Klassinen ›

Sen verta, mitä oon klassiseen musiikkiin tutustunut ja kuunnellut, en mistään muusta saa yhtä vahvoja tuntemuksia kuin Sibeliuksesta ja eritoten hänen sinfonioistaan. Järisyttävimpiä elämyksiä on ollut Kullervo-sinfonian kuuleminen Helsingin Musiikkitalossa viime joulukuussa ja seitsemäs sinfonia oli myös todella hieno kokemus viime vuodelta. Lukio ikäisenä menin kerran Lahteen kuuntelemaan Sibeliuksen musiikkia, jolloin soitettiin 4. sinfonia muun muassa. Silloin en vielä ollut niin "sisällä" Sibeliuksen musiikkiin, jotta olisin saanut kyseisestä sinfoniasta kaikki irti. Sen sinfonian tahtoisin vielä kuulla uudestaan.
 
Noissa Sibeliuksen sinfonioissa on jokaisessa oma hieno maailmansa ja tunnelmansa. On kepeyttä, kuten 3. sinfonian ensimmäinen osa. Ajoittain sitten uidaankin erittäin syvissä vesissä, kuten 4:ssä sinfoniassa. Noissa sinfoniassa mua kiehtoo erilaisten teemojen kehittely ja johdattelu, johonkin erityiseen pisteeseen. Esimerkkinä vaikkapa 7.sinfonian loppu puolella. Viulusoittimet alkavat soida nousevaa teemaa, joka purkaantuu trumpettien armottomaan ja säälimättömään julistukseen. Toinen hyvä esimerkki on 4.sinfonian kolmas osa, jossa vähitellen paljastetaan hieno teema. Sibeliuksen sinfonioista itselleni tärkeimmät on ehkäpä juuri 7.sinfonia ja 4.sinfonia. Ajoittain tulee harmitus ettei kahdeksatta sinfoniaa koskaan sitten tullut, mutta toisaalta mitä Sibelius olisi enää voinut lisätä sinfonioihinsa seiskan jälkeen.
 
Sibeliuksen sinfoniset runo -teokset on myös mielenkiintoisia ja iskeviä. Pohjolan tyttäressä on paljon mieleenpainuvia kohtia. Onko muuten kukaan muu yhdistänyt sitä viiltävää viulukohtausta Psyko elokuvan suihkukohtaukseen? En saga on myös makee teos. Se on myös ensimmäisiä Sibeliuksen teoksia, joita kuulin. Isä soitteli sitä aikoinaan. Bardi on noista sinfonisista runo -sävellyksistä kyllä yks omaperäisimmistä. Se harppu on jotenkin yksinkertaisen kaunis ja mieleenpainuva.
 
Kuten tuolla aikaisemmassakin viestissä tuli esiin tuo viulukonsertto, täytyy myös itsekin mainita tuo hieno teos. Aikamoista tykitystä koko teos. Kuultu Pietarissa livenä 2007 Helsingin kaupunginorkesterin säestämänä isän kanssa. Hieno lahja 16 vuotta täyttäneelle. Sääli vain, että alkuperäinen sooloviulisti oli loukannut kätensä eikä häntä korvannut sooloviulisti ihan nappisuoritusta tehnyt. Hieno musiikillinen kokemus kuitenkin. Konsertin päätti lisänumerona soitettu Finlandia. Miettikää Finlandia livenä Pietarissa!
 
Tämmöisiä ajatuksia Sibeliuksesta.

Melartinin veroista ekspressiivistä melodista kauneutta, soinnullista värikkyyttä ja orkestraalista voimaa saksalaisen sinfoniatradition postromanttisena perinteen jatkajana mahlerin ja brucknerin ideoiden hyödyntäjänä ei kalsaen kylmän askeettinen sibelius lyhyiden mosaiikkimaisten aiheiden neuroottisessatautologiassaan ja soinnillisrssa karuudessaan kykene millään muotoa saavuttamaan jäyhällä sinfonisella muotokielellään ja pettuleipä kitchi sinfonisuudellaan joka vajosi konservatismin suohon josta englund sitä ankarasti moittiikin ja ylistää rantaa jota jumakoin mekartinin ja tuukkasen ja saikkolan aaltosen fiugstedtin monumentaalipolyfonian vanavedessä sibekius huijaa

Sibelius oli ennen muuta ohjelmamusiikin säveltäjä ja sävelrunoilija.

harmi vain ettemme saa nauttia enemmän melartinin näyttämömusiikista, ja sekä hänen että tuukkasen kalervon sävelrunoista. Melartinin traumgesicht lienee silti hienostuneinta ja moderneinta mitä suomessa tuohon aikaan sävellettiin sinfonisen runon alueella mikä osoittaa melartinin täysiveriseksi orkesterisäveltäjäksi muodon vapaudessa ja soinnillisessa värikkyydsssä.ja sittenhän on esim. Tämä pingoud.

megatherium: kalsaen kylmän askeettinen sibelius lyhyiden mosaiikkimaisten aiheiden neuroottisessatautologiassaan ja soinnillisrssa karuudessaan kykene millään muotoa saavuttamaan jäyhällä sinfonisella muotokielellään ja pettuleipä kitchi sinfonisuudellaan joka vajosi konservatismin suohon josta englund sitä ankarasti moittiikin ja ylistää rantaa jota jumakoin mekartinin ja tuukkasen ja saikkolan aaltosen fiugstedtin monumentaalipolyfonian vanavedessä sibekius huijaa
 
Taidat arvostaa ja "ymmärtää" Jean Sibeliusta säveltäjänä syvästi, koska mainitset hänet hyvin usein, miltei aina. Hatunnosto siitä.

valitettavasti hänen musiikkinsa on niin huonoa ettei se kykene kohottamaan tiedoitsemisen puhtaan subjektin älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineita korkeampaan vireeseen ja tunkemaan tahtomista ulos tajunnasra henkeähaukkovalla pakahduttavuudella ja sydämen karrelle polttavalla hehkulla johon säveltäjät melartinista tuukkaseen kykenevät spontaaneina musiikillisina luovina henkinä

Huom! Olet kirjoittamassa yli 264 päivää vanhaan aiheeseen!
 
Ja tänään on, mitä mainioin päivä nostaa tämä ketju: Jean Sibelius 150 vuotta!
 
Mahtavia orkesteriteoksia, sinfonisia runoelmateoksia, lauluja, kantaatteja, viulukonsertto ja teoksista mulle ne kaikkein tärkeimmät seitsemän sinfoniaa. Kaikissa omanlaisensa maailma ja koko sinfoninen ketju huipentuu yksiosaiseen seitsemänteen sinfoniaan, mikä on ehkä se kaikkein tärkein teos SIbeliukseltta meikäläiselle.
 
https://www.youtube.com/watch?v=fYsBvlhsEtA
 
Hyvää syntymäpäivää Jean Sibelius!
 
Saakeli, kun menit polttaa kahdeksannen sinfonian : /

Julistan keskustelun avatuksi parhaasta suomalaisesta Sibeliuksen sinfonioiden tulkista. Oma kärkikolmikkoni on:
 
1. Paavo Berglund. Berglund on levyttänyt Sibben sinfoniat kolmeen otteeseen. Kaksi ensimmäistä levytystä Bournemouthin sinfoniaorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin kanssa kuuluvat jokaisen Sibelius fanin levyhyllyyn. Kolmas levytys Euroopan kamariorkesterin kanssa on otettu varauksellisesti vastaan. Berglundin tulkinnoille on ominaista tietynlainen karu kauneus ja täydellinen luonnollisuus.
 
2. Okko Kamu. Kamu aloitteli uransa levyttämällä Sibeliusta ja päätti (?) levytysuransa tekemällä kokonaisesityksen sinfonioista Lahden kaupunginorkesterin kanssa. Komeaa työtä!
 
3. Osmo Vänskä. Vänskän Lahden kaupunginorkesterin kanssa tekemä sinfonioiden levytys on kirvoitttanut kriitikot hurraahuutoihin. Itseäni häiritsee Vänskän tulkinnoissa tietynlainen liikahienous tai ylitaiteellisuus, joka ilmenee täysin kuulumattomissa pianissimoissa, joiden jälkeen musiikki räjähtää korville. Vänskän tulkinnat ovat aika puleerattuja verrattuna Berglundin alkuvoimaan. Hyvää työtä silti.
 
Kapellimestareiden "nuorisoketjun" kovista nimistä Esa-Pekka Salosen ja Jukka-Pekka Sarasteen Sibelius levytykset eivät ole minua vakuuttaneet. Sibelius ei tunnu sopivan kummallekaan. Sen sijaan Petri Sakari on tehnyt kelvollisen kokonaislevytyksen sinfonioista yhdessä Islannin sinfoniaorkesterin kanssa. Myös Mikko Frackilta voi tähänastisten näyttöjen perusteella odottaa lisää hyviä Sibeliuksen musiikin esityksiä.

Hannu Lintu vakuutti meikäläisen noissa Sibelius ja Lintu -ohjelmassa. Mainio ohjelma myös siinä mielessä, että avaa noita sinfonioiden maailmaa paremmin. Segerstam on myös mainio Sibeliuksen käsittelijä.

Segerstam on toki mainio Sibelius tulkitsija, mutta itseäni häiritsee jossain määrin hänen ajoittain valitsemansa hitaat tempot. Olen kuullut "Lefan" johtavan Sibben sinfonioita konsertissa, ja tuolloin maestro tuntui pistävän musiikkiin enemmän vauhtia. Tätä jään kaipaamaan Segerstamin levytyksistä.

kaakari: Segerstam on toki mainio Sibelius tulkitsija, mutta itseäni häiritsee jossain määrin hänen ajoittain valitsemansa hitaat tempot. Olen kuullut "Lefan" johtavan Sibben sinfonioita konsertissa, ja tuolloin maestro tuntui pistävän musiikkiin enemmän vauhtia. Tätä jään kaipaamaan Segerstamin levytyksistä.
 
Kullervo kuultu musiikkitalossa Segerstamin johdolla. Oli aika nice...!

Osmo Vänskän Sibbe levyt on minulle mieluisimpi.
Nyt soi kyllä Neeme Järven Göteborgin orkesteri.
On tämä ehkä se toiseksi paras.
Berglundista en paljon välitä.
 
ja minulle toiseksi suosituin klassinen säveltäjä on Tsaikovski.
Mozart ei nappaa.

Dave Dangerous: Osmo Vänskän Sibbe levyt on minulle mieluisimpi.
Nyt soi kyllä Neeme Järven Göteborgin orkesteri.
On tämä ehkä se toiseksi paras.
Berglundista en paljon välitä.
 
Itellä on sellainen 15 cd:n Sibelius-paketti, jossa on Vänskän ja Berglundin johtamat versiot sävellyksistä sinfonioista lauluihin. Vänskän versiot noussut meikäläisellä aika paljon suureen arvoon. Segerstamin versiot sinfonioista varsinkin ovat myös mainiota kuultavaa.
 
ja minulle toiseksi suosituin klassinen säveltäjä on Tsaikovski.
Mozart ei nappaa.
 
Tsaikovskin musiikkiin on pitänyt tässä jo jonkun aikaa perehtyä enemmän, mutta vielä ei ole saanut kunnolla aikaiseksi. Mozart on mulla sama kuin teikäläisellä.