Yleistä keskustelua musiikista ›

Lässytänpä nyt aiheesta josta on keskusteltu ehkäpä 1500 kertaa ennenkin. Nyt ei ole kyse kuitenkaan pelkästään oman mielipiteeni julkituomisesta vaan täysin vilpittömästä hämmentymisen tunteesta jonka koin hiljattain kuunnellessani erinäisiä suomalaisia radiokanavia useita tunteja putkeen.
 
Olin siis töissä paikassa jossa radion pakkokuuntelu kuului toimenkuvaani. Koska en voinut kuuntelua välttää, päätin ottaa avomielisen asenteen tyyliin "on siellä varmaan hyviäkin biisejä..". Jostain syystä ei ollut. No, ei siinä mitään, mutta en vain tajua miksi inhosin lähes jokaista viikon aikana kuulemaani kappaletta. Käsittämätöntä tässä on se, että kuuntelen kuitenkin vapaa-ajallani paljon musiikkia, joka koostuu täsmälleen samankaltaisista elementeistä: tarttuvia kertosäkeitä, perinteistä tonaalisuutta ja sointukulkuja, ennalta-arvattavia melodioita, kliseisiä kappalerakenteita ja 4/4-tahtilajia. Jostain syystä kuitenkin juuri radiossa soitetut kappaleet onnistuivat keittämään noista aineksista sietämättömän kuuloista meteliä.
 
Mitä sellaista radiossa soitettaviin kappaleisiin lisätään, mitä vähemmän tunnetuissa kappaleissa ei ole? Onko siellä taustalla joku korvalle kuulumaton erityisen korkea tai matala ääni joka stimuloi aivojen jotain osaa aiheuttaen masennusta, aggressiota ja puutumista?

Minulla on samankaltaisia kokemuksia omalta työpaikaltani. Radiossa soitettavat biisit, olivatpa ne mitä tahansa, tuntuvat ahdistavilta. Silloinkin kun radiossa soitetaan omien suosikkiartistieni kappaleita, joita saatan kotona kuunnella ihan mielelläni, minulle tulee epämiellyttävä olo.
 
Ainakin yhdeksi syyksi tähän olen arvellut sitä, että olen kotona tottunut työpaikan matkaradiota parempaan äänentoistoon. Pikkuisten mankkojen kolkko sointi kuulostaa vieraalta ja epämukavalta. Radioissa myös kompressoidaan lähetettävästä äänestä viimeinenkin dynamiikka pois, mikä ei varmasti ainakaan helpota asiaa.

Sul on joku tatuti ;( Valitan, mutta luultavasti sille ei voi tehdä mitään.

Sul on joku tatuti ;(
 
Muusikkous? Hifistisyys? Elitistisyys?

Aihe on ihan kiinnostava, mutta jotain konkretiaa tähän pitäisi saada. Mitä kanavia kuuntelit? Listaa vaikka kymmenen kuulemaasi biisiä. Niitä voitaisiin sitten ihan oikeasti vertailla, ja hakea jotain yhteistä elementtiä, jos niissä nyt sellainen on.

Mitä sellaista radiossa soitettaviin kappaleisiin lisätään, mitä vähemmän tunnetuissa kappaleissa ei ole? Onko siellä taustalla joku korvalle kuulumaton erityisen korkea tai matala ääni joka stimuloi aivojen jotain osaa aiheuttaen masennusta, aggressiota ja puutumista?
 
Radiokompressointi. Saa monet biisit ihan pilalle. Hyi.

Se on kattokaas niin, että "kuuluu vihata ja inhota" kaikkea sitä, mitä suomalaiset radiokanavat työntävät eetteriin. Tämä kun on tarpeeksi syvälle takaraivoon iskostunut, niin miten siitä radioiden tarjonnasta voisikaan tykätä?

Se on kattokaas niin, että "kuuluu vihata ja inhota" kaikkea sitä, mitä suomalaiset radiokanavat työntävät eetteriin. Tämä kun on tarpeeksi syvälle takaraivoon iskostunut, niin miten siitä radioiden tarjonnasta voisikaan tykätä?
 
Tämähän se taitaa olla.
 
Aina toisinaan jossain tulee esille kommentteja, joiden kirjoittaja muka kuuntelee vain musiikkia itsessään eikä anna minkään ulkopuolisen asian vaikuttaa, mutta kyllä asia taitaa olla pikemminkin niin, että kyllä se asiayhteys - eli ne kaikki niin sanotut ulkomusiikilliset seikat kuten sovitus, esittäjä ja niin edelleen - luo siihen niitä odotuksia ja vaikuttaa hyvin vahvasti siihen miten sen kokee. Kun tietää, että radiopoppi on huonoa niin siitä ei pidä.
 
Eikä siinä minusta mitään väärää ole. Aivan turhaa mukakyynistelyä lähteä jotain tähdenlentoa nostamaan samalla viivalle vaikkapa Schönbergin kanssa, kun ei niitä kuitenkaan samalla tavalla koeta - mikä ei tietenkään tarkoita, että jompikumpi olisi absoluuttisesti toista huonompaa.
 
Eihän idols-tähdet musiikillisesti eroa tavallisesti kuuntelemastani populäärimusiikista juuri mitenkään, mutta se ero on nimenomaan niissä sävelten ulkopuolisissa jutuissa, eikä minua mitenkään hävetä myöntää, että puhtaasti niihin vedoten jätän nuo idols-levyt toisten kuunneltaviksi. Maailmassa on sen verran minuun kokonaisvaltaisemminkin vetoavaa musiikkia.
 
Ja tämä idols-juttu oli vain omakohtainen esimerkki, että ei nyt aleta kiistellä siitä kuinka säälittävä mukataitelija olen (voin nimittäin sanoa, että sen verran säälittävä olen, että menisi ruotimiseen aika monta kakstonniviissatasta) tai että onko ne idolssit oikeasti huonoja.

Samanlaisia juttuja joskus pohdin Radio Novaa kuunnellessani. Jos randomilla sieltä kuuntelee kymmenen biisiä ja sitten menee levykauppaan ja oikein yrittää ostaa kymmenen yhtä huonoa levyä kaupasta niin eihän se perkule edes onnistu. Se ei vaan ole mahdollista.

Radiokompressointi. Saa monet biisit ihan pilalle. Hyi.
 
Ja tämäki on ihan lähetysteknisistä syistä. Kanavan pitää lähettää omalla taajudellaan signaalia tarpeeksi kovaa että se löytyy huonollakin vastaanottimella. Myös radiolupa on herkässä jos omalla taajuudella ei vaikuttas tulevan sitä lähetystä, viranomaisten näkökulmasta.
 
Se mitä sieltä tulee on niille se ja sama. Isoilla kaupallisilla on enemmän varaa laitteisiin (lähettimet ym) ja lähetyssignaalikin on voimakkaampi verrattuna pienempiin. Monesti isojen kanavien taajuudet nojaa pienempien taajuuksiin ja huonolla vehkeellä on yhtä tuskaa saada niitä kuulumaan.
 
Iso vastuu musiikki tarjonnasta on myös kanavien musiikkipäälliköillä. Niille pitäs laittaa noottia ja kovasti että minkälaista biisilistaa ylläpitävät ja minkälaisessa rotaatiossa. Myös nuo dj-ohjelmat on semmonen keksintö että niiten keksijälle pitäs antaa nobelin palkinto kaikkien aikojen huonoimmasta keksinnöstä.
 
Ylellähän ollaan menossa kovaa vauhtia siihen suuntaan että puheohjelmaa pitää saada lisää eetteriin. Mutta sen taso on kyllä kaukana wanhojen hyvien aikojen ohjelmista. Ei sitä juontajien tyhjänpäiväistä löpinää tai valistus-shittiä jaksa kuunnella.
 
Kaupalliset taas kuulostaa joiltain seiskan radioversioilta. Kaikilla on kivaa ja upeeta ja ihanaa ja aaaaargh!

Jos randomilla sieltä kuuntelee kymmenen biisiä ja sitten menee levykauppaan ja oikein yrittää ostaa kymmenen yhtä huonoa levyä kaupasta niin eihän se perkule edes onnistu. Se ei vaan ole mahdollista.
 
Ei. Ihan jo sen takia että k.o. taajudella toimivalla asemalla ei ole soittolistalla kuin 6vakibiisiä+1 vaihtuva päivänpolttava hitti.

Aihe on ihan kiinnostava, mutta jotain konkretiaa tähän pitäisi saada. Mitä kanavia kuuntelit? Listaa vaikka kymmenen kuulemaasi biisiä. Niitä voitaisiin sitten ihan oikeasti vertailla, ja hakea jotain yhteistä elementtiä, jos niissä nyt sellainen on.
 
Kanavina olivat päivästä/yöstä riippuen lähes kaikki kuuluvat kanavat. Ainakin YleX, Radio Suomi, Radio 957 ja mitä näitä nyt olikaan. Harmikseni ja jopa huvituksekseni en pysty listaamaan kappaleita nimeltä, sillä nimet eivät yksinkertaisesti tarttuneet päähän, mikä kieltämättä suurelta osin syökin pohjaa keskustelunavaukseltani.

Ylellähän ollaan menossa kovaa vauhtia siihen suuntaan että puheohjelmaa pitää saada lisää eetteriin. Mutta sen taso on kyllä kaukana wanhojen hyvien aikojen ohjelmista. Ei sitä juontajien tyhjänpäiväistä löpinää tai valistus-shittiä jaksa kuunnella.
 
Tästä tekisikin mieli hypätä suoraan saarnaan siitä, kuinka vähän sanottavaa kenelläkään radiossa työskentelevällä tuntuu olevan. Mitään yhtä typerää ja sisällötöntä lässytystä en ole eläessäni kuullut. Ehkä tällä onkin ratkaiseva rooli kuulijan musiikkielämyksen pilaamisessa? Ainakin ärtynyt ja väsynyt mielentila saavutetaan nopeasti.

Kompressointi voi todella olla yksi syy.
 
Toinen syy voisi olla se, että musiikki ei ole pelkästään musiikista kiinni. Hassu ajatus varmasti monelle ja mulla kesti pitkään myöntää, että en ainakaan itse kuuntele musiikkia lähellekkään pelkästään musiikillis-teknisistä syistä. Itseasiassa nykyään todella vähän, kun alkaa miettimään.
 
Biisin hyvyyteen vaikuttaa monta kertaa paljon enemmän (tai edes yhtä paljon) joku mieluisa tilanne mihin kappaleen liittää, kuin itse musiikilliset ansiot. Tämä voi olla yksi syy sille, miksi osa näennäisesti samoilla eväillä pelaavasta musiikista kuullostaa paremmalta.
 
Elitisteiltä kuulee varsin usein juttuja, että musiikki on tärkeintä, ei se mitä sen ympärillä tapahtuu. Mä olen täysin eri mieltä; Opeth - Damnation levy esimerkiksi kuulosti aikanaan HIEMAN pirusti paremmalta sen jälkeen, kun tuli harrastettua sänkypuuhia sen tahdissa eräs ilta muutamia vuosia sitten..

Tästä tekisikin mieli hypätä suoraan saarnaan siitä, kuinka vähän sanottavaa kenelläkään radiossa työskentelevällä tuntuu olevan. Mitään yhtä typerää ja sisällötöntä lässytystä en ole eläessäni kuullut. Ehkä tällä onkin ratkaiseva rooli kuulijan musiikkielämyksen pilaamisessa? Ainakin ärtynyt ja väsynyt mielentila saavutetaan nopeasti.
 
Tästä olen valittanut monta kertaa ja jaksan valittaa edelleen. Kuuntelisin mielelläni radiota työmatkoilla aamuin ja iltapäivisin, mutta se on täysin mahdotonta. Paitsi Yle Ykkösen kohdalla, mutta klassinen musiikki ei ole parhaimmillaan autossa nautittuna. Onneksi sentään YleX:n erikoisohjelmia voi nykyisin kuunnella netin kautta, kun reaaliaikana ei niiden järjettömän esitysajan takia voi.
 
Olisi kiva jonkin verran pysyä kärreillä nuorisomusiikin suhteen, mutta noiden länkyttäjien, paskanjauhajien, näsäviisastelijoiden, iltapäivälehtien ja nettikeskusteluiden ääneenlukijoiden, hihittäjien, turhannaurajien ja mistään mitään tietämättömien täysin yleissivistymättömien "toimittajien" takia ei pysty.
 
EDIT: Soittolistoista huolimatta esim. YleX:n musiikkitarjonta vastaa jossain määrin sitä mikä minulle kelpaisi, tuleehan sieltä sitä uutta popmusiikkia. Mutta kun on sitten sekin pieni ilo pilattu näillä juontajilla. Novat ja muut ovat täysin poissuljettuja vaihtoehtoja suppamman musiikkitarjonnan ja aivan yhtä surkeiden juontajien takia.

Tästä olen valittanut monta kertaa ja jaksan valittaa edelleen. Kuuntelisin mielelläni radiota työmatkoilla aamuin ja iltapäivisin, mutta se on täysin mahdotonta. Paitsi Yle Ykkösen kohdalla, mutta klassinen musiikki ei ole parhaimmillaan autossa nautittuna. Onneksi sentään YleX:n erikoisohjelmia voi nykyisin kuunnella netin kautta, kun reaaliaikana ei niiden järjettömän esitysajan takia voi.
 
Olisi kiva jonkin verran pysyä kärreillä nuorisomusiikin suhteen, mutta noiden länkyttäjien, paskanjauhajien, näsäviisastelijoiden, iltapäivälehtien ja nettikeskusteluiden ääneenlukijoiden, hihittäjien, turhannaurajien ja mistään mitään tietämättömien täysin yleissivistymättömien "toimittajien" takia ei pysty.
 
EDIT: Soittolistoista huolimatta esim. YleX:n musiikkitarjonta vastaa jossain määrin sitä mikä minulle kelpaisi, tuleehan sieltä sitä uutta popmusiikkia. Mutta kun on sitten sekin pieni ilo pilattu näillä juontajilla. Novat ja muut ovat täysin poissuljettuja vaihtoehtoja suppamman musiikkitarjonnan ja aivan yhtä surkeiden juontajien takia.
 
Radiokompressointi on kyllä varmaan yksi.
 
Mie löysin tämän kesän uutuutena (itselleni) Radio Mondon. Mondo lähettää edelleen eri maiden yleisradioiden uutisia ja ajankohtaisohjelmia. BBC, NPR jne. Lähetyksiä on englanniksi, ranskaksi, saksaksi jne, mutta minulla on noitten työmatkojen ajan englanniksi ja niitä lähetyksiähän kuuntelee mielikseen. Muuten sellaista musiikkikanavaa ei ole mitä jaksaisi kovin pitkään kuunnella. Yle 1, Classic Fm, Groove, näitä jaksaa hetken kutakin. Ylesuomelle siirretty kadonneiden levyjen metsästäjät on kiva. Yle Q kun oli ei tarvinnut kanavasurffailla jos halusi radiota kuunnella.

Aina toisinaan jossain tulee esille kommentteja, joiden kirjoittaja muka kuuntelee vain musiikkia itsessään eikä anna minkään ulkopuolisen asian vaikuttaa, mutta kyllä asia taitaa olla pikemminkin niin, että kyllä se asiayhteys - eli ne kaikki niin sanotut ulkomusiikilliset seikat kuten sovitus, esittäjä ja niin edelleen - luo siihen niitä odotuksia ja vaikuttaa hyvin vahvasti siihen miten sen kokee.
 
Mihin ylipäätään vedetään raja ulkopuolisten ja asiaankuuluvien seikkojen välille musiikissa? Siinäpä kysymys, oikeastaan melko turha sellainen :)
 
Olikohan se antiikin filosofian ajatuksia, että oikeaa, aitoa ja parastakin musiikkia on se, mikä ei konkreettisesti/objektiivisesti soi eli värähtele ilmassa. Epäilemättä joku voi yhä saada kovimmat kiksinsä vaikkapa selailemalla nuottipapereita.
 
Mutta tosiaankin, esimerkiksi nuo mainitut esittäjä ja sovitus ovat mitä merkittävämpiä tekijöitä, IMO. Samoin kuunteluympäristö ja sen vaikutus ääniin, vähättelemättä myöskään sitä suotta aliarvostettua 'omaa fiilistä'. Merkitykset ja niiden mahdollisen objektiivisenkin välittymisen tekijät ja edellytykset ovat asia erikseen, mutta jopa banaali tosiasia kuitenkin on, että jonkun tärykalvot ja/tai vähintäänkin aivot ovat aina mukana toiminnassa, kun musiikki SOI. Myös silloin, kun raakaa musiikillista dataa papereista lukeva prosessoi havaitsemaansa, ja myös jos suonissa virtaa muutakin kuin punasoluja ym. peruskamaa.
 
Se pohdinnoista kuitenkin.
 
***
 
Päinvastoin kuin mitä ketjun aloittajalle näyttäisi käyvän, mulle usein radiosta poimitut biisit toimivat paremmin kuin mitä sitten varta vasten levyltä kuultuna. Kuuntelenkin tosin radiota erittäin satunnaisesti, joten yllätys-elementti selittänee asiaa paljolti. Rohkenen epäillä, ettei tuossa aloituksessakaan juuri tämän kummemmasta "mysteeristä" ole kyse: kaiketi ketä tahansa alkaisi vituttaa taukoamaton musiikki, ellei sitten pidä määrällisyyttä merkittävänä tekijänä musiikissa. Radio- ja muu kompressointi taitaa olla toissijaista, jos äänilähde ei ole sellainen, joka itsessään nousisi kaiken muun melun ylitse.
 
Asiaan tai ainakin alun pohdinnoissa vilahteneeseen seikkaan liittyen, olen siis mitä ilmeisemmin kovasti mieltynyt "luonnollisesti etäännytettyihin" ja vahvasti värittyneisiin ääniin, jotka kuitenkin tunnistaa musiikiksi, oli lähde sitten konsertti tai pertin takapihalla pauhavat stereot. Vaikkei siis mikään puhdas perversio olekaan kyseessä, paljon suurempia elämyksiä on tällaisten äärellä syntynyt verrattuna hetkiin, kun kotona istuu alas kuuntelemaan sitä 'täydellistä' soundia soittokamoista, joihin on jopa hieman yrittänyt panostaa. Ironista sinänsä.
 
Muilla vastaavia kokemuksia? Sänkypuuhia ja niiden vaikutuksia musiikkikokemukseen ei lasketa, ellei sitten touhutessaan käytä vaikkapa sukkahousuja päässään ja pidä appelsiinia suussaan, niinkuin paremmissakin piireissä on tavattu tehdä (varsin kohtalokkain seurauksin ilman musiikkiakin... älkää kokeilko kotona) :)
 
Itse asiassa juuri toissa yönä duuniin lähtiessäni lähestulkoon halvaannuin hetkeksi paikoilleni, kun heti ulko-ovesta selvittyäni jostakin kantautui tunnistamatonta jousiorkesteri-musiikkia. Kuulosti lähes kirjaimellisesti taivaalliselta - ja selostettuna lähinnä pateettiselta.

Tämä kompressointi tuntuu olevan kiihkeä puheenaihe nykyisin, mutta puukorvana en tarpeeksi tajua sen merkitystä. Voisiko saada ihan konkreettisen esimerkin jostain musiikkikappaleesta, joka on sillä pilattu?
 
Epäilen PMMP:n biisin "jos lyöt vielä kerran" olevan sellainen, koska se on semmoista tasaista täyteenahdettua massaa. Onko näin?

Tämä kompressointi tuntuu olevan kiihkeä puheenaihe nykyisin, mutta puukorvana en tarpeeksi tajua sen merkitystä. Voisiko saada ihan konkreettisen esimerkin jostain musiikkikappaleesta, joka on sillä pilattu?
 
Epäilen PMMP:n biisin "jos lyöt vielä kerran" olevan sellainen, koska se on semmoista tasaista täyteenahdettua massaa. Onko näin?
 
Tässäpä (http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=7627435) tuota on jokseenkin kansantajuisesti mutta perusteellisesti perusteltu.

Tässäpä (http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=7627435) tuota on jokseenkin kansantajuisesti mutta perusteellisesti perusteltu.
 
Tuon tekstin (linkkejä en osannut avata) perusteella tuo PMPP:n (eiku PMMP:n) biisi on just sellainen. Tänks.