Yleistä keskustelua musiikista ›

Mietin pitkään kahta asiaa. Ensinnäkin, kenelle avautuisin tästä? Jonnekin oli pakko päästää höyryjä, ja m.net joutui uhriksi. Toinen ongelma koski sitä, miten otsikoisin tämän. Onko vika siis Idols-konseptissa, tietyssä sen tuottamassa esiintyjässä, vai nykymusiikin tilassa yleensä. Jossain kuitenkin lienee vikaa, joten ajattelin sen pohdiskelun olevan riittävän hedelmällistä näin alkuun.
 
Kyse on siis artikkelista, jonka luin iltapäivälehdistön verkkosivulta. "Idols-Ari haukkuu Anna Abreun musiikkia". Tms. Kyse ei nyt kuitenkaan ole siitä, että Ari "Idols-Ari" Koivunen on päästänyt taas suustaan jotain, vaan toisen Idols-formaatin tuottaman esiintyjän vastakommentista.
 
Annan poikaystävä Panu Larnos sen sijaan kummasteli Arin puheita.
 
- Ei kukaan selväjärkinen voi pitää sellaista musiikkia p****na, joka on myynyt lähes triplaplatinaa, Panu sanoo, mutta korostaa, ettei hän ole Arille suuttunut.
 
Ei kai kukaan selväjärkinen voi sanoa, että musiikki on hyvää myyntilukujen perusteella? Tämä yksittäinen kommentti sekoitti pääni täysin. Miten on mahdollista..
 
Tässä nyt siis olisi tarkoitus tuoda esiin oheisten kommenttien järjettömyys sinänsä, sekä toivottavasti virittää keskustelua siitä, missä on menty vikaan. Noin ikään kuin yleismaailmallisella tasolla. Ettei tämä nyt jäisi vain avautumisen tasolle.

"hyvä" kun pruukaa olemaan täydellisen suhteellinen käsite, voin vain todeta, että miljoona kärpästä ei voi olla väärässä. ;)

voin vain todeta, että miljoona kärpästä ei voi olla väärässä.
 
Tosiasiahan on, että iso osa ihmisistä ei oikeasti tajua musiikista mitään, eli heillä ei ole niin sanotusti nuottikorvaa laisinkaan. Kuunnellaan ja ostetaan sitä mikä on coolia ja mitä kaverit kuuntelee. Kyse on siis enemmän tarvetta kuulua johonkin viiteryhmään, jonka yksi tunnusmerkki on esimerkiksi tietynlainen musiikki - ei siis se, että oikeasti musiikista ymmärrettäisiin, tai että se tuottaisi erityisiä mielihyväkokemuksia. (Olen usein miettinyt millaisen mielihyväkokemuksen ei musikaalinen ihminen saa musiikista. Uskon että se on suhteellisesti mitätön verrattuna musikaalisen ihmisen musiikilliseen mielihyväkokemukseen.)
 
Ok, otetaampa esimerkki. Copy pastaan pienen pätkän Milli Vanillista tähän:
 
Milli Vanilli oli tarkkaan laskelmoitu tuote, jonka loi saksalainen musiikkituottaja Frank Farian, mies mm. Boney M:n takana. Mallityyppinen parivaljakko Robbie Pilatus ja Fabrice Morvan saivat paikan esiintyjinä liikeyrityksessä, jonka keulakuvina he liikehtivät lavalla hyvin harjoitellun koreografian mukaisesti, puvuntakit olkapäiltä topattuina, ja pitkät hiukset hyvin hoidettuina. Farianin tarjous oli sellainen, josta ei voinut kieltäytyä. Heiltähän ei vaadittu edes sitä, että he osaisivat laulaa. Riitti, että he näyttivät hyviltä videolla.
 
Duon ensilevy Girl You Know It's True myi maailmanlaajuisesti yli 14 miljoonaa kappaletta, ja siltä lohkaistiin viisi singlehittiä. Duo sai Grammy-palkinnon 1990 vuoden parhaana tulokkaana. Rolling Stone -lehden puritaaniset lukijat äänestivät duon tuotoksen vuoden kurjimmaksi levyksi.
 
Kun alettiin huhuta yhä voimakkaammin, että duon esiintymisissä on jotain mätää, tuottaja Farian tunnusti kaiken. Rob ja Fab eivät olleet laulaneet levyillään eivätkä konserteissaan nuottiakaan.
 
Eli tuotteistaminen on usein aitoa musiikillista lahjakkuutta ja itse musiikkia tärkeämpää. Jos kaikki ihmiset olisivat musikaalisia, uskon että musiikkimarkkinat olisivat ja toimisivat aivan toisella tavalla. En nyt halua nyt siis mollata mitenkään idols formaattia, vaikka topicin avaus sitä sivusikin. Ja en ainakaan itse lähtisi kyseenalaistamaan Anna Abreun ja Koivusen musiikillista talenttia. Mutta noin yleisellä tasolla voisi ajatella, että ne miljoonat kärpäset voivat olla ihan aidosti musikillisia taukkeja.

Keltaisen lehden etusivulla taisi lukea vielä "Hevi-Ari haukkui Anna Abreun!" Nerokkaasti uutisoitu ja ei sinänsä kiinnostanut ko. juttua lukea mutta mitäköhän se sitten on sanonut? Että onko sillä ollut jotain asiaakin vai sitä "nerokasta läppää." Vähän meni offariksi mutta tuosta hyvyydestä en ota kantaa...
 
E. ^painoin plussaa.

Tässä nyt siis olisi tarkoitus tuoda esiin oheisten kommenttien järjettömyys sinänsä, sekä toivottavasti virittää keskustelua siitä, missä on menty vikaan.
 
Varmaankin siinä, että jotkut ei tajua, että musiikkimaku on yksilöllistä. Kyllähän jotkut on esimerkiksi ihan tohkeissaan hop-musiikista, vaikka minulle se toimii lähinnä punttisalilla kun haluan lisää raivoa kuunnellessani riman alittavaa musiikillista sisältöä.

Kyllähän tuon hevi-Arin sanomisia saa aina ihmetellä, mutta valitettavan usein poika tulee väärinymmärretyksi, ja lehdistö herkuttelee asiayhteydestä irroitetuilla heitoilla, joista sitten rakennetaan kohahduttava otsikko.
 
Ainakin plussat pojalle siitä että puhuu suoraan, mutta mielestäni tuostakin uutisesta on taas tahallaan väritetty liian suuri, ja poju puhuu enemmänkin siitä että poppi, hiphopit sun muut on hänen mielestään paskaa, ja ei kuuntele Abreaun musaa koska ei tykkää "lajista".
 
Vähän sama juttu kun Remu-kohusta joka oli aika viaton heitto, eikä ollenkaan niin väärässä edes :)

"Samasta syystä kuin en kuuntele hip hopia: tiedän jo kuulematta, että se on p****a, kun en siitä mitään ymmärrä." (Ari Koivunen).
 
Hoh hoi... Ehkä tämäkin kaveri voisi miettiä kahdesti ennen kuin aukaisee suunsa.

"Samasta syystä kuin en kuuntele hip hopia: tiedän jo kuulematta, että se on p****a, kun en siitä mitään ymmärrä." (Ari Koivunen).
 
Hoh hoi... Ehkä tämäkin kaveri voisi miettiä kahdesti ennen kuin aukaisee suunsa.
 
Se ei ehkä ihan ole omaksunut vielä sitä, että keskustelu toimittajan kanssa on erilaatuista kuin keskustelu kaverin kanssa. Ihan positiivista kuitenkin, että on tuollaisia rävekämpiäkin kavereita kuvioissa.

Ihan positiivista kuitenkin, että on tuollaisia rävekämpiäkin kavereita kuvioissa.
 
Niin, ei sen väliä, että hän vaikuttaa keskimääräistä suulaammalta tukioppilaalta, tai että hänen musiikkinsa on törkeää scheissea. Hän on räväkkä, oijjuma.

Koivuselle voisi sanoa vastakommentiksi, että Annan levy on nimenomaan pop-albumina huomattavasti parempi sekä musiikiltaan että varsinkin lauluiltaan, kuin Koivusen "oma" levy on heavy-metallin maailmassa. Popissa Annan albumi edustaa toki valtavirtaa ja tuotettua musiikkia, mutta samalla Annan pippurisessa hahmossa, monipuolisissa lauluissa ja eksoottisissa kappaleissa on jopa ihan maailmanluokan särmää monella tavalla. Sen sijaan Ari on ääneltään varsinkin raskaammissa vedoissa todella munaton ja ohut tapaus, eivätkä ne hänelle sävelletyt mittakaavakappaleetkaan ole heavy-metallissa mitään muuta kuin sitä pohjasakkaa.

Niin, ei sen väliä, että hän vaikuttaa keskimääräistä suulaammalta tukioppilaalta, tai että hänen musiikkinsa on törkeää scheissea. Hän on räväkkä, oijjuma.
 
Niin ei mua sen musiikki kiinnosta, eikä kenenkään Idolsin. Mutta kiinnostavimmat haastattelut Koivunen antaa kuin kukaan muu "lauloin ja lapsena - pelastetaan maailma" -tyyppinen julkkis.

Koivuselle voisi sanoa vastakommentiksi, että Annan levy on nimenomaan pop-albumina huomattavasti parempi sekä musiikiltaan että varsinkin lauluiltaan, kuin Koivusen "oma" levy on heavy-metallin maailmassa. Popissa Annan albumi edustaa toki valtavirtaa ja tuotettua musiikkia, mutta samalla Annan pippurisessa hahmossa, monipuolisissa lauluissa ja eksoottisissa kappaleissa on jopa ihan maailmanluokan särmää monella tavalla. Sen sijaan Ari on ääneltään varsinkin raskaammissa vedoissa todella munaton ja ohut tapaus, eivätkä ne hänelle sävelletyt mittakaavakappaleetkaan ole heavy-metallissa mitään muuta kuin sitä pohjasakkaa.
 
Tää oli hyvä, juuri näin. Ansaitset plussan.+

Koivuselle voisi sanoa vastakommentiksi, että Annan levy on nimenomaan pop-albumina huomattavasti parempi sekä musiikiltaan että varsinkin lauluiltaan, kuin Koivusen "oma" levy on heavy-metallin maailmassa. Popissa Annan albumi edustaa toki valtavirtaa ja tuotettua musiikkia, mutta samalla Annan pippurisessa hahmossa, monipuolisissa lauluissa ja eksoottisissa kappaleissa on jopa ihan maailmanluokan särmää monella tavalla. Sen sijaan Ari on ääneltään varsinkin raskaammissa vedoissa todella munaton ja ohut tapaus, eivätkä ne hänelle sävelletyt mittakaavakappaleetkaan ole heavy-metallissa mitään muuta kuin sitä pohjasakkaa.
 
Humppaukoltakin plussa. :)

Koivuselle voisi sanoa vastakommentiksi, että Annan levy on nimenomaan pop-albumina huomattavasti parempi sekä musiikiltaan että varsinkin lauluiltaan, kuin Koivusen "oma" levy on heavy-metallin maailmassa. Popissa Annan albumi edustaa toki valtavirtaa ja tuotettua musiikkia, mutta samalla Annan pippurisessa hahmossa, monipuolisissa lauluissa ja eksoottisissa kappaleissa on jopa ihan maailmanluokan särmää monella tavalla. Sen sijaan Ari on ääneltään varsinkin raskaammissa vedoissa todella munaton ja ohut tapaus, eivätkä ne hänelle sävelletyt mittakaavakappaleetkaan ole heavy-metallissa mitään muuta kuin sitä pohjasakkaa.
 
Voi kuulostaa tylsältä, mutta rohkeutesi ja analyyttinen kirjoituksesi aukaisi minunkin plus-aitaukseni.

Panu Larnos 1
Ari Koivunen 0

Eihän tässä kumpikaan oo väärässä, kysymys on vaan subjektiivisen ja objektiivisen mielipiteen eroista. Ehdottomasti Ari Koivusella on oikeus kutsua vaikka Beethovenin musiikkia ihan paskaksi, jos kysymys on mielipiteestä. Samoin hra Larnosilla on pointtinsa siinä, että ei mikään objektiivisesti ihan paska voi myydä ihan sikana, tiettyjen tuotannollisten laatukriteerien on pakko täyttyä. Usein vaan ihmiset unohtavat painottaa lausunnoissaan (ja iltapäivälehdet jostain syystä vaan "sattuvat" unohtamaan sen "haluaisin painottaa, että kysymys on vain henkilökohtaisen esteettisen katsantokantani ja kyseisen lopputuotteen taiteellisten pyrkimysten yhteensopimattomuudesta eikä..." -tyyppisen lausunnon) sitä, että kysymys on makuasiasta eikä objektiivisten kriteerien kautta muodostetusta analyyttisestä käsityksestä. Ja selkeesti kun sekä iltapäivälehdillä että Larnosilla on oma lehmä ojassa, moisia sutkautuksia luetaan tahallaan kuin piru raamattua. Pointsit siitä Arskalle, että on rehellinen, mutta täytyy muistaa että rehellinen ei tarkoita naiivia, voi ne mielipiteet tarkemminkin esittää.

Olen vakuuttunut, että olen lukenut tuosta uutisesta tänään hieman eri tavalla sanaillunkin version jommasta kummasta lööppijulkaisusta, mutta joka tapauksessa huomio kiinnittyi tähän kappaleeseen(iltasanomat): "Panun hyväntuulisuus selittyy sillä, että hänelle ja Annalle kuuluu todella hyvää. Annan keikkakalenteri on lähes täynnä ja Panukin sai vihdoin esikoislevynsä ulos."
 
Publicity stunt?

Tosiasiahan on, että iso osa ihmisistä ei oikeasti tajua musiikista mitään, eli heillä ei ole niin sanotusti nuottikorvaa laisinkaan.
 
Ja vain pieni murto-osa on hommassa niin pitkällä, että ymmärtää ei hyvään musiikkiin mitään nuotteja aina edes tarvita.

Minä olen heittänyt aika ilkeää kommenttia tuosta oopperamusiikista ja etenkin sen laulutyylistä
monenlaisin vertauksin.
 
En kuitenkaan ole sortunut sanomaan sitä paskaksi. Minun korvissani se ei vain kuulosta nautittavalta, vaikka sitä tekevät alansa huippuammattilaiset.
Yhden oopperan olen katsonut alusta loppuun, tosin tv:stä. Riitti minulle.
Olavinlinnan kupeessa ollessani usein kesäisin kalassa pahimmat kiljahdukset ja fortissimot ovat jääneet myös mieleeni ei niinkään mielyttävinä.

Ei kai kukaan selväjärkinen voi sanoa, että musiikki on hyvää myyntilukujen perusteella?
 
Kyllä näissä myyntiluvuissa jotain perää on. Ne levyjä ostavat olennot kun kuitenkaan eivät ole kärpäsiä vaan ihmisiä eli melkein tuplaplatina tarkoittaa että aika moni tykkää tuosta musiikista eli heidän mielestään se on hyvää.
 
Olen itse joskus vuosia sitten valinnut omaksi filosofiakseni että huonoa musiikkia ei ole olemassa vaan kyseessä on oma kyvyttömyys ymmärtää ja nauttia juuri tuosta tietystä musiikkityylistä tai kappaleesta. Nykyisin olen yhä enemmän tätä mieltä kun vuosia sitten suorastaan traumoja aiheuttanut musiikki on pikkuhiljaa auennut kuuntelukokemusten lisääntyessä.
 
Musiikkia kuten taidetta yleensäkin on vain vaikea tulkita objektiivisesti. Toki on mahdollista arvoida esittäjien teknistä osaamista ja konsertin tai äänitteen äänellistä laatua mutta kun se tärkein hyvyyteen vaikuttava asia on tunnepohjainen - kyllä se 'Annan kuuntelijat' -viiteryhmään kuuluminen saattaa olla joillekin ihan oikea hyvän fiiliksen aiheuttaja. Sanoituksissa voi olla kohta joka yhden jättää täysin kylmäksi ja toiselle on jonkin kokemuksen takia maailman tärkein juttu.
 
Lisäksi on sellainen asia kuin elämänkokemus. Veikkaan - en siis väitä tietäväni asiaa todeksi - että äänekkäimmät jonkun musiikin paskana pitäjät ovat nuorehkoja henkilöitä. Tämä tietysti liittyy myös yllä mainitsemaani kuuntelukokemusten lisääntymiseen.
 
Edit: Pakko tähän on lisätä tarkennus kun näyttää herättävän puhetta. Itse olen, vaikka kaikkiruokaiseksi väitänkin, aika vahvasti roots mies mutta kyllä nykymusiikistakin aina jotain herkkuja löytyy. Ja meille roots ihmisille on se etu että se on todellakin roots musiikia ja löytyy kaivamalla about kaikesta uudemmastakin musiikista. Maailma on vieläkin täynnä musiikkia jonka kuuntelu on minulle yhtä tuskaa ja jätänkin sen väliin aina kun voin mutta olen silti sitä mieltä että tuossakin musiikissa on jotain hyvää: ei kukaan tahallaan paskaa tee - paitsi ehkä camp -hengessä mutta siinäkin on omanlaistaan hyvyyttä.
 
Itse nuoruuteni pahimman diinari/punkkari sodan aikana nuoruutensa eläneenä täytyy todeta että parasta kun antaa jokaisen pitää haluamastaan musiikista ja pitää ne pahimmat paska kommentit sisällään. Mieluummin kertoo mikä siinä omassa maussa on erinomaista kuin tallaa muita... hyväksi jo ihan ulkomusiikillisista syistä niinkuin esim. terveys tuolloin 70/80 lukujen vaihteessa.
 
Harri