Klassinen ›

Lord of the rings: Followsihip of the ring soundtrack on minun mielestäni aivan älyttömän hyvä... Sitä tulee kuunneltua nykyään aika paljon.

Eipäs vaan: Roman Polanskin "The Pianist" Music by Chopin.

Olin eilen katsomassa uusimman star warsin ja kyllä oli hienot musiikit.. yleensä ei noin hyvin iske korvaan elokuvissa musiikit mutta nyt kyllä,,
Ja Lotrissa on kanssa hyvät musiikit..

Hyvät pahat ja rumat teema on aika unohtumaton. Kummisetä on kuitenkin ihan omaa luokkaansa jotenkin...

Minun henkilökohtaisia suosikkejani:
 
Michael Nyman: The Piano
Zbigniew Preisner: The Secret Garden
Basil Poledouris: Free Willy
James Horner: Braveheart/Titanic
Yann Tiersen: Amélie
Ennio Morricone
 
Howard Shoren panostukseen vähän petyin Lord of the Rings -leffoissa. Minusta melodiat ovat melko mitäänsanomattomia ja liian moderneja, tietty kansanomaisuus olisi ollut ihanaa. James Horner olisi ehkä ollut parempi valinta? Tosin hänelläkin alkaa teemat jo toistella toisiaan, heti huomaa jos hän on tehnyt johonkin elokuvaan musiikit...

Out of sight ja Buffalo soldiers elokuvien musiikit on aika kovat. David Holmes vissiin tehnyt. Ei ehkä ihan klassista mutta kuitenkin.

yllättävän hyvät musiikit on legendaarisissa disneyn klassikoissa.

Itse en pidä hyvänä tai ainakaan mielenkiintoisena elokuvamusiikkina sellaista, jossa ohjaaja on lätkäissyt säveltäjälle raakaleikatun VHS:n ja sanonut että, näissä ja näissä kohtauksissa on tällanen tunnelma kuten näet, vahvista tää tunnelma. Tällaista on pääosa jenkkileffamusasta. Eipä silti, kyllä mä tykkään Tähtien sodan ja Indiana Jonesin musasta, mutta pääasiassa ärsyttää, kun Hollywoodin leffasäveltäjät vain keskittyvät plagioimaan jotain, minkä R. Strauss, Stravinki, Prokofjeff, Ravel ja kumppanit tekivät jo aikaa sitten ja paremmin.
 
Mielenkiintoisempaa on, kun musiikki tuo elokuvaan jotain lisää. Tällaista on esim. moneen kertaan mainituissa Kubrickin leffoissa. Niistä puuttuisi todella jotain ilman musiikkia. Ja vastaavaa listaa:
 
Nino Rota ja Federico Fellinin elokuvat.
 
Michael Nyman ja Peter Greenawayn elokuvat (mutta ei Jane Campionin Piano, joka on mielestäni hirvää sentimentaalista paskaa musiikin osalta, sori vaan).
 
Vangelis ja Ridley Scottin Blade Runner, joka on tainnut jäädä sekä ohjaajansa että säveltäjän parhaimmaksi.
 
Philip Glass ja Godfrey Reggion Koyaanisqatsi.
 
Ja kun suomalaisia ei ole erityisemmin mainittu, niin Aki Kaurismäki ja Kaurismäen levyhyllystä napatut musiikin hänen elokuviinsa (erityisesti Tshaikovski) ja Mauri Sumenin hieno musiikki elokuvassa Rakkaudella, Maire.
 
PS. Bernard Herrmann ja Hitchcock on tietenkin itsestäänselvästi kaikilla elokuvamusiikkia käsittelevillä listoilla.

Pistän heti kättelyssä ultrapuolueellisen vaihteen päälle ja kaikki alla oleva on vain minun mielipidettäni. (Eli turha väittää vastaan, mieltäni en muuta kuitenkaan.)
 
Ensinnäkin. John Williamsia en pidä kovinkaan kummoisena elokuvasäveltäjänä. Totta, hän on säveltänyt muutaman teoksen, jotka ovat vähintäänkin yhtä oleellinen osa Tähtien sodan maailmaa kuin Darth Vaderin hengitysääni: Star Wars -teema, The Imperial March ja uudemmista lähinnä Duel of the Fates kuuluvat tähän sarjaan. Niiden lisäksi Tähtien sodassa ei sitten olekaan mitään erityisen tähdellistä musiikkia. Ja jos kuuntelee John Williamsin soundtrackeja muihinkin elokuviin, huomaa pian, että hänellä on viheliäinen taipumus tehdä ihan samantyylistä musiikkia elokuvaan kuin elokuvaan riippumatta elokuvan genrestä tai tarinasta. Paitsi silloin kun hän plagioi klasarisäveltäjiä - kuten Dvorakia Tappajahai-teemassaan ja Goreckia Schindlerin listassa.
 
Toisekseen. Lord of the Ringsin soundtrack. Mielestäni keskinkertainen, enintään hyvä+, ei kuitenkaan loistava saati sitten yksi parhaista. Liian selviä lainauksia tutuista klasaribiiseistä ja tunnelmaltaan mielestäni vääränlainen elokuvien hengen kannalta.
 
Mistä pääsemmekin klassisen musiikin käyttöön elokuvissa. Puhun nyt ihmisenä, joka itse soittaa klassista musiikkia sinfoniaorkesterissa, ja useimmissa tapauksissa minua ärsyttää ihan helkkaristi, kun jotakin (minulle) tuttua kappaletta (väärin)käytetään elokuvassa, etenkin paikoissa, joihin ne huonosti sopivat. Minulle nuo kappaleet ovat tuttuja ensisijaisesti musiikkiteoksina, enkä halua assosioida niitä mihinkään elokuviin. Mistä johtuen myös kaikki valmista klassista musiikkia hyödyntävät elokuvat ovat automaattisesti poissa laskuista minun listallani.
 
Samalla logiikalla suljen myös pois kaikki elokuvat, joissa on hyödynnetty valmista rockia, poppia jne. Tai oikeastaan, koska tämä kysymys on laitettu klassisen musiikin keskustelupalstalle, jätänkin tällä kertaa pois kaikki muut kuin klasariorkesterien soittamat soundtrackit. Hyviä toki olisi muitakin, esim. Morriconen ja Toton laatimia.
 
Okei, mitä hyvää elokuvamusiikia jää nyt siis jäljelle?
 
Jerry Goldsmith. Painii vähän samassa sarjassa kuin John Williams, mutta oikeasti monipuolisempi. Scifi-puolelta löytyy mm. Star Trek the Motion Picturen teema (joka sittemmin kierrätettiin Star Trek the Next Generation -teemaksi) ja Capricorn One, molemmat oikein toimivia. Miekkapuolelta First Knight, jossa musiikki on paljon parempi kuin elokuva itse. Kauhupuolelta mm. The Omen ja The Omen II. Ja paljon muunkinlaista musiikkia.
 
Pelottavin/pirullisimmilta kuulostava horror-soundtrack on kuitenkin mielestäni elokuvassa The Devil Rides Out. En tiedä säveltäjää.
 
Jos vielä joku hyvä fantasia/ritari-aiheinen soundtrack pitää nimetä, niin olkoon sitten Conan the Barbarian.
 
Carl Stalling. Jos olet koskaan katsellut Warner Brosin piirrettyjä, tiedät kenestä puhun. Ei tervejärkisille sopivaa vaan täysin naurettavaa musiikkia, ja siksi niin hyvää. Yleensä nauran enemmän musiikille kuin piirretylle itselleen.
 
The Snowman. Keskinkertainen piirretty, mutta uskomattoman satumainen musiikki. Teema ("Walking in the Air") kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi 1900-luvun ehdottomasti parhaita lauluja.
 
Exodus. Tämä on ehkä sittenkin ykkösvalintani. Itse elokuvaa en edes muista, mutta musiikki on jäänyt pysyvästi mieleen.
 
(Kaikkia maailman elokuvia en tietenkään ole vielä nähnyt.:)

(mutta ei Jane Campionin Piano, joka on mielestäni hirvää sentimentaalista paskaa musiikin osalta, sori vaan).
 
Sinäpä sen sanoit. Ketjua lukiessani en oikein keksinyt omaa suosikkiani, mutta tuli kyllä mieleen, että niin monet tykkäävät tuon Pianon musiikista... ja minusta kun se on ollut aina tosi kökköä, nimenomaan sitä sentimentaalista paskaa.
 
Ei tule muuta mieleen, kuin Tuulen viemää. En tiedä niistä musiikillisista arvoista, mutta sen musiikki nostaa tunteet pintaan, kun se elokuva on ollut iät ja ajat se ainoa oikea elokuva minulle. Se on kyllä sentimentaalista, mutta se kuuluu asiaan, eikä mene tällä kohtaa överiksi.
 
Ai niin, ja Kill Bill vol.1:ssä oli tosi vetävät musiikit.

Naqoyqatsi
 
http://theonenetwork.com/movies/Naqoyqatsi/1544/Main_Trailer.html

Niinkuin moni täällä on jo aikaisemmin maininnut: Ennio Morricone, nimenomaan dollari-trilogiassa. Tosin ensimmäisessä (Kourallinen dollareita) musiikit ovat lähinnä outoja, mutta seuraavassa (Vain muutaman dollarin tähden) osassa jälki on jo todella hyvää. Puhumattakaan viimeisestä osasta (Hyvät, Pahat ja Rumat), jossa musiikit ovat jo suorastaan mestarillisia. Varsinkin elokuvan lopussa oleva Ecstasy of Gold on lähes sykähdyttävä Tucon juostessa ympäri hautausmaata kullan perässä! Mutta se siitä...
 
Muista säveltäjistä John Williams on kyllä kieltämättä tehnyt paljon hyvää jälkeä (Star Warsit, Jurassic Park ym.).

Luc Bessonin pätkissä on ollut aika mielenkiintoisia musiikkeja. Fifth Element nyt nousee päälimmäisenä mieleen.

Mielestäni elokuvamusiikeissa (monessa teoksessa joita täälläkin on ehdoteltu) pätee pari juttua (puhutaan siis klassisesta musasta):
 
-on olemassa musaa joka toimii itse leffan kanssa , mutta ei toimi kuunneltuna kuin pätkittäin (vaikka star wars episodi 1) Minä en ole koskaan pitänyt esim. Star Wars soundtrackejä "kuuntelumusiikkina".
 
-on olemassa elokuvamusiikkia joka ei liity millään lailla itse elokuvaan. Mieleen tulee esim. leffa Windtalkers - en muista kuka oli tehnyt musan mutta muistan miettineeni että musiikilla ei ole mitään tekemistä itse elokuvan tai elokuvan juonen/tapahtumien kanssa - eli musiikki ei tue elokuvaa mitenkään ja voisi olla ihan hyvin korvattavissa jollain muulla musiikilla elokuvan siitä kärsimättä tai muuttamatta luonnetta. Eli epäonnistunutta musiikkia jollain muotoa vaikka ilman kuvaa toimisikin.
 
-musiikki joka on aivan oleellinen osa elokuvaa ja toimii myös ILMAN kuvaa. Tähän sarjaan laitan ne joita minä kuuntelen. Esimerkkinä siis tuo aikaisemmassa viestissä mainittu Naqoyqatsi - musiikki on aivan 100% yhtä tärkeä osa elokuvalle kuin itse kuva. Muita tulisi mieleen vaikkapa Kieslowskin leffat Preisnerin musiikilla, Papillon, Schindlerin lista ja vaikka Amelie.
 
Näin IMHO.

leone-morricone kaksikon elokuvissa.

Braveheart (yksi parhaista)
Kaikki Star Warsit, aivan uskomattomia
Indiana Jonesit (yleensäkin kaikki John Williamsit)
Lotrit
Disneyn leffat
Nightmare before christmas
Leon
Dracula
Frankestein (uusi)
Uudemmat sotaleffat
 
Näitähän riittäisi joka lähtöön. Hyvä keskustelun aihe.

Edward Scissorhandsissa on ihanat musiikit!
Ja tykkään kyllä Oopperan kummituksen musiikista myös! Sen 2004- elokuvaversion erityisesti. :)

Kävin katsomassa eilen uusimman Harry Potterin ja täytyy kysyä teidän mielipiteitänne elokuvan musiikeista.

Viimeinen mohikaani, Trevor Jonesin ja Randy Edelmanin säveltämä soundtrack. Sopii hienosti elokuvaan ja toimii sellaisenaankin. Varsinkin sykähdyttävän eeppinen pääteema.
 
Danny Elfmanin sävellykset Tim Burtonin leffoihin, äkkiseltään ei vain nouse yhtä ainutta mieleen.
 
Angelo Badalamenti on tehnyt myös hienoa tavaraa, esimerkkeinä Jean-Pierre Jeunet'n Kadonneiden lasten kaupunki ja Lynchin leffat sekä Twin Peaks.
 
Morricone nyt on aika pitkälti itsestäänselvä valinta, eikä turhaan. Klassisia länkkärisävellyksiä; Huuliharppukostaja sekä Dollari-trilogia esimerkiksi.
 
Itse pidän myös Sormusten Herran sekä Star Warsien musiikista, tosin varsinkin Williamsin sävellykset alkavat toistaa itseään harmittavan nopeasti.
 
Basil Poledourisin Conan Barbaari äijäilyvalintana.
 
Joe Hisaishia ei ole vielä mainittu jostain syystä. Takeshi Kitanon Hana-bi sekä Hayao Miyazakin Henkien kätkemä noin niin kuin malliksi ovat molemmat täynnä loistavia sävellyksiä. Usein joko vähäeleisesti pianolle tai vaihtoehtoisesti vähän jymäkämmin sinfoniaorkesterille tehdyt kappaleet ovat yksinkertaisesti kauniita. Hisaishilla on myös varsin tunnistettava tyylinsä. Herran yhteistyö sekä Kitanon että Miyazakin kanssa on tuottanut paljon muitakin loistavia soundtrackeja, mutta nämä nyt päällimmäisinä tulivat mieleen.
 
Jotain saattoi unohtua, pahoitteluni.

Ei nyt ehkä parhaat, mutta Big Lebowskin musat on aika hyvät.
Coenin veljekset osaa muutenkin valita hyvät musat + osaavat sovittaa sen kuvaan, moni ei viitsi edes yrittää.