Viimeisessä "Tanssi poika, notku neitsyt"-osan duetossa Tolosen kantaatissa syvällinen tunne ja jonkinlainen henkisen rakkauden puronen tulvahti sydämeeni, jollaista vaikutusta esim. vaikkapa suomalaisittain supersuosittu Sibbe ei ole saanut milloinkaan aikaan rutiinimaisemmissa kantaateissaan, Tolosen rutkasti ylittäessä Sibben ylimitoitetusti ja pelkkä taloudellisen menestyksen ja siten maallisen mammonan tavoittelu pontimenaan levytettyjen kantaattien tason, kuten lisäksi mm. Puhdas on pulmunen ja Miesten tulo osissa, joista ensin mainitussa on oopperamaista dramatiikkaa.
Kantaatissa vastakohtaiset ainekset ja tunnelmat vaihtelevat ja Sibben tunnelmiltaan ahtaasta ja niukasta ilmaisuista poiketen suppeassa ampitudissaan Tolosen melodiikka on päinvastoin ekspressiivistä ja kaunista ja monissa osissa on lennokasta rytmi energiaa suosien puhallinostinatoja esim. Tenkanen järistäjälle osassa.
Kuuntelin teosta eilen lumoutuneena. Äänitys on hieman antiikkinen.
Teoksen tyylillisten vaikutteiden yhteydessä on viitattu Carl Orffin esikuvaan, ja jonka jäljillä se tyylillisesti liikkuisi lähes ainoana teoksena suomessa tuohon aikaan, mutta on musiikiltaan edellistä melodisempi ja harmonisesti ja kontrapunktisesti ajatellumpi edellisen uusprimitiiviseen ja paljon toistoa käsittävään tyyliin verrattuna, ja jonka vuoksi luulin musiikkia pinnallisemmaksi, mutta esim. Puhdas on pulmunen osa luotaa syviä sielunmaisemia ja on kaukansa Orffin tautologisesta ilmaisusta.
https://areena.yle.fi/1-75610108Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
megatherium