1900 luvun alkupuolen ja nykyään paljolti analyyttiseen filosofiaan sulautuneen tärkeimmän filosofisen suunnan, loogisen empirismin, ainoat tosiasiat olivat aistivaikutelmat, mutta käännettävyysteesistä (ts. siitä, että kaikki täytyy voida kääntää välittömän kokemuksen kielelle) luopuminen mahdollisti myös mm. esteettistä laatua olevien kysymysten tulemisen osaksi loogista empirismiä. "Teorian matemaattinen formulointi saattaa tuoda mukanaan siten myös esteettistä laatua olevia aineksia, joiden totuudesta tai epätotuudesta ei voi puhua samassa merkityksessä kuin niiden teorian osien, jotka välittömämmin liittyvät aistikokemukseen", kuten esim. tämä tuntuu puulta jne. Sitä kuitenkin suuresti ihmettelen, miksi musiikkitiede ja musiikin teoria eivät olisi voineet olla osa tieteellisluonteisia asiakysymyksiä painottavaa alkuperäistä tieteellistä filosofiaa, kun musiikki perustuu fysikaalisena ilmiönä ilmassa kulkevien ääniaaltojen aiheuttamalle kuuloaistimuksella ja musiikin aritmeettisen perustuksen mukaan sävelharmonia perustuu värähdysten yhteen sattumiseen, joka kahden sävelen yht'aikaa soidessa lankeaa joka toiselle, kolmannelle tai neljännelle värähdykselle, jonka mukaan ne ovat oktaavin, kvintin tai kvartin etäisyydellä. Sävelvärähdysten lukusuhteiden rationaalisuudessa ja irrationaalisuudessa on lukemattomia vivahduksia, vaihteluita, aste-eroja jne, musiikin ollessa keino saattaa matemaattisia lukusuhteita, ei aritmetiikan tavoin käsitteen avulla käsitettäväksi, vaan aivan välittömäksi aistitiedoksi. Siis siihen, johon looginen empirismikin juuri pyrki. Ehkä se yleisemmällä tasolla on kuulunutkin, sillä esim. simppeleistä lauseista "jos soitetaan musiikkia, niin musiikkia voi kuulla soitettavan " muodostuu kielen loogisten sanojen avulla välitöntä aistikokemusta kuvaavien simppeleiden elementaarilauseiden totuusfunktio. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
En ymmärtänyt sanaakaan tekstistä, mutta tämä juttusi noin muuten varmistelee sitä, että ehkä ainakaan yliopistojen musiikkiopinnot eivät ole alaani, vaikka näitäkin olen pohtinut, koska elämässäni olisi aikaa yrittää jotain muutakin, kuin kotona istumista. Vastauksena kuitenkin ehkä esittämääsi kysymykseen: Katsoisin, että musiikki on meille kaikille, sivistyksen määrään riippumatta, erittäin tärkeä asia. Ja siksi on hienoa, että musiikin teoriakin erotetaan omaksi oppiaineekseen, sen ollessa siitä syystä hieman helpommin omaksuttavissa kielellisesti "vajavaisille" henkilöille", kuten minulle. :) Yritin keksiä elämässäni edes jotain järkevää, mutta totean vain:
Sankarin ja antisankarin suurin ero kait siinä, että sankarilla on toimissaan tarvittavaan voimankäyttöön oikeuttava syy. |