Klassinen ›

Vaikka säveltäjä professori Erkki Salmenhaarankin mukaan lähimmäksi absoluuttista ovat päässeet säveltäjistä vain jo aiemmin mainitut suurimmat säveltäjänerot, niin eihän vain heidän musiikkinsa ole ainoastaan sen takia nautittavaa taidemusiikkia, että se kuuluu professorin mukaan korkeimpaan kategoriaan ja on sikäli suurinta mahdollista säveltaidetta, vaan voihan monien muidenkin säveltäjien musiikki olla vaikuttavaa ja tuottaa elämyksiä, vaikkei edustaisikaan korkeinta musiikillista laatutasoa ja jotain elämän transsendentaalista ydintä, kuten Ashkenazy sanoo maestro kirjassa Mozartista, ikään kuin muka se ja vain sen tavoitteleminen musiikista olisi mukamas musiikin ainoa funktio väitteen sanojaa lainkaan kritisoimatta. Musiikista jossain määrin vaikutetuksi tuleminen ei suinkaan edellytä myöskään sitä, että Eduard Möriken sanoin kuulija nostetaan pois tavanomaisesta minästään täydellisesti jne. vaan elämys voi olla mahdollinen myös pienemmässä mittakaavassa ja tuottaa jonkinasteisia tunneperäisiä reaktioita pienemmässä tai suuremmassa määrin ilman katharsistakin. Eikä musiikin absoluuttinen suuruus takaa myöskään suurinta mahdollista elämystä, jos kuulija ei ole musiikille ja sen "sanomalle" perin juurin vastaanottavainen ja oivalla välittömästi musiikin ilmaisemia emootioita sisintään myöten puhtaan mielteen alueelle heijastuneina objektivoituna tunnetiloina, jotka suurimmissa musiikillisissa elämyksissä Mörikeä jälleen siteeraten, "tempaavat kuulijan jopa kuvittelukyvyn tuolle puolen avaruuksiin, jossa näemme ja kuulemme yli-aistillisen ja rinnassamme tunnemme, kuinka meitä paiskataan äärimmäisyydestä toiseen", hän kirjoittaa kivisen vieraan vierailusta Don Giovannin luona kun tämä vaatii tältä katumusta jne.