Klassinen ›

velipesonen: Jauha sinä vaan paskaa. Olen eri mieltä. Suksi kuuseen.
 
sitä et voi kiistää että onhan suunattoman kompleksinen kromaattinen tonaalinen myöhäisromanttinen harmoninen kieli suurelle orkestrikoneistolle soitinnetuissa tunnin mittaisissa sinfonioissa aivan eri kärsivällisyysvaatimusluokkaa kuin yksinkertainen, lyhytkestoinen-ja jännitteinen ja vähäisempää kontemplaatiota edellyttävä popmusiikillinen ilmaisukieli jonka sisältö ja sanoma avautuvat lyhyemmän tutustumisen jälkeen kuin jopa vuosikausia tiedoitsevaln yksilön tajunnalle suljettuna pysyvä emotionaaliselta panokseltaan definitiivnen 1000-vuiotisen musiikillisen tekniikan kulminaation saavuttanut suuri ilmaisuvoima klassisessa taidemusiikissa väitätpä sitten mitä vain. vaikkakaan musiikin henkinen kapasiteettui ei ole riippuvainen sen mittasuhteista. siksi fanitan melartinia tai tuukkasta mahleria ja brahmsia enemmän.

velipesonen: Jauha sinä vaan paskaa. Olen eri mieltä. Suksi kuuseen.
 

Sitä et sinäkään voi kistää että onhan kompleksinen kromaattinen tonaalinen myöhäisromanttinen harmoninen kieli suurelle orkesterikoneistolle soitinnetuissa tunnin mittaisissa sinfonioissa aivan eri kärsivällisyysvaatimusluokkaa kuin yksinkertainen, lyhytkestoinen-ja jännitteinen, vähäisempää kontemplaatiota edellyttävä popmusiikillinen ilmaisukieli jonka sisältö ja sanoma avautuvat lyhyemmän tutustumisen jälkeen kuin jopa vuosikausia tiedoitsevaln yksilön tajunnalle suljettuna pysyvä emotionaaliselta panokseltaan definitiivnen jopa 1000-vuiotisen musiikillisen tekniikan kulminaation saavuttanut suuri ilmaisuvoima klassisessa taidemusiikissa hyvinkin vaikeasti omaksuttavine uusine kielioppeineen esim. atemaattisessa sarjallisuudessa väititpä mitä vain.
 
ja siksi klassinen yleensäkin vaatii paljon enemmän kärsivällisyyttä jota kaikilla ei ole kutsuessaan meitä äärelleen hiljentymään ja tutkistelemaan sielumme sopukoita musiikissa puhtaalle tahtomisesta suhteineen vapaalle älyn vastineita tahdon kuvina kiihoittavan mielteen alueelle heijastuvien melodian jäljittelemien sydämenliikkeihin samastumisen kautta tullakseen tajutuksi ja syvällisesti koetuksi kuin aistillista mielihyvänautintoindeksiä korostavaksi manifestoituva meluisa rumpukioskissa takova rytmimusiikki, mökämusiikki. vaikkakaan musiiki henkinen kapaisteetti ei ole suoraan verrannollinen sen muodon mittasuhteisiin tai populariteettia mittaaviiin indkaattoreihin jos ei ehkä kääntäenkään edellä esitetyn nojalla, mutta sallii kuitenkin suuremman liikkumavapauden keskeisen ydinohjelmiston ja tyyliaikakausien ja-virtausten modernismin murroksessa väliin pudonneiden historian väärin tuomitsemien luovien henkien välillä jo 1900-luvun valtavan laajasta tyylillisestä kirjosta johtuen jolla ei ole yhteistä kielioppia, mutta sitäkin enemmän suggestiivista todistusvoimaa.

megatherium: Sitä et sinäkään voi kistää että onhan kompleksinen kromaattinen tonaalinen myöhäisromanttinen harmoninen kieli suurelle orkesterikoneistolle soitinnetuissa tunnin mittaisissa sinfonioissa aivan eri kärsivällisyysvaatimusluokkaa kuin yksinkertainen, lyhytkestoinen-ja jännitteinen, vähäisempää kontemplaatiota edellyttävä popmusiikillinen ilmaisukieli jonka sisältö ja sanoma avautuvat lyhyemmän tutustumisen jälkeen kuin jopa vuosikausia tiedoitsevaln yksilön tajunnalle suljettuna pysyvä emotionaaliselta panokseltaan definitiivnen jopa 1000-vuiotisen musiikillisen tekniikan kulminaation saavuttanut suuri ilmaisuvoima klassisessa taidemusiikissa hyvinkin vaikeasti omaksuttavine uusine kielioppeineen esim. atemaattisessa sarjallisuudessa väititpä mitä vain.
 
ja siksi klassinen yleensäkin vaatii paljon enemmän kärsivällisyyttä jota kaikilla ei ole kutsuessaan meitä äärelleen hiljentymään ja tutkistelemaan sielumme sopukoita musiikissa puhtaalle tahtomisesta suhteineen vapaalle älyn vastineita tahdon kuvina kiihoittavan mielteen alueelle heijastuvien melodian jäljittelemien sydämenliikkeihin samastumisen kautta tullakseen tajutuksi ja syvällisesti koetuksi kuin aistillista mielihyvänautintoindeksiä korostavaksi manifestoituva meluisa rumpukioskissa takova rytmimusiikki, mökämusiikki. vaikkakaan musiiki henkinen kapaisteetti ei ole suoraan verrannollinen sen muodon mittasuhteisiin tai populariteettia mittaaviiin indkaattoreihin jos ei ehkä kääntäenkään edellä esitetyn nojalla, mutta sallii kuitenkin suuremman liikkumavapauden keskeisen ydinohjelmiston ja tyyliaikakausien ja-virtausten modernismin murroksessa väliin pudonneiden historian väärin tuomitsemien luovien henkien välillä jo 1900-luvun valtavan laajasta tyylillisestä kirjosta johtuen jolla ei ole yhteistä kielioppia, mutta sitäkin enemmän suggestiivista todistusvoimaa.
 
Alkuperäinen kommenttini oli ilmaisullisesti sopimaton ja provosoituneessa mielentilassa kirjoitettu, pyydän anteeksi. Mitä tulee itse asiaan niin ihmisten kuulonvaraisessa hahmotuskyvyssä ja musiikillisessa erotuskyvyssä on huikeita eroja. On täysin varmaa että yleensä lyhytjännitteisempi musisointi on suositumpaa varsinkin kun ihmisten valtava enemmistö ei eläessään suhtaudu musiikkiin jonain mitä kuuluisi kuunnella vaan täysin välineellisesti, se on heille jotain mikä sopii johonkin tilanteeseen. Hyvä musiikki on aina ajatuksia herättävää, valloittavaa ja tunne-elämää järjestävää, mutta nykyisin radiosta kuultava musiikki on enimmäkseen vain turruttavaa ja sellaiselle joka pitää tarpeellisena sitä kuunnella pelkästään raivostuttavaa.
 
Voi kysyä, onko musiikissa silloin jotain vialla jos siinä ei aukene mikään ellei siihen keskity. Vähän kuin kirkossa papin saarna voi aueta heille ketkä ovat harjaantuneet sen sisältöä kuulemaan perusteellisen valmentautumisen avulla. Pyhäkouluissa, seurakuntien poika- ja tyttökerhoissa, partioissa, kotihartauksissa, leireillä ja jumalanpalvelusmaratoneilla. Herätysliikkeisiin kuuluville tupla-annos tätä kaikkea ja vielä mausteet sekaan. Taitava pappi osaa puhua ja kirjoittaa ja hänen taidemuotonsa uppoaa vastaanottavaiseen maaperään, enimmäkseen. Huolellisesti akkulturoitunut klassisen musiikin ystävä on hieman samankaltaisessa asemassa. Musiikkipedagogit alhaalta ylös sekä muut ylipapit suoltavat outoja kehäpäätelmiä siitä kuinka tämä musiikki on arvokasta koska se rakentuu A+X+Ö. On psykologisesti täysin luonnollista, arvattavaa ja varmaan myös välttämätöntä, että musiikinharrastajan palkinto edellyttää paitsi huolellista valmistautumista, myös vaivannäköä itsensä taide kohdatessa.
 
Asia ei ole mielestäni tämän kummempi. Höynäyttäjiä ja höplästävetäjiä on maailma väärällään. Ei perinteellä ole arvoa, taideteoksilla voi olla. Ja juuri sellaisilla voi olla, jotka päin vastoin eivät vaadi vastaanottajaltaan mitään erityistä valmentautumista tai sanoisinko jopa tunnustuksellisuutta.
 
Kulturellius on paha yhteiskuntaa riivaava sairaus.

jazzmies: Blues-tonaaliteetti on taas jazzin perimmäinen sointi-statement
The depressed mood. :/
Jossain Erroll Garnerissa tai Billy Strayhornissa parasta on impressionistin asenne.

Dr Dominant: Mitenkäs sitten ne tasavireisellä sähkökitaralla tai pianolla soitetu lickit jatsimusassa? Et sinä mihinkään siitä pääse että ne soi tasavireisesti!
 
Jotkut jazzlickit ovat alkujaan Louis Armstrongin, tai jopa Buddy Boldenin, improvisointityylistä, jolloin jazz oli lähtökohdiltaan läpeensä "sinisten nuottien" kyllästämää. Paul Berliner kirjassaan "Thinking in Jazz" jälijittää joidenkin lickien alkuperää ja muodonmuutosta alkaen jazzhistorian varhaisimmista jazzlevytyksistä päätyen John Scofieldin tulkintaan. Scofield jos joku pyrkii venytystyylillään hämärryttämään lähtökohdiltaan tasavireistä sointia, kuten myös pianistiesimerkkinä Kenny Drew jatkuvien sävelliukujen kautta.
 
Eikös kuitenkin ole pohjimmiltaan kyse siitä, että piano, tilanteen mukaan pedaaliharppu ja säveltasolliset lyömäsoittimet ja vaikkapa kitara ovat käytännön syistä viritetty tasavireisiksi.
 
Joo, mutta ihan kaikkeen tekemiseen ne luonnollisesti eivät taivukaan. Vaikkapa jaavalainen slendro on hyvä esimerkki siitä, missä tasavireisten soitinten käyttö tekisi slendrosta ei-slendroa. Sama juttu tulee vastaan arabi-maqameissa sekä monissa intialaisissa ragoissa. Mutta se on nähty, että edullisten sähkösoitinten helppo saatavuus on 1980-luvulta alkanut myös tuhota arabi-intialaisen musiikin moodien tunnepohjaa ja "lickejä". Tässä länsimainen temperoitu "käytännöllisyys" ja markkinavoimat ovat monotonistava omalla panokselaan maailman sointia.
 
Ja vielä tuosta moduloinnista sen verran: niinkuin itsekin tiedät, jatsimusahan on soinnutuksen osalta yhtä modulaatiohelvettiä, kakkosvitosta sinne ja tänne. Onko jatsi näinollen sitten lähtökohtaisesti kuollutta musaa?!?
 
Tonaalisuus, ja sen mukana tuleva kiusaus moduloida, on vain yksi jazzin harmoniatyypeistä - se liikkuvin ja helpoiten esittäjän virtuoositeettiä esille tuova. Blues-tonaaliteetti on taas jazzin perimmäinen sointi-statement, ja modaalisuus/skaalaimprovisointi alusta pitäen mukana kulkenut horisontaalinen, melodisuuden tunnelatausta (vrt. raga, maqam) esille kampeava luonteenpiirre. Vastauksena olkoon osittain!

jazzmies: Scofield jos joku pyrkii venytystyylillään hämärryttämään lähtökohdiltaan tasavireistä sointia, kuten myös pianistiesimerkkinä Kenny Drew jatkuvien sävelliukujen kautta.
 
miten sä voit pianon koskettimistolla liu'uttaa yhtään mitään säveliä?

rkellu: miten sä voit pianon koskettimistolla liu'uttaa yhtään mitään säveliä?
 
Liibalaaba...

rkellu: miten sä voit pianon koskettimistolla liu'uttaa yhtään mitään säveliä?
 
Sitä kutsutaan glissandoksi.
Kaikki klasaripianistit osaa sen.

baron: Sitä kutsutaan glissandoksi.
Kaikki klasaripianistit osaa sen.
 
tiedän.
 
sitä minä en tiedä, että miten se tekisi kiintokoskettimisestta tasavireisestä soittimesta jotenkin vähemmän tasavireisemmän. tai sitten että miksi jazz glissando on vähemmän tasavireinen kuin klasari glissando. olen kyllä monta kertaa jälkimmäisen olemassolon todistanut...
 
eri asia olisi tietysti portaaton liu'uttaminen.

velipesonen: Alkuperäinen kommenttini oli ilmaisullisesti sopimaton ja provosoituneessa mielentilassa kirjoitettu, pyydän anteeksi. Mitä tulee itse asiaan niin ihmisten kuulonvaraisessa hahmotuskyvyssä ja musiikillisessa erotuskyvyssä on huikeita eroja. On täysin varmaa että yleensä lyhytjännitteisempi musisointi on suositumpaa varsinkin kun ihmisten valtava enemmistö ei eläessään suhtaudu musiikkiin jonain mitä kuuluisi kuunnella vaan täysin välineellisesti, se on heille jotain mikä sopii johonkin tilanteeseen. Hyvä musiikki on aina ajatuksia herättävää, valloittavaa ja tunne-elämää järjestävää, mutta nykyisin radiosta kuultava musiikki on enimmäkseen vain turruttavaa ja sellaiselle joka pitää tarpeellisena sitä kuunnella pelkästään raivostuttavaa.
 
Voi kysyä, onko musiikissa silloin jotain vialla jos siinä ei aukene mikään ellei siihen keskity. Vähän kuin kirkossa papin saarna voi aueta heille ketkä ovat harjaantuneet sen sisältöä kuulemaan perusteellisen valmentautumisen avulla. Pyhäkouluissa, seurakuntien poika- ja tyttökerhoissa, partioissa, kotihartauksissa, leireillä ja jumalanpalvelusmaratoneilla. Herätysliikkeisiin kuuluville tupla-annos tätä kaikkea ja vielä mausteet sekaan. Taitava pappi osaa puhua ja kirjoittaa ja hänen taidemuotonsa uppoaa vastaanottavaiseen maaperään, enimmäkseen. Huolellisesti akkulturoitunut klassisen musiikin ystävä on hieman samankaltaisessa asemassa. Musiikkipedagogit alhaalta ylös sekä muut ylipapit suoltavat outoja kehäpäätelmiä siitä kuinka tämä musiikki on arvokasta koska se rakentuu A+X+Ö. On psykologisesti täysin luonnollista, arvattavaa ja varmaan myös välttämätöntä, että musiikinharrastajan palkinto edellyttää paitsi huolellista valmistautumista, myös vaivannäköä itsensä taide kohdatessa.
 
Asia ei ole mielestäni tämän kummempi. Höynäyttäjiä ja höplästävetäjiä on maailma väärällään. Ei perinteellä ole arvoa, taideteoksilla voi olla. Ja juuri sellaisilla voi olla, jotka päin vastoin eivät vaadi vastaanottajaltaan mitään erityistä valmentautumista tai sanoisinko jopa tunnustuksellisuutta.
 
Kulturellius on paha yhteiskuntaa riivaava sairaus.
 
Väline musiikista voi oikeastaan tulla vain silloin kun sen avulla on tarkoitus saavuttaa taloudellista voittoa ja sitä kautta materiaalista hyvinvointia tai aikalaisten suosiota ja hyväksyntää, mutta nerolle luomisakti on itse tarkoitus uhratessaan persoonallisen hyvänsä objektiiviselle päämäärälle jolle kuuluu hänen todellinen vakavuutensa. Siksi he useimmiten elävät varsin kurjasti.

megatherium: Väline musiikista voi oikeastaan tulla vain silloin kun sen avulla on tarkoitus saavuttaa taloudellista voittoa ja sitä kautta materiaalista hyvinvointia tai aikalaisten suosiota ja hyväksyntää, mutta nerolle luomisakti on itse tarkoitus uhratessaan persoonallisen hyvänsä objektiiviselle päämäärälle jolle kuuluu hänen todellinen vakavuutensa.
 
Ammattisäveltäjät ovat luomispakostaan ja sisäisestä tulestaan huolimatta aina pyrkineet elämään ammatillaan. Turha mystifioida ja glorifioida. Neronkin pitää syödä ja käydä paskalla.

damn u: Ammattisäveltäjät ovat luomispakostaan ja sisäisestä tulestaan huolimatta aina pyrkineet elämään ammatillaan. Turha mystifioida ja glorifioida. Neronkin pitää syödä ja käydä paskalla.
 
Monesti he kuitenkin ovat joutuneet elättämään itsensä varsinkin opiskeluaikana esim. ravintolamuusikkona eikä suomessa ole koskaan ollut vaivatonta tulla toimeen pelkästään säveltämisellä ja siksi monet säveltäjät ovat joutuneet etsimään pääasiallisen toimeentulonsa tai harjoittaneet tuottoisampaa sivutointa mm. musiikkipedagogina, kuten heino kaski, erik fordell, kapellimestarina, armas järnefelt, tuukkanen, saikkola tai jopa alkoholiliikkeen takastajana felix krohn, lehtimiehenä lauri ikonen ynnä monissa muissa ammateissa ja jouutua rajoittamaan usein sävellystyontään pienimuotoisten kappaleiden luomiseen lahdollisesti myös apurahojen tarpeessa.

velipesonen: Hyvä musiikki on aina ajatuksia herättävää, valloittavaa ja tunne-elämää järjestävää, mutta nykyisin radiosta kuultava musiikki on enimmäkseen vain turruttavaa ja sellaiselle joka pitää tarpeellisena sitä kuunnella pelkästään raivostuttavaa.
 
radiota ei ole kenenkään pakko kuunnella.
 
velipesonen:Voi kysyä, onko musiikissa silloin jotain vialla jos siinä ei aukene mikään ellei siihen keskity. Vähän kuin kirkossa papin saarna voi aueta heille ketkä ovat harjaantuneet sen sisältöä kuulemaan perusteellisen valmentautumisen avulla. Pyhäkouluissa, seurakuntien poika- ja tyttökerhoissa, partioissa, kotihartauksissa, leireillä ja jumalanpalvelusmaratoneilla. Herätysliikkeisiin kuuluville tupla-annos tätä kaikkea ja vielä mausteet sekaan. Taitava pappi osaa puhua ja kirjoittaa ja hänen taidemuotonsa uppoaa vastaanottavaiseen maaperään, enimmäkseen. Huolellisesti akkulturoitunut klassisen musiikin ystävä on hieman samankaltaisessa asemassa. Musiikkipedagogit alhaalta ylös sekä muut ylipapit suoltavat outoja kehäpäätelmiä siitä kuinka tämä musiikki on arvokasta koska se rakentuu A+X+Ö. On psykologisesti täysin luonnollista, arvattavaa ja varmaan myös välttämätöntä, että musiikinharrastajan palkinto edellyttää paitsi huolellista valmistautumista, myös vaivannäköä itsensä taide kohdatessa.
 
minusta asia on juuri päinvastoin; suurin osa populaarista musiikista ei tarjoa minulle mitään, koska haluan keskittyä siihen. sitten taas suurin osa "haasteellisemmasta" musiikista ei kolahda, vaikka keskityn siihen.

rkellu: radiota ei ole kenenkään pakko kuunnella.
 

 
minusta asia on juuri ; suurin osa populaarista musiikista ei tarjoa minulle mitään, koska keskittyä siihen. sitten taas suurin osa "haasteellisemmasta" musiikista ei kolahda, keskityn siihen.
 
Koska vain pieni osa koko repertoaarista voidaan sijoittaa äänilevylle on rso:nkin toimenkuvaan kuulunut studionauhoitusten tekeminen jolla suomalaista musiikkia on voitu tallentaa kantanauhoille ja esittää radiossa, voi radiolla olla tärkeä tehtävä suomalaisen musiikkikulttuurin vaalimisessa.

megatherium: Monesti he kuitenkin ovat joutuneet elättämään itsensä varsinkin opiskeluaikana esim. ravintolamuusikkona eikä suomessa ole koskaan ollut vaivatonta tulla toimeen pelkästään säveltämisellä ja siksi monet säveltäjät ovat joutuneet etsimään pääasiallisen toimeentulonsa mm. musiikkipedagogina, kuten heino kaski, erik fordell, kapellimestarina, armas järnefelt, tuukkanen, saikkola tai jopa alkoholiliikkeen takastajana felix krohn ynnä monissa muissa ammateissa ja jouutua rajoittamaan usein sävellystyontään pienimuotoisten kappaleiden luomiseen lahdollisesti myös apurahojen tarpeessa.
 
jep, luomisvoima on siinä vaiheessa huipussaan kun tienaa alle 500e kuukaudessa josta ~450e menee vuokraan...
 
pelastusarmeija rules!
 
megatherium: Koska vain pieni osa koko repertoaarista voidaan sijoittaa äänilevylle on rso:nkin toimenkuvaan kuulunut studionauhoitusten tekeminen jolla suomalaista musiikkia on voitu tallentaa kantanauhoille ja esittää radiossa, voi radiolla olla tärkeä tehtävä suomalaisen musiikkikulttuurin vaalimisessa.
 
juu,
en vaan ole niin hirveästi vielä saanut tongittua tuota vähemmän tunnettua suomalaista musiikkia.
 
parasta olisi kun joku esittäisi sitä musiikkia; mielummin kuuntelen livenä...

megatherium: Monesti he kuitenkin ovat joutuneet elättämään itsensä varsinkin opiskeluaikana esim. ravintolamuusikkona eikä suomessa ole koskaan ollut vaivatonta tulla toimeen pelkästään säveltämisellä ja siksi monet säveltäjät ovat joutuneet etsimään pääasiallisen toimeentulonsa mm. musiikkipedagogina, kuten heino kaski, erik fordell, kapellimestarina, armas järnefelt, tuukkanen, saikkola tai jopa alkoholiliikkeen takastajana felix krohn ynnä monissa muissa ammateissa ja jouutua rajoittamaan usein sävellystyontään pienimuotoisten kappaleiden luomiseen lahdollisesti myös apurahojen tarpeessa.
 
Juuri näin, kokemusta on. Viitaten siihen edelliseen viestiisi, tuskinpa kukaan heistä panisi pahakseen jos voisi elättää itsensä säveltämällä. Tuskin kukaan heistä myöskään on pannut pahakseen jos joku pitää heidän teoksistaan. Vaikka nero luo luomisen pakosta ilman kompromisseja ja ja ja ja ja, niin hänkin arvostanee elävänä pysymistä.

megatherium: ja siksi klassinen yleensäkin vaatii paljon enemmän kärsivällisyyttä jota kaikilla ei ole kutsuessaan meitä äärelleen hiljentymään ja tutkistelemaan sielumme sopukoita musiikissa puhtaalle tahtomisesta suhteineen vapaalle älyn vastineita tahdon kuvina kiihoittavan mielteen alueelle heijastuvien melodian jäljittelemien sydämenliikkeihin samastumisen kautta tullakseen tajutuksi ja syvällisesti koetuksi kuin aistillista mielihyvänautintoindeksiä korostavaksi manifestoituva meluisa rumpukioskissa takova rytmimusiikki, mökämusiikki.
 
Argumentointisi polarisoituu nyt tässä keskustelussa jakoon klassinen musiikki vastaan populaarimusiikki, kun samalla jää käsittelemättä iso liuta monia muita klassisia musiikkiperinteitä, joista hetimiten tulee mieleen hindustanilainen klassinen musiikki, mande-kansojen djembe-perinne ja jazz. Näistä hindustanilainen ja djembe-perinne ovat myös kehittyneet sen samaisen 1000 vuotta, mutta kukin täysin omaan suuntaansa. Jazzin kehittyminen on ollut omaa luokkaansa sähäkkyydeltään ja monipuolisuudeltaan, sekä integrointikyvyltään. 70 vuodessa laji nousi huorataloista konsertti-instituutioksi, mikä on ihme ottaen huomioon tekijöittensä lähtökohdat.
 
Mitä vielä tulee tämän keskustelun otsikkoon, niin musiikin arvokkuuden määrittänee yhteisön tai yksilön arvot - kuinka musiikki pystyy heijastamaan moraalifilosofian itseisarvoja. Länsiafrikkalaisessa musiikissa musiikki = tanssi = kieli = elämä, joten siellä voisi kuvitella itseisarvojen ja musiikin arvojen kulkevan käsi kädessä. Itse olen jazzmuusikko, ja mitä pidempään olen ollut alalla, alkaa tuntua koko ajan enemmän siltä, että musiikin pohjimmainen missio on tunteiden välitys - ooh kuinka alkuperäistä ;) Ja tunteet ovat toimintaa eniten ohjaavia tekijöitä.
 
Ja vielä pohdittavaa siitä, mitkä itseisarvot heijastuvatkaan eri musiikeissa (lähde Wikipedia):
- Elämä, tietoisuus ja aktiivisuus (activity);
- kaikki tai tietyt mielihyvät ja tyydytykset: onnellisuus, autuus, tyytyväisyys jne.
- totuus: tietoa ja erilaiset todet mielipiteet, ymmärrys, viisaus
- kauneus, harmonia, tarkasteltavien kohteiden suhteiden sopusointu (proportion), esteettinen kokemus
- moraalisesti hyvät ominaisuudet tai hyveet
- molemminpuolinen kiintymys, rakkaus, ystävyys, yhteistyö
- hyvien ja pahojen asioiden oikeudenmukainen jakautuminen tai jakaminen (distribution)
- voima ja onnistumisen kokemukset
- itsetoteutus
- vapaus: rauha, turvallisuus, seikkailu ja uutuudenviehätys (adventure and novelty)
- hyvä maine, kunnia, arvonanto jne.
 
Mitä tulee noihin aikaisemmin mainitsemiini klassisiin musiikkeihin, jotka tunnen hyvin, valintani on djembe-perinnen musiikkiin osallistuvine tansseineen. Se on klassista musiikkia arvokkaampaa tekemistä.

rkellu: minusta asia on juuri päinvastoin ; suurin osa populaarista musiikista ei tarjoa minulle mitään, koska haluan keskittyä siihen. sitten taas suurin osa "haasteellisemmasta" musiikista ei kolahda, vaikka keskityn siihen.
 
Eli ei siis lainkaan päin vastoin.

velipesonen: Eli ei siis lainkaan päin vastoin.
 
no, mutta onneks voi aina kuunnella vanhaa rushia:
http://muusikoiden.net/dyn/users/83191.jpg
 
jazzmies: Mitä tulee noihin aikaisemmin mainitsemiini klassisiin musiikkeihin, jotka tunnen hyvin, valintani on djembe-perinnen musiikkiin osallistuvine tansseineen. Se on klassista musiikkia arvokkaampaa tekemistä.
 
kiitos, Paavi.
pitänee nyt sitten jättää noi musica nova-konsertit käymättä mihin oli tarkoitus mennä. :(
 
entä voisitko vielä vastata aiemmin asettamaani kysymykseen?

rkellu: entä voisitko vielä vastata aiemmin asettamaani kysymykseen?
 
Olen pahoillani, tulkitsin asian saivarteluksi :)
 
Tarkoitin sävelliu'uilla sitä, että mustalta koskettimelta sormi liu'utetaan valkoiselle koskettimelle etenkin asteikon III ja V sävelillä lähes poikkeuksetta lyhytkestoisissa tilanteissa. Tällä keinoin pyritään saamaan neutraalin terssin ja hieman vajaan kvintin vaikutelmaa tasavireisellä soittimella. Kitaristien ensimmäisen asteen 7(#9), "hendrix-sointu", on osittain samoin motiivein liikkeellä.
 
On mielenkiintoista, että jotkut afrikkalaisen asteikot ovat kaksioktaavisia, missä alemmassa oktaavissa soi suurinpiirtein suuret intervallit ja ylemmässä suurinpiirtein pienet. Näin ollen ensimmäisen asteen 7(#5,#9)-sointu juontaa viritysjärjestelmästä, eikä dominanttisoinnun muunnesävelistä, mikä on taas eurooppalaisen äänenkuljetusperinteen satoa. Mutta sielläkin pienten noonien välttämiseksi suuret intervallit ovat matalammalla kuin pienet.