Yleistä keskustelua musiikista ›

Tällaista lähdin miettimään kokemuksieni perusteella.
 
Vaikuttaako muu yleisö yhden kuulijan asenteeseen esiintyvää bändiä kohtaan?
Kuulostaako musiikki paremmalta jos muu yleisö on mukana fiiliksessä?
 
Sehän on selviö, että bändiläisten fiilis vaihtelee yleisön aktiivisuuden mukaan,
mutta entäpä vaikuttaako se yhden kuulijan korvaan?
Itselle ainakin tulee paska fiilis passiivisen yleisön takia.
 
Entä mukahauskat argumentit yleisöstä? Kuulostaako musiikki huonommalta jos
joku kaikkitietävä heittelee mauttomuuksia bändille ja yleisö ei ole lainkaan mukana?
"Kuskaa tuubaan, levyt soimaan jo!" ja niinpäin pois.
 
Aktiivinen yleisö saa meiningin kattoon, mutta kuulostaako itse musiikkikin tällöin
paremmalta?
 
Ainakin yleisön ja bändin vuorovaikutus on silmin nähtävissä.
Bändi näyttää paremmalta jos yleisö on fiiliksissä.
Eipä siinä esiintyjän paljoa tule heiluttua mikäli osa yleisöstä istuu
baarin kulmapöydissä ja katsoo kelloa närkästyneenä, odottaen että bändi lopettaa.
 
Miksi helvetissä joku maksaa baariin sisälle siitä että pääsee vittuilemaan bändille ja
pilaamaan muun yleisön meiningin?
 
Jos osa yleisöstä on passiivinen niin todennäköisesti kohta koko yleisö on.
Ihminen on laumaeläin.
Yksi kuulija katselee bändiä ja huomaa kuika muu yleisö on passiivinen.
Tuleeko tällöin myös tälle yksilölle fiilis; "No niinpä niin..Eipä tää kovin hääviä sitten kai ole."
 
Useilla keikoilla jossa yleisö on ollut 14-20 vuotiaita, bändin tietäviä puolituttuja, meininki on ollut hyvä ja omaan korvaan tällöin oma
soittokin kuulostaa paremmalta.
Sitten taas keikoilla joilla yleisö koostuu 18-30 vuotiaista, bändiä tuntemattomista, on meininki paljon huonompi.
Vaikka bändi soittaisi kuinka hyvin, mutta se on "tuntematon" niin näitä letkautuksia kuuluu
yleisöstä helpommin, suurin osa porukasta on passiivisia ja bändiä suurinpiirtein vituttaa soittaa
kuuroille ja kuin paskahalvauksen saaneille yleisöläisille.
Kun taas jos bändi on "tunnettu" meininki on hyvä vaikkei osa yleisöstä olisi sitä ikinä ennen kuunnellut.
Tunnetun bändin keikalla kuitenkin suurinosa yleisöstä on faneja tai muuten vaan diggareita ja he pitävät meininkiä yllä;
tällöin koko lauma on mukana ja tuskin kukaan yleisöstä heittelee paskaa bändille.
 
En tiedä tajuaako kukaan pointtiani oikein, mutta tätä minä olen mietiskellyt.
 
Vielä pähkinänkuoressa:
 
Yleisön aktiivisuus perustuu mielestäni pitkälti siihen, että kuika suurinosa yleisöstä bändiin suhtautuu.
Ilmassa leijuva fiilis tarttuu ihmisestä toiseen. Oli se fiilis sitten hyvä tai huono. Tällöin myös musiikki kuulostaa
paremmalta/huonommalta.
 
Vertasin tuntematonta ja tunnettua bändiä siksi koska tunnetun bändin keikalla suurinosa yleisöstä
on aktiivisia.
 
Ääh..Aika sekavaa tekstiä koska en oikeen pysty sovittamaan tätä ajatusta sanoiksi ja toistan
itseäni nyt tässä tekstissä varmaan aika paljon..
Todennäköisesti joku ymmärtää tämän väärin.
 
Ajatuksia asiasta?

Todennäköisesti joku ymmärtää tämän väärin.
 
Kyllä sun pointtis tulee tästä ymmärretyksi ihan hyvin. Ja kyllähän tuo on täysin totta mitä tuossa edellä mainitsit, että muu yleisö vaikuttaa kuulijaan ja sitä kautta myös bändin soittoon. Kun omalle kohdallekkin aattelis niin eipä siinä ole paljoa motivaatiota soittaa vittuuntuneelle yleisölle. Ja sitten jos muu yleisö on kyrpä ottas niin eipä siel yleisön seassa yksin viitti juurikaan heilua, vaikka bändistä diggailisi aivan kympillä. Ja sitten tosiaan se voi vaikuttaa juuri noin että ajattelee että "Ei kai tämä niin hyvä sitten olekkaan"... Jännä juttu kyllä, itelle ei onneks vielä oo tällaisia tilanteita tullut eteen.
 
Mutta mutta, varsin mielenkiintoisa threadi, jatkakaa pohdintaa.

Miksi helvetissä joku maksaa baariin sisälle siitä että pääsee vittuilemaan bändille ja
pilaamaan muun yleisön meiningin?
 
Se mikä yleensäkin on ihmiselle suurin motivaattori apauttia kaikessa tekemisessä:
 
Päteminen.

Hyvää pähkintäähän tässä on ja kyllä tuosta tolkkua saa.
 
Vaikuttaako muu yleisö yhden kuulijan asenteeseen esiintyvää bändiä kohtaan?
Kuulostaako musiikki paremmalta jos muu yleisö on mukana fiiliksessä?
 
Kyllä varmasti vaikuttaa. Varsinkin jos ajattelen itseäni keikalla jossa en tunne bändiä entuudestaan.
 
Tilanteessa voi olla sulle merkitseviä "häiriötekijöitä" joka vie energiaa itse aktilta. Negatiivinen käyttäytyminen yleisön joukossa vaikutta itseenkin; ärsyttää, ja tulee kiinnitettyä huomiota muuhun kuin esitykseen. Toisaalta, kolikon toinen puoli on se, että mikäli muu yleisö on fiiliksissä, oma suhtautuminenkin ja fiilis voi muuttua otollisemmaksi; remukielellä tötteröt aukeaa helpommin kuulijana ja kokijana.
 
Silloin kun bändi ja sen musa on tuttua, pystyy keskittymään enemmän siihen täysin omaan, sen hetkiseen kokemukseen. Sähän imet kuin sieni sitä musaa ja fiilistä, mikä välittyy omiin aisteihin; varsinkin jos olet keikalla joka on entuudestaan sulle otollinen musamielessä. Tällöinhän voi juurikin päästä sellaiseen hurmokseen, jota ei aina saavuta kokijana. Voihan se tapahtua myös silloin kun bändi on outo ja musaa et niin tunnista. Silloin sen positiivisen yllätyksen mahdollisuus on aina olemassa ja oikeastaan rikastut vielä enemmän koska "löydät" itsellesi taas uuden bändin jota diggailla.
 
Passiivisuudesta sen verran, että itse kuulun siihen koulukuntaan joka seuraa myös muutakin kuin itse musaa; siis sitä miten bändi soittaa teknisesti, miten lavalla käytetään soittimia jne. Sehän voi näyttää passiiviselta sieltä lauteilta käsin, mutta ei todella välttämättä meinaa sitä, että ei voisi vähempää kiinnostaa.
 
Fiilis on monen osatekijän summa. Bändin vire, kuuntelijan vire, itse paikka, muun yleisön käytös...kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Jos nyt tulkitsin kirjoitustasi oikein niin voisin sanoa, että minuun ei vaikuta vaikka muut dissaisivatkin esiintyvää bändiä. Monesti näin on käynytkin.
 
Mitä noihin muka hauskoihin kommentteihin tulee, niin yleensä niitä huutelee genrepoliisit tahi joku muu vastaava vitun vakava ja kaikentietävä iivilhevimies.
 
Myös välillä nämä mukamas taiteelliset ja muut kaikenlaiset vintage vittupäät, tykkäävät huudella kaikenlaisia hassun hauskoja kommentteja.
 
Tästä päästäänkin uuteen lakiehdotukseeni:
 
Tästä päivästä lähtien, jokaiselle bändille annettaisiin live vedon ajaksi desert eaglet vyönsoljelle roikkumaan. Näin saataisiin kitkettyä tätä turhaa huutelemista ja sun muuta pään aukomista.

Tästä päivästä lähtien, jokaiselle bändille annettaisiin live vedon ajaksi desert eaglet vyönsoljelle roikkumaan. Näin saataisiin kitkettyä tätä turhaa huutelemista ja sun muuta pään aukomista.
 
Hyvä idea! Voisi tosin vielä laajentaa siten, että ovella jaettaisiin myös yleisön edustajille käsiaseet mukaan. Saataisiin vähän kitkettyä bändien löysää esiintymistä ja huonoja biisivalintoja.

Täytyy kyllä myöntää että jokusen kerran olen saanut kusipäisyyskohtauksen ja huudellut kaikennäköstä dorkaa esiintyvälle orkesterille. (Tunnustaminen tekee hyvää sielulle, väittävät).
 
Niinpä nyttemmin en enää etsiydy katsomaan ei-kiinnostavien orkesterien keikkoja tahi mikäli altistun sellaiselle muutoin, pyrin poistumaan vaikutusalueelta mahdollisimman pian.
 
En syytä humalatilaa vaan ahdistusta, joka toisinaan purkautuu aggressiona.

Sehän on selviö, että bändiläisten fiilis vaihtelee yleisön aktiivisuuden mukaan
 
Tää nyt edustaa vain mun näkemystä, mutta oletan, että _lähtökohtaisesti_ bändi soittaa ja esiintyy yhdessä siksi, että he keskenään nauttivat siitä. Tätä ja sen puitteissa mahdollisesti rakenneltua showta tai yksinkertaisesti äänitteiden "rajat" ylittävää musiikillista iloittelua minä menen katsomaan ja kuulemaan. Tähän ei pitäisi vaikuttaa _ratkaisevasti_ yleisön "fiilis", vaikka yleisöä voi toki ottaa tilanteen tullen "mukaan" tapahtumiin. Ei kuitenkaan pidä olettaa, että yleisö olisi automaattisesti ns. messissä missä tahansa jutussa. Kaikkia ei (aina) kiinnosta esim. yleisön huudatukset ym. hyvämeininki!-kliseet, joiden varaan niin moni vieläkin rakentaa live-esiintymisiään, ikävä kyllä.
 
Eri asia sitten, jos joku sankari käy puremassa pa:n johdot poikki, kusee vahvistimeen, yrittää huutaa bändin ns. suohon tai pyrkii muutoin sabotoimaan esiintymistä "ihan oikeasti". Silloin tietenkin kärähtää muutakin kuin tekniikkaa. Eri asia on myös ns. paska päivä artistille itselleen, mikä on ihan inhimillistä. Keikan peruminen kun ei käy päinsä aivan tuosta vain, jos on etukäteen sovittu jokin päivämäärä ja lippujakin jo myyty. On vedettävä, vaikka intohimoa ei oliskaan vietäväks lavalle asti aivan joka ilta, ja vaikka pinnan kireyden takia ärsyttäisikin jonkun höyrypään olemus eturivissä. Yleisön joukosta on paljon helpompi poistua, jos ei huvita.
 
Passiivinen yleisö, josta aloituksessakin puhutaan, on harvemmin vaikuttanut mainittavasti omiin fiiliksiin. Enkä taida muistaa yhtäkään kertaa, että bändi olis astellut lavalle "JEE ME ROKATAAn!" -linjalla ja lannistunut täysin, jos yleisössä seistään kädet puskissa. Lähinnä tulee mieleen tapauksia, joissa tietyn yleisönosan liika fanaattisuus on saanut itseni - ja toisinaan jopa artistin - närkästymään.
 
Välivittuilut saattavat toki joillekin esiintyjille olla ikäväkin juttu, mutta itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa, ellei sitten ko. huutelija möykkää yli esiintyvän bändin (tai jos artistin kuitti on hyvä). Ilonpilaajia on kyllä muussakin muodossa, ihan viattomina baariasiakkainakin (valitettavan useinkin...). Tuopin äärellä kovaan ääneen juteltaessa sitä ei välttämättä tajua, mutta lavalta kantautuva musiikki ei jatkuvasti ole täydellä teholla paahtamista. On se musta hemmetin ikävää, jos kesken biisin joutuu kuuntelemaan myös kaikkea sitä, mitä matti niiku teki niiku mirkun kaa niiku vittu mikä sika!

Härölle, kyllä tosta pointin ymmärsi ja threadi hyvä. Ekaks tulee vaan mieleen, pitäskö tätä rajata tiettyihin genreihin..? Väittäisin vastausten riipuvan ja vaihtelevan tosipaljon siitä edustaako illan "viihdeorkesteri"; Rockhevi-, iskelmähumppa-, jazzblues-, klassinen-, jne..osastoa.
Käsittäisin nyt rajauksena olevan jokin rock -> metal -välimaaston osasto..? Mielenkiintoista olisi tietää, mitä genreä kukin kirjottaja pääasiassa edustaa..?

Tottakai yleisön fiilikset vaikuttaa keikkaan. Nähdäkseni keikka on aina kokonaisuus, jonka osatekijöinä ovat yhtä paljon yleisö kuin esiintyjät. Silloin kun ei esiinnytä yleisölle niin kyseessä ei ole konserttitilanne ollenkaan, vaan joku muu - keskinäänjamittelu ehkä, keskinäänkin voi olla ihan kiva jamitella, mutta konserttitilanteeseen pätee omat lainalaisuudet.
 
Kyllä mulla lähes kaikki parhaat keikkakokemukset on sellaisia, että yleisö on ollut kympillä messissä. Erilaisessa musiikissa voi olla tietysti erilailla messissä, yhtä hyvin voi aistia yleisössä erittäin intensiivistä seurantaa, vaikka keikka olisi hiljaisemmanlaatuinen ja yleisö jopa istuisi. Rokkaus- ja kohkausmeiningissä se messissäolo ilmenee sitten muuten.
 
Mutta kyllä mä olen ollut sellaisilla keikoilla, joissa vaan ehkä 10% yleisöstä on ollut mukana, ja olen itse ollut kybällä messissä ja nauttinut siitä, mutta ainahan se kasvattaa suuresti sitä kynnystä mennä mukaan. Ja aina tuo enemmän fiilistä, jos on muitakin ihmisiä jotka selvästi jakavat voimakkaat tunteet katsomastaan esityksestä.
 
Toisaalta mä olen ollut sellaisilla keikoilla joilla suurinosa yleisöstä on ihan innoissaan, mutta itteään ei sytytä sitten yhtään - eli ei se pelkkä yleisön kohkaus mitään pelasta, mutta mun mielestä on ihan itsestäänselvyys, että kaikissa konserttitilanteissa - genrerajojen ylitse - yleisön heittäytyminen musiikin mukaan (tavalla tai toisella) on fiiliksiä lisäävä juttu.

Härölle, kyllä tosta pointin ymmärsi ja threadi hyvä. Ekaks tulee vaan mieleen, pitäskö tätä rajata tiettyihin genreihin..? Väittäisin vastausten riipuvan ja vaihtelevan tosipaljon siitä edustaako illan "viihdeorkesteri"; Rockhevi-, iskelmähumppa-, jazzblues-, klassinen-, jne..osastoa.
Käsittäisin nyt rajauksena olevan jokin rock -> metal -välimaaston osasto..? Mielenkiintoista olisi tietää, mitä genreä kukin kirjottaja pääasiassa edustaa..?
 
No itse lähinnä rock - metalli osastosta kirjoittelin.
 
Sama homma voi kuitenkin päteä ihan vaikka jazziinkin. Väärää ihmistyyppiä yleisössä liikaa ja soppa on valmis.
 
Tietenkään pari - kolme mölyävää mulkkua yleisössä eivät pilaa kuin oman iltansa, mutta jos lähes koko yleisö on passiivinen ja ne pari mulkkua lisäävät vettä myllyyn niin kyllähän siinä taitaa olla ehtoon lusikat jaettu.
 
E. ja sitten tietysti tuolla humppapuolella voisi artistia vituttaa yleisön liika aktiivisuus. Siis tyyliin mosh-pit siinä Simo Silmun mikin juuressa ;)

aika paljon erilaisten musatyylien keikkoja kahlanneena vois pistää yhteenvetäen että hyvä bändi vetää parhaan mahdollisen vetonsa vaikka yleisössä olisi 99% passiivisia mulkoilijoita ja 1% aktiivisia fanittajia. on aika pitkälti bändin vastuulla, että ne jotka tulivat oikeasti nauttimaan keikasta saavat sitä mitä haluavat "paskasta yleisöstä" huolimatta. ihan sama jos soittais jonnekkin asiakaspalveluun - ei sua kiinnosta periaatteessa onko sillä asiakaspalvelijalla ollu sua ennen 12 paskaa asiakasta, jos saat tylyä palvelua niin pahoitat mielesi.
 
näen esiintyvän muusikon ammatin asiakaspalvelijana. mielestäni keikat ovat tilaisuuksia jossa yleisö ja muusikot kommunikoivat keskenään - jos jommalla kummalla puolella, yleisössä tai muusikoissa on tyyppejä jotka häiritsevät kommunikointia, on muusikon tehtävä pitää kommunikaatio häiriintymättömänä. tämä siis ihannetilanteena, ainahan sattuu ja tapahtuu. hyvällä keikalla kuitenkin häiriöt hoidetaan tyylillä ja "fiiliksen" laskematta, niin pitkälle kuin se on mahdollista. aina se ei ole, mutta siihen pyritään. mielestäni bändin/esiintyjän jalo tehtävä on pitää huolta siitä, ettei "asenne tartu", nimenomaan negatiivinen sellainen. myöskään bändiin/esiintyjään itseensä.
 
mutta aina ei tilanne ole ideaali, sen hyvin vahvasti tiedostan :)

aika paljon erilaisten musatyylien keikkoja kahlanneena vois pistää yhteenvetäen että hyvä bändi vetää parhaan mahdollisen vetonsa vaikka yleisössä olisi 99% passiivisia mulkoilijoita ja 1% aktiivisia fanittajia. on aika pitkälti bändin vastuulla, että ne jotka tulivat oikeasti nauttimaan keikasta saavat sitä mitä haluavat "paskasta yleisöstä" huolimatta. ihan sama jos soittais jonnekkin asiakaspalveluun - ei sua kiinnosta periaatteessa onko sillä asiakaspalvelijalla ollu sua ennen 12 paskaa asiakasta, jos saat tylyä palvelua niin pahoitat mielesi.
 
näen esiintyvän muusikon ammatin asiakaspalvelijana. mielestäni keikat ovat tilaisuuksia jossa yleisö ja muusikot kommunikoivat keskenään - jos jommalla kummalla puolella, yleisössä tai muusikoissa on tyyppejä jotka häiritsevät kommunikointia, on muusikon tehtävä pitää kommunikaatio häiriintymättömänä. tämä siis ihannetilanteena, ainahan sattuu ja tapahtuu. hyvällä keikalla kuitenkin häiriöt hoidetaan tyylillä ja "fiiliksen" laskematta, niin pitkälle kuin se on mahdollista. aina se ei ole, mutta siihen pyritään. mielestäni bändin/esiintyjän jalo tehtävä on pitää huolta siitä, ettei "asenne tartu", nimenomaan negatiivinen sellainen. myöskään bändiin/esiintyjään itseensä.
 
mutta aina ei tilanne ole ideaali, sen hyvin vahvasti tiedostan :)
 
?
 
Ei tietenkään "veto" saa huonota vaikka yleisössä olisi mulkkuja.
Paska fiilis voi artistille tulla, mutta voihan sitä vaikka valehdella ettei mulkut yleisössä haittaa.
 
Et ilmeisesti käsittänyt pointtiani.

Jos itse olen lavan edessä kattelemassa bändiä ja mahdollisesti heilun siinä ohessa niin en edes huomaa mitä muut tekevät ja jotenkin kuvittelen että kaikilla on kova meno.
 
Monesti bändit kehuvat pientäkin yleisöä jos siellä joukossa on edes muutama ihminen täysillä mukana.

Aihetta sivuten tein aika hienon havainnon viime perjantaina.
Olin tuttavaporukassa menossa katsomaan teräsbetonia (lue: aika tunnettu esiintyjä)
mutta paikanpäällä järjestyksen valvoja saatteli minut ennen keikkaa ulos koska en kuulemma ollut kykeneväinen seuraamaan esitystä.
 
No hetken päästä kaverini soittaa että missä olen ja voiko muu porukka lyöttäytyä seuraani. Tottahan toki -minä vastasin ja kysyin syytä.
Vastaus oli että ei sitä keikkaa viittinyt jäädä kuuntelemaan. Oli kuulemma olematon määrä yleisöä ja muutenkin paska meno.
 
Tuo oli yllättävästi sanottu kaveriltani, sillä hän sentään pitää teräsbetonista.
 
Eli tässäkin oli yleisön passiivisuus ja pieni määrä pilannut elämyksen muiltakin.
 
e.
Monesti bändit kehuvat pientäkin yleisöä jos siellä joukossa on edes muutama ihminen täysillä mukana.
 
Tästä tuli mieleeni eräs tapahtuma jonka bändimme järjesti kotipaikkakunnallamme taannoin.
Me soitettiin toiseksi viimeisenä bändinä ja meitä oli tullut katsomaan lähes kaikki kotipaikkakunnaltamme (eli me olimme se tunnettu bändi :) )
Heti kun me lähdimme lavalta lähti koko yleisökin pois.
Paikalle jäi meidän bändi, viimeisenä soittavan bändin roudari sekä järjestyksen valvojat.
Olimme bändin kanssa melko pahoillamme paikkakunnan mulkuista kuuntelijoista ja korvasimme vähäisen yleisömäärän pistämällä Noosen soittajista koostuvan moshpitin pystyyn.
 
Viimeisenä soittanut bändi kehui minulle henkilökohtaisesti yleisöä parhaaksi koskaan.

Kuulijan asenne tarttuu ihmisestä toiseen, tai jotain sinneppäin
 
Osaan vaikuttaa osaan ei.
Esiintyvä taitelija on uransa alkutaipaleella varmasti herkempi erilaisille "yleisön säröäänille", mutta niiden kanssa oppii rutiinin ja kokemuksen kautta elämään ja olemaan. Omasta mielestäni parhaita keikkoja ovat olleet, kun esim. mieli on maassa syystä tai toisesta tai väsyttää koko ajatus keikasta, kun niitä on tehnyt yli kymmenen päivää putkeen..ja siihen päälle sit vielä vaikeampi yleisö tai hiljaisempi ilta. Palkitsevaa on, kun vaan jaksaa vetää ns. laadusta tinkimättä, ellei jopa vielä ylimäärästä skarpaten ja "voittaa" yleisö puolelleen. Sellaisen illan jälkeen yleisön taputukset ja ravintolan edustajan / järjestäjän kiitos maistuu erityisen hyvälle.
Minä kutsuisin sitä tinkimättömäksi ammattiylpeydeksi ja rutiiniksi..
 
..ku itse niitä genrejä kyselin, niin mulla kokemuksia laidasta laitaan; soittokunta; puhallinorkesteri; big band; humppa; pop/rock (nykyään)
 
Ja vielä Tanjulille komppia ajatuksistasi.

?
 
Ei tietenkään "veto" saa huonota vaikka yleisössä olisi mulkkuja.
Paska fiilis voi artistille tulla, mutta voihan sitä vaikka valehdella ettei mulkut yleisössä haittaa.
 
Et ilmeisesti käsittänyt pointtiani.
 
pointtini on jotakuinkin seuraava:
 
Osaan vaikuttaa osaan ei.
Esiintyvä taitelija on uransa alkutaipaleella varmasti herkempi erilaisille "yleisön säröäänille", mutta niiden kanssa oppii rutiinin ja kokemuksen kautta elämään ja olemaan. Omasta mielestäni parhaita keikkoja ovat olleet, kun esim. mieli on maassa syystä tai toisesta tai väsyttää koko ajatus keikasta, kun niitä on tehnyt yli kymmenen päivää putkeen..ja siihen päälle sit vielä vaikeampi yleisö tai hiljaisempi ilta. Palkitsevaa on, kun vaan jaksaa vetää ns. laadusta tinkimättä, ellei jopa vielä ylimäärästä skarpaten ja "voittaa" yleisö puolelleen. Sellaisen illan jälkeen yleisön taputukset ja ravintolan edustajan / järjestäjän kiitos maistuu erityisen hyvälle.
Minä kutsuisin sitä tinkimättömäksi ammattiylpeydeksi ja rutiiniksi..
 
tilanne on vähän sama kun koululuokassa: jos jotkut tyypit häiritsevät muita, TOTTAKAI se tarttuu muihin, mutta opettaja VOI pelastaa tilanteen jos jaksaa ja haluaa. pointti: jos osa yleisöä onnistuu pilaamaan muiden keikkanautinnon tartuttamalla negatiivista energiaa ympäriinsä, on bändin vastuulla hoitaa tilanne takaisin raiteilleen. jos esiintyjä hengailee keskenään lavalla eikä "kuuntele" yleisöä, tilanne varsin usein johtaa siihen että muutaman tyypin sijaan KETÄÄN ei kiinnosta.

pointtini on jotakuinkin seuraava:
 

 
tilanne on vähän sama kun koululuokassa: jos jotkut tyypit häiritsevät muita, TOTTAKAI se tarttuu muihin, mutta opettaja VOI pelastaa tilanteen jos jaksaa ja haluaa. pointti: jos osa yleisöä onnistuu pilaamaan muiden keikkanautinnon tartuttamalla negatiivista energiaa ympäriinsä, on bändin vastuulla hoitaa tilanne takaisin raiteilleen. jos esiintyjä hengailee keskenään lavalla eikä "kuuntele" yleisöä, tilanne varsin usein johtaa siihen että muutaman tyypin sijaan KETÄÄN ei kiinnosta.
 
Tätä minä suurinpiirtein ajoin takaa. Eli siirtyykö se ei_kiinnosta -fiilis muihinkin yleisössä ja kuulostaako se musiikki sitä myötä paskemmalta.

Tätä minä suurinpiirtein ajoin takaa. Eli siirtyykö se ei_kiinnosta -fiilis muihinkin yleisössä ja kuulostaako se musiikki sitä myötä paskemmalta.
 
siirtyy - mutta toisaalta siirtyy myös se ei-vittu-miten-mahtava-bändi -fiiliskin. ehkä eniten on kuitenkin vaikutuksille alttiina esiintyjä vs. yleisö -fiilikset.

Olipa aloittajalta hyvä avaus! Taitaa tämä slaavilainen vai olisko jopa perisuomalainen kateuden ilmentymä maksaa itsensä johonkin, missä voi arvostella ihmisiä jotka ovat itsensä arvosteltaviksi asettaneet.
Muutamia vuosia muualla asustaneena voin sanoa että, ainakin niissä ympyröissä missä itse pyörin, tuntemattomankin bändin livekeikalle mentiin pitämään hauskaa ja touhuun valmistauduttiin niinkuin kuuluisammankin bändin keikkaan.
 
Esimerkkinä vois mainita, Brasiliassa paikallinen työkaveri mainitsi että heillä on aloiteleva hevibändi. Jonkinlaista metallia vetivät ja keikka olis seuraavana perjantaina. Vaikka varovasti yritti tietoa levitellä juttu levisi ja koko toimiston porukka oli katsomassa ja kuuntelemassa. Musa ei varmasikkaan ollut monenkaan makuun mutta, kaikki nautti tilanteesta ja bändi sai superstaran kohtelun.
 
Oon käynyt livekeikoilla varmaan yli kolmessakymmenessä maassa mutta, kädet puuskassa lantio edessä seisovat yrmeät jampat ovat kyllä hyvin suomalainen ilmiö. Kuin myös livekeikalle "keskustelemaan" tullut pariskunta, jota musiikki häiritsee siinä määrin että koiraspuolinen lisäpisteiden toivossa ryhtyy orkesterille päätään aukomaan.
 
Tilanteeseen heittäytyminen ja siitä nauttiminen taitaa olla meille aika vierasta?
 
Oiskohan Rockpoliisi ihan suomalainen keksinto?