Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Samalla jos joku jaksaa kertoa esimerkkejä uusista metallikiekoista millä näin ei ole, otan mielelläni vinkkejä vastaan. Pari tiedänkin kyllä..
 
Laita radiosta joku seuraavista kanavista soimaan viikoksi: NRJ, Suomipop, Radio Aalto. Kummasti hevi maistuu Anssi Kelan ja Katri Ylanderin jälkeen.
 
Kannattaa oikeasti kuunnella muutakin kuin heviä (suomipoppia välillä, että jaksaa arvostaa heviä oikealla tavalla)
 
Näihin en ole vielä puutunut:
 
Candlemass: King of the Grey Islands
Gorgoroth: Ad Majorem Sathanas Gloriam
My Dying Bride: A line of Deathless Kings

Candlemass: King of the Grey Islands
Gorgoroth: Ad Majorem Sathanas Gloriam
My Dying Bride: A line of Deathless Kings
 
MDB toimii kyllä saundipoliittisesti ihan hiton hyvin, ja Gorgoroth on muuten taas bändi johon pitänyt tutustua pidemmän aikaa. Samoin useammin ehdoteltu King Crimson. KC ei vaan harmi sinänsä tunnu iskevän sitten millään, vaikka Red ja In the Court of Crimson King on kuultu, sekä jotain kasaripuolen juttuja myös. Liian hajanaista mulle.
 
Tulee väkisinkin kuultua musiikkia kokoajan jokapäivä, ei siltä vaan voi välttyä. Alkaa tulla ongelmia jo siitäkin, kun pitäisi laittaa sitten jossain välissä sitä "omaa musaa" soimaan (atm. soi Paysage dHiver, Tenhi, Elend, Ulver - Bergtatt jne.. joissa ei kyllä täyteenahtamisesta ole kysymys ollenkaan) niin ei vaan jaksa, mielummin hiljaisuutta ja rauhoittumista. Korvat saaneet sellaisen tehokuurin kaikesta mitä päivän mittaan joutuu töissä, kaupungilla tai kämppiksen vaikutuksesta kuuntelemaan. Pistää psyykkeen aika koville. Äänisaastetta tulee joka tuutista suurkaupungissa muutenkin. Nyttemmin vielä ennen kovinkin dynaaminen genre uhkaa mössöytyä kokonaan kaiken muun hauskan päälle. Missä on se metallin kapina perkele :D?
 
Pitäis nyt saada se tauko alotettua jollain..
 
.. ihmeellistä sirinää vaan tungetaan levyt täyteen, niin paljon kaikenlaista äänimattoa ettei pysty arvaamaan onko bändissä tarkoitus olla livenä yksi vai kymmenen kitaristia.
 
Juu! Todellakin. Kaiken pitää olla hektistä ja isoa niinkun nykyaikaiseen länsimaiseen elämäntyyliin kuuluu, musiikilla pääsee vielä hetkeksi karkuun, mutta eipä kai silläkään kohta enään..

Samalla jos joku jaksaa kertoa esimerkkejä uusista metallikiekoista millä näin ei ole, otan mielelläni vinkkejä vastaan. Pari tiedänkin kyllä..
 
Esim tällanen uus tulokas on kun Tyranus. Demoasteella vielä ovat, mutta tollasta "psykedeelistä" (niiden oma määritelmä) metallia vääntävät, vaikutteina mm. meshuggah (paljon outoja tahtilajeja) ja mukana on myös rauhallisia osioita!
 
http://profile.myspace.com/index.cf … .viewprofile&friendid=210395372
 
siitä.

Se ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä miten vähään monet ihmiset tyytyvät, eli jos jotain levyä ei löydy anttilan hyllysta, niin sitä ei ole olemassakaan. Mutta kyllä etsivä löytää, jos vaan vähän näkee vaivaa.
 
Mutta mitä tähän ylituottamisseen tulee niin se vituttaa yhtälailla kuin taulutelkkareiden digitaalisen kihisevä äänentoisto. Mä en tarkoita että digitaalinen editoiminen on pahasta, mutta monet vaan menevät sen kanssa liiallisuuksiin ja esimerkiksi soittosuorituksesta katoaa nyanssit sekä inhimillisyys kun liikaa hiotaan aaltojen kärkiä.
On myös totta että perus-hevirumpalin vaatimukset ovat hurjia nykyisin, mutta silti hieman kismittää että mielummin otetaan rumpalilta pari aika hyvää ottoa (ja kikkaillaan ne yhteen) kuin yks hyvä otto. Joo, onhan tää ihanneajattelua, mutta jotenkin se sotii "muusikkoutta" vastaan.

Eikös Hauntedin uusin ollu aika erityylinen verrattuna aiempiin kiekkoihin, hidasta, hiljasta, puhdasta kohtaa ja välillä täydellä tuutilla.

Kuuntele vanhoja levyjä, ne ei ole kompuratuutattuja.
Itsellä pyörii soittimessa milloin uusi Cannibal Corpse, Kotiteollisuus, Mokoma ja sitten vanhaa Slayeria, Testamenttia, Deathia...
Ja sitten tuonne väliin aina välillä Claptonia, AC/DC:tä, Hanoi Rocksia...
 
Jutun ydin on siinä että kuuntelen sekä niitä kompressoituja levyjä, että ei-kompressoituja.

Kompressoinnin tajuamisella ei ehkä ole kuulijan kannalta merkitystä, mutta nimenomaan masterkompressoinnin vaikutuksilla ihan fyysisesti ja psyykkisesti on paljonkin. Ylikompressoidun ja vähemmän kompressoidun eron huomaa siitä, että ylikompressoitu saa korvat väsymään huomattavasti nopeammin.
 
En ole väsynyt kolmen viikon kuuntelun jälkeen Dream Theaterin uusimpaan.Onko se ylikompressoitu? En tiedä.
 
En ole väsynyt viikkojen kuuntelun jälkeen Rushin uusimpaan.Onko se ylikompressoitu? En tiedä.
 
Jne.
 
Ehkä asiaa selventäisi jos joku kertoisi esimerkin jostain levystä joka on "ylikompressoitu".Toistaiseksi asia ei ole väsyttänyt meikäläisen korvia enkä ole moista missään havainnut.

Tietysti jokainen tykkää siitä mistä tykkää, mutta kun aikoinaan on kovimmat kicksit saanut 70- ja 80-luvun hevibändeistä ja -biiseistä,
 
Van Halen. Ykköslevyllä on kyllä niin rankat - mutta ilmavat soundit, että huh. Me likes.

Ehkä asiaa selventäisi jos joku kertoisi esimerkin jostain levystä joka on "ylikompressoitu".Toistaiseksi asia ei ole väsyttänyt meikäläisen korvia enkä ole moista missään havainnut.
 
Ehkä kuuluisin esimerkki on Rushin Vapor Trails. RHCP:n Californicationia on myös haukuttu ylikompressoiduksi.

Ehkä kuuluisin esimerkki on Rushin Vapor Trails. RHCP:n Californicationia on myös haukuttu ylikompressoiduksi.
 
Esimerkkejä raskaasta musiikista kiitos.
Itse en ainakaan jaksa kuunnella uusimpia Behemotheja, Zykloneita ja Mardukkeja. Noiden kolmen bändin viimeisimmillä levyillä on jotenkin niin tasapaksut ja elottomat soundit. Joidenkin mielestä se on sitä HiFiä, mutta minusta se on täyttä paskaa.

Itse en ainakaan jaksa kuunnella uusimpia Behemotheja, Zykloneita ja Mardukkeja. Noiden kolmen bändin viimeisimmillä levyillä on jotenkin niin tasapaksut ja elottomat soundit. Joidenkin mielestä se on sitä HiFiä, mutta minusta se on täyttä paskaa.
 
Se on kumma kun vaikka Behemothin tapauksessa etukäteen katselee tubesta studiopätkiä ja kaikki kuulostaa hyvältä, mutta itse levy soundaa tukkoiselta ja vaisulta.

En ole väsynyt kolmen viikon kuuntelun jälkeen Dream Theaterin uusimpaan.Onko se ylikompressoitu? En tiedä.
 
En ole väsynyt viikkojen kuuntelun jälkeen Rushin uusimpaan.Onko se ylikompressoitu? En tiedä.
 
Jne.
 
Ehkä asiaa selventäisi jos joku kertoisi esimerkin jostain levystä joka on "ylikompressoitu".Toistaiseksi asia ei ole väsyttänyt meikäläisen korvia enkä ole moista missään havainnut.
 
Esim. Rihannan biisi umbrella on ylikomressoitu--> tuli huomattua, kun se soi baarissa prodigyn vanhemman biisin jälkeen. Ero oli valtava, ei ollut mitään dynamiikkaa, toisin kuin prodigyssä. Ne "hiljaset" kohdatkin tuuttasi aivan helvetin lujaa= tosi rasittavaa kuunneltavaa. Aikaisemmissa ketjuissa oli mainittu, joku Red Hot Chilli Peppersin joku levy, oliko Californiacation(?). Eron huomaa parhaiten hyvillä kamoilla tai korvalapuilla, esim. monotelkkarista tai kännykän kajarista tota on aika vaikeaa huomata...

RHCP:n Californicationia on myös haukuttu ylikompressoiduksi.
 
Ei kyllä haittaa meikäläistä yhtään. Täyden kympin levy.

Nojaa, kuuntele Opethia. Tai Devinin soolomatskua.
 
Niin, Opethi nyt ei ainakaan ole täyteen tungettua. Mielestäni bändillä on yhdet selkeimmistä soundeista, mitä metallissa olen kuullut.
 
ja Devinin esim. Terria levyn slovarit on kaikkea muuta kuin täyteen tungettuja...
 
Kokeile ihmeessä, ei sitä metallia tarvi kokoajan kuunnella.
 
juurikin näin. vaikka metallisa pääasiassa kuuntelen, ja vaikka sitä äärettömästi rakastan, niin eihän sitä kenenkään pää loputtomiin kestä. tapellaanhan sitä parisuhteissakin. Viimeaikoina on tullut luukutettua taasen paljon Coldplayta ja nautin suuresti, se on kyllä kaikkea muuta kun täyteen tungettua. Ja ai että nautin tästä! Loistava orkesteri. Sitten kun se alkaa taas vituttamaan, niin voi vaikka kuunella taas jotain aivan muuta. Onneksi en ole kapea katseinen genrejen suhteen, vaikka allekirjoitukseni saattaisikin ehkä muuta kertoa =D
 
Itse olen huomannut, että joskus kun ei oikein tiedä, mitä haluaisi kuunella, ja jos sattuu olemaan aikaakin, niin tekee niin, että soittaa biisn per levy, totaalisen genrerajojen yli hyppien (jos siis omistaa paljon eri genren levyjä). se on mukavata.
 
PS. vähän ohviin meni ehkäpä, mutta älkää tuomitko

Niin, Opethi nyt ei ainakaan ole täyteen tungettua. Mielestäni bändillä on yhdet selkeimmistä soundeista, mitä metallissa olen kuullut.
 
Eteenkin tuolla uusimmalla Ghost Reveriesillä on aivan mahtavat soundit. Tämän huomaa eteenkin paremmilla kuulokkeilla, kun rauhassa kuuntelee. Miksauksessa on tilan tuntua (tai ilmaa) ja muutenkin soittimet kuulostavat siltä miltä pitää. Raskaitakaat osioita ei ole ängetty ihan tukkoon.

Entombedin "Wolverine Blues" on kyllä tällaisen maallikko-metallistin korviin ihanteellinen: raskas, groovaava, kaikki tarpeellinen kuuluu ja siltikin soundi on ilmava.
Ei väsy korvat, toisin kuin joidenkin Hate Eternalien ja muiden spiidifriikkien ylikompuroitujen 270BPM SUPER TEKNIK HOLOKAUSTIC DEATH METAL WINDS-eeposten kanssa, joista tulee ihan oikeasti todella turtunut ja väsynyt olo fyysisesti.

Mun mielestä tämän keskustelun parhaat vinkit ovat:
- pidä breikkiä musiikin kuuntelusta
- kuuntele reippaasti vanhempaa musaa (esim. yli 10v.)
 
Lisäksi voi kuunnella muuta musiikkia kuin metallia, mutta ei paskaa musiikkia kannata kuunnella (vrt. NRJ -siedätyshoito) :)

Itseäni harmittaa kun vanhatkin heavybändit tekevät niin latteaa musaa nykyään. Puuttuu fiilistä ja puristusta, sitä että vedetään täysillä.

Niin, Opethi nyt ei ainakaan ole täyteen tungettua. Mielestäni bändillä on yhdet selkeimmistä soundeista, mitä metallissa olen kuullut.
 
Opethi toimii ajoittain levystä riippuen ihan perushyvin, sattuupa sekin toisinaan korviin. Kyse kun ei nyt ollut pelkästään ns. Saundien selkeydestä. Ja kyllä Deliverance/Damnationin digikikkelit on aika raskasta tavaraa sillä tahdilla huudatettuna mitä minä kuuntelen normaalisti musiikkia. Harmi, että Opethin itse musiikki on melkoista jöötiä lopunperin sekin. (..nyt sataa paskaa :D) Orchidista Ghost Reveriessiin on kuunneltu ajat sitten hartaudella. Kävi vähän kuten Toolinkin kanssa eli aikansa kutakin.
 
ja Devinin esim. Terria levyn slovarit on kaikkea muuta kuin täyteen tungettuja...
 
Devinin soundiin väsyy korvat alta aikayksikön. Terria on tuttu levy jo vuosien takaa, ja en kyllä ymmärrä, miten se olisi millään tavalla vaivaton kuuntelukokemus - edes Nobodys Heren tai Tiny Tearssin kohdalla. Hyvä levy kyllä muuten.
 
Mun mielestä tämän keskustelun parhaat vinkit ovat:
- pidä breikkiä musiikin kuuntelusta
 
Breikki on menossa, vaihtelevalla menestyksellä. Onko joku muu saanut kipinän koittaa jotain yhtä radikaalia muuten keskustelun tuoksinnassa? Vois vertailla testituloksia tai jotain :D
 
- kuuntele reippaasti vanhempaa musaa (esim. yli 10v.)
 
Eipä mua vanha musiikki huolestutakkaan ;)