Klassinen ›

Vaikka musiikin ja sävelteoksen metafyysistä olemusta ajatellen syvimpiä sielun syövereitä värähdyttämätön ja varsin pintapuolinen säveltaide sangen ristiriitaisesti ja paradoksaalisesti muodostaa suomalaisen taidemusiikin rungon ohjelmistossa ja levykatalogeissa, sisältää tiedoitsemisen puhtaan subjektin objektiivisessa havainnossa ideoiden käsittämisen edellytyksenä omaksutun ja ilmentyvänä ilmentyvän teoksen olemuksen sinänsä sydänjuuria myöten vavahduttavammin vaikuttavana emotionaalisena kokemuksena monissa ohjelmistosta kadonneissa ekspressiivistä melodista kauneutta tulvivissa teoksissa, esim. surullaan sodan mielettömyydestä kertovan ja äärimmäisen syvästi traagisia tuntemuksia riipaisevan sinfonisen runon Karjala palaa kaltaisissa teoksissa sodan kauhut itsekin kokeneen säveltäjän eräänlaisena tilintekona ja joka soi aikoinaan radiossa.
 
Mikä sai säveltäjän kokemaan niin syvästi musiikkiaan luodessaan, kun hän valoi katastrofin sublimoinnissaan objektivoitua tunnetta teokseensa, rintamalla tykkien jylinässä ja haavoittuneiden huudoissa kohtaamansa inhimillisen pelon, hädän, epätoivon ja surun, niin että epämieluisat sotamuistot tunkivat tajuntaan sävellystyötäkin tehdessään, hänen kyetessään sublimoimaan sodan ja hävityksen aiheuttamat traagiset tuntemukset ja muistot koko universaaliudessaan ja pukemaan ne sävelteoksen muotoon unohtumattomalla voimalla, saaden kuulijat tuntemaan teosta kuunnellessaan niin syvästi ja kokonaisvaltaisesti, että nämä tunsivat jonkin soittimen säveliksi puetun järkyttävän inhimillisen katastrofin vavahduttavan ja värähdyttävän riipaisevasti sieluaan?
 
Ilmeisesti hän kanavoi järkyttävät sotamuistonsa luovaan sävellystyöhönsä, ja purkaessaan tällä tavoin luovaa työtä tehdessään hänen sydäntään painanutta ja sieluaan järkyttänyttä vaikeaa aihetta hän puhdistautui sielullisesti ohjelmallismusiikillisen sinfonisen runon sisältäneen suuren kansallisen tragedian aikaansaaman katharsiksen kautta.