Yleistä keskustelua musiikista ›

Nyt kun nynneröt haluavat volyymit lakisäädöksillä alas, niin muistelkaa niitä kaikista meluisimpia konsertteja, joilla olette olleet.
 
Itse en missään isoilla stadionkeikoilla ole ollut, jos ei rolling stonesia lasketa, joten ehkä olen välttänyt kaikista kuurouttavimmat kokemukset. Suomessa klubikeikoilla volyymit tuntuvat järjestään olevan liian matalalla, mutta muutama poikkeus kuitenkin löytyy:
 
-Acid Mothers Temple tampereen klubilla kesällä 2005. En silloin vielä käyttänyt tulppia ja korvat soivat kaksi päivää keikan jälkeen.
-Japanese New Music Festival puoli vuotta myöhemmin. Samoja jätkiä asialla. Mikitetyistä ja efektien läpi ajetuista urheilutakkien vetoketjuista lähtee aika saatananmoinen möykkä.
-Grunt, Carlos Giffoni ja Prurient jyväskylän huoneteatterilla. Narikassa jaettiin tulppia, joten odotettavissa oli melkoista metelöintiä. Ja olihan se; yleensä tulppia ei tarvitse kovin syvälle korviin tunkea, koska ne alkavat helposti vaimentaa musiikkia liikaa, mutta tällä kertaa piti ennen esityksiä ihan varmistaa että ne todella olivat survottu tarpeeksi perille korvakäytävään. Kropassa väreili ja penkkirivit tärisivät, eli volyymi oli hyvinkin optimaalinen.
 
Nämäkin ovat luultavasti pientä verrattuna johonkin ison maailman bändeihin, kuten my bloody valentine, sunn0))) tai swans, joiden keikolla jengi on alkanut pahoinvoimaan. Jollain swansin keikoilla PA oli asemoitu niin, että yleisö jäi sen väliin "loukkoon". Joskus kytät myös keskeyttivät bändin keikkoja äänenvoimakkuuden vuoksi.
Tämmöistä se rokkikeikoilla pitäisi olla.

ynkkä meinas viimeks helsingissä. suunnilleen räjäyttää marsut. korvan kidutus soundeill. ku kitaraansa pyöritteli lattialla

Taisi olla Stam1na Tuskassa 2006. Basari ja basso olivat jostain syystä aivan käsittämättömän lujalla ja ne peittivät alleen lähes kaikki muut taajuudet, tulivat tulppienkin läpi hervottomalla tasolla. Parin biisin jälkeen saivat sitten korjattua.

King Crimson Sibelius-talolla (sekö sen nimi on) vuonna 2003. En tiedä oliko siellä tavallista kovempi äänentaso mutta istuin suoraan ison kajarin tulilinjalla. Pakko oli pitää sormia korvissa, muuten ei olisi tullut erittäin hyvästä keikasta mitään.

Tuossa viime vuoden Unholy Alliancessa Lamb of god soitti mielestäni turhan lujaa, tulppia tuli ikävä. Muut bändit soittivatkin sitten ihan miellyttävillä tasoilla.

Joskus 90-luvulla joku Kiss coverbändi Oulussa Rockoffissa (siis siinä missä nykyään on Rattori, oululaisille tiedoksi). Sali on melko pieni ja ei siinä meinannu saada selvää mikä biisi on kyseessä kun meteli oli niin järjetön. On siinä samassa paikassa kyllä ihan järkeviäkin keikkoja ollut, mutta tuo oli jotain ihan käsittämätöntä. Silloin kävi korviin oikeasti kipeää ja aika monta päivää soivat keikan jälkeen.

King Crimson Sibelius-talolla (sekö sen nimi on) vuonna 2003. En tiedä oliko siellä tavallista kovempi äänentaso mutta istuin suoraan ison kajarin tulilinjalla. Pakko oli pitää sormia korvissa, muuten ei olisi tullut erittäin hyvästä keikasta mitään.
 
Finlandia-ladolla. Tää oli kyllä melko kovaääninen, ihme ettei ihan verta alkanut korvista valua.

Vuoden 1994 Jyrockissa Ilokivessä viimeisenä soittanut pääesiintyjä, unkarilainen Vágtázó Halottkémek. Oli pakko paeta pienestä salista puolen minuutin sisällä, kun korvat eivät kestäneet helvetillisellä äänenvoimakkuudella puskenutta noise-vallia. Eikä se bändi inhimillisen kantaman päässä sitten kuulostanut miltään. En muista oliko tulpat korvissa.

Mötörhead Marquee Clubilla -89. Housun puntti lepatti, samoin tukka ja tärykalvot meinasi poksahtaa. Mutta fiilis oli uskomaton...

Mötörhead Marquee Clubilla -89. Housun puntti lepatti, samoin tukka ja tärykalvot meinasi poksahtaa. Mutta fiilis oli uskomaton...
 
Qstockissaki jyskyttivät iha kiitettävällä volyymillä. Eturivissiä ilman tulppia tietty olin.
 
Sentenced 2004 Qstock. Ainaki sillon tuntu et ihan kaamee volyymi

Almighty Glasgowssa. Korvissa rutisi ikävästi. Motörhead sisätiloissa myös aina ollut kovaääninen.

Kotiteollisuus Kuopiossa puikkarilla. Tinnitti pari päivää.

Dinosaur Jr. Tavastialla 2005, salin keskivaiheilla oli varmasti yhtä kova meteli kuin useimmilla keikoilla eturivissä.

Viimeisin Ynkän keikka. Huh huh sitä kitaroiden testailua kun minulla ei ollut tulpat päässä. Jessus.

Ted Nugent, Kulttuuritalo 2006. Varsin fyysinen kokemus korville. Se kai oli Nugen tarkoituskin...
 
Viimeksi on korvat tuota ennen olleet todella kovilla joskus 80-luvun alussa, kun jollain tanssilavakeikalla esim. Popeda soitti "kamat täysillä" Eli äänen laatu oli siis aivan luokaton, vaikka watteja oli pelissä tosi vähän...

Viimeisin Ynkän keikka. Huh huh sitä kitaroiden testailua kun minulla ei ollut tulpat päässä. Jessus.
 
Joo, tämä oli kyllä, onneksi oli tulpat päässä :)

Kaikista kovaäänisin keikka minkä olen todistanut oli varmaan Jethro Tullin Tampere-talonveto. Vaikka oli korvatulpat korvissa niin silti teki oikein kipeätä. En tiedä sitten, että istuinko jotenkin onnettomassa paikassa sali akustiikan suhteen. Kivaa ei ollut.

Judas Priest tuuttasi kyllä aika saatanan lujaa.

Kovaäänisimmästä en mene sanomaan, mutta joskus 2002-03 Melrosen keikalla Tavastialla bassoäänet hakkasivat rintaa aika mallikkaasti. Tuntui siltä kuin olisi nyrkillä lyöty.

Dinosaur Jr. Tavastialla 2005, salin keskivaiheilla oli varmasti yhtä kova meteli kuin useimmilla keikoilla eturivissä.
 
Yleensähän eturivissä on vähemmän meteliä kun PA pyyhkii siitä yli. Samalla keikalla olin, välillä oli pakko raottaa toisen korvan EARia että kuulee Jn jumalaisen soundin.
 
Sunn)))0, mikä lieneekin ambient-doom bändi, oli Treen Klubilla kyllä aika voimakasäänisen kuulosta. Kattolamput heilu ilmanpaineesta, tai sit jostain muusta syystä.
 
Circle on tupannut tulevan kans aika kovat volyymit, etenkin muistuu mieleen yks Pakkahuoneen keikka pari vuotta sitten.
 
Syy, minkä takia päädyin ostamaan ns. kuusipuu-tulpat, oli sitten Toolin viime kesän Ruisrock keikka. Korvat humisi tiistaiaamuun asti. Yhtäkkiä yllättäen keikalla huomasin että nyt on vola noussu aika korkeelle, ja tais olla kaikki tehot otettu Ruisrokin niittylavan miksauspöydästä irti. Hyvä balanssi ja sundi oli kuitenkin kautta linjan.
Siitäkin huolimatta ei ollut mitään verrattuna Ministryn 90-luvun lopun Ruisrock-keikkaan. Se on ainakin ulkoilmakeikoista äänekkäin, jolla oon ollu.