Frog nyt tuli ekana mieleen.
 
Tähän on hyvä !! Soi meillä kotona melke joka päivä.

Pahin rikos musiikkia kohtaan on kaikki nämä Dr Bombayt ja Güntherit yms.
 
Korjatkaa jos erehdyn, mutta eikös Dr. Bombay ja Günther ole sama henkilö? Sillä oli vielä joku muukin henkilöllisyys ennen Dr. Bombayta, teki suunnilleen samalla kaavalla hitin kuin Taxi ja Rice&Curry.
 
En mä osaa pitää pahana että ymmärtää miten tehdä ääliömäisiä hittejä. Ehkä aluksi joku Rednex pisti vihaksi, mutta ei sekään enää, ja aikaa myöten nuo Leila K:t ja E-Typet ovat olleet suorastaan hauskoja oman aikansa kuvia, kun historiaan vaipuvat. Mikä muka on ero Mungo Jerryn In The Summertimeen, kun oikein silmiin katsotaan?
 
Enemmän mua häiritsee, että musiikista katoaa luovuus ja että se alistetaan tekniseksi hinkkaukseksi. Siinä mielessä joku Dream Theatre tai vaikka tasasävelinen nykyklassinen musiikki on paljon pahempi asia.
:-D
 
Eikä sekään kovin paha.
 
Olisiko supermarketien tapa käyttää musiikkia taustamelun vaimentimena se rikos? Se on niitä harvoja asioita, jotka oikeasti ovat mielestäni häijyjä ja pilaavat kaikki yhtälön osat.

Schiini schnaa shnappi- shnappi shnappi shnappi

Olisiko supermarketien tapa käyttää musiikkia taustamelun vaimentimena se rikos? Se on niitä harvoja asioita, jotka oikeasti ovat mielestäni häijyjä ja pilaavat kaikki yhtälön osat.
 
Supermarketien ja ravintoloiden. Puhumattakaan joululaulumuzakista.
 
Joo, samaa mieltä. Yhden hitin ihmeet tulevat, menevät ja kuulostavat viisitoista vuotta myöhemmin ihan hassuilta, mutta taustamusiikista on tullut valitettavan pysyvä ilmiö.

Korjatkaa jos erehdyn, mutta eikös Dr. Bombay ja Günther ole sama henkilö? Sillä oli vielä joku muukin henkilöllisyys ennen Dr. Bombayta, teki suunnilleen samalla kaavalla hitin kuin Taxi ja Rice&Curry.
 
Eivät ole sama henkilö:
- Dr. Bombay is also a pseudonym of musician Jonny Jakobsen.
- Günther is the stage persona of Swedish musician Mats Söderlund, most famous for the Ding Dong Song.
 
En mä osaa pitää pahana että ymmärtää miten tehdä ääliömäisiä hittejä. Ehkä aluksi joku Rednex pisti vihaksi, mutta ei sekään enää, ja aikaa myöten nuo Leila K:t ja E-Typet ovat olleet suorastaan hauskoja oman aikansa kuvia, kun historiaan vaipuvat. Mikä muka on ero Mungo Jerryn In The Summertimeen, kun oikein silmiin katsotaan?
 
Ei se olekaan paha asia joka osaa säveltää, mutta mielestäni se tapa jolla sitä pusketaan etiäpäin ja miten musiikista on tehty kylmää bisnestä, ei minua miellytä. Samalla tavalla kuin junnu-urheilusta on tehty bisnestä ja lapset ovat pelinappuloita niin kenttien ja kaukaloidenkin ulkopuolella. Nicht gut sanois Hasselhoffikin.
 
Enemmän mua häiritsee, että musiikista katoaa luovuus ja että se alistetaan tekniseksi hinkkaukseksi. Siinä mielessä joku Dream Theatre tai vaikka tasasävelinen nykyklassinen musiikki on paljon pahempi asia.
:-D
 
On muuten Theater (jenkkiläisittäin nääs). Ymmärrän kyllä mitä haet takaa, mutta parempi se on se tekninen hinkkauskin kuin skeida jota ulostetaan ilman fiilistä, intohimoa tai edes kiinnostusta sitä julkaisuaan kohtaan... kunhan vain kassa kilisee. Tässä on myös syy miksi maailma on nykyään paska paikka. Rahan orjia!

Eivät ole sama henkilö:
- Dr. Bombay is also a pseudonym of musician Jonny Jakobsen.
- Günther is the stage persona of Swedish musician Mats Söderlund, most famous for the Ding Dong Song.
 
Ok. Oliko tuolla Jonny Jakobsenilla sitten kans joku toinen lavahenkilöllisyys?
 
On muuten Theater (jenkkiläisittäin nääs).
 
Niin olikii. Pikkasen epäröin oikeinkirjoituksen kohdalla, ja valitsin näemmä väärin.
:-)

Mutta kuka muistaa enään Petri Nygårdia? Mitäköhän miehelle kuuluu?

Eivät ole sama henkilö:
- Dr. Bombay is also a pseudonym of musician Jonny Jakobsen.
- Günther is the stage persona of Swedish musician Mats Söderlund, most famous for the Ding Dong Song.
 
Jep. Jonny esitti Dr. Bombayn jälkeen tämän skotlantilaista serkkua, Dr. Macdoota. Biisit, levyt ja tv-spotit tehtiin ihan samalla kaavalla.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Jonny_Jakobsen

En mä osaa pitää pahana että ymmärtää miten tehdä ääliömäisiä hittejä. Ehkä aluksi joku Rednex pisti vihaksi, mutta ei sekään enää, ja aikaa myöten nuo Leila K:t ja E-Typet ovat olleet suorastaan hauskoja oman aikansa kuvia, kun historiaan vaipuvat. Mikä muka on ero Mungo Jerryn In The Summertimeen, kun oikein silmiin katsotaan?
 
Olen ostanut myös kaikki e-roticit jne. kun on sattunut 2-3 euron hintaan vastaan. Noita kun en varsinaisesti ole niiden hittiaikana kuunnellut niin voipi tehdä riemastuttavia kokoelmia autoon + tietysti luukuttaa nollausta kotonakin ;-)
 
In The Summertime - - taisin olla about 13-vuotias - ymmärrän, että tämmöisiä päähän soimaan jääviä rankutuksia vihataan - tästä biisistä kyllä olen aina tykännyt. 60-luvulla inhosin purkkaa tosissaan - nyt niitä jotenkin kieroutuneesti ihailee.
 
Enemmän mua häiritsee, että musiikista katoaa luovuus ja että se alistetaan tekniseksi hinkkaukseksi. Siinä mielessä joku Dream Theatre tai vaikka tasasävelinen nykyklassinen musiikki on paljon pahempi asia.
:-D
 
Eikä sekään kovin paha.

 
vain puutarhanhoito on tärkeää - josta tuleekin mieleen, että joinain Vappuina on ollut koivussa täysi lehti (ainakin Tapiolassa) - nyt mietin, että tulisi vielä yöpakkasia, että pääsisi hankihiihdolle
 
Olisiko supermarketien tapa käyttää musiikkia taustamelun vaimentimena se rikos? Se on niitä harvoja asioita, jotka oikeasti ovat mielestäni häijyjä ja pilaavat kaikki yhtälön osat.
 
ja hevin käyttäminen epäiltyjen muslimiterroristien kidutukseen - siinä jo kaksi rikosta - siis rikokset ihmiskuntaa ja musiikkia vastaan

Ompas oikeasti provosoiva aihe...
 
En oikeastaan osaa edes miettiä tällaista. Vähä samoilla linjoilla, kuin kivi. Mä ainakin kuvittelen, et kaikelle musiikille on kuuliansa, olkoon sen musan tekemisen alkuperäinen motiivi mikä hyvänsä.
 
Ja kyllä näissä 'yhden hitin' hinkutuksissakin on joskus se hieno idea, mikä sen puntin saa vibaan.
 
Pakko ei ole kuunnella ja liika intohimo tai mustavalkoisuus saa vaan oman pään sekaisin.

Tämä sen on oltava: http://www.emi.fi/emi2/jukebox/play/297/wookiewookie
 
Eli kopioidaan jo olemassa olevaa paskaa ja tehdään sekin aivan saatanan paskasti.

En oikeastaan osaa edes miettiä tällaista. Vähä samoilla linjoilla, kuin kivi. Mä ainakin kuvittelen, et kaikelle musiikille on kuuliansa, olkoon sen musan tekemisen alkuperäinen motiivi mikä hyvänsä.
 
Ja kyllä näissä 'yhden hitin' hinkutuksissakin on joskus se hieno idea, mikä sen puntin saa vibaan.
 
Toki, ei minullakaan hyviä biisejä vastaan ole mitään, mutta jotenkin se tuntuu omituiselta että edelleen sitä jaksaa kuunnella The Doorsin hittejä, mutta kukaan ei enää edes muista jotain Aquan "Barbie Girl" hittiä. Mistä tämä johtuu?
 
Onko vanhoissa hiteissä enemmän kuitenkin "sydäntä" mukana kuin uusissa?
 
Pakko ei ole kuunnella ja liika intohimo tai mustavalkoisuus saa vaan oman pään sekaisin.
 
Juu, kohtuus kaikessa. Ei liian intohimoista mutta ei ilmankaan. Sen verran sydäntä musiikkiin että edes itse tykkää siitä mitä lavalla kiekuu tai röytää... niin ja sellainen väritelkkari joka kykenee näyttämään myös mustaa ja valkoista :)

Tämä sen on oltava: http://www.emi.fi/emi2/jukebox/play/297/wookiewookie
 
Eli kopioidaan jo olemassa olevaa paskaa ja tehdään sekin aivan saatanan paskasti.
 
Eissssssssssssssssssssssssssssssss! Mä en todellakaan tajua mitä noiden päässä on liikkunut. Tossahan oli varastettu suurinpiirtein kaikki Günheriltä (aksentti, ilme, musiikki...), joka sekin jo itsessään on pelkkiä kliseiden kopioimista ja överiksi vetämistä.
 
Suomi on paska maa!

Toki, ei minullakaan hyviä biisejä vastaan ole mitään, mutta jotenkin se tuntuu omituiselta että edelleen sitä jaksaa kuunnella The Doorsin hittejä, mutta kukaan ei enää edes muista jotain Aquan "Barbie Girl" hittiä. Mistä tämä johtuu?
 
No kun kattelee esim. 60-luvun jenkki-listoja, niin ei sielläkään niitä elämään jääneitä piisejä niin tuhottomasti ole :-)
 
Jotkut jää elämään toiset ei. Mut ei ne edelleenkään oo rikoksia :-)

Lou Bega - Mambo No.5
 
Tämä on ehkä hirvein mitä on ja tulee olemaan. Yleensä discohumpat saa minussa ainakin jotain nostalgiafiiliksia pintaan, jos niinhin törmää vuosien päästä. Mutta tuo biisi vaan vi##ttaa aina ja ikuisesti.

Yhden hitin ihmeet ja trendit on aina osa ajankuvaa.
Turha niistä on hermostua.
 
Koska olen usein tosikko, nostan aiheen hiukan laajemmalle tasolle:
 
Suurin rikos (myös) musiikkia kohtaan on yleinen välinpitämättömyys.
Se on osa nykyistä ajankuvaa.
 
Välinpitämättömyys näkyy siinä, ettei kiinnosta miten tai miksi jokin on tehty, mikä on saanut taiteilijan luomaan jotakin, mikä on tietyn musiikkikappaleen merkitys musiikkillisessa jatkumossa tai mitä kaikkea on jo tehty aiemmin.
 
"Tällaista ei ole ennen tehty Suomessa" on esimerkiksi lause, joka saa todella epäilemään puhujan sivistystä. Toinen on yleinen "sejase on hyvää, tuojatuo paskaa" kategoriointi. Tällä hetkellä yksi eniten arvostamistani musiikkikriitikoista syyllistyy juuri tuollaiseen puusilmäiseen yhden genren mollaamiseen. (kyllä, Ilkka Mattilan säälittävä heviallergia)
 
En ole koskaan kunnellut tai arvostanut yhtäkään genreä ylitse muiden. Dr. Albanilla oli omassa kontekstissaan ihan relevanttia materiaalia, aivan kuin Judas Priestillä. Nykyään vaikuttaa siltä, että pienten muka-trendsetterijoukkojen näkymä on kapeampi kuin koskaan. Suuri yleisö ei kuitenkaan diggaa muuta, kuin sitä, mikä juuri sillä hetkellä kuulostaa hyvältä. Se, tekeekö taiteilija tai "taiteilija" musiikkiaan suurelle yleisölle vai ei, on toissijaista.
 
The Beatlesin alkuperäinen tarkoitus oli tulla maailman suosituimmaksi yhtyeeksi.
Jos joku nykyään sanoisi moista, häntä pidettäisiin rahanahneena turhakkeena.
 
Tämän sekavan aamupöpperöisen postauksen ydin lienee tämä:
Älkää tuhlatko aikaanne kiroamala jotain pirun iskelmä- tai radiopoppismusaa, van pysähtykää hetkeksi miettimään a) mitä tämä on?, b) miksi tällaista on olemassa ja c) voisiko tällaistakin musiikkia tehdä minun mielestäni paremmin vai enkö löydä tästä mitään tartumapintaa? Tämän jälkeen siirtykää eteenpäin. Maailma on täynnä musiikkia.
 
Tätä kirjoitaessa taustalla soi yli 60 vuotta sitten äänitetty Bilie Holiday -live. Seuraavaksi ajattelin taas kuunnella uutta Amorphista.
 
Mitä tulee sitten mattinykäsiin tai vastaaviin, pitää muistaa, että populaarikulttuurissa musiikillakin on erilaisia funktioita. Kaikki musiikki ei ole merkityksellistä vain itsessään, musiikkina. Kaikki elokuvatkaan eivät ole merkityksellisiä siksi, että ovat elokuvia, vaan vaikkapa siksi että nissä esiintyy joku tietty henkilö, tai vaikka vain sen vuoksi, että niissä näytettään räjähdyksiä ja tissejä. Uskokaa pois. Joskus joku kaipaa ainoastaan räjähdyksiä ja tissejä. Tai Matti Nykästä.
:)
 
Oiskohan sitä kahvia valmiina...