Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Oli mieletön reissu.
 
Viikko sitten tiistaina lähdin Elmun matkassa, ja laivamatka kohti tukholmaa meni laivan yökerhossa. Parin tunnin yöunien jälkeen alkoi pitkä bussimatka Roskildeen. Bussissa oli alusta alkaen hyvä meininki, ja ihmiset olivat erittäin mukavia. Noin 30 kilometriä ennen Roskildea bussista loppui bensa, ja matka jatkui vasta reilun tunnin kuluttua, kun seuraava Elmun bussi toi mukanaan bensaa. Perillä selvisi, ettei Elmulla tänä vuonna ole omaa leiriä, mutta lopulta löysin leirin, jossa oli melko paljon suomalaisia.
 
Torstaina näin Editorsin, vähän Guns n' rosesia ja Sigur Rosin kokonaan. Sigurin keikka oli upea ja jotakin mielettömän kaunista, ehdottomasti yksi festareiden parhaista keikoista.
 
Perjantaiaamuna kävin katsomassa Disco Ensemblen. Keikka oli hyvä, muttei paras näkemäni DE:n keikka. Gogol Bordellon eksyin katsomaan muiden ihmisten suosituksesta, ja keikka olikin varsin viihdyttävä. Matisyahun keikka vei kirjaimellisesti jalat alta, ja keikan jälkeen jalat olivat tanssimisesta puhki. Opethia ja Jr Ewingiä katsoin molempia jotakuinkin puolet keikasta. Bob Dylanin katsoin kokonaisuudessaan melko edestä kohtuu hyvältä paikalta. Tarkoitus oli mennä katsomaan vielä Death cab for cutie ja Kashmir, mutta väsymys vei voiton, ja Dylan jäi illan viimeiseksi näkemäkseni bändiksi.
 
Lauantai jäi bändien osalta hiljaiseksi, enkä nähnyt kuin muutaman keikan. Tool löi nyrkillä vasten kasvoja, keikka oli jotakin, mitä en ole koskaan ennen nähnyt. Pitkä odotus palkittiin, ja Toolin keikan jälkeen minulla oli tunne, että festarilippuni on maksettu takaisin. Kanye Westin keikan kuuntelin kokonaisuudessaan vähän kauempaa, ja Himiä katsoin muutaman biisin verran.
 
Sunnuntaina edessä oli keikkoja, joita olin odottanut pitkän aikaa. The Strokesia ja Franz Ferdinandia näin vain hetken, mutta etenkin Franz Ferdinand oli varsin vakuuttava. Mennessäni katsomaan Placebon keikkaa minulla oli kummallinen tunne. Kolme vuotta sitten olisin tärissyt innostuksesta ja huutanut onnesta, mutta viimeisen vuoden aikana en ole bändiä kuunnellut kovinkaan paljoa, joten keikan alku ei tuntunut kovinkaan kummoiselta. Toisen biisin aikana minut valtasi kummallinen tunnekuohu, jonka seurauksena itkin puolet keikasta. Tämäkin keikka oli yksi festarin parhaista. Roger Waters oli hienointa, mitä olen koskaan nähnyt. Sitä tunnetta, mikä keikkaa katsellessa valtasi minut, en osaa kuvailla. Hienompaa lopetusta festareille en olisi voinut toivoa.
 
Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä en mennyt lainkaan nukkumaan, sillä lähtö oli maanantai aamuna klo 7.15. Monen yön univelat alkoivat painaa päälle, ja bussissa nukuin putkeen lähes kuusi tuntia. Laivamatka meni osaltani valvomiseksi ja kaljan juomiseksi, ja viime yön unet jäivät taas tuntiin. Helsinkiin palatessa olo oli mielettömän tyhjä, enkä vieläkään tiedä, miltä tuntuu tai pitäisi tuntua. Kulunut viikko on ollut yksi elämäni parhaista, ja sen tiedän, etten mistään hinnasta jätä Roskildea väliin ensi vuonna. Ihmiset, keikat ja tunnelma olivat mahtavia, ruoka oli hyvää ja mulla on nyt jo ikävä takaisin. Neitsytmatkaa Roskildeen en unohda koskaan.