Elektroniikka ja soitinrakennus ›

*
Muutama ohje putkivahvistinten ihmettelijöille. Jos vahvistimessa on joku vika, niin että se rutisee tai ääni jää johonkin laitteen uumeniin koneisto ulos ja sitten ihmetellään.
 
JOS TEILLÄ EI OLE MITÄÄN HAJUA ELEKTRONIIKASTA EIKÄ SÄHKÖSTÄ, VIEKÄÄ OIKUTTELEVA PUTKIVAHVISTIN ALAN HEMMOILLE KORJATTAKSI, SE TAPPAA TAMPIOT.
 
- hommatkaa vahvistimesta kytkentäkaavio, jos ei omaa löydy niitä on netti turvoksissa, tässä hyvä lähdesivu:
http://www.blueguitar.org/schems.htm
 
- chassis pöydälle pohja ylöspäin, niin että se lepää palikoilla tuettuna eikä putkien varassa
 
- normaali push-pull vahvistin tarvitsee myös testiin kaiutinsyöttöön jonkinlaisen kuorman, joko kaiuttimesta tai sitä vastaava vastuskuorma, 16 ohmia riittää.
 
- paras testi rutinoille on kuiva mäntyinen puutikku, reilun pituinen ja sen verran jämäkkä, että sillä pääsee painelemaan komponentteja ja johtimia
 
- toinen käsi selän taakse silloin kun ropaillaan jännitteistä vahvistinta
 
- suurin syy rutinoihin on huono kontakti putken kannoissa. Putket irti, pura suotoelkot meisselillä tms runkoon, tarkista vielä että kone ei ole sähköverkossa. Jos pääteputkien kannat ovat kärventyneet ne on syytä vaihtaa uusiin, kontaktiairosolia vähän kantaa ja hinkkaa vanhalla putkella kontakteja
 
- usein on Marshallin suojahilavastukset palaneet, pinnistä No. 4, siihen käy 1K/2W vastukset, saa olla myös 4..5W . Isoissa Fendereissä 6L6GC pukilla vastus on 470 ohmia/2W.
 
- rutisevaan potikkaan kontaktiaerosoli auttaa hetken, toki joskus pitempään ongelmapotikat on syytä vaihtaa, ne ovat yleensä volume tai gain. Joskus vika voi olla läpivuotavassa kytkentä kondensaattorissa tai tärviölle menneessä etuasteen triodissa.
 
- jos on vähän tietämystä elektroniikasta ja omistaa yleismittarin, jännitteet on syytä tarkistaa ja verrata niitä kytkentä kaavioon, yleensä ne heittää, +/- 20% on varsin yleistä. Mittaus on tasavirtaa (DC) ja alue 1000V, mittarin maapuoli hauenleualla runkoon ja mittauksissa tyhjäkäsi selän taakse.
 
- kun vaihdatte vanhanliiton Marshalliin pääteputket: bias säädetään trimmeristä (22k) ilman putkia siten, että pinnistä No.5 löytyy -50..60V. Putken kiinni ja virta päälle vartin päästä varovasti biasta alaspäin, -42V pinnistä 5 EL34 torvelle on vanha suositus noin 500V anodijännitteelle. Tässä suuntaa antavia jännitteitä pääteputkien pinneistä:
http://www.vandelynkross.com/1959hwVolts.htm
 
- Fenderit ovat helpompia niissä harvoin vaihtoputket lehahtavat punaisiksi. Jos putki kerkiää käydä vähän aikaa punaisena vahvistin sammuksiin ja putki(et) pois, sähkärin tussilla kylkeen päivämäärä ja hyllyyn, sen on vuoden päästä taas kunnossa.
 
- vaikka octal kantaan käy iso joukko erilaisia pääteputkia, älkää vaihdelko niitä ilman alan ihmisten neuvoja, netistä löytyy tästä tietoa. EL34 käy usein niin suurella anodijännitteellä, että jotkut 5881 putket ovat helisemässä, 6V6 on jo täysin eri putki.
 
- etuasteputket ovat helpompia koska ne harvoin tulevat silmille. 12AX7/ECC83 ovat periaatteessa samoja, myös 7025 paikalle käy edellä mainitut putket. ECC82/12AU7 ovat isompivirtaisia ohjausputkia, vaikka ne käyvät 12AX7/ECC83 sijaan niitä ei kannata käyttää. Vaikka 12AX7/ECC83 käy ECC82/12AU7 sijaan niitäkään ei ilman modifikaatiota kannata vaihtaa. Vanhoista koneista löytyy vielä ECC81 / 12AT7, se on vähän kun 12AX7/ECC83 mutta vahvistus on pienempi, sitä käytetään driverinä. Varmasti moni tietää mistä tuubit löytyy ja myös tietova:
http://www.uraltone.com/kauppa/index.php?cPath=5_7&language=fi
 
Tämä on varsin laaja kenttä, joten muutaman riviin ei paljon mahdu. Täällä tosin kiertää samoja juttuja ja kyselyjä, kun olen täällä noviisi tein oman aloitukseni. Jos jotakuta kiinnostaa vahvistinten historia ja sielunelämän vastaan kysymyksiin miten kerkeän. Olen puuhastellut putkivahvistimien kanssa reilun 40 vuotta, toki leipä on lähtenyt ammattielektroniikasta. Jos jotakuta kiinnostaa VOIMA / Köykän vahvistimet, touhusin muinoin jonkinlaisena Köykän oppipoikana 15-vuotta.

rutisevaan potikkaan kontaktiaerosoli auttaa hetken, toki joskus pitempään ongelmapotikat on syytä vaihtaa, ne ovat yleensä volume tai gain.
 
Budjettimiehenä voisin todeta, että hyvälaatuisista potikoista harvemmin on kuitenkaan itse ns. hiilirata kulunut vaan potikassa on vaan paskaa. Ei muuta kuin kuori auki ja putsaa sisukset kunnolla (korvakeppi + kontaktispray toimii). Sit vielä voitelee akselin sopivalla öljyllä. Samalla kantsii tarvittaessa vähän taivutella metallikontaktia ottamaan enemmän kiinni hiilirataan. Tämän jälkeen ei muuta ku potikka kiinni ja taas pelaa kuin uusi.
 
Tämä on hyvä niksi etenkin, mikäli kyseessä on liukupotikka tms. piirilevyhärpäke eikä juuri samanlaista ole saatavilla.
 
kun vaihdatte vanhanliiton Marshalliin pääteputket: bias säädetään trimmeristä (22k) ilman putkia siten, että pinnistä No.5 löytyy -50..60V. Putken kiinni ja virta päälle vartin päästä varovasti biasta alaspäin, -42V pinnistä 5 EL34 torvelle on vanha suositus noin 500V anodijännitteelle. Tässä suuntaa antavia jännitteitä pääteputkien pinneistä:
http://www.vandelynkross.com/1959hwVolts.htm
 
Ja sit vähintäänkin tarkastusmittaus mittaamalla todellinen anodihäviöteho. Vaihtoehto 1 on juottaa pääteputkien kannalle 1 ohm / 1W vastukset mittausta varten tai vaihtoehtoisesti mitata päätemuuntajan DC-resistanssi ja mitata jännite sen yli.
 
Kiitoksia hyvästä (ilmeisesti ensimmäisestä?) postauksesta! Minusta on aina hienoa, kun eri sukupolvet kohtaavat näissä hommissa.

JOS TEILLÄ EI OLE MITÄÄN HAJUA ELEKTRONIIKASTA EIKÄ SÄHKÖSTÄ, VIEKÄÄ OIKUTTELEVA PUTKIVAHVISTIN ALAN HEMMOILLE KORJATTAKSI, SE TAPPAA TAMPIOT.
 
Siis oikutteleva putkivahvistin tappaa, ei Alan Hemmo. Varmaankaan.
 
Mutta tämän on taivahan tosi. Putkivahvistimen sisällä on paljon sähköä, vaikka olisikin töpö irti seinästä. Sen verran paljon, että huonolla onnella sillä grillaa ihmisen.

MOI
 
Terve, HJN. Tervetuloa palstalle.
 
Tiedoksi palstalaisille: Nyt tuli palstalle yksi alan todellisista putki-guruista.

MOI
 
Terve, HJN. Tervetuloa palstalle.
 
Tiedoksi palsta laisille: Nyt tuli palstalle yksi alan todellisista putki-guruista.
 
Terve Oka!
 
Älä suotta kehu, kyllä täällä tuntuu olevan monta tietäjää, toki vanhempaa kaartia ei taida olla kovin montaa.
 
Olen taas ikään kun palannut juurilleni, nysväyksen pariin, tosin teen edelleen huoltotöitä, kuulutus- ja hätäviestintäjärjestelmiin. Mulla on tuossa koneellani tulossa kitaranuppi, joka ei ole mikään kopio vaan ihan omansa. Olenhan sitä hieronut jo kohta 10 vuotta....Pitää saada valmiiksi, ennen kun omaiset tunkevat äijän penaaliin...hih! Vastavaihevahvistinta on tietysti mukana, eihän siitä eroon pääse. Pääteputket ovat 6V6, kvartetti, mutta ei A-luokassa, mieluummin lähempänä B-luokkaa. Laite käy niin viileänä, että päätepukista voi ottaa paljain käsin kiinni. se on nykykielellä cool.
 
Ilmiselvästi putkivahvistintekniikka on jäänyt ikään kun jauhamaan paikalleen. Korg on repinyt irti kaikki mitä Marshallin ja Voxin brändistä lähtee. Vitage-osasto on voimissaan ja retrohenkinen tyyli. Palataan vanhaan kun kukaan ei uskalla kokeilla mitään uutta. No, Mesan Randall Smith sorvasi uutta tekemällä MARK Vitosen. Randallin tyyliin siinä on taas enemmän patentteja kun itse ideoita... Voihan sitä patentoida toisten ideat kun eivät itse älyä...hih!
 
Minulla oli aikaan ilo ja kyseenalainen kunnia paikata usein, Alppu Järvisen Mesaa, joka oli MARK-sarjan kantaisä. Tämä mahonkikuorinen verme, oli sisältä surkeampi kun omat 60-luvun tekeleeni. Varsinainen voodoo-meininki oli rungon takakulmassa oleva jäähdytysripa, jonka merkitys, minulle yksinkertaiselle maalaispojalle ei koskaan selvinnyt. Silloinen Ganesin miksaaja ja pää-roundari Laajiston Jami sanoi, että siihen ripaan lyödään vasaralla kun laitetta testataan tehtaalla..??? ...missä lienee Alppuvainaan Mesa, sillä olisi jo melkoinen arvo.
 
Noista muisteloista se kun huomasin tuossa vuosia sitten kuinka pieni rinki maailmassa on nuo alan hemmot. Kun tuolla Frankfurtissa tuli rampattua jo 70 luvun puolelta moni pärstä tuli tutuksi. Kun Korg teki Pee ärrää Marshallista, kaivettiin ständille vanha rumsuttaja Jim Marshall. No mitäs tästä, me taas ystäväni "Palsan" kanssa törmäsimme takavuosina Mr. Marshallin rouvaan Mrs. Marshalliin. Luimisteltiin brittien osastolla ja lepuuteltiin jalkojamme. Luoksemme hiippasi reippaasti keski-ikäinen rouva, joka ponsasi jotain vermeitä tekevää firmaa, taisi olla joku skottifirma. Tämä emäntä kyseli mistä kaukaa pojat on tänne tulleet, kerroimme olevamme suomalaisia. Hän taas sanoin olleensa "sen" juopporetkun kanssa naimissa, joka on nyt tuolla Marshallin ständillä. En tiedä ex-emännästä, mutta kai Mr. Marshall on jonkinlaisessa hapessa, koska firma sorvasi 85-vuotis-juhlamallia. Kohtuullisesti ohennuslääkettä käytävä muusikko voi todistetusti elää pitkään.

Minulla oli aikaan ilo ja kyseenalainen kunnia paikata usein, Alppu Järvisen Mesaa, joka oli MARK-sarjan kantaisä. Tämä mahonkikuorinen verme, oli sisältä surkeampi kun omat 60-luvun tekeleeni. Varsinainen voodoo-meininki oli rungon takakulmassa oleva jäähdytysripa, jonka merkitys, minulle yksinkertaiselle maalaispojalle ei koskaan selvinnyt. Silloinen Ganesin miksaaja ja pää-roundari Laajiston Jami sanoi, että siihen ripaan lyödään vasaralla kun laitetta testataan tehtaalla..??? ...missä lienee Alppuvainaan Mesa, sillä olisi jo melkoinen arvo.

 
Riffin nro 7:ssa tältä vuodelta - uusin numero? - on juttua Albertin Mesasta otsikolla "Albert's Boogie". Tallessa näyttäisi olevan.

Ilmiselvästi putkivahvistintekniikka on jäänyt ikään kun jauhamaan paikalleen. Korg on repinyt irti kaikki mitä Marshallin ja Voxin brändistä lähtee. Vitage-osasto on voimissaan ja retrohenkinen tyyli. Palataan vanhaan kun kukaan ei uskalla kokeilla mitään uutta.
 
Totta puhut. Mulla on joitakin kirjoja tuolta 50-60 lukujen taitteesta ja ei ne putkikytkennät ole tuon jälkeen juuri modernisoituneet. Ja syy ei ole putkissa.
 
Itse olen tosiaankin suunnittelemassa sellaista putkivahvistinta jossa hyödynnetään osia joita on helposti ja halvalla saatavana. Esimerkiksi PL36. Vaikka putken valmistus on lopetettu ajat sitten niin yhä niitä saa korikaupalla pilkkahintaan. Neljästä PL36:sta saa helposti toistasataa wattia potkua.
 
Ideana olisi laittaa siihen vahvistimeen mikrokontrolleri justeeraamaan pääteputkien lepovirtoja sekä keskinäistä ohjauksen amplitudia. Ajatuksena olisi se että kontrolleri mittaa putkien lepovirrat ja mu arvon silloin tällöin. Itse signaalitiehen se bittihärpäke ei osallistuisi vaan se tosiaankin säätäisi putket asiallisiin lukemiin ja ohjausamplitudin vaikkapa servopotikoilla. Elektroniset vaimentimet vaikuttavat äänen laatuun joten toi servopotikka ei ole lainkaan kaukaa haettu juttu.
 
Tämmöisestä konstruktiosta seuraa parikin juttua:
- vahvistin osaa "nilkuttaa" keikan loppuun vaikka kaksi kolmasosaa putkista olisi pimeänä.
- putkien ei tarvitse olla keskenään sovitettuja
- voi vaihtaa vain sen kypsyneen putken. Loppujen voi antaa olla.
- vahvistin osaisi toimia kaikissa luokissa (A, B ja jopa C)
- voisi laittaa erilaisia lepovirtasettejä: kuuma, kylmä, "räkänen" ...
- kaikkea muuta kamalaa
 
Erityisen kiintoisan tästä tekee se että niiden putkien ei tosiaan tarvitse olla keskenään sovitettuja. Jos kyseessä on putkinelikkö niin vaikutus putkien hintaan on huomattava. Ja noita PL36:sia ei takulla saa sovitettuina - ei ainakaan nelikköinä.
 
Lisäksi tulee sellainen pikku juttu että putket tuppaavat menemään rikki aivan alkumetreillä. Tai-no, alkukilometreillä. Tämä johtuu siitä että mahdolliset valmistusviat paljastuvat yleensä tuotteen ollessa uusi. Jos kyseessä oli putkinelikkö niin eipä muuta kuin kaikki neljä uusiksi. Öh....
 
Tuosta vaiheenkääntäjästä mulla on parikin ideaa. Katsotaan niitä vähän myöhemmin. Kirjoitan jonninmoisen sepustuksen kunhan saan erään sellaisen labrattua kunnolla.

- etuasteputket ovat helpompia koska ne harvoin tulevat silmille. 12AX7/ECC83 ovat periaatteessa samoja, myös 7025 paikalle käy edellä mainitut putket. ECC82/12AU7 ovat isompivirtaisia ohjausputkia, vaikka ne käyvät 12AX7/ECC83 sijaan niitä ei kannata käyttää. Vaikka 12AX7/ECC83 käy ECC82/12AU7 sijaan niitäkään ei ilman modifikaatiota kannata vaihtaa. Vanhoista koneista löytyy vielä ECC81 / 12AT7, se on vähän kun 12AX7/ECC83 mutta vahvistus on pienempi, sitä käytetään driverinä. Varmasti moni tietää mistä tuubit löytyy ja myös tietova:
http://www.uraltone.com/kauppa/index.php?cPath=5_7&language=fi.
 
Mikä vaara Au putkien käytössä on ... jos "putkikartalle" on merkattu Ax:t ?
 
Kyllä järjestäen kaikki harppukäyttöön tulevat kitaravahvistimet modataan harpulle - vaihtamalla joko Au:ta tai At:tä Ax:ien tilalle. Tällä sadaan kierto-ongelmaa kuriin ja harppusoundi paremmaksi ... ? ( Esim. oma Bassman `59 p-to-p klooni on viritetty: joko Ay,Ax,Au tai Au Ax Au - jolloin toimii ehdottomasti parhaiten jommalla kummalla putkituksella )
 
Nyt onkin oiva tilaisuus kysyä asiantuntijalta - mitä silloin siis oikein tapahtuu ... kun etuasteen putkien joukossa on noita Au putkia .... ja harppusoundi senkun paranee ?

Kiinnostava avaus, Esko! Tuot varmaan lisää vauhtia ja vaarallisia tilanteita keskusteluun!
 
Ihan vain sparrausmielessä alla pari kysymystä ja/tai kommenttia.
 

Tämmöisestä konstruktiosta seuraa parikin juttua:
- vahvistin osaa "nilkuttaa" keikan loppuun vaikka kaksi kolmasosaa putkista olisi pimeänä.
- putkien ei tarvitse olla keskenään sovitettuja
- voi vaihtaa vain sen kypsyneen putken. Loppujen voi antaa olla.
- vahvistin osaisi toimia kaikissa luokissa (A, B ja jopa C)
- voisi laittaa erilaisia lepovirtasettejä: kuuma, kylmä, "räkänen" ...
- kaikkea muuta kamalaa

 
Miten vertaisit mikrokontrollerin tuomia etuja tässä simppeliin hifilaitetoteutukseen, jossa jokaisella pääteputkella on oma biassäätötrimmeri tai -potikka? Jokaisen putken voi erikseen biasoida ja ei tarvitse olla mätsättyä settiä?
 
Eri luokkiin säätö ja erilaiset biassetit menisi hankalaksi trimmeriviidakoksi tosin.
 

Erityisen kiintoisan tästä tekee se että niiden putkien ei tosiaan tarvitse olla keskenään sovitettuja. Jos kyseessä on putkinelikkö niin vaikutus putkien hintaan on huomattava. Ja noita PL36:sia ei takulla saa sovitettuina - ei ainakaan nelikköinä.

 
Erilliset b-säädöt toteuttavat tuon?
 

Lisäksi tulee sellainen pikku juttu että putket tuppaavat menemään rikki aivan alkumetreillä. Tai-no, alkukilometreillä. Tämä johtuu siitä että mahdolliset valmistusviat paljastuvat yleensä tuotteen ollessa uusi. Jos kyseessä oli putkinelikkö niin eipä muuta kuin kaikki neljä uusiksi. Öh....

 
Ja vielä tuohonkin se erillinen biassäätö joka putkelle? PL36-putkiin ei varmaan tämä päde, mutta "normaalimmat" pääteputket saa mätsäyksen lisäksi luokiteltuina, eli yhden vikaantuessa tarttee hankkia vain se yksi samaan kategoriaan luokiteltu putki ja biassäätöön ei tarvitse koskea ellei halua?
 
Miten ajattelit mittauksen ja säädön toteuttaa, lähinnä missä tilanteessa? Soittotauko eli ei signaalia mukana, erikseen nappulasta käynnistettynä tms.?
 
Nuo vain ideoinnin opponointina, meniköhän termi oikein. Menestystä hankkeelle!

Joo, terve HJN minunkin puolesta, oon minäkin joskus rampannut sun verstaalla. Sain joskus toistakymmentä vuotta sitten sulta sen DynacordTwenin kytkiksen ja se oli menoa sitten. Toistakymmentä erikokoista kitaravehettä tuli tehtyä, pojan käytössä bluesin soittelussa on vieläkin.

Miten vertaisit mikrokontrollerin tuomia etuja tässä simppeliin hifilaitetoteutukseen, jossa jokaisella pääteputkella on oma biassäätötrimmeri tai -potikka? Jokaisen putken voi erikseen biasoida ja ei tarvitse olla mätsättyä settiä?
 
Putken, ja nimenomaan tetrodi ja pentodi tyyppisen putken vahvistus riippuu voimakkaasti mm. bias jännitteestä ja parista muusta muuttujasta. Mätsätyt putket ovat juuri tässä suhteessa samanlaisia. Pelkkä bias on siis vain puolet totuudesta.
 
Toki voi lisätä viellä ohjausjännitteen säädön joka putkelle bias säädön lisäksi. Neljällä putkella siis 8 trimmeriä Hmmm.... Enpä haluaisi ryhtyä moista säätämään, en ainakaan jossain soittolavan takahuoneessa hämärässä valaistuksessa puutteellisin mittalaittein ja epävarmoin tiedoin.
 
Mikrokontrolleri on myös dynaaminen laite - se osaa reagoida putkien vanhenemiseen. Jos olet kerran asettanut vaikkapa 40 mA lepovirran niin siinä se pysyy vaikka putken emission heikkenisivätkin. Lopulta tietysti tullaan tilanteeseen jossa pelivara loppuu ja putken kohdalle pitää sytyttää sellainen mukavannäköinen punainen lamppu rikkoutumisen merkiksi.

Ja vielä tuohonkin se erillinen biassäätö joka putkelle? PL36-putkiin ei varmaan tämä päde, mutta "normaalimmat" pääteputket saa mätsäyksen lisäksi luokiteltuina, eli yhden vikaantuessa tarttee hankkia vain se yksi samaan kategoriaan luokiteltu putki ja biassäätöön ei tarvitse koskea ellei halua?
 
Tämä lienee totta. En tosiaankaan tiedä kun en ole eläissäni mätsättyjä putkia hommannut.
 
Miten ajattelit mittauksen ja säädön toteuttaa, lähinnä missä tilanteessa? Soittotauko eli ei signaalia mukana, erikseen nappulasta käynnistettynä tms.?
 
Otus mittaa koko ajan. Itseasiassa sen on pakko että eri pääteputkille tarvittava ohjaus saadaan selville. Siis sen hyötysignaalin määrä.
 
Putkilta mitataan kahta asiaa. Ohjausjännitettä ja katodivirtaa. Suojahila on vakiojännitteessä vastuksen kautta. Tuo suojahilalla oleva vastus on siinä värähtelyjen vuoksi - PL36 putkilla on taipumus ryhtyä mikroaaltogeneraattoriksi...
 
Esimerkiksi varsin edullinen Atmel mikrokontrolleri kykenee mittaamaan 8 linjaa 10 bitin resoluutiolla noin 1 kilohertsin taajuudella. Siis mittauksiin tarvitaan sellainen 100 hertsin alipäästösuodin tai hyvä näytteenottosysteemi. Sanoisin että suodin on helpompi toteuttaa.
 
Nuo vain ideoinnin opponointina, meniköhän termi oikein. Menestystä hankkeelle!
 
Kiitos !

Monissa noista Traynor:in uusista putkikoneista on ainakin transistoripohjainen servopiiri joka säätää automaattisesti biasjännitteen kohdalleen. Jos kiinnostaa niin skemoja löytyy firman sivuilta.

transistoripohjainen servopiiri joka säätää automaattisesti biasjännitteen kohdalleen.
 
Jep. Näitä on nähty ja voi olla että nimenomaan tällaiset piirit ovat saaneet vahvistinten käyttäjät takajaloilleen puolijohteiden suhteen. Alla linkki tuollaisen Traynor vahvistimen "auto" bias piiriin
 
http://furpile.com/images/traynor-autobias.gif
 
Sinänsähän tässä ei ole mitään vikaa mutta tämä ei osaa tasata putkia kuten valmistaja väittää. Kyllä tämmöisen kanssa on edelleen pakko käyttää edes likipitäen samankaltaisia putkia. Lisäksi tässä kiinnittää huomiota se että tämä reagoi varsin nopeasti putkien virtoihin. Kun tuosta katsoo niin piirin aikavakio (sen vasteaika) on reilusti alle sekunnin. Omien testieni mukaan tällainen konstruktio "pumppaa".
 
Säätöpiirin aikavakion pitäisi olla reilusti yli minuutin ja myös sellainen että se mittaa putkien LEPO virtaa. Tämä kytkentä mittaa putkien virtaa ylipäätään. Pitkissä aikavakioissa on se ongelma että ne on vaikea elle mahdoton toteuttaa luotettavasti pelkillä transistoreilla - itseasiassa putkilla onnistuisi paremmin. Sensijaan mikrokontrolleri ei aseta tuollaisia rajoituksia.

Suojahila on vakiojännitteessä vastuksen kautta. Tuo suojahilalla oleva vastus on siinä värähtelyjen vuoksi - PL36 putkilla on taipumus ryhtyä mikroaaltogeneraattoriksi...
 
Joo, se pienentää ohjaushilan ja anodin välistä kapasitanssia, ja ei synny takaisinkytkentää. Toi suojahila olikin eri vänkä keksintö siltä ingenööriltä joka sen kehitti :-)
 
Juu Tersetuloa , kiva huomata että tänne tulee todellisia ammattilaisia keskusteluihin, mielenkiintoisia näkemyksiä teillä, seuraan mielenkiinnolla, ja jos jotain luulen asiasta ymmärtäväni, kyselenkin ehkä jotain:-)

Morjesta Paavo ja muut alan miehet
 
Tuo kontrollerilla hallittu yksilöllinen vakiovirta, pitäisi kyllä toimia, vaikka en ole mikään bittinikkari en näe toiminnalle esteitä. Tietysti siinä riittä turaamista, mutta se on antoisampaa kun telkkarinkatselu tai netissä roikkuminen.
 
Tuo PL36 on käyttökelpoinen putki, kuten; PL86, PCL86, PL504 ja PL509. P-sarja on hehkujen suhteen paljon parempi E-sarja, koska hehkuvirrat on pieniä, Kun vielä jännite on suurempi, pelkästään kontaktiviat putkien kannoilla on vähäisempiä. PL504 ja PL509 ovat videojuovapääteputkia, mutta käyttökelpoisia audiossa ja yllättävän kestäviä myös kuljetuksissa.
 
Yleensä on mielekkäämpää tehdä vahvisti suuren katodivirran omaavista putkista, kuten nuo yllämainitut ovat. 6C33C on paljon käytetty OTL tötterö, niitä löytyy lukuisia versioita. Sitä käytetään myös Cirlotron/Köykkkä kytkennällä muuntajalla tai ilman. Entinen työkaverini, dosentti Ohvo teki aikanaan pari versiota Hi-Fi vahvistimia 6C33C putkilla.
 
Tein aikanaan Köykän R200 vahvistimia hieman muunneltuna PA käyttöön. Siinä oli pääteputkina 6 x PL504. Köykän idea oli muuttaa ohjauksen funktiona biasta ja näin putken jyrkkyys muuttui. Se oli tavallaan expanderi, koska bias putosi ohjauksen myötä. Ohjausjännite otettiin pienellä apumuuntajalla, jossa oli muutaman kierroksen ensio, ne olivat putkenkatodin kanssa sarjassa. Huolimatta varsin simppelistä ratkaisusta se toimi kun junan vessa.
 
Mainittuja vahvistimia oli 8 kpl Hurriganesin PA:n sub-torvissa. Se oli siihen tarkoitukseen loistava, koska vehje limitoi ja komperssoi ihan itse, ilman minkään maailman kaiutinprosessoria. (niitä ei vielä ollut edes keksitty) Sinusteho oli 4 ohmiin reilun 200W, mutta dynaaminen teho oli jotain aivan muuta, koska mikään se ajan transistoripääte ei sille pärjännyt. Vahvistimet viettävät vanhuuden päiviä Esa Palsa Lahden hellässä huomassa.
 
Hi-Fi puolella tuo tarkka putkien parittelu, vakiovirrat ja jännitteet ovat paikallaan. Köykällä oli omat näkemyksensä tästäkin, hänen mielestään oli hyvä, jos bias tippui samassa suhteessa kun anodijännite. Myöskään tolkuttomista elkoista anodijännitteen suotoon hän ei ollut oikein innostunut. Hänen mielestään hyvin toimiva ja symmetrinen verkkomuuntaja oli tärkeämpi kun ylisuuret pullot. Hurriganes PA päätteeseen laiton anodipuolen suotoon 4kpl hyvälaatuisia Rifan elkoja, 1000microF/puoli. Oman näkemykseni mukaan kitaravahvistin saa anodi- ja bias-puolelta elää rasituksen mukaan, sillä saadaan osa sitä natural-kompressiota.

Hyvä tuo HJN;n allekirjoitus , "Toisinaan on kiva olla sekopää" tms.
Latina on älykköjen kieli " Latina lingua sapientis"

Tuo kontrollerilla hallittu yksilöllinen vakiovirta, pitäisi kyllä toimia, vaikka en ole mikään bittinikkari en näe toiminnalle esteitä. Tietysti siinä riittä turaamista, mutta se on antoisampaa kun telkkarinkatselu tai netissä roikkuminen.
 
Vakiovirtageneraattoriakin on tosiaan käytetty biasvirran säätöön. Helpoimmillaan taitaa olla katodibiasoidussa päätteessä generaattori katodivastuksen tilalla tai jatkeena, pitää biasvirran säädössä vaikka putkea vaihtaa.
 

Tuo PL36 on käyttökelpoinen putki, kuten; PL86, PCL86, PL504 ja PL509. P-sarja on hehkujen suhteen paljon parempi E-sarja, koska hehkuvirrat on pieniä, Kun vielä jännite on suurempi, pelkästään kontaktiviat putkien kannoilla on vähäisempiä. PL504 ja PL509 ovat videojuovapääteputkia, mutta käyttökelpoisia audiossa ja yllättävän kestäviä myös kuljetuksissa.

 
Varmaan noin periaatteessa ja jos vaikka itselleen one-off-vahvistimen tekee, mutta standardimuuntajissa ei kuitenkaan ole kuin se 6,3V hehkua varten. Hankala löytää muuntajaa ellei teetä.
 

Hi-Fi puolella tuo tarkka putkien parittelu, vakiovirrat ja jännitteet ovat paikallaan.

 
Tuossa on vinhasti perää. Kitaravahvistinpuolella ei ole pyrkimystä optimoida putkisettiä äärimmäisellä tarkkuudella, päin vastoin Kevin O'Connor - tunnemme hänet - kehottaa The Ultimate Tone eka osassa testailemaan samassa päätteessä eri tyyppisiä putkia (biakset huomioiden ja varovaisuutta anodijännitteiden ja muuntajan hehkukämin virrankeston kanssa) soundien viilaamiseksi!. Lainaankin KOCia tähän: "Specifically, mixing a high-power pair with a low-power pair can offer very interesting tonal results. The most popular combination is one pair of 6L6s working with one pair of 6V6". Ja Kevinhän esittää vielä kytkennän jossa jokaiselle pääteputkelle on oma level control -potikka. Ja 4*EL34-vahvistimiin Kevin ehdottaa kahta 5881:tä EL34-parille tuomaan inan lisää bassopäätä ja nujertamaan (subdue) EL34:n lasisuutta... Ja vielä: Kevin esittää 135W Fenderiin (ultralinear) modia jossa parin toinen putki jää UL-kytkentään ja toinen kytketään triodiksi!

- Fenderit ovat helpompia niissä harvoin vaihtoputket lehahtavat punaisiksi. Jos putki kerkiää käydä vähän aikaa punaisena vahvistin sammuksiin ja putki(et) pois, sähkärin tussilla kylkeen päivämäärä ja hyllyyn, sen on vuoden päästä taas kunnossa.
 
Mihin tuo perustuu? Toisaalta, ei kai putket kovin paljoa siitä vielä kärsii jos muutaman sekunnin loimottaa punaisena?

Mihin tuo perustuu? Toisaalta, ei kai putket kovin paljoa siitä vielä kärsii jos muutaman sekunnin loimottaa punaisena?
 
Puolukan punainen ei vielä heikennä tyhjiötä kovin paljon , mutta jos tulee oranssia mukaan on jo kiire. Kun tötterö lehahtaa sitruunan keltaiseksi se voi vielä tointua, mutta ikä jää lyhyeksi.
60 luvun Marshallit olivat varsin huonolaatuisia, niissä oli jännitteen läpilyöntejä pääteputkien kanoissa, paloi päätemuuntajia, elkot räjähtelivät, joskus myös verkkomuuntajat. Jos vaihtoi pääteputket ja löi virrat päälle ne saattoivat mennä heti punaisiksi ja hetkenpäästä valkoisiksi. Jos nosti biasjännitettä, lämmitteli hetken putkia, ja laski biakset , sen jälkeen antoi olla päällä päivän verstaalla kone jäi henkiin. Sanalla sanoen 60 luvun Marshallit olivat melkoisia paskoja, enkä ole ainut vanhempi Hemmo joka on samaa mieltä.