Muusikoiden.net
22.10.2018
Soittimet, laitteet, tarvikkeet | Ylöjärven Musiikkikauppa 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Shostakovich
1
Astral Dog
15.02.2018 23:34:40
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mitä ihmiset täällä ovat mieltä Dmitri Shostakovichista? Kyseessä on epäilemättä modernin klassisen musiikin kaikkein pisimmälle vienyt säveltäjä, ennen kuin kyseinen taiteen ala degeneroitui post-modernismin syövereissä. Hänen aikalaisensa länsimaissa lähtivät post-modernismin taantumukselliselle tielle jo huomattavasti aikaisemmin, ja Shostakovich itse ehkä alkoi sortua samaan viimeisen sinfoniansa myötä (vasta kuitenkin 1970-luvulla). Hän oli hyvin tuottelias ja sävelsi monia ikiaikaisia teoksia, joista laitan pari lyhyttä esimerkkiä tähän, mikäli Shostakovich ei ole vielä tuttu. Eikä ihme jos ei ole, nimittäin neuvostosäveltäjät eivät luonnollisesti ole saaneet täällä läheskään ansaitsemaansa arvostusta.
 
Säveltäjän herkkää puolta edustaa mm. 9. sinfonian hieno 2. osa (1945): https://www.youtube.com/watch?v=zzOz09jlBKM
 
ja raivokasta puolta hyvin tunnettu 10. sinfonian 2. osa (1953): https://www.youtube.com/watch?v=po5vTycfZTk
 
.. unohtamatta tietysti kaikkein edistysmielisimpiä fanfaareja, mm. Festive Overture (1954): https://www.youtube.com/watch?v=Ak9CjmAUYJg
 
"Poliittinen valta kasvaa kiväärin piipusta" - Mao Zedong
megatherium
16.02.2018 02:22:59 (muokattu 16.02.2018 20:51:48)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eikös häntä kuitenkin ole tituleerattu tonaalisen musiikin erääksi viimeiseksi suureksi sinfonikoksi aikana jolloin modernimmat aikansa avantgardea edustaneet säveltäjät käyttivät pääasiassa sarjallista tekniikkaa sävellyksissään. Varhaissinfonioita ehkä lukuunottamatta Schönbergin ydinsointujen kaksoismerkitysten taidokkaat monimielisyydet ovat hänellä tulleet frigideiksi ja koreileviksi, yleisyydessään hämmentäviksi klisheiksi.
 
Muutoinhan hän sinfonikkona jatkaa mahlerin viitoittamalla tiellä. Ei kuulu suosikkeihin. Tuukkanenkin on säveltänyt kauniimpaa musiikkia kuin sosta tämän karussa jousikudoksessaan jota salmenhaara vertasi lingon ritarisinfonian eräisiin jaksoihin vaikka tämä viljelee puhallinten burleskia polyfoniaa ja vaskien rivakoita marssirytmejä jos niikseen tulee ja leiviskän tonaalisuuden rajapuomit ylittävässä kolmannessa sinfoniassa taidokkaassa polyfoniassaan tekee sostaa suuremman vaikutuksen.Sosta edustaa myös uusklassismia postromantiikan ja maltillisen modernismin ohella.
 
Missään tapauksessa sostasta ei mitään suurta modernistia tullut koskaan. Gouldin mielestä ei edes suurta säveltäjääkään ja hänen uransa oli mennyt vikaan jo machbetia säveltäessään jota gould piti triviaalina. Sostan varhaisteosten rytminen työntövoima on muuttunut myöhemmissä teoksissa organismin päättymättömäksi sykinnäksi. Kaikki mitä on jäljellä on joku adagion oudon eksaattinen hetki sillä sosta kuten kaikki todelliset sinfonikot osaavat säveltää adagioja. Saikkola suosii yleensä tempoltaan hyvin joutuisia osia. Suomalaiset vielä vähemmän ovat saaneet yhtään mitään.
 
Tuukkanen tosin voitti olympiahopeaa karhunpyynnillään ja merikanto schott sävellyskilpailun ja pylkkänen sijoittui kolmanneksi radio oopperallaan sudenmorsian prix italia kilpailussa mutta eipä sit paljon radiossa tunnuta esitettävän vaikka roolimiehitys ylen kantanauhatallleenteessa on loistava anita välkkiä myöten. Ylessä ei mikään toimi.
 
Saikkolan sinfonioitakaan jotka ovat salmenhaaran mukaan tyylillisesti läheistä sukua sostalle ja kuuluvat säveltäjänsä keskeisimpään tuotantoon ei ole minun muistin mukaan soitettu tai levytetty ainuttakaan vaikka syytä olisi. Siellä ne lojuu jossakin kaupungin tms. arkiston kätköissä pölyttymässä. Jos uusklassismi tyylinä ei nappaa saikkolalla on vielä tuo muodoltaan yksiosainen pateettisten ja lyyrisen kauniiden molliteemojen sävyttämä synkän traaginen kakkos sinfonia kaatuneiden aseveljienmuistolle joka kytkeytyy suomen kohtalonhetkiin erillissodass jossa saikkola itse koirinjoella oli taistelemassa suomen vapauden puolesta.Englud sai vaikutteita tympeältä sostalta sinfonioihinsa kun saikkola on tyyliltään synnynnäisempi.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
Astral Dog
16.02.2018 21:07:03
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Shostakovich oli ilman muuta modernisti. Jokainen musiikin aikakausi ja yksittäinen säveltäjä ammentaa aikaisemmasta musiikkiperinnöstä, kuten Shostakovich mainitsemistasi klassismista ja romantiikasta. Olennaista oli se, että hän vei musiikin kehitystä eteenpäin, ei taaksepäin. Tähän kuului vahvasti myös atonaalisuuden käyttö, kuitenkaan tuhoamatta sävellysten struktuuria. Post-moderni sävellystapa on sen sijaan tuhonnut kaikki rakenteet, joten se on kyvytön kehittymään ja edistymään.
 
"Poliittinen valta kasvaa kiväärin piipusta" - Mao Zedong
megatherium
16.02.2018 21:43:43 (muokattu 16.02.2018 23:37:17)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Astral Dog: Shostakovich oli ilman muuta modernisti. Jokainen musiikin aikakausi ja yksittäinen säveltäjä ammentaa aikaisemmasta musiikkiperinnöstä, kuten Shostakovich mainitsemistasi klassismista ja romantiikasta. Olennaista oli se, että hän vei musiikin kehitystä eteenpäin, ei taaksepäin. Tähän kuului vahvasti myös atonaalisuuden käyttö, kuitenkaan tuhoamatta sävellysten struktuuria. Post-moderni sävellystapa on sen sijaan tuhonnut kaikki rakenteet, joten se on kyvytön kehittymään ja edistymään.
 
Tavallaan se on väistämätöntä mutta esmes musiikin tai kaksitoistasävelkoodin matemaattinen formulointi ts. dodekafonia edustivat aikanaan mullistavia ja revolutionäärisen radikaaleja uudistuspyrkimyksiä jotka eivät suoraan perustuneet aiempaan musiikilliseen perintöön atonaalisen sanaston teknilliskäytännöllisenä muotoiluna vaan schönbergin kehittämää wagneriin ja debussyn impressionismiin perustunutta puhtaaksi viljeltyä atonaalisuutta ja sitä seurannutta dodekafoniaa kritisoitiin mm siitä että se ei kehittynyt hitaasti ja funktionaalisesti kuten kieli yleisön yleisen viitekehyksen piirissä vaan oli muutoksena liian nopea ja radikaali jotta yleisö kykenisi omaksumaan sen vaivatta semminkin kun siltä puuttuu yleisesti hyväksytty emotionaalinen referenssisysteemi eikä sostan musiikissa ajoittain pilkahteleva atonaalisuus tee hänen pohjimmiltaan tonaalisesta musiikistaan erityisen modernia siksikin kun atonaalisuus oli jo hänen aikanaan kulunut ilmaisukeino.
 
Ehkä sosta oli moderneimmillaan nenäkkäissä varhaisteoksissaan kunnes hän alkoi liiaksi toistaa itseään taantuen lopulta vanhoilliseksi konservatiiviksi.
 
Muutoinhan esmes laulusarjaksi muotoillussa sinfoniassa tai kuorosinfoniassa ei ollut mitään uutta musiikillisista muotokuvista nyt puhumattakaan mutta sostan joutuminen valtakoneiston yhdenmukaistavan taidepolitiikan uhriksi sai hänen luomisvoimansa ilmeisesti tukahtumaan pyrkiessään miellyttämään valtakoneistoa sovinnaisemmalla sävelkielellä yhdistettynä valtion etuja ajaviin ja sellaisiksi miellettyihin propagandistisiin aiheisiin formalisti syytöksiltä suojautuakseen.
 
Ja tämä vei hänen kykynsä olla säveltäjänä rohkeasti oma modernimpi itsensä. Sostan viimeisiksi jääneet sinfoniat eivät todellakaan ole mitään edistysaskeleita hänen sinfonisessa tuotannossaan vaan antavat säveltäjästä varsin ankean taiteilijakuvan joitakin hienoja ekstaattisia hetkiä neljännessätoista lukuunottamatta.
 
Siis tarvittiin jotain uutta. Loppuun kalutun sarjallisuuden jälkeen vastaus uuden ajan haasteisiin oli spektri ja hälymusiikki joka näyttelee nykypäivän avantgardessakin valtavirtaa tonaalisuuuden ja sinfonisuuden oltua jo kauan sitten pois muodista joitakin sitkeitä yrittäjiä lukuunottamatta sillä alalla joita maastammekin löytyy kosolti. Mm. Aaltonen kokeili jo sangen varhain viiskytluvun kynnyksellä atonaalisilla ilmaisukeinoilla erään sangen atonaalisen fuugateeman viitatessa dodekafoniaan asti toisessa sinfoniassaan. Tätä aiemmin fougstedt oli säveltänyt jo ensimmäisen dodekafonisen teoksensa ja perässä tulivat bergman etc
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
12.03.2018 13:14:53 (muokattu 12.03.2018 13:23:58)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Tavallaan se on väistämätöntä mutta esmes musiikin tai kaksitoistasävelkoodin matemaattinen formulointi ts. dodekafonia edustivat aikanaan mullistavia ja revolutionäärisen radikaaleja uudistuspyrkimyksiä jotka eivät suoraan perustuneet aiempaan musiikilliseen perintöön atonaalisen sanaston teknilliskäytännöllisenä muotoiluna vaan schönbergin kehittämää wagneriin ja debussyn impressionismiin perustunutta puhtaaksi viljeltyä atonaalisuutta ja sitä seurannutta dodekafoniaa kritisoitiin mm siitä että se ei kehittynyt hitaasti ja funktionaalisesti kuten kieli yleisön yleisen viitekehyksen piirissä vaan oli muutoksena liian nopea ja radikaali jotta yleisö kykenisi omaksumaan sen vaivatta semminkin kun siltä puuttuu yleisesti hyväksytty emotionaalinen referenssisysteemi eikä sostan musiikissa ajoittain pilkahteleva atonaalisuus tee hänen pohjimmiltaan tonaalisesta musiikistaan erityisen modernia siksikin kun atonaalisuus oli jo hänen aikanaan kulunut ilmaisukeino.
 
Ehkä sosta oli moderneimmillaan nenäkkäissä varhaisteoksissaan kunnes hän alkoi liiaksi toistaa itseään taantuen lopulta vanhoilliseksi konservatiiviksi.
 
Muutoinhan esmes laulusarjaksi muotoillussa sinfoniassa tai kuorosinfoniassa ei ollut mitään uutta musiikillisista muotokuvista nyt puhumattakaan mutta sostan joutuminen valtakoneiston yhdenmukaistavan taidepolitiikan uhriksi sai hänen luomisvoimansa ilmeisesti tukahtumaan pyrkiessään miellyttämään valtakoneistoa sovinnaisemmalla sävelkielellä yhdistettynä valtion etuja ajaviin ja sellaisiksi miellettyihin propagandistisiin aiheisiin formalisti syytöksiltä suojautuakseen.
 
Ja tämä vei hänen kykynsä olla säveltäjänä rohkeasti oma modernimpi itsensä. Sostan viimeisiksi jääneet sinfoniat eivät todellakaan ole mitään edistysaskeleita hänen sinfonisessa tuotannossaan vaan antavat säveltäjästä varsin ankean taiteilijakuvan joitakin hienoja ekstaattisia hetkiä neljännessätoista lukuunottamatta.
 
Siis tarvittiin jotain uutta. Loppuun kalutun sarjallisuuden jälkeen vastaus uuden ajan haasteisiin oli spektri ja hälymusiikki joka näyttelee nykypäivän avantgardessakin valtavirtaa tonaalisuuuden ja sinfonisuuden oltua jo kauan sitten pois muodista joitakin sitkeitä yrittäjiä lukuunottamatta sillä alalla joita maastammekin löytyy kosolti. Mm. Aaltonen kokeili jo sangen varhain viiskytluvun kynnyksellä atonaalisilla ilmaisukeinoilla erään sangen atonaalisen fuugateeman viitatessa dodekafoniaan asti toisessa sinfoniassaan. Tätä aiemmin fougstedt oli säveltänyt jo ensimmäisen dodekafonisen teoksensa ja perässä tulivat bergman etc

 
Minulla on borodin kvartetilta 2013 julkaistu 6 cd:n boksi sostan jousikvartetoista. Täytyypä kuunnella tarkemmin. Ryssän omalla Melodija levymerkillä joka lienee usein paras mitä tulee ryssän musiikkiin. Mitä mieltä jousikvartetoista?
 
megatherium
12.03.2018 23:03:20 (muokattu 12.03.2018 23:05:00)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Minulla on borodin kvartetilta 2013 julkaistu 6 cd:n boksi sostan jousikvartetoista. Täytyypä kuunnella tarkemmin. Ryssän omalla Melodija levymerkillä joka lienee usein paras mitä tulee ryssän musiikkiin. Mitä mieltä jousikvartetoista?
 
En osaa sanoa kun en tunne niitä juuri lainkaan mutta ilmeisesti kuuluvat säveltäjänsä keskeisimpään tuotantoon. Melartin ja hänen viimeiset kvartettonsa lienevät kuitenkin lumoavampia. .
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2018, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti