Klassinen ›

levesinet: http://www.youtube.com/watch?v=kwVrJfNMsrg
 
Jari Tervo suositteli tätä kappaletta Suomen kulttuuriviennin kulmakiveksi. Tämä näet pitäisi viedä ensimmäisenä pois eikä tuoda takaisin.

megatherium: läähätin ja läkähdyin meriläisen II-kvartettoa kuunnellessani kuin deliusta konsanaan, jota voi sanoa emotionaalisessa vaikutuksessaan sprintin mestarksii.
 
Kerronko, mitä yhteistä on Deliuksella, Schubertilla, Meriläisellä, Melartinilla ja W. A. Mozartilla? Niin, ja Heikki Suolahdella. Mitä mieltä olet hänen Sinfonia piccolastaan?

velipesonen: Populaarimusiikilla on monta määritelmää. Siitä johtuen musiikki on populaarimusiikkia, jos se on
 
- kansanomaista tai
- suosittua tai
- sävelletty mekaanista kopiointia varten tai
- sävelletty radiosoittoa varten tai
- sävelletty jotain tiettyä psykologista tarkotusta, esim. rentoutumista varten tai
- tehty käytettäväksi rekvisiittana yleisötilaisuudessa tai seurakunnan kokoontumisessa tai
- jonkun väittämän mukaan popmusiikkia; väittäjän olisi kuitenkin hyvä olla koulutukseltaan sosiologi tai
- Hindemithin Gebrauchsmusikia tai
- säveltäjä on saanut työstään rahallisen korvauksen.
 
-Valitus ei ole velipesosta kohtaan -
 
Ööh.. eli suosittu taidemusiikki on populaarimusiikkia, Bachin, Händelin, Mozartin ym. kirkkomusiikki, oopperat, ja juhliin yms. tilaisuuksiin suunniteltu musiikki on siis populaarimusiikkia, jne. Ja tuon radiosoittoa varten säveltämisen näkisin yhtälailla populaariseksi elementiksi kuin konserttihalleja, elokuvia, teatteria, tai oopperaa varten säveltämisen, tai mitä tahansa muuta mediaa varten säveltämisen.
Alkaa mennä jokseenkin naurettavaksi väännöksi tämä ajatusmalli, kun musiikki joka on sävelletty jotain psykologista tarkoitusta varten on populaarimusiikkia. Tämän mukaanhan taidemusiikkia olisi vain sellainen musiikki, jonka säveltäjä ei ota millään tavalla huomioon tunteisiin vaikuttamista, toisinsanottuna puhtaasti matemaattisesti suunnitellut sävelkulut ainoastaan ovat taidemusiikkia, ja tämäkin vain siinä tapauksessa että säveltäjälle ei ole maksettu apurahoja sävellystyön tukemiseksi. Ja sitten jos joku sosiologi kutsuu tätä populäärimusiikiksi, niin kaikki työ on mennyt ns. hukkaan.
 
Hohhhoijaaa.
 
Populäärimusiikki ei ole sen kummempaa kuin taidemusiikki. Kuten vp sanoi, huipulla ei ole karsinaa, ja sieltähän nämä nykyaikana tunnetut taidemusiikin säveltäjät suurimmaksi osaksi ovat (mitä vanhempaa, sen paremmin tämä pätee) ja satojen vuosien jälkeen parhaat palat nykyajan populäärimusiikista ovat valikoituneet jälkipolville, jotka puhunevat Beatlesista ym. taidemusiikkina, kenties rinnastavat (nykykäsityksen mukaiseen) postmoderniin kirjallisuuteen tai jotain vastaavaa.
Tietysti nykyään tietokoneet, Internet, CD:t, mp3-soittimet yms. laitteet hidastavat "huonomman" musiikin unohtumista, mutta kyllä sekin jatkunee, vaikkakin ehkä hitaammin.

Tuo "saanut työstään rahallisen korvauksen" on luettelon päättävä puoli-eufemistinen sarkasmi, joka edustaa merkitystä "tehnyt työnsä dollarinkuvat silmissään". Samalla sen on tarkoitus ilmaista että luettelo voisi olla paljon pitempikin.

Jos puhutaan eurooppalaisesta musiikista ja sen osalta vain populaarimusiikista ja klassisesta, niin muoto ja instrumentit jakavat mielestäni selkeästi musiikin aina jompaan kumpaan karsinaan - populaariin tai klassiseen.
 
Popsäveltäjän laulu voi olla Schubertin liedin tavoin säkeistömuotoinen. Mutta tuskin sitä kuitenkaan laulaa klassisesti koulutettu laulaja tai säestä pelkkä piano, kuten Schubertin liedeissä. Konsertto-, kamari- ja sinfoniamusiikissa on aivan erilaiset muotorakenteet (monimutkaisemmat, kekseliäämmät) kuin populaarimusiikissa ja instrumentit tietenkin ihan toiset.
 
Sähköbasso, -kitara ja -piano, syntikat, akustinen ja sähköinen rumpusetti ym. määrittelevät jo melkein yksistään musiikin populaarimusiikiksi. Fagotti, kontrabasso, sello, poikkihuilu, alttoviulu ja patarummut taas kuuluvat kiinteästi klassiseen välineistöön. Pet Sounds on popmusiikkia, jossa käytetään "klassisia soittimia" paikoin sinfonisestikin. Klassisista vaikutteistaan huolimatta se on popmusiikkia.
 
Jos moderni klassinen ottaa vaikutteita tekno- ja konemusiikin välineistä, niin silti se on klassista musiikkia, ei poppia. Ja popmusan määritelmä pitää ikävä kyllä sisällään niin Dylanin kuin Rihannankin musiikin. Ensimmäistä voi ehkä pitää taiteena, jälkimmäinen on viihdettä. Molemmat ovat populaarimusiikkia, kumpikaan EI ole klassista.

levesinet: Kerronko, mitä yhteistä on Deliuksella, Schubertilla, Meriläisellä, Melartinilla ja W. A. Mozartilla? Niin, ja Heikki Suolahdella. Mitä mieltä olet hänen Sinfonia piccolastaan?
 
Jokainen mainittu nimi on klassinen säveltäjä ja on kirjoittanut mm. sinfoniaa. Toki on ihanaa, että voidaan kyseenalaistaa jokainen kehitetty määritelmä, mutta nämä säveltäjät eivät poikkea toisistaan riittävästi jottei heitä voisi mahduttaa samaan karsinaan. Klassista on niin pitkältä ajalta, että sinne mahtuu todella monenlaista - mutta tottahan Händel ja Saariaho ovat molemmat klassista musiikka, koska molemmat ovat tehneet oopperaa ja oratiota.

JET: Jos puhutaan eurooppalaisesta musiikista ja sen osalta vain populaarimusiikista ja klassisesta, niin muoto ja instrumentit jakavat mielestäni selkeästi musiikin aina jompaan kumpaan karsinaan - populaariin tai klassiseen...
 
Ensinnä nimitän sinun määritelmääsi klassisuudesta akatemismiksi. En erota siinä klassisuutta vaan akateemisuuden. En pidä akateemisuudesta edes huumorimielessä. (oppilaitokset saavat olla akatemioita minun puolestani, tämä on eri asia)
 
Toisekseen on tarpeellista kohdistaa huomio varsin useisiin ns. kansanmusiikin l. etnon muotoihin, joissa tapaa upeaa sointivärien, heleyksien ja jopa harmonian käsittelyä. Puhumattakaan siitä että melodiat ovat komeita. Suomi vain tahtoo Karjalaa lukuun ottamatta olla kansanmusiikin kehitysmaa.

Vertailu koski toki pelkästään klasaria ja poppia, kuten sanottiin - ei siis kansanmusiikkia. Ja jos ruvetaan miettimään, mikä on klassikkomaa, jollakin tapaa klassista aineistoa, niin onhan siihen käytössä sanoja tyyliin klassinen pop ja klassinen heavy rock.
 
Sanat ovat sopimuksia, ja miksi koittaa väkisin muuttaa klassisen musiikin määritelmää? Kyllähän ihmiset ymmärtävät mikä musiikki sinne kuuluu: sinfoniat, kvartetot, konsertot, oopperat, liedit, messut ja muut. Jos alamme laskea klassiseen progelevyjä ja rappia, niin homma menee ihan pieleen (monessakin mielessä).
 
Se, mikä on taidemusiikkia, on mielestäni hyvä keskustelunaihe. Muu kuin klassinen voi TIETYSTI olla taidetta.

JET: Jokainen mainittu nimi on klassinen säveltäjä ja on kirjoittanut mm. sinfoniaa. Toki on ihanaa, että voidaan kyseenalaistaa jokainen kehitetty määritelmä, mutta nämä säveltäjät eivät poikkea toisistaan riittävästi jottei heitä voisi mahduttaa samaan karsinaan. Klassista on niin pitkältä ajalta, että sinne mahtuu todella monenlaista - mutta tottahan Händel ja Saariaho ovat molemmat klassista musiikka, koska molemmat ovat tehneet oopperaa ja oratiota.
 
Voi sen noinkin muotoilla. Megatherium miettiköön itse, onko sattumaa, että suosikit ovat syntyneet tiettyyn vuodenaikaan:
27.1. Meriläinen
27.1. Mozart
29.1. Delius
31.1. Schubert
07.2. Melartin
Kaikki vesimiehiä eli omapäisiä universaaleja ilmaelementin edustajia, "analytical, curious, thinking, intellectual, social, detached"
http://astrology.about.com/od/foundations/p/AirElement.htm
Anteeksi epätieteellinen kevennykseni :D
 
Vakavasti puhuen Zadehin sumean logiikan ja sumeiden systeemien luennoilla käyneenä minua kiehtoo vanhan ajan tapa kuvailla ihan kaikkea materiaa, elämää, luonnonilmiöitä neljällä klassisella elementillä maa, vesi, ilma ja tuli - tarkemmin sanottuna niiden välisinä suhteina. Olen jo pitkään muodostanut omaa tulkintaani siitä, kuinka eri elementit ilmenevät säveltaiteellisessa kontekstissa musiikillisina ilmiöinä. Valitettavasti tämä ei liene oikea paikka moiselle keskustelulle. Kontrapunkti ja kromaattisuus sopivat kyllä ilmaelementtiin, toisin kuin esimerkiksi juurikin Sibeliuksen kumiseva patarummutus, modaalisuus, pitkät urkupisteet tai voimasoinnut. Minä väitän, että yksi Sibeliuksen juttu on vyöryvyys: vaikutelma, että suuria massoja lähtee liikkeelle ja sen massan liike-energian tuntu. Tällainen malli, joka ei ole suoraan sidottu teosten nimiin (esim. "sinfonia concertante") tai säveltäjän viralliseen koulutustaustaan vaan nuoteissa tai äänityksissä vallitseviin yleisiin piirteisiin, laajenee nätisti eri aikakausiin ja akateemisen tradition ulkopuolelle niin, että Sibelius ja Vangelis saattavat päätyä ensisijaisesti samaan luokkaan. EDIT: nimittäin samaan kuin Ozzy Osbourne. ;)

laughing out loud

levesinet: ... Olen jo pitkään muodostanut omaa tulkintaani siitä, kuinka eri elementit ilmenevät säveltaiteellisessa kontekstissa musiikillisina ilmiöinä. ...)
 
Eikös Stockenhausilla ollut pitkälle kehitettyjä teorioita tai näkemyksiä näistä asioista? Muistaakseni koko Licht-oopperasarja perustui johonkin tarkasti sovellettuun astrologiseen verkostoon eli häkkyrään.

JET: Jos puhutaan eurooppalaisesta musiikista ja sen osalta vain populaarimusiikista ja klassisesta, niin muoto ja instrumentit jakavat mielestäni selkeästi musiikin aina jompaan kumpaan karsinaan - populaariin tai klassiseen.
 
Popsäveltäjän laulu voi olla Schubertin liedin tavoin säkeistömuotoinen. Mutta tuskin sitä kuitenkaan laulaa klassisesti koulutettu laulaja tai säestä pelkkä piano, kuten Schubertin liedeissä. Konsertto-, kamari- ja sinfoniamusiikissa on aivan erilaiset muotorakenteet (monimutkaisemmat, kekseliäämmät) kuin populaarimusiikissa ja instrumentit tietenkin ihan toiset.
 
Sähköbasso, -kitara ja -piano, syntikat, akustinen ja sähköinen rumpusetti ym. määrittelevät jo melkein yksistään musiikin populaarimusiikiksi. Fagotti, kontrabasso, sello, poikkihuilu, alttoviulu ja patarummut taas kuuluvat kiinteästi klassiseen välineistöön. Pet Sounds on popmusiikkia, jossa käytetään "klassisia soittimia" paikoin sinfonisestikin. Klassisista vaikutteistaan huolimatta se on popmusiikkia.
 
Jos moderni klassinen ottaa vaikutteita tekno- ja konemusiikin välineistä, niin silti se on klassista musiikkia, ei poppia. Ja popmusan määritelmä pitää ikävä kyllä sisällään niin Dylanin kuin Rihannankin musiikin. Ensimmäistä voi ehkä pitää taiteena, jälkimmäinen on viihdettä. Molemmat ovat populaarimusiikkia, kumpikaan EI ole klassista.
 
Pop =/= populäärimusiikki. Pop kuuluu osana populäärimusiikkiin, kuten rock, blues, jazz, funk, soul, ym myös kuuluvat.
 
Instrumenttivalikoima on ilman muuta hyvä keino erottaa suurin osa klasarista muun seasta. Mutta tämä on hyvin keinotekoinen jako, joka perustuu lähinnä siihen että klassisessa on niin vahvat perinteet ettei juuri kukaan ole uskaltanut tehdä "klassista musiikkia" populäärimusiikkiin yhdistetyillä soittimilla. Ja onhan esimerkiksi Deep Purple (Concerto for Group & Orchestra), Metallica (S&M), David Gilmour ym. esiintyneet klassisen orkesterin tai muun kokoonpanon säestämänä. Ja sitten esimerkiksi Apocalyptica soittaa heviä selloilla. Onko se klassista? Ei tietenkään. Entäpä onko Vinnie Mooren Bach-koveri klassista vai populäärimusiikkia ? Tai mikä erottaa pianolla soitetun kansantanssin klassisesta pianokappaleesta ? Se, ettei Chopin tai joku muu klassisen puolen säveltäjä ole nuotittanut kappaletta?
Musiikin jakaminen kahteen isoon karsinaan vain sillä perusteella, onko samankaltaista musiikkia sävelletty ja esitetty ennen modernien soittimien (jako voisi olla tällainenteräskielinen kitara, jazzkitara ->) kehitystä, vai ei, on hyvin keinotekoista ja jörjenvastaista. Musiikin rakenteen monimutkaisuuskin on vaikeaa ottaa kriteeriksi, koska monet jazzin, tai progen kappaleet ovat rytmiltään ja sävelkieleltään hyvin monimutkaisia ja -muotoisia.
Nämä musiikkilajien pääluokat voi jakaa vain hyvin paljon yleistävien, löyhien sääntöjen mukaan, joista löytyy lähes poikkeuksetta niin paljon poikkeuksia, ettei säännöt tunnu mielekkäältä. Viisaimmalta tuntuisi jättää asia jokaisen yksilön oman harkinnan varaan kulloisessakin tilanteessa.
 
Mielekkäämpää on pohtia raskaan (ei tarkoita metallimusiikkia) ja kevyen musiikin pääeroja, mikä tekee musiikista selkeästi kevyttä/raskasta, ja voiko musiikki olla molempia samanaikaisesti. Tässä merkittävin ero vertailuun taidemusiikki/populäärimusiikki on se, että suosio erotetaan selkeästi musiikin syvällisyydestä ja sisällön "laadukkuudesta".

rkellu: laughing out loud
Niin on vuodenaikojen syklisyys lähellä sinunkin alkemiallista sydäntäsi, Ourobóros Hännänsyöjä! Mainio avatar ;)
 
Pop kuuluu osana populäärimusiikkiin, kuten rock, blues, jazz, funk, soul, ym myös kuuluvat.
Kuten myös tanssimusiikin säveltäjät Johann Strauss nuorempi ja Émile Waldteufel, Ranskan lahja lontoolaiselle tanssimusiikille ja Kuningatar Victorialle. Ensiluokkaisia kevytmusiikin uranuurtajia ja loisteliaan valssisaundin mestareita!

velipesonen: Eikös Stockenhausilla ollut pitkälle kehitettyjä teorioita tai näkemyksiä näistä asioista? Muistaakseni koko Licht-oopperasarja perustui johonkin tarkasti sovellettuun astrologiseen verkostoon eli häkkyrään.
 
Ja kestää näköjään 29 tuntia - siinä onkin muistettavaa. Neljän helikopterin soitinryhmä kuulostaa kyllä räikeän modernistiselta ja pahentaa ennakkoluulojani teosta kohtaan. Hmm, jos sitä kuuntelisi reilut 2 tuntia päivässä, niin ihmeteltävää riittäisi 2 viikoksi.
 
Iron Horse: Mielekkäämpää on pohtia raskaan (ei tarkoita metallimusiikkia) ja kevyen musiikin pääeroja, mikä tekee musiikista selkeästi kevyttä/raskasta, ja voiko musiikki olla molempia samanaikaisesti. Tässä merkittävin ero vertailuun taidemusiikki/populäärimusiikki on se, että suosio erotetaan selkeästi musiikin syvällisyydestä ja sisällön "laadukkuudesta".
 
Minusta on hyvä tavoite pyrkiä sävellyksiin, jotka välittömästi tekevät positiivisen vaikutuksen ja kuitenkin antavat lisää uusilla kuuntelukerroilla. Kevyessäkin musiikissa voi olla syvyyttä - sitähän tarkoitit? Jostain syystä tämä tuo mieleeni Faurén.

levesinet: Kuten myös tanssimusiikin säveltäjät Johann Strauss nuorempi ja Émile Waldteufel, Ranskan lahja lontoolaiselle tanssimusiikille ja Kuningatar Victorialle. Ensiluokkaisia kevytmusiikin uranuurtajia ja loisteliaan valssisaundin mestareita!
 
Kyllä, ja mm. Chopin, Dvorak sekä erinäiset espanjalaiset säveltäjät ovat kansanmusiikkia, lähinnä tansseja, nuotittaneet ja ottaneet omiin nimiinsä.
Ja sitten esim. Händel on säveltänyt Englannin hoville aika paljon musiikkia juhlatilaisuuksiin.

levesinet:
Minusta on hyvä tavoite pyrkiä sävellyksiin, jotka välittömästi tekevät positiivisen vaikutuksen ja kuitenkin antavat lisää uusilla kuuntelukerroilla. Kevyessäkin musiikissa voi olla syvyyttä - sitähän tarkoitit? Jostain syystä tämä tuo mieleeni Faurén.
 
Kyllä. Olen täysin samaa mieltä. Toki kaiken musiikin ei tarvi miellyttää välittömästi, mutta ei musiikki luotaantyöntävääkään saisi olla.
Kevyt/raskas voidaan oikeastaan mieltää termeinä, jotka kuvaavat teoksen lähestymisen helppoutta/vaikeutta. Valitettavasti moni mieltää kevyen musiikin synonyymiksi sisällöltään alempiarvoiseksi kuin raskaan musiikin.
 
Erilainen musiikki muuttuu päässä eri tavoilla useiden kuuntelukertojen myötä:
Sisällötön, vaatimaton, ei mullistava/monimutkainen, helposti lähestyttävä normaali pop yms.: Ensin saattaa kuulostaa hyvältä/kohtalaiselta, huononee joka kuuntelukerralla koska uutta sisältöä ei löydy.
Vaikeasti lähestyttävä, dissonanssia ja monimutkaisia melodisia/harmonisia/rytmisiä rakenteita sisältävä musiikki, jossa ei kuitenkaan selkeää melodiaa/harmoniaa/rytmiä: Kuulostaa huonolta, ja pysyy huonona.
Monimutkainen musiikki, joka kuulostaa yksinkertaiselta, omaa selkeät (ei poissulje monimutkaista) melodiset/harmoniset/rytmiset elementit: kuulostaa aluksi hyvältä, ja joka kuuntelukerralla kappaleesta paljastuu uusia hienouksia.

Iron Horse: Kyllä. Olen täysin samaa mieltä. Toki kaiken musiikin ei tarvi miellyttää välittömästi, mutta ei musiikki luotaantyöntävääkään saisi olla.
 
Sitä minäkin usein mietin. Toisaalta ymmärrän kyllä, että mahtaa olla aika veikeää, jos päättää valita kohdeyleisökseen analyyttisiä asiantuntijoita -siis kaikkein kompleksisimpia kriitikkoja- arvioida heidän sietokykynsä ja koetella rajoja. Mutta on vaikea uskoa, että sellainen musiikki osoittautuisi ajattoman elinvoimaiseksi. Hämeenniemen jutuissa taitaa olla perää: mahtaa olla vaikea toimia ammattisäveltäjänä, kun pitäisi joskus miellyttää kriitikoita, joilla on vahvoja näkemyksiä!
 
Kevyt/raskas voidaan oikeastaan mieltää termeinä, jotka kuvaavat teoksen lähestymisen helppoutta/vaikeutta. Valitettavasti moni mieltää kevyen musiikin synonyymiksi sisällöltään alempiarvoiseksi kuin raskaan musiikin.
 
Niin, tässä lähestytään taas eräänlaista elitismiä, jota monikaan ei ole valmis myöntämään, mutta kyllähän se niin on, että raskaan sarjan taidemusiikin harrastamisessa on monen kohdalla osittain kyse jonkinlaisesta henkilökohtaisesta identiteetistä ja näyttämisen halusta. Tuo 29 tunnin mittainen oopperasarja on aika vakuuttava esimerkki.
 
Näyttää siltä, että monet klassisen musiikin suuriksi vakiintuneet nimet ovat tuottaneet suhteellisen paljon niin kevyttä kuin raskastakin, ja että "mestariteoksiksi" alan asiantuntijat ja auktoriteetit nostavat suhteellisen raskaita teoksia. Mutta kun nyt ajattelee tässä säikeessä suurimmiksi kehuttujen säveltäjien mestariteoksia, niin kyllä niille ominaista on se, että niihin saa otteen heti ensi kuulemalla - ja kuulijan taustasta ja mieltymyksistä riippuen ne parhaimmillaan heti vangitsevat kuulijan tarkkaavaisuuden.
 
Chopin
 
Laitetaas lisää kevennystä, kun täällä on ollut niin ärsyttävän hiljaista.
 
Chopin, poloneesin ja masurkan kuningas.
http://www.youtube.com/watch?v=vmLvpJySb50
Mainio tulkinta!
 
Stravinski, tangon kuningas.
http://www.youtube.com/watch?v=WCz-w8-ipG8
 
Mozart, nenälläsoiton kuningas.
http://www.youtube.com/watch?v=gyh7n1X3Csw
 
Satie, ööh, wannabe-kuningas.
http://www.youtube.com/watch?v=PVWRZzI2OS4

levesinet: Sitä minäkin usein mietin. Toisaalta ymmärrän kyllä, että mahtaa olla aika veikeää, jos päättää valita kohdeyleisökseen analyyttisiä asiantuntijoita -siis kaikkein kompleksisimpia kriitikkoja- arvioida heidän sietokykynsä ja koetella rajoja. Mutta on vaikea uskoa, että sellainen musiikki osoittautuisi ajattoman elinvoimaiseksi. Hämeenniemen jutuissa taitaa olla perää: mahtaa olla vaikea toimia ammattisäveltäjänä, kun pitäisi joskus miellyttää kriitikoita, joilla on vahvoja näkemyksiä!
 
Niinhän se tuppaa olemaan, että musiikkia kannattaisi säveltää itseään varten eikä kriitikkojen miellyttämiseksi tai suuren yleisön suosion saamiseksi. Tällä tavalla musiikki on useammin "oikeasti hyvää" kuin jos äärimmäinen yksinkertaisuus ja tarttuvuus, tai toisaalta monimutkaisuus ja vaikeaselkoisuus, ovat teoksessa itseisarvoina.
 
levesinet: Niin, tässä lähestytään taas eräänlaista elitismiä, jota monikaan ei ole valmis myöntämään, mutta kyllähän se niin on, että raskaan sarjan taidemusiikin harrastamisessa on monen kohdalla osittain kyse jonkinlaisesta henkilökohtaisesta identiteetistä ja näyttämisen halusta. Tuo 29 tunnin mittainen oopperasarja on aika vakuuttava esimerkki.
 
Niin, ja John Cagen ORGAN2/ASLSP (as slow as possible) on myös aika tekotaiteellista huttua.
 
http://oddstrument.com/the-longest- … ert-ever-has-reached-its-6th-note/:
The smallest unit on the staves is one month, each change in tone taking place on the fifth day of the corresponding month. The instrument is powered by a machine.
 
This is the current note:
 
http://www.john-cage.halberstadt.de/new/ton07.mp3
 
Neighbors have got used to the monotonous tone coming out of the former Church of St. Burchard, which was used as a pig-sty in the communist years of East Germany. At first the all-day-and-night tone sounded something like an air-raid siren.
 
Ei varmaankaan ole helpottanut asuntokauppaa alueella, ja tilanne tuskin muuttuu seuraavaan 639 vuoteen. (Cage toki kuolee tuon ajan sisällä, mutta kyllä maailmassa riittää hulluja musiikki-intoilijoita tarpeeksi projektin suorittamiseen.

...Cage toki kuoli jo 1992 eli kyllä niitä intomielisiä seuraajia kaiketi sitten riittää kun tuo biisi on käyntiin polkaistu.

velipesonen: Eikös Stockenhausilla ollut pitkälle kehitettyjä teorioita tai näkemyksiä näistä asioista? Muistaakseni koko Licht-oopperasarja perustui johonkin tarkasti sovellettuun astrologiseen verkostoon eli häkkyrään.
 
Stockhausen was a Sirious composer