Klassinen ›

Etnis, olet jotenkin todella väärässä ;=)
 
Terminä "klassikkoon" ei varsinaisesti kaikissa tilanteissa sisälly sitä kvalitatiivista saati kvantitatiivista aspektia, joka tekisi siitä "klassikon". Kyseessä on enemmänkin tietyn kulttuuripiirin/yhteisön (tai "yhteiskunnan") yleisesti klassikoksi, siis erityisasemaan, hyväksymä teos. Ja kuten varmasti tiedät, ei yleiseen hyväksymiseen tarvita alunperin enemmistön mielipidettä (kvantitatiivinen aspekti) tai sitä, että ko. "klassikko" olisi jotenkin erityisen laadukas (kvalitatiivinen aspekti).
 
Tuohon määrälliseen aspektiin liittyvää seikkaa lienee syytä vielä valottaa; klassikoksi ei päädytä enemmistön äänestyksellä, vaan siten, että teos nostetaan tietyssä yhteisössä klassikoksi (esim. kriitikoiden piirissä) ja tämän jälkeen käsitys teoksen klassikkoudesta leviää innovaation tavoin.
 
Eli toisinsanoen, klassikoksi nimetty teos ei ole välttämättä a.)enemmistön äänestyksellä valittu (vaan yleisesti hyväksytty) b.) erityisen hyvä (musiikkiteoksen "hyvyyttä" on muutenkin aika mahdotonta määrittää, ts. ne kriteerit ovat melko subjektiivisia (tosin John Blackingillä lienis tähänkin sanottavaa)).
 
Ja mä väitän, että jos tässä ryhtyisimme luettelmaan vaikkapa klassikkokirjoja tai populaarimusiikin klassikkosävelmiä, päätyisimme loppujenlopuksi melko yksimieliseen listaan. Vai väittääkö joku (muu kuin tuo etnis, joka ei näytä varsinaisesti sisäistäneen 'klassikko' -termin merkitystä), että esimerkiksi Weather Reportin Heavy Weather ei olisi jazzalbumina klassikko, tai Guns n´Rosesin Appetite for Destruction rockalbumina tai Platonin Valtio valtiopillisena kirjana tai Bronten Wuthering Heights kaunokirjallisena teoksena tai Queenin We Are The Champions rockanthemina?
 
Joonas.
 
E: Ja noiden tietosanakirjojen määrittelyt termille klassikko ovat johdettuja myös vallitsevasta tilasta, eivätkä absoluuttisia totuuksia. Ne luonnehtivat sitä, minkälaisina suurin osa klassikoisa nähdään, ei sitä, miksi loppujenlopuksi joku teos on klassikko.
 
E2: Niin, tämäkään ei siis ole mikään absoluuttinen totuus, vaan meikäläisen tajunnanvirtaa, jota toisaalta pitäisi vähintäänkin kohdella absoluuttisena totuutena sikäli, että olen absoluuttinen ;D (esim. 1. free from imperfection, 2. characteristic of a ruler or authority completely free from constitutional or other restraint)

Etnis, olet jotenkin todella väärässä ;=)
 
Terminä "klassikkoon" ei varsinaisesti kaikissa tilanteissa sisälly sitä kvalitatiivista saati kvantitatiivista aspektia, joka tekisi siitä "klassikon". Kyseessä on enemmänkin tietyn kulttuuripiirin/yhteisön (tai "yhteiskunnan") yleisesti klassikoksi, siis erityisasemaan, hyväksymä teos. Ja kuten varmasti tiedät, ei yleiseen hyväksymiseen tarvita alunperin enemmistön mielipidettä (kvantitatiivinen aspekti) tai sitä, että ko. "klassikko" olisi jotenkin erityisen laadukas (kvalitatiivinen aspekti).
 
mä en sitten tajua lainkaan mikä jostakin tekee klassikon.
 
jos sä väität, että yleiseen hyväksymiseen ei tarvita enemmistön mielipidettä, niin olet aivan hakoteillä. yleinen hyväksyntä = enemmistön ihmisistä hyväksymä ja sillä ei ole väliä onko klassikon aseman määritellyt teokselle alun perin joku pieni "eliitti" vai ei.
 
koko termi kuulostaa aivan liian sattumanvaraiselle ja sekavalle, joten mä pysyn siinä alkuperäisessä merkityksessä enkä käytä itse lainkaan koko sanaa edelleenkään.
 
Tuohon määrälliseen aspektiin liittyvää seikkaa lienee syytä vielä valottaa; klassikoksi ei päädytä enemmistön äänestyksellä, vaan siten, että teos nostetaan tietyssä yhteisössä klassikoksi (esim. kriitikoiden piirissä) ja tämän jälkeen käsitys teoksen klassikkoudesta leviää innovaation tavoin.
 
väitätkö siis, että kriitikoita eivät ohjaa maku ja mielipiteet, vaan että he ovat sokeita totuuden tuomareita?
 
jos vastaat myöntävästi, niin silloin klassikko on aivan kuten sanoinkin; absoluutti. jos taas vastaat kieltävästi se on oksymoron.
 
Ja mä väitän, että jos tässä ryhtyisimme luettelmaan vaikkapa klassikkokirjoja tai populaarimusiikin klassikkosävelmiä, päätyisimme loppujenlopuksi melko yksimieliseen listaan. Vai väittääkö joku (muu kuin tuo etnis, joka ei näytä varsinaisesti sisäistäneen 'klassikko' -termin merkitystä), että esimerkiksi Weather Reportin Heavy Weather ei olisi jazzalbumina klassikko, tai Guns n´Rosesin Appetite for Destruction rockalbumina tai Platonin Valtio valtiopillisena kirjana tai Bronten Wuthering Heights kaunokirjallisena teoksena tai Queenin We Are The Champions rockanthemina?
 
määrittele "rock" tai "jazz".
 
mä en suostu sisäistämään asiaa, joka on epäjohdonmukainen ja ristiriitainen.
 
mä heitän koko sanan samaan kategoriaan postmodernin kanssa; helvetin jonnin joutavaa roskaa. siitäkin termistä on kiistelty yli 20 vuotta ja kaikilla on oma mielipiteensä mitä sen pitäisi tarkoittaa. kai ihmisten pitää jostakin ne apurahansa sitten repiä.
 
teidän kaikkien klassikkoistien pitäisi ryhtyä poliittiselle uralle. lipponen on kateudesta vihreä.
 
E: Ja noiden tietosanakirjojen määrittelyt termille klassikko ovat johdettuja myös vallitsevasta tilasta, eivätkä absoluuttisia totuuksia. Ne luonnehtivat sitä, minkälaisina suurin osa klassikoisa nähdään, ei sitä, miksi loppujenlopuksi joku teos on klassikko.
 
klassikko on käsite; se on ihmisen luoma. se on käsite jolle on SOVITTU tietty merkitys sisältö. sitä ei ole olemassa "luonnostaan", joten sun on turha alkaa inttämään vastaan sanakirjalle.

jos sä väität, että yleiseen hyväksymiseen ei tarvita enemmistön mielipidettä, niin olet aivan hakoteillä. yleinen hyväksyntä = enemmistön ihmisistä hyväksymä ja sillä ei ole väliä onko klassikon aseman määritellyt teokselle alun perin joku pieni "eliitti" vai ei.
 
Kysymys oli siitä, että klassikoita ei ole demokraattisesti äänestetty klassikoiksi. Näin ei voida sanoa, että enemmistö varsinaisesti synnyttäisi klassikon, se syntyy yleensä jonkin 'establishmentin', nykymaailmassa vaikkapa median sytykkeestä (esim. kriitikoiden toimesta) ja todenäköisesti diffuusiolla leviää käsitys jonkin teoksen klassikkoudesta ilman, että enemmistö varsinaisesti arvioi teoksen laatua tai tietoisesti ottaa kantaa sen asemaan klassikkona. Mä en ole esimerkiksi koskaan lukenut Bronten Wuthering Heightsia, mutta pidän sitä klassikkona, koska se on yleisesti klassikoksi hyväksytty. Veikkaan, että vähemmistö sitä klassikona pitävistä on sitä edes lukenut.
 
väitätkö siis, että kriitikoita eivät ohjaa maku ja mielipiteet, vaan että he ovat sokeita totuuden tuomareita?
 
En tietenkään. Kun lainaamasi kappale alkoi "Tuohon määrälliseen aspektiin liittyvää...", voisi varmaankin ajatella ko. pätkän viittaavan tuohon määrälliseen puoleen. Kriitikkoja ohjaa toki maku ja mielipiteet sekä hiton monet muutkin seikat (kuten sosiaalinen konteksti), mutta se, että kriitikot pitävät teosta hyvänä ja tällä perusteella nostavat sen klassikoksi, ei tee teoksesta vielä hyvää saati klassikkoa. Teos on klassikko vasta sitten, kun sen status klassikkona on yleisesti hyväksytty, ja teoksen 'hyvyys' on sangen subjektiivista. (hyvyydellä ja klassikkoudella ei sikäli ole mitään tekemistä toistensa kanssa).
 
jos vastaat myöntävästi, niin silloin klassikko on aivan kuten sanoinkin; absoluutti. jos taas vastaat kieltävästi se on oksymoron.
 
Mä en tiedä mitä oksymoron tarkottaa.
 
määrittele "rock" tai "jazz".
 
Määrittele "määritellä "rock" tai "jazz"". Viimeistään jo 1970-luvulla tieteenfilosofit todistivat (tai ainakin pyrkivät todistamaan), että kaikkien määritelmien määritteleminen on loppujenlopuksi mahdotonta ja turhanpäiväistä, ja loputtomasta määrittely-määrittely ketjusta seuraa loputon suo. Sä voit jatkaa asioiden määrittelyä loputtomiin, sillä jokaisesta määritelmästä löytyy käsite, joka vaatii määrittlyä.
 
teidän kaikkien klassikkoistien pitäisi ryhtyä poliittiselle uralle. lipponen on kateudesta vihreä.
 
Tähtään virkamiespuolelle - vakituisempi duuni ja pidemmän päälle vähemmän ressaavaa hommaa :)
 
klassikko on käsite; se on ihmisen luoma. se on käsite jolle on SOVITTU tietty merkitys sisältö. sitä ei ole olemassa "luonnostaan", joten sun on turha alkaa inttämään vastaan sanakirjalle.
 
Köhköh. Ensinnäkin; käsitteen merkitykset ovat jatkuvassa muutostilassa, etenkin kun puhutaan sanoista (vrt. esim. "tietää" = "tuntea tie". Merkitys on laajentunut sitten 1400-luvun(?jos nyt oikein muistan), eikö?)
 
Väitän muuten, että tarkastelemamme ilmiö (ilmöstähän tässä on loppujenlopuksi kyse) on ollut olemassa ennen käsitteen klassikko käyttöönottoa. Kun sana 'klassikko' on ripustettu kuvaamaan ko. ilmiötä, on sovittu ilmiön ja sanan yhteensopivuudesta. Ilmiön todellinen olemus ('true essence') ei kuitenkaan ole kiinni käsitteestä, vaan käsitteen sisältö on kiinni ilmiön olemuksesta, jota tässä yritämme juuri selvittää.
 
Tuohon tietosanakirjahommaan kirjotan lisävastinetta myöhemmin. Nyt tarvii nukkua, huomenna tiedotusopin tentti, ja aamulla pitäisi herätä vielä lukemaan.
 
Joonas.

en usko, että on mahdollista olla mielipiteeltään "neutraali".
 
Tarkoitan sitä, että ymmärrätkö tilanteen, jossa teoksen arvon voi tunnustaa pitämättä siitä erityisesti?
 
Esimerkiksi Led Zeppelin ja J.S. Bach ovat tehneet musiikkia, josta en erityisemmin pidä. Kumpikaan ei herätä minussa mitään kovin suurta kiinnostusta enkä koe musiikkia järjettömän erikoisena. Ymmärrän kuitenkin niiden arvon ja vaikutuksen moneen myöhempään musiikintekijään ja ymmärrän sen, miksi joku muu saattaa pitää musiikista. Henkilökohtainen musiikista pitämättömyyteni johtuu osittain vain siitä että olen kuullut niitä myöhempiä musiikintekijöitä ensin.
 
Mä en ihan ymmärrä, mikä sun varsinainen ongelmasi käsitteen kanssa on. Puhutuissa kielissä on valtava määrä käsitteitä, jotka eivät tarkoita sitä mitä niiden etymologisesti pitäisi tarkoittaa. Klassikko on yksi näistä sanoista. Ei se tarkoita mitään muuta kuin asiaa joka on julkisesti tunnustettu esimerkillisen hyvin onnistuneeksi ja jolla on joko ihmisen perusolemukseen vetoavia, ajattoman kiinnostavia ominaisuuksia, jotta se pystyy vetoamaan sukupolvesta toiseen, tai vaihtoehtoisesti ominaisuuksia joilla se edustaa tyylisuuntaa, aikakautta tms. poikkeuksellisen hyvin, niin että se toimii sukupolvesta toiseen esittelynä jostakin tekotavasta tai -ajasta.

Klassikko on piisi joka kestää aikaa, no sovitaanko vaikka 20 -> vuotta.
Ei sille mielestäni muuta määritystä ole. Tietenkin se, että sillä on ollut vaikutusta muihin muusikoihin/ihmisiin.

ei klasari oo muusikko :P :)...vitsi vitsi

Tarkoitan sitä, että ymmärrätkö tilanteen, jossa teoksen arvon voi tunnustaa pitämättä siitä erityisesti?
 
en, koska on mahdotonta olla neutraali.
 
mä voin ainoastaan sanoa, että jonkun tekeminen on vaatinut valtavasti taitoa ja osaamista.
 
Mä en ihan ymmärrä, mikä sun varsinainen ongelmasi käsitteen kanssa on. Puhutuissa kielissä on valtava määrä käsitteitä, jotka eivät tarkoita sitä mitä niiden etymologisesti pitäisi tarkoittaa. Klassikko on yksi näistä sanoista. Ei se tarkoita mitään muuta kuin asiaa joka on julkisesti tunnustettu esimerkillisen hyvin onnistuneeksi ja jolla on joko ihmisen perusolemukseen vetoavia, ajattoman kiinnostavia ominaisuuksia, jotta se pystyy vetoamaan sukupolvesta toiseen, tai vaihtoehtoisesti ominaisuuksia joilla se edustaa tyylisuuntaa, aikakautta tms. poikkeuksellisen hyvin, niin että se toimii sukupolvesta toiseen esittelynä jostakin tekotavasta tai -ajasta.
 
kuten jo totestin; koska tässä tapauksessa käsitteessä ei ole järkeä eikä se tarkoita juuri mitään.

epämuusikkomaista keljuilla toisen heimon jäsenille! ei vaikuttas kovin uskottavalta jos joku tulis naljailemaan ihan vaan sen takia kun sattuu edustamaan vaan jotain toista tyyliä. että juu.... ei kummempaa. jos siitä jotain tyydytystä saa niin antaa mennä.

Kaikki tietää kuitenkin mitä termillä "klassinen musiikki" tarkoitetaan vaikka täällä siitä verissä päin tapellaan.
Jossain toimikunnassa tuli tarve löytää sana "ei-klassiselle" eli iskelmälle, rokille, popille, jatsille, kansanmusiikille ja mitä niitä on ja se sana, jonka ne otti oli "rytmimusiikki".
Siitä saa varmaan ihan yhtä hyvän tappelun, mutta tällaisia yleiskäsitteitä tarvitaan.
 
Eli korrekti nimi säikeen otsikolle olis klasarit ja "rytmikot":-)

Kaikki tietää kuitenkin mitä termillä "klassinen musiikki" tarkoitetaan vaikka täällä siitä verissä päin tapellaan.
Jossain toimikunnassa tuli tarve löytää sana "ei-klassiselle" eli iskelmälle, rokille, popille, jatsille, kansanmusiikille ja mitä niitä on ja se sana, jonka ne otti oli "rytmimusiikki".
Siitä saa varmaan ihan yhtä hyvän tappelun, mutta tällaisia yleiskäsitteitä tarvitaan.
 
Eli korrekti nimi säikeen otsikolle olis klasarit ja "rytmikot":-)
 
Joo mut tää meidän jako perustuu varmaan konservatorion pop/jazz ja klassisen linjoihin. käsite pop/jazz konsakin on toisaalta harhaanjohtava. kyllähän siellä muutakin opetetaan kun ihan vaan noita.

mun jako on seuraava:
 
"klassinen" = enimmäkseen helvetin isolle syntetisaattorille sävellettyä musiikkia, jota kuunnellessa yleensä istutaan
 
"rock & pop"= pienelle kokoonpanolle sävellettyä informaatioajan musiikkia, jota kuunnellessa osallistutaan tanssimalla, juomalla olutta tai näyttämällä keskisormea ylimieliselle soolokitaristille, joka ei tajua lopettaa tiluttamista ajoissa

mun jako on seuraava:
 
"klassinen" = enimmäkseen helvetin isolle syntetisaattorille sävellettyä musiikkia, jota kuunnellessa yleensä istutaan
 
"rock & pop"= pienelle kokoonpanolle sävellettyä informaatioajan musiikkia, jota kuunnellessa osallistutaan tanssimalla, juomalla olutta tai näyttämällä keskisormea ylimieliselle soolokitaristille, joka ei tajua lopettaa tiluttamista ajoissa
 
HOOOOHHH!!!

epämuusikkomaista keljuilla toisen heimon jäsenille!

Jep...ja hyvin usein ne parhaimmat muusikot ovat myös niitä suvaitsevaisempia.

Mä alotin puhtaasti klasaripohjalta ja siirryin sitten myöhemmin poppiin. Kummassakin "leirissä" oli tyyppejä, jotka katsoivat pitkin nenänvarttaan, mutta väliäkös tolla. Kaikki musa on kuitenkin sitä samaa. Joko se iskee, tai sitten ei. Parempi keskittyä siihen, että saa musiikilta ja elämältä mahdollisimman paljon.

"klassinen" = enimmäkseen helvetin isolle syntetisaattorille sävellettyä musiikkia, jota kuunnellessa yleensä istutaan
 
"rock & pop"= pienelle kokoonpanolle sävellettyä informaatioajan musiikkia, jota kuunnellessa osallistutaan tanssimalla, juomalla olutta tai näyttämällä keskisormea ylimieliselle soolokitaristille, joka ei tajua lopettaa tiluttamista ajoissa

Niin, mä olen aina sanonut että on vain kahdenlaista musaa...

Musiikkia sielulle ja musiikkia kropalle.

epämuusikkomaista keljuilla toisen heimon jäsenille, joka kylläkin on lähtenyt liikkeelle sieltä taidemusiikin puolelta ja etenkin vain sitä arvostavilta kriitikoilta.
Sen huomaa esim. siitä, että kun lukee suomalaisia ns. kevyen musiikin eri henkilöiden elämäkertoja.

Jep...ja hyvin usein ne parhaimmat muusikot ovat myös niitä suvaitsevaisempia.


Useinmiten, poikkeuksia toki sielläkin on.

Niin, mä olen aina sanonut että on vain kahdenlaista musaa...

Musiikkia sielulle ja musiikkia kropalle.
 
Joskus ne jopa fuusioituvat. :)

Joskus ne jopa fuusioituvat. :)
 
Keskiarvon laki todistaa sen.

, joka kylläkin on lähtenyt liikkeelle sieltä taidemusiikin puolelta ja etenkin vain sitä arvostavilta kriitikoilta.
 
Niinhän se on, että vikaa on tietenkin vain toisessa riidan/konfliktin/minkä lie osapuolessa. "Toi alotti!"

Niinhän se on, että vikaa on tietenkin vain toisessa riidan/konfliktin/minkä lie osapuolessa. "Toi alotti!"
 
Tahtoo mennä sitten vain niin, että potut pottuina.
 
Viimeksi paikallisessa Itä-Savo- lehdessä törmäsin tähän vähättelyyn mikä on kulttuuria ja mikä puskaviihdettä Jaakko Ryhäsen kommenttiin siitä. Ei olisi uskonut tuon luokan ns. taidelaulajalta.