Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Haaveena olisi tehdä itse vaatimattomalla työkaluilla sähkökitaran runko.
Hallitsen metallityön, elektroniikan mutta puutyö on minulle vieraampi alue.
Ensiksi haluaisin tietää mitä liimaa käytän jos kasaan puusta liimaamalla rungon aihion?

Moi.
 
Umpisolmu: Haaveena olisi tehdä itse vaatimattomalla työkaluilla sähkökitaran runko.
Hallitsen metallityön, elektroniikan mutta puutyö on minulle vieraampi alue.
Ensiksi haluaisin tietää mitä liimaa käytän jos kasaan puusta liimaamalla rungon aihion?
 
Samaa mieltä ylläesitetyn kanssa, mikä tahansa puuliima käy bodyn liimaamiseen.
 
Titebondia on pidetty THE-soitinrakennusliimana koska on Jenkkilässä yleinen, ja varmaan toisaalta siksikin koska oli ennenvanhaan varsin hankalasti hankittavissa Suomesta.
 
Valtaosa 70-80- ja vielä 90-luvuillakin värkätyistä teeseitselankkuinstrumenteista on liimattu jollain geneerisellä PVA-liimalla.
Bodyissä toimii varsin hyvin edelleenkin, mutta omasta empiirisestä tutkimuksesta ja havainnoinnista voin todeta että Kiillon B3 liimakaulaliitos alkaa heikkenemään noin ~25 vuoden päästä, lavan "scarf joint" liitos tai -korjaus ~10-15 vuoden päästä.
 
Nyt kun Titebondin puuliimaa saa melkein jo rautakaupastakin, ja netistä tietysti parilla klikkauksella ja kusti polkee, en näe mitään syytä miksei sitä käyttäisi kaikissa instrumenttiväkästelyissä.
 
T:Samuli

Umpisolmu: Haaveena olisi tehdä itse vaatimattomalla työkaluilla sähkökitaran runko.
Hallitsen metallityön, elektroniikan mutta puutyö on minulle vieraampi alue.
Ensiksi haluaisin tietää mitä liimaa käytän jos kasaan puusta liimaamalla rungon aihion?
 
Amatöörin (eli minun) kommentti:
Menee ihan perus puuliimalla. Itsekin kyhään juuri ekaa projektiani, Tele tyyppistä bodyä. Puristimilla sitten hyvin kiinni tottakai, itse annoin kuivua päivän verran ennen kuin jatkoin.
 
Sitten seuraava steppi onkin ratkaiseva, eli kaulanmallista riippuen neckpocketin syvyys, leveys mikä ohjaa bridgen (ja mikkien) paikat myös. Itse olen jyrsinyt jo bodyn eli tein ennakkoon sen mutta olen tuossa neckpocket kohdassa itse kun tilaamani valmiskaula olikin paksumpi. Eli se vaikuttaa tekemiseen.
 
Tsekkaa tubesta, löytyy hyvin videoita. Käyttänyt paljon aikaa siellä itsekin Teleprojekti -videoiden parissa.

bimmerman: Sitten seuraava steppi onkin ratkaiseva, eli kaulanmallista riippuen neckpocketin syvyys, leveys mikä ohjaa bridgen (ja mikkien) paikat myös. Itse olen jyrsinyt jo bodyn eli tein ennakkoon sen mutta olen tuossa neckpocket kohdassa itse kun tilaamani valmiskaula olikin paksumpi. Eli se vaikuttaa tekemiseen.
 
Tässäkin kannattaa työjärjestykset miettiä etukäteen. Itse olen kokenut helpommaksi tehdä ensin kaulataskun ja sitten vasta bodyn muodon. Tällä tavoin mielestäni saa helpommin kaikki asiat suoraan keskiviivan suhteen ja kaulataskua jyrsiessä ei lohkeile reunat niin helposti. Toki onnistuu muillakin tavoilla ja työjärjestyksillä.

Olen tehnyt viisi lankkukitaran runkoa laminoimalla. Kolme ensimmäistä tein saunan lauteiden runkopuuksi tarkoitetusta tervalepästä, Neljännen tein niin ikään laudepuuksi tarkoitetusta lämpökuivatusta haavasta. Edellä mainitusta tervalepästä olen tehnyt myös kaksi "through-the-body" kaulaa. Liimana olen aina käyttänyt Cascol Polyuretaaniliimaa. Vanhin kitara on 10 vuotta vanha, eikä mitään ongelmaa. Kaulaa ja runkoahan ei ole tarkoitettu purettavaksi. Enkä ole havainnut soinnissa mitään eroa vastaavan hintaluokan tehdasvalmisteiseen kitaraan.
 
Nyt juuri viimeisen viikon aikana olen tehnyt viidennnen rungon ja tällä kertaa Bauhausin keisaripuu/paulownia -hyllylevystä. Ne on liimattu kolmesta pitkittäissuuntaisesta palasta. Eli periaatteessa pituussuunnassa ei ole katkoksia, jotka estäisivät ääniaaltojen etenemisen.
 
Keisaripuusta on tehty instrumentteja ja jopa sähkökitaroiden runkojakin. Siksi päätin kokeilla. Kaksi levyä päällekkäin liimattuna oli liian ohut ja kolme taas vähän liian paksu. Lopullinen ratkaisu oli sitten kolme levyä ja ohennus kaulataskun kohdalle rungon takapuolelle.
 
Yksi syy, miksi kiinnosti kokeilla tällaista vaihtoehtoa, oli se, että ennen levyjen yhteen liimaamista oli helppo tehdä päällimmäiseen levyyn kaulataskun aukko kuviosahalla. Aukon pohjan suoruus oli taattu, koska se oli seuraavan levyn yläpinta.
 
Kädessä pideltynä ja työstäessä keisaripuu oli kevytttä ja pehmeää höttöä, joka otti itseensä kaikki mahdolliset virheet. Työkalujen on syytä olla hyvin teräviä kun sitä työstää. Useamman kerran tuli mieleen epäilys siitä, onko hommassa mitään järkeä? Lohkeiluja ja naarmuja joka puolella. Välillä tuntui, että on rakentamassa lennokkia bambusta. Viimeiset hionnat saivat kuitenkin pahimmat jäljet katoamaan ja uskon palaamaan.
 
Kun sain kitaran viimein kasaan, niin saatoin tyytyväisenä todeta, että sehän soikin akustisesti erittäin mainiosti. Ylitti kaikki odotukset.
 
Kuvia: https://imgur.com/a/Zup2ZdU
 
Koska keisaripuu on kevyttä, niin rungon paksuus ei mitenkään haittaa, vaan se tekee kitarasta tasa-painoisen eli kaula ei sukella. Kitara on kokonaisuudessaan kuitenkin kevyt. Kuvissa näkyvät tekniset osat on kaikki halvinta mahdollista Kiina-valikoimaa.
 
Koko hommahan lähti liikkeellä siitä, että tilasin kokeeksi mikkejä, joita mainostettiin alnico-mikkeinä. No, 6 eurolla saa mitä saa :) Sitten huomasin, että minulla oli jo muutenkin kaikki tarvittava uuteen kitaran runkoon. Kaulan lainasin toisesta kitarasta, mutta nyt on Kiinasta tulossa uusi upea ja täydellinen kaula ja virittimet :) Eikä maksa paljoa.

rainmaker: Tässäkin kannattaa työjärjestykset miettiä etukäteen. Itse olen kokenut helpommaksi tehdä ensin kaulataskun ja sitten vasta bodyn muodon.
Näin on. Jos tyrii kaulataskun, niin kaikki muu runkoon tehty työ on mennyt hukkaan. Jos sen sijaan lähtee liikkeelle kaula-läpi-rungon rakenteella, niin voi välttää koko ongelman. Runko vain liimataan siipinä kaulaan kun se on jo täydellisen valmis :)