Jaava: Yleisesti käytetty A-painotus jättää nimenomaan matalat taajuudet vähemmälle huomiolle. Näin tosiaan on, eikä ero ole mikään pieni. Esimerkiksi 30 Hz tienoilla (alabassot) ollaan jo noin -40 dB:ssa verrattuna 1 kHz:aan (keskiäänet). Kun taas C-painotusta käytettäessä ero noilla samoilla taajuuksilla olisikin vain muutama desibeli:
http://en.wikipedia.org/wiki/Weighting_filter Lisäksi käytännössä aniharva tietää - tai vaihtoehtoisesti välittää - näistä asioista, joten tämä on siksi varsin teoreettista pyörittelyä. Surkean ääniseristyksen kanssa on vain elettävä, sillä ketään ei ole siitä käytännössä vastuussa. Sama pätee useimpiin melunlähteisiinkin. Eli koska kerran pääsääntöisesti haetaan lähinnä vain maksimaalista katetta keinoja kaihtamatta, ei konkreettista muutosta liene näköpiirissä. Ei ennen kuin tarpeeksi monelta kansalaiselta palavat päreet.
Varovaisestikin arvioiden tässä maassa on yli miljoona neukkukuutiossa tms. olosuhteissa asuvaa ihmistä, joiden kannalta tuo uusi rajoitus on käytännöllisesti katsoen melko lailla merkityksetön. Sillä ratikat, junat, bussit, amisautot, naapurin subbari, lentokoneet, moottoripyörät, hissikoneistot, autotallit ja baarit (usein on asunto suoraan yläpuolella) jne. jyrisevät matalilla taajuuksilla joka tapauksessa jatkossakin aivan kuten ennenkin ovat jyristelleet.
Vaikka oman kalliin kännykän dB-appsi kuinka näyttäisi alle 30 dB:aa (mikki ei poimi alle ~300 Hz taajuuksia). Isännöitsijän tms. henkilön omistama, kympin Biltemassa maksanut, täysin kalibroimaton dB-mittari voi näyttää jopa nollaakin, jos sen pienin rekisteröitämä taso on 60 dB ja alin rekisteröimä taajuus vaikkapa 80 Hz. Mistään painotuksista hänellä ei todennäköisesti ole harmainta aavistustakaan. Eli tesipeli kuin tesipeli ja sillä saletti.
Myös korkeammat taajuudet, kuten naapurin ulvova koira, perheriidat, karaokesessiot, lokkiparvet, örisevät puliukot, rukouskutsut yms. kuuluvat pykälien viilaamisesta huolimatta tismalleen yhtä kovaa kuin ovat ennenkin kuuluneet.
Joten useimpien asukkaiden kannalta se olennainen ongelma on etenkin neukkukuutioissa, eli ns. DDR-tyyppisissä kerroskenneleissä (ei kelluvia lattiarakenteita tms.) heikkotasoinen äänieristys. Syynä häikäilemätön voitontavoittelu. Eli maksimaalisen ohuet, halvat ja yksinkertaiset rakenteet.
Tämä seikka pysyy valitettavasti melko lailla vakiona, vaikka asettaisimme rajan 0,001 desibeliin. Eli käytännössä vain räjäyttämällä neukkukuutiot ja korvaamalla ne pikkuhiljaa paremmilla saavutettaisiin aito ja konkreettinen parannus.
Mutta koska se on "täysin mahdotonta" (hölmöläisten politiikkaa, kaavoituspelit, käytännön monopolit, korruptio...), tyydytään lähinnä viilaamaan pykäliä ja säännöksiä. Aivan kuin se auttaisi niitä, jotka eivät asu hiljaisella alueella omakotitalossa, tai jossain muuten vain hiljaisessa asunnossa.
PS.
No se on vielä lisättävä, että kyllähän myös meissä asukkaissakin on valtavan suuria eroja. Kuten useimmat kerroskenneleissä pidempään asuneet varmastikin ovat ihan omakohtaisesri huomanneet.
Eli jonkun tietyn naapurin kanssa pärjäisi vallan mainiosti, vaikka asuttaisiin vierekkäisissä teltoissa. Sillä olisi molemminpuolinen kunnioitus, normaalit puhevälit jne. Joten kaikki saisivat nukkua. Kun taas jonkun toisen naapurin kanssa olisi jatkuvasti haastavia tilanteita, vaikka hän asuisi maanalaisessa bunkkerissa kilometrin päässä.