Yleistä keskustelua musiikista ›

kun ikää opn kohta 50 , niin olen huomannut, että ei jaksa enää dead kennedyä , sex pistolsia, metallicaa , black sabbathia , jne.. Takuulla on tullu kuunneltua joka jumalan tyyli läpitte ja tykättyäkin , mutta..yllätyksekseni olen löytänyt auton cd-pesästä nykyään Gatton/Gordonia (Ubangi stomp rulettaa), Virtaa,Hurriganesia tai uutiset ja sää.Elikkä onkohan näin että elämä lopultakin opettaa pelkistämään..

kun ikää opn kohta 50 , niin olen huomannut, että ei jaksa enää dead kennedyä , sex pistolsia, metallicaa , black sabbathia , jne.. Takuulla on tullu kuunneltua joka jumalan tyyli läpitte ja tykättyäkin , mutta..yllätyksekseni olen löytänyt auton cd-pesästä nykyään Gatton/Gordonia (Ubangi stomp rulettaa), Virtaa,Hurriganesia tai uutiset ja sää.Elikkä onkohan näin että elämä lopultakin opettaa pelkistämään..
 
Etköhän sä tosta tilasta toivu.

kun ikää opn kohta 50 , niin olen huomannut, että ei jaksa enää dead kennedyä , sex pistolsia, metallicaa , black sabbathia , jne.. Takuulla on tullu kuunneltua joka jumalan tyyli läpitte ja tykättyäkin , mutta..yllätyksekseni olen löytänyt auton cd-pesästä nykyään Gatton/Gordonia (Ubangi stomp rulettaa), Virtaa,Hurriganesia tai uutiset ja sää.Elikkä onkohan näin että elämä lopultakin opettaa pelkistämään..
 
Ei kylläkään. Oot vaan huono.

mä kuuntelen jo alle kolmekybäsenä mieluiten jelly roll mortonia... en uskalla ajatellakaan mihin tämä vielä johtaa

lisäisin vielä Piafin tuohon kuuntelulistaan , mutta...Suoraan sanoen työpaikan hurmaavat nuoret naisetkaan eivät naura jutuilleni , vaan minulle ...joten ...kuten Groucho sanoi "eläminen yli 50-v , osoittaa huonoa makua"

Onko kyse pelkistetystä vai hitaasta?
 
Eli miten esim. Pink Floydin Shine on you crazy diamond?

Meikäläinen kuunteli 11-vuotiaana Robert Gordonia ja Stary Catsia ja Boney M:ää :-)
 
Nykyään lähempänä neljääkymmentä soi BLS ja Symphony X.Ja toki Sabbathit ja Maidenit.Tai Bach ja Miles Davis.Tai Lynyrd Skynyrd.Ei musiikin kuuntelu ole ikäkysymys.Kuuntelee sitä mistä diggaa.Sellanen ajattelu ,että "kun täytän 30 minun täytyy "aikuistua" ja alka veivaamaan Virtaa tai Kari Tapiota" on täyttä paskaa ja kuuluu menneeseen ahdasmieliseen Suomeen.

Sellanen ajattelu ,että "kun täytän 30 minun täytyy "aikuistua" ja alka veivaamaan Virtaa tai Kari Tapiota" on täyttä paskaa ja kuuluu menneeseen ahdasmieliseen Suomeen.
 
On muuten kamalaa katsottavaa (ja varsinkin kuunneltavaa), kun joku vajoaa tohon suohon.
 
Ja sitten alkaa tulla niitä "vieläks sää kehtaat kuunnella jotain metallia ?
Kyllähän määkin, kun mää oli nuori, mutta hei - eihän me enää olla nuoria..." kommentteja.

Minä taas en ole vieläkään (kohta 46) oppinut pitämään Hurriganeseista. (Enkä muuten Sleepy Sleeperseistäkään.)
 
Joitakin ns. Minulle tärkeän ajan (80-luvun alku ja puoliväli) vanhoja suosikkeja kyllä kuuntelen mielelläni - Kadotettuja, Bluesoundsia ja Sitä tulee kyllä diggailtua paljonkin - mutta kyllä sitä löytyy maailmasta koko ajan kaikenlaista uuttakin, että tuntuisi tosi ahdistavalta joutua kuuntelemaan vaan vanhaa. No, onhan minullakin fiksaationi, kuten malilaiset laulaja/lauluntekijät, mutta silti.
 
Tuossa kolmen- ja neljänkymmenen välillä oli vaihe, jossa oli vaikeuksia sietää särökitarointia - tosin sekin kummallisesti: Kunnon Sepultura-tyylinen mättö kyllä maistui silloin tällöin pieninä annoksina, mutta sellainen rehti rock'n'roll-särö vain ärvötti.

Minä taas en ole vieläkään (kohta 46) oppinut pitämään Hurriganeseista
 
Itse (jo 40) olen taas digannut tauotta Ganesista jo Joulusta-75, jolloin sain äidiltäni kasettina Grazy Daysin.
 
Varhaisteininä kuuntelin kiivaasti mm. Elvistä, Berryä, Cochrania, Matchboxia, Stray Catsia ja Shadowsia. Sittemmin myöhemmässä murrosiässä (alkoholinkin tullessa mukaan kuvioihin) rankempi hardrock ja heavy metal veivät mennessään vuosiksi. Tuolloin koulukirjojen sivujen laitaan piirreltiin Peer Gyntin, Van Halenin, Iron Maidenin ja Whitesnaken logoja. Tuolloin myös elämään astui The Rolling Stones, johon rakkaus on säilynyt tähän päivään saakka.
 
Fyysiseltä iältäni täysi-ikäisyyden saavutettuani kuuntelin paljon kaikenlaista sekavaa, mitä 90-luvun alku tarjosi. Mm. Guns n`Roses oli kova uusi juttu. Myös Stray Catsin comeback palautti vanhan tutun uusintakierrokselle. Tuolloin eläömääni astui myös kolmas suuri rakkauteni Eric Clapton. Hänen kanssaan olen myös edelleen erityisen tiiviissä suhteessa.
 
Täytettyäni 30 - löysin Bluesin. Tämän jälkeen en ole ollut entiseni. Kymmenen vuoden aikana olen tehnyt valtavan löytöretken ja oman henkilökohtaisen odysseijani Bluesin ihmeelliseen maailmaan sadan viimeisen vuoden ajalta. Tästä huolimatta kymmenen vuotta grungen kuoleman jälkeen löysin ja ihastuin Pearl Jamiin. Rock`n Rollin pelastajien - etulinjassa mm. Hellacopters ja Flaming Sideburns, tullessa elämääni, palautui usko perinteisen ilmaisuun.
 
Tätä kirjoittaessani, komean 40 ikävuoden rajan saavutettuani jo aiemmin, lumisena sunnuntai aamuna hifilaitteiston vierellä kohoava levypino kertoo, että kuluneella viikolla kiivaassa fanituksessa ovat olleet The Ventures, Buddy Guy, ZZ Top, Jimi Hendrix, Mark Knopfler ja Matti Johannes Koivu. Voisinkohan tehdä tästä huomion itsestäni - todennäköisesti en.

Minä taas (+50) en ole koskaan digannut mättömusasta. Mutta....sitä on kieltämättä kiva soittaa. Joka tapauksessa se melodisuus ja hyvät sovitukset ovat kaikki kaikessa, soitetaan sitten tiluttaen tai hiiitaaaastiii. Genrellä ei niin väliä.

Alle parikymppisenä en ole vielä oppinut pitämään raskaasta musiikista tai rockista. Varsinkin proge saa aikaan oksennusrefleksejä yms. Jazz, blues, soul, etno, taidemusiikki ja rap toimii mainiosti.

Alle parikymppisenä en ole vielä oppinut pitämään raskaasta musiikista tai rockista. Varsinkin proge saa aikaan oksennusrefleksejä yms. Jazz, blues, soul, etno, taidemusiikki ja rap toimii mainiosti.
 
Mitä se tuommoinen taidemusiikki on? Hinkataan lasisauvalla jotain vedenalaisia metallipatsaita?

Mitä se tuommoinen taidemusiikki on? Hinkataan lasisauvalla jotain vedenalaisia metallipatsaita?
 
Se on sitä mitä puhekielessä kutsutaan "klassiseksi". Eli joo, tuotakin.

Nykyään jaksaa kuunnella jopa Radio Suomea ja sieltä tulevaa musiikkia. Eikä jaksa enää kaikkiin räimeisiin tutustua. Vanhemmitenhan ihminen alkaa turvautua yhä tutumpiin kuvioihin, miksei myös musiikissa.

34 on ikää ja kuuntelen Annihilatoria. Vielä on siis toivoa.

Varsinkin proge saa aikaan oksennusrefleksejä
 
Väärin kuunneltu.

Plussaa vilpittömän itserakkaasta otsikosta :)

Alle parikymppisenä en ole vielä oppinut pitämään raskaasta musiikista tai rockista. Varsinkin proge saa aikaan oksennusrefleksejä yms. Jazz, blues, soul, etno, taidemusiikki ja rap toimii mainiosti.
 
Mutta Zappaa arvostat. Kummallista.
 
Itse arvostan rockia ja johonkin pisteeseen asti heavyä. Mutta äärirytyytys alkaa vituttaa jo alta aikayksikön. Jaamme suuren osan musiikkiarvotuskentästä, sir. Mutta rap on itselleni vahva turn-off.

Mutta Zappaa arvostat. Kummallista.
 
Ei uppoa enää ollenkaan. Varsinkin Mothers of Inventionin jälkeinen tuotanto on huonoa.
 
Tosin silloin tällöin kuuntelen salaa Hot Ratsia.