Klassinen ›

John Titor: Eikä tää pelkkään jazzmieheen kohdistu, ei muidenkaan kommentit mitenkään viiltävän teräviä ole.
 
Jahas, sinun terävyytesi rajoittuu sen esilletuontiin, ettei yhteismitattomia asioita pidä luulla yhteismitallisiksi. Skeptillinen selväjärkisyytesi on huumavalla tasolla.
 
Ja miksei omenaa ja appelsiinia voi verrata toisiinsa? Jos kilo omenoita pitää sinut kauemmin elossa kuin kilo appelsiineja, eikö omena ole silloin parempi?

John Titor
Keskustelu on kieltämättä väsynyttä, mutta tämä nyt on yksi tapa pyrkiä pikku hiljaa ymmärtämään muiden musiikkimakua. Mä en nakkaa paskaakaan tai siis paskat nakkaan Keith Jarrettin tympeästä improvisointityylistä ja inhoan tosi bluesin sävyä mutta mulla on tarvis ymmärtää, miksi joku toinen niin arvostaa jazzia ja joku kolmas vaikkapa Mozartia. Inhoan monia klassismin tuotoksia ja sitä suuremmalla syyllä haluaisin tarkemman tuntuman siihen, miksi joku muu suorastaan ihailee samaa musiikkia.
 
Minulle tämän keskustelun arvo tulee siis muusta kuin otsikon kysymyksestä, niin kuin melkein aina tällä foorumilla. Enimmäkseen täällä esitetään minusta jonninjoutavia tai suorastaan typeriä kysymyksiä, mutta ei auta muu kuin heittäytyä mukaan loukkaamatta liiaksi netikettiä ja rakentaa pienen pienistä tiedonjyväsistä the big picturea lukemalla toisten ulosantia enimmäkseen rivien välistä, todellinen näkökanta kun tuntuu olevan usein "objektiiviseksi" naamioitu.
 
Joka tapauksessa mukavaa että taas kirjoittelet; arvostan näkemyksiäsi ja kaipaan musiikin tekemiseen liittyviä piristäviä analogioitasi.

velipesonen: Jahas, sinun terävyytesi rajoittuu sen esilletuontiin, ettei yhteismitattomia asioita pidä luulla yhteismitallisiksi. Skeptillinen selväjärkisyytesi on huumavalla tasolla.
 
Sä voit lukea topicin alkupuolelta mun ajatuksiani aiheesta.
 
Ja miksei omenaa ja appelsiinia voi verrata toisiinsa? Jos kilo omenoita pitää sinut kauemmin elossa kuin kilo appelsiineja, eikö omena ole silloin parempi?
 
Vain yhdellä parametrillä mitattuna. Jos otetaan esimerkiksi vertailun perusteeksi se, kumpi näkyy paremmin pimeässä, appelsiini voittaa, olettaen että kyseessä on perinteinen tummanpunainen omena ja kirkkaanoranssi appelsiini. Jos taas otetaan argumentoinnin perusteeksi se, "mistä meikä diggaa", saadaankin aikaan 45 sivua aikamoista paskanjauhamista hedelmänsyöjien.netin foorumilla.
 
levesinet: Keskustelu on kieltämättä väsynyttä, mutta tämä nyt on yksi tapa pyrkiä pikku hiljaa ymmärtämään muiden musiikkimakua. Mä en nakkaa paskaakaan Keith Jarrettin tympeästä improvisointityylistä ja inhoan tosi bluesin sävyä mutta mulla on tarvis ymmärtää, miksi joku toinen niin arvostaa jazzia ja joku kolmas vaikkapa Mozartia. Inhoan monia klassismin tuotoksia ja sitä suuremmalla syyllä haluaisin tarkemman tuntuman siihen, miksi joku muu suorastaan ihailee samaa musiikkia.
 
Arvostan asennettasi ja mielestäni ainoastaan kyseisen kaltaisen asenteen kautta näitä keskusteluja on järkevää käydä, muuten keskustelu ei pysy toisia osapuolia kunnioittavana ja järkevänä, vaan menee lapselliseksi "minä olen oikeassa, koska huudan kovempaa" -pelleilyksi. Itse olen sitä mieltä, ettei paskaa musiikkia sinänsä ole olemassakaan, on vain eriasteisia ymmärryksen tasoja. 12-vuotias Pate Pieksämäeltä saattaa olla aivan liekeissä jostain Mikseri.netistä kuulemastaan keskinkertaisesta melodeath-demoyhtyeestä, jos ei ole koskaan kuullut Children of Bodomia, tai pitää jotain paikallista saksofonistisuuruutta jumalana, jos ei ole koskaan kuullut Michael Breckeriä. Lopulta kyse ei kummassakaan tapauksessa ole mistään muusta kuin Paten subjektiivisen kokemusmaailman rajoittuneisuudesta. Ei ole olemassa sellaisia objektiivisia asioita kuin parempi tai huonompi, muuta kuin rajatusti niiden parametrien valossa, joilla asioita kulloinkin mitataan.

John Titor: Vain yhdellä parametrillä mitattuna. Jos otetaan esimerkiksi vertailun perusteeksi se, kumpi näkyy paremmin pimeässä, appelsiini voittaa, olettaen että kyseessä on perinteinen tummanpunainen omena ja kirkkaanoranssi appelsiini. Jos taas otetaan argumentoinnin perusteeksi se, "mistä meikä diggaa", saadaankin aikaan 45 sivua aikamoista paskanjauhamista hedelmänsyöjien.netin foorumilla.
 
Tylsää viisastelua. Totta kai ihmiselämän jatkumisen kannalta keskeisimmät seikat määräävät hedelmän arvon enemmän kuin optilliset. Teidän skeptisesti asennoituneiden humpuukiviisastelijoiden hyökkäykset ovat suurempi uhka terveelle keskustelulle kun harhaluuloisuushäiriöisten fobiat konsanaan!

velipesonen: Tylsää viisastelua. Totta kai ihmiselämän jatkumisen kannalta keskeisimmät seikat määräävät hedelmän arvon enemmän kuin optilliset. Teidän skeptisesti asennoituneiden humpuukiviisastelijoiden hyökkäykset ovat suurempi uhka terveelle keskustelulle kun harhaluuloisuushäiriöisten fobiat konsanaan!
 
Miksi? Koska kyse on ruoasta? Mitenköhän tämä ajatus on siirrettävissä musiikkiin? Siitä täällä tietääkseni on puhe, mutta saatan olla väärässä. Pysytkö kauemmin hengissä, jos kuuntelet Alkania kuin mitä pysyisit jos kuuntelisit Pharoah Sandersia?
 
Jos musiikin pääasiallinen tehtävä on tuottaa nautintokokemuksia, eikö sorruta samanlaiseen väärien parametrien kautta vertaamiseen, jos väitetään klassista paremmaksi kuin muita musiikkityylejä esim. siksi, että se vaatii enemmän käsityötaitoa? Tai jos väitetään jazzia paremmaksi siksi, että siihen liittyy spontaanius ja heittäytyminen "sävellyksen" täydellisen epäonnistumisenkin uhalla?
 
Omaa järkeilyäsi hedelmien kohdalla mukaillen: The Beatles teki omat biisinsä ja niitä on myyty levyillä enemmän kuin mitään missään. Koska kaverien musiikki on paljon lähempänä omaa aikaamme ja siten helpompaa ymmärtää kuin mikään tunnetuimmista klassisista teoksista, voitaisiin olettaa että se tuottaa suuremmalle määrälle ihmisiä nautintoa kuin esimerkiksi klassinen. Koska 1900-lukua ennen ei paljon muuta musiikkia kaupallisessa mielessä levitetty, voitaisiin siten myös olettaa että The Beatlesien musiikki on tuottanut yhteenlasketusti enemmän nautintoa ihmisille kuin mikään muu kautta aikain. Jos mennään vielä vähän kauemmas, pop-musiikin voitaisiin yleisesti koko lailla varmasti aiheuttaneen määrällisesti eniten nautintokokemuksia. Täten pop-musiikki voitaneen julistaa arvokkaimmaksi ja parhaaksi musiikkityyliksi?

John Titor: on vain eriasteisia ymmärryksen tasoja.
 
Siinäpä se. 12-vuotias Pate Pieksämäeltä ei olekaan asiantuntija, vaan noviisi, diletantti, lapsi. Hyvässä lykyssä hän on oikeassa siitä, että hehkuttamansa kohde on laatua, jos hänellä on musiikillinen lahja. Pääasia on, että hän kuuntelee muuta kuin Radio Novaa.
 
Minun mielestäni on täysin selviö, että musiikki jakaantuu lopulta vain kahteen kategoriaan - hyvään ja huonoon. Rekka-Reiska syö aina makkaraperunat Helmi-grillillä Äetsän Mynämäellä siinä sillan korvassa linja-ajossa, ja hän on liekeissä siitä, kun hän saa jotakin pöperöä napaansa, mutta hän ei olekaan michelin-kokki ja hänen mielipiteensä hyvästä ruoasta ei paina kenellekään muulle yhtään vaakakupissa kuin grilleri-Helmille, joka elää Reiskasta. Oikeasti hänellä on huono maku ruoan suhteen, ja häntä ei kuunnella ruokayhteisössä. Subjektiivinen hairahdus huonoon makuun on yksilön ja lähipiirin ongelma. Mutta jos subjektiivisia hairahduksia on niin paljon kuin mitä metallimusiikin diggareita on, niin silloin on kysymys varsin pelottavasta ilmiöstä.

jazzmies:
Mutta jos subjektiivisia hairahduksia on niin paljon kuin mitä metallimusiikin diggareita on, niin silloin on kysymys varsin pelottavasta ilmiöstä.
 
Mä en yleensä oo mitään genreä vastaan, kuuntelen mielelläni klasaria, jatsia, rokkia ja humppaakin soittelen.
Oopperakin oli joteskin ei kovin kiinnostavaa mutta siinäkin oon käännynnäinen.
 
Metalli/hevi ei ollut mulle mitenkään kiinnostavaa mutta käytyäni Tuska festivaaleilla ja saatuani juniorilta paljon "pakkosyöttöä" oon ollut havaitsevinani siinäkin kiinnostavia piirteitä.
 
Musiikkia pitää ihan puhtaasti käytännön syistä "genrettää" mutta periaatteessa oon kuiteskin sitä mieltä kuten jazzmies että oikeesti sitä on vain kahta lajia: hyvää ja huonoa.

jazzmies: Siinäpä se. 12-vuotias Pate Pieksämäeltä ei olekaan asiantuntija, vaan noviisi, diletantti, lapsi. Hyvässä lykyssä hän on oikeassa siitä, että hehkuttamansa kohde on laatua, jos hänellä on musiikillinen lahja. Pääasia on, että hän kuuntelee muuta kuin Radio Novaa.
 
Minun mielestäni on täysin selviö, että musiikki jakaantuu lopulta vain kahteen kategoriaan - hyvään ja huonoon. Rekka-Reiska syö aina makkaraperunat Helmi-grillillä Äetsän Mynämäellä siinä sillan korvassa linja-ajossa, ja hän on liekeissä siitä, kun hän saa jotakin pöperöä napaansa, mutta hän ei olekaan michelin-kokki ja hänen mielipiteensä hyvästä ruoasta ei paina kenellekään muulle yhtään vaakakupissa kuin grilleri-Helmille, joka elää Reiskasta. Oikeasti hänellä on huono maku ruoan suhteen, ja häntä ei kuunnella ruokayhteisössä. Subjektiivinen hairahdus huonoon makuun on yksilön ja lähipiirin ongelma. Mutta jos subjektiivisia hairahduksia on niin paljon kuin mitä metallimusiikin diggareita on, niin silloin on kysymys varsin pelottavasta ilmiöstä.
 
"Oikeasti hänellä on huono maku ruoan suhteen, ja häntä ei kuunnella ruokayhteisössä." Että gourmet-ruoka on aina ykköstä? Silloinkin jos syömisen pääasiallinen tarkoitus on olla energialähde eikä nautinto, niin 50 kcal vs. 1500 kcal on parempi? Pitäiskö sun ehkä miettiä jotain muita parametrejä vertailuun kuin niitä jotka sulle on ilmeisiä? Onko olemassa parhaat korvatulpatkin? Elacinit on aika perseestä nukkumiseen.
 
Nyt ollaan jotenkin todellisuudesta vieraantuneilla vesillä. Mikä vitun ruokayhteisö? Tai mikä musiikkiyhteisö? Tai mikä ylipäänsä yhteisö? Lopulta me jokaikinen ihminen ollaan aivan samalla viivalla, se, onko kädessä maisterin paperi vai peruskoulun päästötodistus, on täysin yhdentekevää jokapäiväisessä elämässä. Mä äänestän suosikkiani lompakollani ja jorinoillani netissä ja tosimaailmassa, sä äänestät suosikkiasi lompakollas ja jorinoillasi netissä ja tosimaailmassa, Pate äänestää lompakollaan ja jorinoillaan netissä ja tosimaailmassa. On olemassa musiikkia, joka on "hyvää" juuri tässä ajassa ja paikassa, ja siitä musiikista osa jää elämään vielä pidemmäksi aikaa, osa katoaa. Elämään jäävä osa valikoituu siten, mitä ihmiset haluavat kuunnella uudelleen ja uudelleen, ei siten että joku mystinen musiikki-Illuminati juo verta pääkallosta ja päättää että Jimin musiikki on hyvää ja Joen ei.
 
Kaikki me ollaan diletantteja, noviiseja ja lapsia, enemmän tai vähemmän. Joillain on vaan sellainen mystinen harhakuvitelma, että näin ei olisi. Kaikki me kasvetaan koko ajan, eikä sillä, mitä me ei vielä tiedetä ole subjektiivisessa kokemusmaailmassa MITÄÄN merkitystä. Kuvittelepa, että siirrettäisiin joku vanha pieru, arvostettu musiikkikriitikko v. 1876 tähän päivään. Se ei sun esittämän määritelmän mukaan ole noviisi, diletantti tai lapsi. Silti se on, kun puhutaan mistä tahansa uudemmasta musiikista kuin se vuosi, josta se pärähti tänne. Vaikka se ymmärtäisi periaatteessa sävelet, se ei ymmärrä saundia, konventioita, estetiikkaa jne. kaikkea sitä muuta, mitä musiikkiin liittyy. Samanlainen naavapartaantuminen meille kaikille käy, jo eläessämme. En mä osaa esmes rap-musiikin estetiikasta oikeasti sanoa yhtään mitään, siksi pidän turpani kiinni ja annan vaikka Palefacen hoitaa siitä luennoimisen. Vähän ihmetyttää, että jazz-rumpali ja pedagogi (ja ihan mukava mies siviilissä) opettaa täällä muita siitä, kuinka klassinen on perseestä, vaikka samaan aikaan tunnustaa, ettei esmes tiedä yhtään mitään siitä mitä klassinen on tänä päivänä.

velipesonen: Tuota noin, pistä jarrua pulverin sekaan. Se oli Marc Almond.
 
neljännen version mukaan tuo myyttinen antisankarimme olikin tenniksen peluun ohella värikkäänä kulttuuripersoonana tunnettu metallican rumpali lars ulrich.

John Titor: Vain yhdellä parametrillä mitattuna. Jos otetaan esimerkiksi vertailun perusteeksi se, kumpi näkyy paremmin pimeässä, appelsiini voittaa, olettaen että kyseessä on perinteinen tummanpunainen omena ja kirkkaanoranssi appelsiini. Jos taas otetaan argumentoinnin perusteeksi se, "mistä meikä diggaa", saadaankin aikaan 45 sivua aikamoista paskanjauhamista hedelmänsyöjien.netin foorumilla.
 
Tämä värien näkyminen pimeässä on minua kiinnostanut pitkään, koska harrastan kalastusta. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että kirkkaanoranssi näkyisi pimeässä paremmin kuin tummanpunainen. Suuresti arvostamani vaapuntekijä Jouko Antero Niemivaara, armoton kalamies ja muusikko Jumalan armosta, on kirjoittanut paljon nimenomaan lohivaapun värin valinnasta. Kun värejä tarkastelee alapuolelta, vaikuttaa näkyvyyteen mm. kontrasti yötaivasta vasten ja saattaa olla niin, että tummanpunainen luokin oranssia jyrkemmän kontrastin. Toisaalta voi kyllä olla hyväkin, että väri osittain sulautuu ympäristöönsä ja luo siten jotenkin harmonisemman ja luonnollisemman vaikutelman.
 
Näkyvyyden eri asteet saattavat olla hyvin tärkeitä ja onhan se niinkin, että kiinnostuakseen jostain täytyy ensin joku asia havaita. Jos kalan haluaa, täytyy siis ensin olla jotain tarjottavaa juuri oikealla hetkellä ja oikessa paikassa. Jos tarjontaa on paljon, valitsee fisu sen mieluisensa hyvin erilaisillakin valintakriteereillä, jotka vaihtelevat yksilöittäin. Eikä väri välttämättä aina ole mitenkään ratkaiseva, havaittavuus kyllä. Uinti merkitsee paljon ja tietysti myös pieni, pyöreä, helposti nieltävä koko. Näkemisen lisäksi kalat myös kuulevat ja saavat erilaisia fiboja mystisen kylkiviiva-aistinsa avulla.
 
Mielestäni olet väärässä siinä, että kaikki olisimme samanlaisia. Vaikka silakkaparven kohdalle tullessa riittääkin se, että ne näkevät jotain kiiltävää taikka koko ahvenparven saalistushalun voi herättää yhden yksilön kiinnostuminen tarjotusta jigistä, eivät kaikki ihmiset toimi samalla tavalla laumasieluisesti.
 
Toisaalta esim. lepakko ei näekään samalla tavalla kuin kala ja vaikka sekin saattaa havaita paremmin tuon tummanpunaisen omenan kuin kirkkaanoranssin appelsiinin, johtuu se ehkä omenan paremmin ääntä heijastavista ominaisuuksista.

John Titor: Jos musiikin pääasiallinen tehtävä on tuottaa nautintokokemuksia, eikö sorruta samanlaiseen väärien parametrien kautta vertaamiseen, jos väitetään klassista paremmaksi kuin muita musiikkityylejä esim. siksi, että se vaatii enemmän käsityötaitoa? Tai jos väitetään jazzia paremmaksi siksi, että siihen liittyy spontaanius ja heittäytyminen "sävellyksen" täydellisen epäonnistumisenkin uhalla?
 
Ei musiikin pääasiallinen tehtävä ole tuottaa nautintokokemuksia. Musiikki on osa ihmisyyttä ja musiikin tehtävä on ilmaista tunteita. On ollut ikävä havaita että kaltaisesi asennoituminen on nykyisin hyvin yleistä ns. nykyklasareiden piirissä, kuten myös jatkuva "parametreistä" jauhaminen eli kielen köyhtyminen, mikä kertoo nykyklasareiden pohjimmaisesta syvästä sivistymättömyydestä. Itse asiassa kun näitä sinunkin kirjoituksiasi lukee niin vakuuttuu aina vain perusteellisemmin siitä että kulttuuri on mennyt vikaan ja pahasti.
 
Musiikkiperinteiden taiteellista arvoa ei voi verrata keskenään kuin sillä lattealla tavalla, että kaikkien taiteellinen arvo on nolla. Mikään perinne ei kykene tuottamaan taiteellista hyvää paremmin kuin jokin toinen. Kuitenkin perinteitä voi verrata niiden aiheuttamien vaikutusten perusteella, ja ainakin moderni nykymusiikki näyttäisi vaikuttavan ihmisen henkiseen olemukseen kaikkein kielteisimmin.

John Titor: sä äänestät suosikkiasi lompakollas ja jorinoillasi netissä ja tosimaailmassa
 
Älä ole ihan varma tästä. Ihminen kypsyessään äänestää paljon muitakin kuin suosikkejaan lompakollaan, ihminen jorinoi netissä tarvittaessa hyvin eri tavalla kuin tosimaailmassa, vaikka monesti suuntaviivat ovatkin samankaltaisia. Älä esitä suurta ihmistuntijaa näine väitteinesi.
 
Kaikki me ollaan diletantteja, noviiseja ja lapsia, enemmän tai vähemmän.
 
Tämä on tällaista pseudouskonnollista jargonia yrittää vähätellä kuolevaisten auktoriteettien kokonaiskuvan hahmotuskykyä. http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s … mp;g=8&ag=94&t=3&a=1816 takana on Georg Malmstenin haastattelu, missä hän osoittaa olevansa ehdoton asiantuntija alallaan - hän ei ole diletantti, noviisi tai lapsi. Hän onkin monialaosaaja, minkä takia ralfgothonit kuulostavat nillittäviltä muinaisjäänteiden pönkittäjiltä tämän rinnalla.
 
Vähän ihmetyttää, että jazz-rumpali ja pedagogi (ja ihan mukava mies siviilissä) opettaa täällä muita siitä, kuinka klassinen on perseestä, vaikka samaan aikaan tunnustaa, ettei esmes tiedä yhtään mitään siitä mitä klassinen on tänä päivänä.
 
Olen hieman pettynyt, että sekä Dr. Dominant puhuessaan "lukenut, tokun mies" että sinä pyritte jollakin tasolla vähättelemään tekstieni asiasisältöä vetoamalla odotuksiin kelpo tieteilijästä tai pedagogista, tai niin kuin "mukava" ihmispersoonani pehmittäisi mielipiteitäni tai toimintani kaikkia tasoja. Vaikka ihminen toimisikin alan töissä, ei hänen mielepidettä ohjata tällä tavalla. Ehkä hän on juuri mielipiteensä takia valittu alan töihin. Klassisen dissaaminen saattaa olla osa tätä pakettia. Yliarvostettu musiikkiperinne tarvitsee vastapoolikseen ihmisiä, jotka vilpittömästi uskovat muiden lajien painivan korkeammalla tasolla. Työsarkaa riittää, mutta hiljaa hyvä tulee!

jazzmies: Olen hieman pettynyt, että sekä Dr. Dominant puhuessaan "lukenut, tokun mies" että sinä pyritte jollakin tasolla vähättelemään tekstieni asiasisältöä vetoamalla odotuksiin kelpo tieteilijästä tai pedagogista, tai niin kuin "mukava" ihmispersoonani pehmittäisi mielipiteitäni tai toimintani kaikkia tasoja. Vaikka ihminen toimisikin alan töissä, ei hänen mielepidettä ohjata tällä tavalla. Ehkä hän on juuri mielipiteensä takia valittu alan töihin. Klassisen dissaaminen saattaa olla osa tätä pakettia. Yliarvostettu musiikkiperinne tarvitsee vastapoolikseen ihmisiä, jotka vilpittömästi uskovat muiden lajien painivan korkeammalla tasolla. Työsarkaa riittää, mutta hiljaa hyvä tulee!
 
Tuota, ensiksikin haluaisin vakuuttaa ettei minulla ole pienintäkään motivaation hippusta yrittää ohjailla sun mielipiteitä mihinkään suuntaan. Jos kirjoituksestani välittyy tällainen aie, niin olen ilmaissut itseäni huonosti. Näin ei ole. Minun puolestani voit olla ihan mitä mieltä haluat eikä minun elämäni parane tai huonone sen mukana olemmeko samaa mieltä tai eri mieltä, tai pystynkö kääntämään jonkin ihmisen pään nettikeskustelussa.
 
Mitä tulee asiasisältöjesi vähättelyyn, niin tartuin siihen lauseeseesi jossa totesit sävellyksen olevan 12-sävelistön ja modulaatiopotentiaalin valossa kuollut jo valintojensa pohjalta. Olen itse sitä mieltä, että on kova väite todeta joku biisi kuolleeksi ennen syntymäänsä jo lähtökohtaisesti siksi että säveltäjä valitsee jonkin estetiikan tai viritysjärjestelmän jonka puitteissa säveltää. Vaikkemme tuntisi siviilissä, olisin ollut tuosta lauseesta ihan samaa mieltä. Se, että tunnemme siviilistä ainakin omassa tapauksessani vaikuttaa siten, että kun vastaan kirjoitukseesi, en vastaa nimettömälle nimimerkille, vaan ihmiselle josta minulla on jonkin sortin käsitys. Tässä tapauksessa lauseesi asiasisältö ja käsitykseni sinusta erkanivat aika tavalla, siitä hämmästys. Lue tämä niin, että arvostan sinua kollegana, älä siten että yritän lyödä rumpukapulalla.
 
Ei mulla ole sua kohtaan mitään odotuksia joiden valossa vetoan - menit vaan tuossa kohden mielestäni tosi matalalta verrattuna siihen minkälaisena sut tunnen, ihan sama olitko tieteilijä tai pedagogi. On myös erittäin mahdollista että en lainkaan ymmärtänyt mistä puhuit. Kummin päin vaan, vastasin kirjoitukseesi koska minua ihan aidosti kiinnosti mitä ajoit tuolla biisin kuolemalla takaa, ja argumentointisi ei auennut itselleni ollenkaan.
 
Ärtymys pois, juokaamme yhteinen siideri - Kippis!

jazzmies:
Ehkä hän on juuri mielipiteensä takia valittu alan töihin. Klassisen dissaaminen saattaa olla osa tätä pakettia. Yliarvostettu musiikkiperinne tarvitsee vastapoolikseen ihmisiä, jotka vilpittömästi uskovat muiden lajien painivan korkeammalla tasolla. Työsarkaa riittää, mutta hiljaa hyvä tulee!
 
Suomen musiikkikoulutus on hyvissä käsissä, jos minkä tahansa dissaaminen on osa pakettia. Ei ihme että meiltä tulee niin paljon niin huonoja muusikoita.

jazzmies: Hän onkin monialaosaaja, minkä takia ralfgothonit kuulostavat nillittäviltä muinaisjäänteiden pönkittäjiltä tämän rinnalla.
Jos viittaat "ralfgothoneilla" Ralf Gothoniin siinä mielessä että hän fanaattisesti laput silmillä puhuu klassisen musiikin "puolesta" kaikkea muuta musiikkia "vastaan", niin eikö tunnu yhtään kotoisalta? Kirjoituksillasi annat kuvan että olet itse juuri tuollainen nillittävä pönkittäjä.
Erikoistuminen vaatii omistautumista, mutta annat vahvasti kuvan, että omat ja edustamasi oppilaitoksen asenteet kannustavat myös asenteellisuuteen ja silmä- ja korvalaput päässä elämiseen ja siihen että tiettyjen "muinaisjäänteiden" dissaaminen on osa hyvää muusikkoutta.
 
Jazzmies, minua kiinnostaa, tarkoitatko sitä että klassisen musiikin dissaaminen on myös edustamasi oppilaitoksen agenda, tarkoititko että sinut olisi voitu valita virkaasi mm. sen takia?

miten mä poistan mun tunnuksen?

damn u: Jazzmies, minua kiinnostaa, tarkoitatko sitä että klassisen musiikin dissaaminen on myös edustamasi oppilaitoksen agenda, tarkoititko että sinut olisi voitu valita virkaasi mm. sen takia?
 
Älä nyt kiilaa, mutta sen verran olet asian ytimessä, että rytmimusiikin opetusinstiutiot on jouduttu perustamaan, koska niille ei ole suotu elinehtoja Helsingin konservatorion ja Sibelius-Akatemian puitteissa siihen mennessä, kun Oulunkylän pop/jazz opisto perustettiin.
 
Konsan tai klassiten konservatorioiden tyyppien kanssa on yhä lähes mahdotonta keskustella yhtään mistään, koska he vetäytyvät "omine, monisatavuotisine musiikkiperinteineen" omaan kabinettiinsa ihmettelemään onko vapaasäestys tarpeellista tai koskeeko laki opetuksen järjestämisestä myös heidän toimintaansa. Tästä on omakohtaisia kokemuksia muutamaan otteeseen.

damn u: Suomen musiikkikoulutus on hyvissä käsissä
 
Otetaas pikku kevennys tähän väliin.
 
Ala-asteella 80-luvun loppupuolella meillä oli säännöllisesti sellaisia aamunavauksia tai aamuhartauksia, joihin sisältyi paljon laulua. Keskusradiota käytettäessä opettaja kannusti luokkaa laulamaan niin, että ääni kuuluisi ovien läpi naapuriluokkiin. Samoin jos naapuriluokassa sattui olemaan musiikintunti samaan aikaan, niin siitä saattoi kehittyä kilpailun poikanen jo äänenavauksessa. Juhlapäivinä siirryttiin parijonoissa jumppasaliin yhteen tilaan.
 
Musiikintunneilla laulettiin paljon isänmaallisia ja kansallisromanttisia lauluja: Metsämiehen laulu, Suksimiehen laulu, Seitsemän miehen voima, Oravan laulu, Nälkämaan laulu (suosikkimme!), Uusmaalaisten laulu, Porilaisten marssi, Maamme-laulu, Finlandia-hymni jne.
 
Musiikinopettaja oli topakka Sibelius-harrastaja. Luokan käytävänpuoleisella seinällä komeili suomalaisten säveltäjien kasvokuvien rivistö: Jean Sibelius, Leevi Madetoja, Toivo Kuula, Oskar Merikanto, luullakseni lisäksi ainakin Erkki Melartin ja Selim Palmgren. Kukapa entisistä oppilaista ei muistaisi Sibeliuksen Vesipisaroita tai voisi vuosikymmentenkin jälkeen palata Sointu Annalan, Erkki Pohjolan ja Aulis Sallisen ja Fazerin Musica -oppikirjoihin, jotka ovat täynnä asiaa!
 
Sen päälle yläasteen ja lukion musiikinopetus oli pettymys. Kuorot olivat nyt vaatimattomia ja niiden osaaminen olennaisesti ala-asteen peruja. EDIT: Ala-asteen opettajista ainakin neljä, luultavasti viisi oli todellisia kuoronjohtajia! Huomattava osa ajasta kului kitaroiden virittämiseen ja rumpaleiden ja sähkökitaristien riehumiseen ja tappeluihin.
 
Kävin pari kertaa yhden säveltäjän luona yksityistunneilla soittelemassa, ihmettelemässä sen studiovehkeitä ja MIDI-sekvenssereitä; hän oli niin pätevä ja monipuolinen tyyppi, että oivalsin jo muutaman käynnin jälkeen etten tarvinnut häntä mihinkään jatkaakseni mukavaa harrastustani. :D
 
Joka tapauksessa valtavia eroja on ollut ja tulee olemaan, niin oppilaiden kuin opettajienkin tavoissa ja kyvyissä.

jazzmies: Älä nyt kiilaa, mutta sen verran olet asian ytimessä, että rytmimusiikin opetusinstiutiot on jouduttu perustamaan, koska niille ei ole suotu elinehtoja Helsingin konservatorion ja Sibelius-Akatemian puitteissa siihen mennessä, kun Oulunkylän pop/jazz opisto perustettiin.
 
Konsan tai klassiten konservatorioiden tyyppien kanssa on yhä lähes mahdotonta keskustella yhtään mistään, koska he vetäytyvät "omine, monisatavuotisine musiikkiperinteineen" omaan kabinettiinsa ihmettelemään onko vapaasäestys tarpeellista tai koskeeko laki opetuksen järjestämisestä myös heidän toimintaansa. Tästä on omakohtaisia kokemuksia muutamaan otteeseen.
 
Pitää paikkansa, joten älä sitten itse sleebaa heidän tapaansa ja kaiva poteroita.
Eikö?
 
edit: Mikäli ajatuksenjuoksusi taustalla on ko kokemuksia paikalleen jumahtaneiden
muumioitten kanssa, onko se sinulle siis syy dissata heidän edustamaansa musiikkia?
 
Olen myös kiinnostunut siitä siirrätkö asennettasi ja ahdasmielisyyttäsi opetukseesi tai onko se laitoksenne yleinen linja?

damn u: Mikäli ajatuksenjuoksusi taustalla on ko kokemuksia paikalleen jumahtaneiden muumioitten kanssa, onko se sinulle siis syy dissata heidän edustamaansa musiikkia?
 
Nyt osuit arkaan paikkaan, on se!
 
Olen myös kiinnostunut siitä siirrätkö asennettasi ja ahdasmielisyyttäsi opetukseesi tai onko se laitoksenne yleinen linja?
 
En tiedä, pitäisi kysyä "sisäisiltä asiakkailtani".