Klassinen ›

ThrashGuitarist: Oli ihan pakko tulla kertomaan johonkin kuinka hirvittävän paljon olen nyt innostunut Sostakovichin sinfonioista! Aiemmin ne eivät pahemmin olleet mulle uponneet, mutta nyt tuntuu että ne jopa paranee mitä useammin kuuntelen niitä. Kävin lainaamassa kirjastossa partituureja ja nyt on 5 sinfoniaa enää jäljellä kuunneltavana. En tavallaan haluaisi kuunnella niitä vielä, koska sit on ikävää kun ne loppuu... on jännää, kun tietää, että jotain tosi hyvää on vielä luvassa :D
 
Erityisesti 7, 5 ja 10 sinfonia ovat iskeneet makuhermooni ja lujaa. Ei mulla muuta!
 
Mun lempparit Shostakovitsilta on 5,10 ja 11. Kirjoitin tuosta 11. sinfoniasta jo aikaisemmin, mutta sanon vielä, että livenä jumalattoman komeeta kuunneltavaa. Vitosen olen myös muutamia vuosia sitten kuullut Finlandia talossa. Hidas kolmas osa saa CD:ltä kuunneltunakin silmät kosteiksi.

kumpa voisin itsekin sen julistaa mutta suomalaista sinfoniataidetta eivät taida edes täkäläiset levy-yhtiöt siinä määrin arvostaa että taltioisivat arvokasta musiikillista kulttuuriperintöämme CD-lle ohi kaupallisten intressien. Niin suuria sinfonian mestareita fougstedtit, saikkolat, tuukkaset, aaltoset ja kumppanit kuin ovatkin.

Suosikkisinfonioita voisi löytyä paljon enemmänkin jos niitä joku innostuisi levyttämään; esim. erkki aaltosen hiroshima sinfonia n:o 2 tehokkaine sinfonisine jaksoineen, Lauri saikkolan traaginen sinfonia kaatuneiden aseveljien muistolle ja kalervo tuukkasen 6. sinfonia, fougstedtin 2., fougstedtin sinfonia triptica, fordellin sinfonia n:o 35 ja linnalan 2. sinfonia muutaman mainitakseni, joita ei liene levytetty kuten ei myöskään melartinin keskeneräisen gaiasinfonian 58 sivuista avausosaa jonka artturi rope on puhtaaksikirjoittanut tai melartinin 8. sinfoniaa.

Eihän siitä ota selvää Erkkikään, kuuluu vanha suomalainen sananparsi, mutta Melartinin sinfoniatuotannossa ja sen kontrapunktisessa taidokkuudessa Erkki ottaa mittaa kaikkein suurimmista sinfonian mestareista tyytymättä suinkaan mihinkään helppoihin ratkaisuihin jossakin kenen tahansa tunnistettavissa olevassa musikillisessa materiaalissa ja lyhyissä amatöörimäisissä teemoissa, pysytellessään huomattavan vapaana sibeliuksen vaikutuksesta vaikka onkin ansaitsemattaan jäänyt eräänä maamme ehdottomati suurimmista sinfonikoista muiden vähäisempienkin yrittäjien varjoon. Sama Koskee tietenkin Helvi Leiviskää jne.
 
Mykistyin tutustuessani erinomaisina levytyksinä Melartinin laadukkaaseen saksalaisen koulukunnan vaikutuksesta kertovaan sinfoniatuotantoon, jossa voidaan ensimmäisenä maamme säveltaiteessa havaita mahlerin vaikutusta mitä muotoon tulee, ja jonka sinfonioita Erkki myös ensimmäisenä maassamme Viipurissa johtikin, kun tematiikka kielii brucknerista puhtaine kvartteineen, kvintteineen ja oktaaveineen sekä kaksoispisterytmeineen, teemojen yhdistyessä taidokkaisiin kontrapunktisiin sommitelmiin käännöksin, rapuliikkein, tihennyksin ja harvennuksin, ja toisinaan kuten 6. sinfonian mahleriaanisen surumarssin kokosävelasyteikosta muodostetun soinnun soidessa kuin kluster ukkosenjylinän kaltaisessa pisteellisessä marssirytmissä kenties eräänä valtavimmista sinfonianosista jonka viime vuosisadan absoluuttisen musiikin korkein muoto tuntee ja jonka representoiman jättiläismäisen ekspressivisen epätoivon rinnalla kansallisromanttiset teokset vaikuttavat vaisulta, imelältä ja säyseän mitäänsanomattomalta pitsinnnypläykseltä korvissani. jos vertaa niitä Melartinille ominaiseen tykkien jylinäefeteihin, jotka luullakseni eri osissa palaavan kohtalonomaisen johtoaiheen tavoin viittaavat tsaikovskin vaikutukseen.
 
Kesäsinfoniassa ihmisäänet naistertsettinä Ainon koivuaarian muistumana Aino-oopperasta yhtyvät kiinteästi laulavaan pitkälinjaiseen melodiikkaan suomalaista luonnontunnelmaa henkien josta madetoja kirjoitti ylistävästi ja joka koettiin sensaatiomaiseksi ratkaisuksi yleisön ja arvosteljoiden taholta tuohon aikaan saaden Sibeliuksen 4. sinfoniaa myönteisemmän ja riemullisemman vastaanoton. Itse asiassa yleisön yltyi spontaanisti taputtamaan Erkin 1. sinfonian jokaisen yksittäisen osan jälkeen ja toisinaan osat liittyvät yhteen tauotta. Tai teos saattaa päättyä fuugaan kuten sinfonia brevis.
 
Täytyy myöntää että olen Erkistä innoissani ja haluaisin saada hänen musiikkiaan lisää kokoelmiini vaikka hän lienee säveltänyt myös kosolti salonkityyistä pianomusiikkia lyyristen helmien ohella.
 
Ja sanottakoon vielä etten olisi koskaan uskonut Erkin pystyvän moiseen prinsessa ruususen juhlamarssin jälkeen joka jättää hänestä kovin siloitellun ja helppotajuisen kansantaiteilijan kuvan.
 
Mutta onhan meillä paljon muitakin taitavia suurmuotojen käsittelijöitä jotka eivät suurimman Sibbehuuman keskeltä ole juurikaan erottuneet ja erotu sähköisten viestimien ja yksipulolisten ja tautologisten konserttiohjelmien laiminlyödessä heidän musiikkiaan muutaman kansansuosikin kustannuksella, joide käsittäminen ei edellytä korkeampaa matematiikkaa.

Tsaikovskin viides sinfonia on suosikkini, mutta en sitä usein kuuntele, koska se vaikuttaa tunteisiini niin voimakkaasti ja ne vaihtelevat äärimmäisestä surusta äärimmäiseen iloon.
Pidän myös todella paljon Tsaikovskin ensimmäisestä sinfoniasta ja se on mielessäni, kun tein parhaimman sävellykseni 21 vuotta sitten. Ja kolmas lemppari on sitten Sostakovitzin viides sinfonia. Tosi vaikuttava elämys.

Schubertin suurta C duuri sinfoniaa olen joskus kuunnellut valtaisassa hurmiossahttps://youtu.be/TPpvJnwf5BU

Melartin on ylivoimainen sibeliuksen sinfonioihin nähden joista puuttuu emotionaalinen syvyys.

Tässä huvittavassa videopätkässä itse Glenn Gould soittaa pianolla katkelman Schubertin varhaista 5. B duuri sinfoniaa D 485 tai pianosovitusta siitä ja tapansa mukaan laulaa soittonsa mukana. Gouldhan ei Bach spesialistina tunnetusti rakastanut tai arvostanut klassismin ja romantiikan aikakauden musiikkia wagnerin professionalismiin asti joitakin aniharvoja poikkeuksia lukuunottamatta, Mendelssohnin Paulus ja varhainen Glinka, joihin Schubert ei kuulunut eikä hän välittänyt myöskään schubertin pianomusiikistakaan joten mikä ihme sai hänet innostumaan Schubertin nuoruuden sinfoniasta niin paljon että halusi soittaa sitä pianolla kuten tästä lyhyestä pätkästä käy ilmi? https://youtu.be/WWnyfFgWuVE Toisaalta musiikki menee myös sydämeen.