Yleistä keskustelua musiikista ›

Jokainen on varmaan pannut merkille, että soitinkaupoissa on oma erityinen tuoksunsa. Ja se on vieläpä kovin vahva ja samanlainen joka kaupassa. Mistähän tämä ominaishaju muodostuu? Ei kai ne käytä nykyään niin suosittuja tuoksuttimia, joita käytetään usein mm vaatekaupoissa (miesten- naisten- ja nuortenosasto - eri haju). Itselleni soitinkaupan haju aiheuttaa kyllä ostohaluja!

Hmm, pitäiskin mennä oikein "haistelemaan" (elikkä lue: hiplailemaan instrumenttiloita, efektiboxeja ym. kivaa ja saada taas kaasuvaivoja).
 
Ostin keväällä -91 Procenteristä Straton kovine laukkuineen ja siinä laukussa taitaa vieläkin olla se aika mukava hajunsa. Niinkuin siskoni totesi silloin tuoreeltaan että "haisee uudelle kitaralle".

Veikkaisin, että se on kombinaatio teollisia muovinpehmentimiä, liimoja, maaleja ja kitaroiden pintakäsittelyaineita, esim. tehtaalla skeban pintaan jääneitä hiomatahnajäämiä, jotka haihtuu ajan mittaan huoneilmaan.

Ne on ne visvaset myyjät ja niiden erittämä erite.

Kun ekan kerran teinipoikana menin Oulussa aikoinaan vaikuttaneeseen Musiikkimies-liikkeeseen, sen jo ovelta pöllähtänyt haju jäi elävästi mieleen. Siinä oli jotakin taianomaista ja hienoa. Varmaan sekin, että aivan ylionnellisena kantoi ulos kitaralaatikkoa, aiheutti miellyttävän mielleyhtymän.
 
Hajuilla on suuri merkitys ihmisille. Maalta muuttaneet saavat onnenhetkiä leikatun nurmen tuoksusta ja joskus jopa silkan lehmänpaskan hajusta. Yksi entinen työkaveri oli linja-autoliikennöitsijän tytär ja tykkäsi bussien päästämästä diesel-lemahduksesta vaikkapa pysäkillä. Se oli hänelle kodin tuoksu!

Tai sen on kamarunkkaajien sperma.

Yallup: Hajuilla on suuri merkitys ihmisille. Maalta muuttaneet saavat onnenhetkiä leikatun nurmen tuoksusta ja joskus jopa silkan lehmänpaskan hajusta. Yksi entinen työkaveri oli linja-autoliikennöitsijän tytär ja tykkäsi bussien päästämästä diesel-lemahduksesta vaikkapa pysäkillä. Se oli hänelle kodin tuoksu!
 
Vaikken itse olekaan automiehiä, niin bensiksen haju on mulle ihan ok. Varmaan niitä muistijälkiä, kun sai skidinä olla joskus faijan mukana autoajelulla. Niitä hajumuistoja tyyliin sateen kastelema asfaltti etc.
 
Ja jotten nyt ihan ohi aiheen haastele, niin toteanpa vain että pölyisessä putkistyrkkarissakin kotoisa döfiksensä, kun napsauttaa hehkun päälle.

Hajumaailmoista epämiellyttävimpiä on halpakaupat, joissa kaikenlainen krääsä ja roina haisee jopa pahalle. Sieltä ostetut tavarat lemuavat pitkään kotonakin tympeälle. Toisaalta naisten kosmetiikkaosastoilla on niin väkevät hajut, ettei siellä voi pitkään edes olla.
 
Olisikohan niin, että soitinkaupan vahvin tuoksu tulee lopulta vahvistinosastolta? Toki rummuissakin on hajunsa, mutta niitä on yleensä vähän näkyvillä. Kitarat (sähkö) tuksuttelevat ehkä vähiten?

Tuoreen marshallin tolexin tuoksu Ja Gibsonin casen avaus - aah

Yallup: Hajumaailmoista epämiellyttävimpiä on halpakaupat, joissa kaikenlainen krääsä ja roina haisee jopa pahalle. Sieltä ostetut tavarat lemuavat pitkään kotonakin tympeälle. Toisaalta naisten kosmetiikkaosastoilla on niin väkevät hajut, ettei siellä voi pitkään edes olla.
 
Joo! Olen myös todennut joskus samaa ja funtsannut että onko se ne jotkut pesupulverit tai mitkä lie tökötit, jotka döfäävät niin sankasti.
 
Mutta nythän palasikin mieleeni kitarakauppareissuni ennen viime joulua. Siinä kun otin kokopuisen Martinin syliini ja sieltä ääniaukostakin tuli vielä se haju, niin minähän otin sen omakseni... ja anteeksi, mieleni ei taida olla vieläkään täysin puhdistunut eilisestä Jack Nicholsonin ja Jessica Langen leffasta :-)

Prak: Veikkaisin, että se on kombinaatio teollisia muovinpehmentimiä, liimoja, maaleja ja kitaroiden pintakäsittelyaineita, esim. tehtaalla skeban pintaan jääneitä hiomatahnajäämiä, jotka haihtuu ajan mittaan huoneilmaan.
 
Ja varmaan sekin vaikuttaa, että noi vehkeet lämpenee kun ovat päällä koko ajan. Myös lähinnä muovipäällysteisistä syntikoista lähtee "hajua".
 
Myöskin nuottikaupassa tai -osastolla on usein jännä tuoksu. Mutta painotuotteethan nyt tunnetusti tuoksuu mukavalle.

Rummuista lähtee, ainakin silloin menneinä vuosina se mahongin ja muiden puulajien tuoksu!

Yallup: Kun ekan kerran teinipoikana menin Oulussa aikoinaan vaikuttaneeseen Musiikkimies-liikkeeseen, sen jo ovelta pöllähtänyt haju jäi elävästi mieleen. Siinä oli jotakin taianomaista ja hienoa. Varmaan sekin, että aivan ylionnellisena kantoi ulos kitaralaatikkoa, aiheutti miellyttävän mielleyhtymän.
 
Mulla on edelleen Musiikkimiehestä muinoin ostettu Ibanezin Roadstar ja samalla reissulla ostettu ensimmäinen säröpedaali Metal Charger. Pitäisi varmaankin kaivaa varastosta esiin ja haistella vieläkö on taikaa jälkellä.

Aiheen ohi, mutta kuitenkin aiheeseen liittyen: Taylor Babytaylor akustiseni tuoksuu edelleen liimalle. Ihan kuin perinteiselle Erikeeperille. Ja kuitenkin soitin on ollut mulla jo yli neljä vuotta. Thomannilta lähtöisin. Miellyttävän "kotoinen" tuoksu, jota en ole muissa, uudemmissakaan akustisissa huomannut.
 
Nimim. Liimanhaistelija..

Musakauppojen tuoksu on jonkin verran muuttunut vuosien varrella.
Muistan joskus nuoruudessani haistelleeni Fazerin ja Hellaksen puodeissa "huonekalun tuoksua", nykyisin vallitsevaan tuoksuun vaikuttaa vahvasti elektroniikka ja puhdistus aineet.

Veksi: Rummuista lähtee, ainakin silloin menneinä vuosina se mahongin ja muiden puulajien tuoksu!
 
Rumpupatteristossa on varsin selvä tuoksu. Sellainen rokkenrollin ja bändin haju. Tai itselle tulee mieleen enemmän kuin kitaroista. Putkivehkeet päälläollessaan hajustelevat aika miellyttävästi, jopa hifi-laitteet. Niidenkin kaupassa, vaikkapa oulun hifi-studiossa on erikoinen fiilis hajuineen.