Klassinen ›

itse olen absolutisti eikä siksi mozartin musiikin vertaaminen alkoholijuomaan tunnu mielekkäältä analogialta musiikillisessa reseptiossa jossa älyn kirkkaus on mitä suurin vaikka musiikki kuvainnollisesti saakin päihtymään tunkiessaan tahtomisen ulos tajunnasta musiikkiin valettujen objektivoitujen tunteiden heijastuessa puhtaan mielteen alueelle älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineita kiihdyttäessään tahdon tyydytyksen tai tuskan kuvana korkeimmanasteisina transkendentaalisina ja transsinomaisina kokonaisvaltaisina psykofyysisinä tiloina vaikuttaessaan ottaessaan korkeimmalla asteellaan tiedoitsevan subjektin tajunnan täysin valtoihinsa koko muun maailman kadotessa tajunnasta musiikin ilmaiseman maailman syvimmän olemuksen tullessa valohehkuisena kokemuksena ainoaksi realiteetiksi valtimoiden kylmää hikeä valuvassa valtaisassa sykinnässään ulkoapäin tulevan neron alkaessa toimia mitä syvimmässä lepotilassa tahdonliikutusta itseään kiihdyttämättä aktiivisesti toimivan älyn kautta tahdon ollessa pois pelistä ilmiön metafyysisen ytimen tullessa tiedoituksi alkoholinkäytön vastavuoroisesti johtaessa tajunnan hämärtymiseen ja sammumiseen.

Sopivana hetkenä istun alas. Otan akustisen kitaran ja mietin millä soinnulla haluan aloittaa, soitanko duurissa vai mollissa. Tässä vaiheessa ei ole vielä tietoa lainkaan millainen kappale on tulossa. Valitsen sävellajin ja painan record-painiketta. Tämän jälkeen kaikki on helppoa: sävelet ja sanat virtaavat vaivatta, kuljetan sitä vain oikeaan suuntaan. Huomatessani kappaleen loppuvan painan stop-painiketta.
 
Sitten heti uuden kappaleen kimppuun, sillä luovan inspiraation iskiessä se voi kestää jopa tunnin tai kaksi ja sen aikana kannattaa tallentaa mahdollisimman monta uutta laulua.
 
Jälkeenpäin vain kuuntelen ne uudestaan ja valitsen parhaat, jotka sitten kehittelen valmiiksi sovittamalla säestysosuudet, usein fingerstyle-tyyliin, soolo-osuudet klassisen kitaran tyyliin sekä hion sanoitukset lopulliseen muotoon. Pyrin sovituksissa pitäytymään 'mies ja kitara' linjalla kaikki kerralla purkkiin. Lopullisen äänityksen tulee myös tapahtua ollessani juuri oikeassa 'moodissa', jotta fiilikset välittyvät äänitteeseen.
 
Ytimekkäämmin: useiden eri kappaleiden nauhoitukset luovassa inspiraation iskiessä, jälkikäteen piisit lopulliseen kuntoon sekä nauhoitus myös oikeassa mielentilassa.
 
Täytyy vielä sanoa, että inspiraatiossa sävelet löytyvät sieltä, josta niitä ei tavallisessa mielentilassa löydy, ikään kuin patojen portit aukaistaisi ja vesi virtaisi taas vapaasti haluaamaansa paikkaan. Inspiraation aikana tuntuu kuin omat henkiset kyvyt olisivat moninkertaistuneet ja tapahtuu asioita, jotka tavanomaisessa mielentilassa ei ole mahdollisia.
 
Itsellani tämä suhde tavanomaisen ja luovan henkisen toimintakyvyn välillä on todella suuri, jopa niin, että ilman inspiraatiota piisin teko ei onnistu. Tai onnistuu, mutta olen joutunut ne kaikki hylkäämään valjuina ja sisällöttöminä, sillä ilman luovaa virettä en ole pystynyt välittämään kappaleelle minkäänlaista tunnetta.
 
Sen vuoksi iän myötä yhä harvinaisemmaksi käyneet inspiraation hetket ovat kultaakin kalliimpia. Onnekseni en ole ammattisäveltäjä tai -lauluntekijä, joten minun ei tarvitse yhtään heikkoa piisiä (omasta mielestäni) läpi päästää, vaan voin odottaa kiirehtimättä seuraavaa taianomaista hetkeä, jolloin jälleen uudet laulut tupsahtelevat alitajuntani syövereistä kuin vastasyntyneet pikkulinnut pesistään, ensin haparoiden sitten liidellen taivaan sineen ikiaikaisen elämän kunniaa sirkuttaen.
 
Mennäkseni itse asiaan, niin juuri tällä tavalla otaksun suuren osan todellisista neroista työskentelvän. Tähän viittaa myös se, että monet suuret säveltäjät käyttivät apunaan nuotinkirjoittajia, jotka sävellyksen aikana kirjaisivat säveet talteen, ennenkuin inspiraation hetki olisi ohi.

Rambling Man: Sopivana hetkenä istun alas. Otan akustisen kitaran ja mietin millä soinnulla haluan aloittaa, soitanko duurissa vai mollissa. Tässä vaiheessa ei ole vielä tietoa lainkaan millainen kappale on tulossa. Valitsen sävellajin ja painan record-painiketta. Tämän jälkeen kaikki on helppoa: sävelet ja sanat virtaavat vaivatta, kuljetan sitä vain oikeaan suuntaan. Huomatessani kappaleen loppuvan painan stop-painiketta.
 
Sitten heti uuden kappaleen kimppuun, sillä luovan inspiraation iskiessä se voi kestää jopa tunnin tai kaksi ja sen aikana kannattaa tallentaa mahdollisimman monta uutta laulua.
 
Mennäkseni itse asiaan, niin juuri tällä tavalla otaksun suuren osan todellisista neroista työskentelvän. Tähän viittaa myös se, että monet suuret säveltäjät käyttivät apunaan nuotinkirjoittajia, jotka sävellyksen aikana kirjaisivat säveet talteen, ennenkuin inspiraation hetki olisi ohi.
 
luuletko että spontaaneimmat nerot kuten mozart tai schubert olisivat muka sanelleet päässään valmiina olleet sävellyksensä jollekin avustajalle tai haamukirjoittajalle joka heidän sanelunsa mukaan olisi kirjoittanut teokset muistiin kun saattoivat tehdä sen ihan hyvin itsekin paljon joutuisammin? Ei pidä paikkaansa.
 
Mitä mahdat tarkoittaa lauseellasi: " .. Nuotinkirjoittajia, jotka sävellyksen aikana kirjasivat sävelet talteen.."?
 
Mietinkin juuri jotakin tähän kategoriaan sopivaa ja mieleen juolahti mozartin suorittama ihmeteko neljätoistavuotiaana italian matkallaan kuullessaan isänsä kanssa piinaviikolla roomassa sikstuksen kappelissa allegrin misereren enkelin laulua jonka kopioiminen oli kirkosta erottamisen ja pannaan julistamisen uhalla ankarasti kielletty mikä ei koskenut kuitenkaan ihmeellistä muistia jonka varassa pikku mozart sitten kirjoittikin neliäänisen teoksen majapaikassa nuottivihkoon josta pian koko rooma huhusi ja paavin kuultua uroteosta hukuttikin mozartin pannaan julistamisen sijasta ylitsevuotaviin ylistyksiin ja myönsi tälle kultaisen kannuksen veljesjärjestön kultaisen ritariristin jonka säveltäjistä oli saanut vain Glug ennen häntä.
 
Näin ei liene toiminut ketkään muut tunnetut nerot kuin frederick delius ja johann sebastian bach halvaannuttuaan ja näkönsä menetettyään käytettyään avustajaa nuottien kirjoittamiseen viimeisiä töitään työstäessään.
 
Delius turvautui oppilaansa eric fenbyn apuun jolle hän soitti pianolla sävellyksensä, laulusarjan kuorolle ja orkesterille ja/tai sanellen kun bach turvautui jälkimmäiseen keinoon viimeisiä koraalejaan säveltäessään.
 
Mozart kyllä käytti kopistia sävellystensä ja stemmojen puhtaaksikirjoittamiseen (kerran wienissä käymässä ollutta isäänsäkin) joiden työtä piti usein valvoa etteivät hengentuotteet olisi joutuneet vääriin käsiin ja joku muu julkaissut ne omalla nimellään omana työnään. Luulen että tarkoitit juuri tätä mutta muistit hiukan väärin.
 
Amadeus filmissä salieri kirjoittaa muistiin mozartin sielunmessun confutatista vuoteen omana olevan mozartin sanelun mukaan joka vastaa hennolla äänellään myös altto osasta, mutta on pelkkää peter schafferin näytelmään perustuvaa fiktiota jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa semminkin kun messun täydennystyön suoritti pääasiassa mozartin oppilas sussmayer eyblerin lisäksi mozartin omien luonnosten ja neuvojen pohjalta.
 
Schubert ja mozart tosin tavan takaa improvisoivat kappaleita vasaraflyygelillä tai vasaraklaveerilla, schubert mm. Sadoittain deutschejaan ja valssejaan schubertiadeilla jonne hänen ystävänsä olivat kokoontuneet syömään, tanssimaan, laulamaan schubertin päivän aikana säveltämiä liedejä ( vogl), lausumaan runoja ja lukemaan draamoja aiskyloksesta kleistiin, esittämään "filmejä"( varjokuvia?), luonnehtimaan ystäviään musiikillisin karikatyyrein, tekemään taikatemppuja ja jopa voimistelemaan, soittaen uudelleen lukuisia kertoja niitä tanxseja joista piti eniten kirjoittaen ne sitten itse myöhemmin muistiin tanssimatta franz von schoberin mukaan kuitenkaan koskaan itse vaikka sulho rannan sävelten mestareita kirja niin väittää, kun mozart taas harvemmin kirjoitti muistiin nuottivihkoon autuaassa itseunhossa kylpiessään improvisoimiaan diffuuseja struktuureja joita hän soitti pianolla päivät pitkät lukuunottamatta esmes d molli fantasiaa joka jäi hiukan keskeneräiseksi allegron duuri jakson osalta.

"spontaaneimmat nerot kuten mozart tai schubert "
 
molemmat kuolivat 31-35 vuotiaina. Nykyajan ihminen saattaa elää jopa 70 vuotta. Tai jopa kauemmin, tosin yleensä dementoituneena ja vaipoissa. Toisten maksettavana ja hoitokotipaikkahan maksaa 550 euroa kuussa,
 
Kuoleman jälkeen ei ole musiikkia eikä mitään muutakaan. Pelkkä olemattomuus.

megatherium: Mietinkin juuri jotakin tähän kategoriaan sopivaa ja mieleen juolahti mozartin suorittama ihmeteko neljätoistavuotiaana italian matkallaan kuullessaan isänsä kanssa piinaviikolla roomassa sikstuksen kappelissa allegrin misereren enkelin laulua jonka kopioiminen oli kirkosta erottamisen ja pannaan julistamisen uhalla ankarasti kielletty mikä ei koskenut kuitenkaan ihmeellistä muistia jonka varassa pikku mozart sitten kirjoittikin neliäänisen teoksen majapaikassa nuottivihkoon josta pian koko rooma huhusi ja paavin kuultua uroteosta hukuttikin mozartin pannaan julistamisen sijasta ylitsevuotaviin ylistyksiin ja myönsi tälle kultaisen kannuksen veljesjärjestön kultaisen ritariristin jonka säveltäjistä oli saanut vain Glug ennen häntä.
 
Tänä päivänä homma menis niin, että nuorisohuligaanit laittas iPhonesta äänityksen ja ehkä videoinnin päälle ja lataisivat musiikin Tuubiin ehkä jonain huumorivideona.
 
Mozartin aikana sellaiset tyylisuunnat, joiden parissa hän toimi oli suunnattu enemmän aikansa eliitille. Nykyisin samat musiikinjakelukanavat on teknisesti käytössä länsimaissa eliitillä kuin vaikka duunarin tai työttömän lapsilla.
 
Esimerkissä kielletty kopiointi oli aikanaan radikaalin nokkelaa toimintaa. Nyt vastaavan vaikutuksen aikaansaaminen vaatii jotain muuta. Nyt ei ole radikaalia enää soittaa vanhaa rokkia eikä Mozartia. Tällä hetkellä voi olla menossa yksilöllinen suuntaus, jossa tehdään omia juttuja koska tekijä haluaa tehdä niin. Niitä ei peilata sitä kautta ovatko ne auktoriteettien mielestä hienoja.
 
Rapin tekijä ei tule kysymään meiltä onko se hienoa, vaan tekee omaa juttuaan. Jos otetaan näkökulma onko sille markkinoita, niin vahvuus omaehtoisessa toimintatavassa on nopea reagointi. Ehkä Mozartin esimerkissä oli kanssa mukana nopeutta, joka teki kielletystä kopioinnista yllättävän ja kiinnostavan vedon.
 
Klassinen on mielestäni siinä hieman alakynnessä kuin yllättävää ja jännittävää tapahtuu enää vähän koska se on jo keksittyä.
 
Nykyisin yhteiskunta ja esimerkiksi kaupungit on erilaisia kuin vuosisadat sitten. Mielestäni mustan rytmimusiikin keinoin on onnistuttu tavoittamaan ghettojen tunnelmaa ihan hyvin - ei niissä ole sellainen pitsinen yläluokkainen ja hieno tunnelma, joten musiikkiinkin pitää viritellä muita sävyjä:
https://youtu.be/Z9nwcpGZE6A
 
Urbaani tunnelma löydyy myös Rhapsody in blue:
https://youtu.be/cH2PH0auTUU
 
Myös klassisen suunnan musiikkia on tehtävä uutta jos halutaan erilaisia tunnelmia kuin ennen.

PVC: "spontaaneimmat nerot kuten mozart tai schubert "
 
molemmat kuolivat 31-35 vuotiaina. Nykyajan ihminen saattaa elää jopa 70 vuotta. Tai jopa kauemmin, tosin yleensä dementoituneena ja vaipoissa. Toisten maksettavana ja hoitokotipaikkahan maksaa 550 euroa kuussa.
 
suomen eräs kaikkien aikojen lahjakkaimmista säveltäjistä, etenkin amatööriorkestereiden suosiman hieman eklektisen, mutta säveltäjän ikään suhteutettuna hämmästyttävän kypsän piccola sinfonian säveltänyt, heikki suolahti menehtyi traagisesti tuberkuloosiin vain kuudentoista vuoden ikäisenä nuorukaisena, mitä voidaan pitää suurena menetyksenä maamme säveltaiteelle kuten myös ernst mielckin kaksikymppisenä tapahtunutta varhaista poismenoa tai erään ahvenamaalaisen säveltäjän kaatumista talvisodassa kahdenkymmenenyhdeksän ikäisenä ehdittyään jo säveltää mm. vaikuttavan tsaikovski-tyylisen sinfoniansa.
 
Suolahdesta uumoiltiin aikansa suurinta suomalaista säveltäjää. Jotakin suurta hänestä olisi epäilemättä tullut jos taiteilijakehitys olisi ollut yhtä ripeää myöhemminkin kuten mielckistäkin vaikkei tämän satu sinfonia brahms vaikutteineen vielä vakuuta finaalia lukuunottamatta. Mielck oli parhaimmillaan pienempimuotoisissa idyllisissä orkesteriteoksissa.
 
Olisivat saattaneet ylittyä melartininkin saavutukset säveltaiteessa ellei melartin vain olisi omannut niin hienon ja aikanaan sinfonioissaan moderniksi ylistetyn sävellystekniikan myöhäisromanttisen saksalaisen sinfonikkokoulukunnan kasvattina, jos suolahti olisi päässyt näyttämään kykynsä vaikka hän edustikin piccolassaan selvemmin kansallisromanttisia idiomeja ja tyylisuuntausta kuin uusimpia saksalaisia tyylivirtauksia.
 
Kansallis-ja yleisromanttisia tendenssejä viljelivät esikoissinfonioissaan myös ikonen, tuukkanen, fougstedt, aaltonen ja ehkä saikkolakin mutta heidän taiteellisesti kypsät monumentaalissinfoniset saavutuksensa ovat lähes totaalisesti joutuneet unohduksiin, kiitos suomalaisten musiikki instituutioiden suomalaisia vähemmän tunnettuja säveltäjiä nuivasti kohtelevan vinoutuneen ohjelmistopolitiikan jossa yhden periaate on kohotettu normiksi tälle suotuine monopoleineen.
 
Mozartin ja schubertin tapauksissa on otettava vielä huomioon sen ajan kehittymätön " lääketiede" joka oli osasyyllinen säveltäjien traagiseen kohtaloon.
 
" Tohtori closset teki sen mitä hän osasi, mutta mitä hän osasi?" kysyy hildesheimer retorisesti mozart kirjassaan. Hän laski viimeisten päivien aikana mozartista jopa kaksi ja puoli litraa verta yleiskunnon vahingoksi helpottamaan potilaan vointia tilapäisesti. Carl bär ei pidä mahdottomana että mozart menehtyikin juuri siihen, johon esmes juuri hölderlinin isä todistettavasti menehtyi. Lisäksi closset määräsi jääkylmiä kääreitä mozartin hehkuvalle otsalle minkä jälkeen hän menetti tajuntansa. Jokainen maallikkokin tajuaa ettei niin ole suotavaa menetellä, tällaisen mielettömän hoitotoimenpiteen vain jouduttaessa potilaan lähtöä.

Eipä kait noita nuotinkirjoittajia käytetty, se oli itseltäni omituinen heitto, jonka poimin Amadeus-elokuvan loppukohtauksesta. :) En edes huomannut, ettei sillä minkäänlaista etua saavutettaisikaan, ellei sitten krjoittajia olisi useita. Toisaalta taas sävelten laulaminen sujuu nopeammin kuin kirjoitus, jos vielä hyötynäkökohtaa ajattelee.
 
Mutta tuo oli vain sivujuonne, josta sen kummemmin ei kannata piitata. Itse pääasia on se miten aivot voivat yhdistää kuulemamme ja kokemamme ja tuloksena voi syntyä uutta tuoretta musiikkia. Onko se nerokasta tai vähemmän nerokasta on tekijän/kuulijan subjektiivinen mielipide.
 
Pop- rock-musiikin piirissä tekijöitä mielletään ja nimetään turhan herkästi neroiksi oman henkilökohtaisen mielipiteen mukaan, samoin varmaan klassisessa musiikissa. Klassisen musiikin ammattilaiset eivät juurikaan tunnusta ns. kevyen musiikin neroja. Kevyen musiikn edustajat tunnustavat muutaman klassisen musiikin neron, vaikka he eivät juurikaan jaksa kuunella klassista musiikkia. Jos puhutaan laulunteosta, niin se on inspiraation iskiessä todella helppoa hommaa.
 
Taas käännyttiin sivuraiteelle, mutta mielenkiintoinen kysymys on henkisen kapasiteetin huimat erot inspiraation ja ns. normaalitilan välillä. Onkohan sitä asiaa tutkittu enemmänkin?
 
Mitä tulee kuolemanjälkeiseen elämään, niin kuollutta ihmistä, kun katsoo, niin jäljellä ei ole enää mitään henkilökohtaista. Henki ja elämä tuntuu karanneen ja jäljellä on vain pelkkä ruumis. Tämän näkeminen kallistaa vaakaa kuolemanjälkeisen elämän olemassaololle.
 
Toinen seikka, joka siinä on mietityttänyt: Katsellessani Youtube-videoita näin nuoren tytön, joka soitti kitaraa erittäin taidokkaasti. Ihmettelin myös käden muotoa, joka oli muotoutunut siten, ettei sellaista näe, kuin vuosikausia soittaneella kitaristilla. Toisaalta tyttö oli venäläinen ja hänet on saatettu laittaa jo ihan varhaisvuosina tuntikausien harjoittelun pariin.
 
Kyllähän myös nämä matemaattiset ja musiikilliset nerot, joiden taidot on peräisin kuin aikaisemmasta elämästä mietityttävät.

tuo loppukohtaus kuvannee symbolisesti maailman ja ihmisten ahneutta ja itsekästä tapaa riistää neroksi mieltämänsä ihmisen luova potentiaali kuiviin itsekkäiden tarkoitusperien vuoksi vaikka on sinällään muuten puhdasta fiktiota. Salieri ei käynyt mozartin viimeisellä vuoteella vaikka eräät muusikot lauloivatkin sielunmessun osia sitä mukaa kun niitä valmistui mozartin vastatessa altto osasta. Hildesheimerin mukaan ainuttakaan nuottia ei ole kirjoitettu sängyllä maatessa ja käsiala on selkeää. Kapellimestari rosner lauloi pianolla itseään säestäen vielä papagenon linnunpyydystäjän aarian mozartin ilmeiseksi lohduksi kun hän toivoi saavansa kuulla vielä oopperansa. Mozart puhalsi poskensa pullolleen messunsa viimeistä pasuunafinaalia ilmaistakseen.
 
Kyllähän ajatus kulkee kuitenkin aivoista vikkelämmin nuotteja kirjoittaviin ja kynää puristaviin sormiin kuin suullisena informaationa välikäden kautta nuottiviivastolle vaikka muistiin merkitsijöitä olisi kuinka monta.

megatherium: tuo loppukohtaus kuvannee symbolisesti maailman ja ihmisten ahneutta ja itsekästä tapaa riistää neroksi mieltämänsä ihmisen luova potentiaali kuiviin itsekkäiden tarkoitusperien vuoksi vaikka on sinällään muuten puhdasta fiktiota. Salieri ei käynyt mozartin viimeisellä vuoteella vaikka eräät muusikot lauloivatkin sielunmessun osia sitä mukaa kun niitä valmistui mozartin vastatessa altto osasta. Hildesheimerin mukaan ainuttakaan nuottia ei ole kirjoitettu sängyllä maatessa ja käsiala on selkeää. Kapellimestari rosner lauloi pianolla itseään säestäen vielä papagenon linnunpyydystäjän aarian mozartin ilmeiseksi lohduksi kun hän toivoi saavansa kuulla vielä oopperansa. Mozart puhalsi poskensa pullolleen messunsa viimeistä pasuunafinaalia ilmaistakseen.
 
Kyllähän ajatus kulkee kuitenkin aivoista vikkelämmin nuotteja kirjoittaviin ja kynää puristaviin sormiin kuin suullisena informaationa välikäden kautta nuottiviivastolle vaikka muistiin merkitsijöitä olisi kuinka monta.
 
Ai noinko se tapahtui? Itse en ihan päätäni laittas pantiks totuudenmukaisuudesta, kun kyse on kuitenkin kirjoitetusta sanasta.
 
Jos säveltäjä laulaa sävelet suoraan päästään ja jos useampi henkilö kirjoittaa niitää nuoteiksi, niin onhan se ehkä hitusen nopeampaa, koska säveltäjän ei tarvitse niitä itse kirjoittaa lainkaan. Ainakin tulee hieman selkeämpää jälkeä, jos kootaan vaikkapa kullekin instrumentille oma kirjaajansa. Luulisi, että sävelten laulaminen on nopeampaa kuin kirjoittaa ne nuoteiksi. Nehän voi vaikkapa laulaa huomattavan nopeasti, jotta aikaa säästyisi.

Rambling Man: Ai noinko se tapahtui? Itse en ihan päätäni laittas pantiks totuudenmukaisuudesta, kun kyse on kuitenkin kirjoitetusta sanasta.
 
Jos säveltäjä laulaa sävelet suoraan päästään ja jos useampi henkilö kirjoittaa niitää nuoteiksi, niin onhan se ehkä hitusen nopeampaa, koska säveltäjän ei tarvitse niitä itse kirjoittaa lainkaan. Ainakin tulee hieman selkeämpää jälkeä, jos kootaan vaikkapa kullekin instrumentille oma kirjaajansa. Luulisi, että sävelten laulaminen on nopeampaa kuin kirjoittaa ne nuoteiksi. Nehän voi vaikkapa laulaa huomattavan nopeasti, jotta aikaa säästyisi.
 
Jotakuinkin juuri niin että mozart lauloi osia messustaan ystäviensä kanssa vielä muutamia tunteja ennen erkaantumistaan maailmasta, joista schack,ensimmäinen tamino, otti osakseen sopraano osan, hofer tenorin ja gerl, ensimmäinen sarastro , basson, mozartin esittäessä alttoa. Jokaisesta jaksosta vain näyte, sanoi mozart. Sussmayer soittaa pianolla säestyksen.
 
Ei syynä ole kirjoitetun sanan uskottavuus vaan kolmenkymmenen vuoden ajallinen välimatka joka asettaa muistille kohtuuttomat vaatimukset. Se kevytmielisyys jolla ajallinen etäisyys huitaistaan pois paljastaa biografisen näennäisdokumentoinnin luonnottomuuden sanoo hildesheimer.
 
Kyse on pikemminkin todentamattomista ja puutteellisista kertomuksista jotka ovat mahdollisia toisin kuin constanzen väite että mozart olisi vielä sairaana vuoteen omana kuumeessa kirjoittanut viimeistä teostaan jonka olisi pitänyt ilmetä heikosta käsialasta. Kello kädessä hän seurasi taikahuilu esitystä mielessään wiedenin teatterista. Sielunmessu ei kuitenkaan edusta mozartin parasta antia kirkkomusiikin saralla jonka merkittävimpiin teoksiin lukeutuvat c molli messu, vesperit ja viimeiset litaniat ja d molli kyrie.
 
Kuinkahan altto suoriutuisi sopraano, tenori ja basso osien laulamisesta orkesterisoittimien osuuksista puhumattakaan joista eivät kaikki ole laulettavissa semminkin jos säveltäjällä on aikomus orkestroida teos vasta myöhemmin luoonosteltuaan aluksi vain sen tärkeimmät stemmat ja osuudet. Gould ja krips lauloivat ja elehtivät mozartin c molli konserton kaikkien soittimien osuudet tavatessaan aikoinaan.

megatherium: Jotakuinkin juuri niin että mozart lauloi osia messustaan ystäviensä kanssa vielä muutamia tunteja ennen erkaantumistaan maailmasta, joista schack,ensimmäinen tamino, otti osakseen sopraano osan, hofer tenorin ja gerl, ensimmäinen sarastro , basson, mozartin esittäessä alttoa. Jokaisesta jaksosta vain näyte, sanoi mozart. Sussmayer soittaa pianolla säestyksen.
 
Ei syynä ole kirjoitetun sanan uskottavuus vaan kolmenkymmenen vuoden ajallinen välimatka joka asettaa muistille kohtuuttomat vaatimukset. Se kevytmielisyys jolla ajallinen etäisyys huitaistaan pois paljastaa biografisen näennäisdokumentoinnin luonnottomuuden sanoo hildesheimer.
 
Kyse on pikemminkin todentamattomista ja puutteellisista kertomuksista jotka ovat mahdollisia toisin kuin constanzen väite että mozart olisi vielä sairaana vuoteen omana kuumeessa kirjoittanut viimeistä teostaan jonka olisi pitänyt ilmetä heikosta käsialasta. Kello kädessä hän seurasi taikahuilu esitystä mielessään wiedenin teatterista. Sielunmessu ei kuitenkaan edusta mozartin parasta antia kirkkomusiikin saralla jonka merkittävimpiin teoksiin lukeutuvat c molli messu, vesperit ja viimeiset litaniat ja d molli kyrie.
 
Kuinkahan altto suoriutuisi sopraano, tenori ja basso osien laulamisesta orkesterisoittimien osuuksista puhumattakaan joista eivät kaikki ole laulettavissa semminkin jos säveltäjällä on aikomus orkestroida teos vasta myöhemmin luoonosteltuaan aluksi vain sen tärkeimmät stemmat ja osuudet. Gould ja krips lauloivat ja elehtivät mozartin c molli konserton kaikkien soittimien osuudet tavatessaan aikoinaan.
 
Eihän niitä tietenkään olis tarkoitus laulaa soittimien tai muiden äänialojen korkeuksilta, vaan altto voisi kertoa alkusävelen korkeuden, jollei se muutenkin jo selviä, kun on ilmaistu onko ääni sopraano, tenori, basso tai mikä instrumentti on kyseessä.
 
Historian kirjoitukset on aika usein vääristeltyjä, monenkin seikan vuoksi, sehän on tunnettua. Arvovallan avulla voi moni saada valheensa läpi, tai sitä voi pönkittää valheilla sekä lisätän näin myös kirjojen myyntiä.
 
Jos minä olisin ollut Mozartin kanssa viimeiset hetket viimeistelemässä hänen mestariteostaan, niin toki sen varmaan muistaisin melko hyvin myös 30 vuoden kuluttuakin.
 
Tässä alkaa vaikuttaakin siltä, että alkaisin itse kallistua Constanzen kertomuksen todenperäisyyden puoleen. Sairauskaan ei aina käsialassa näy. Minulle on jäänyt sellainen kuva, että loppuaikoina Mozartin luona eivät kovin monet ystävätkään käyneet, eikä ystävää jätetä köyhäinhautaan lojumaan! Ei tosin omaa miestäänkään!
 
Kurja oli ehkä kuolema, mutta upea oli elämä musiikin nerona, se antaa elämälle mukavasti lisäarvoa silloinkin kun muuten ei mene kovin hyvin. Harvalla lienee onni olla lajinsa ykkönen, vaikka vain klassisen musiikin saralla. :)

sussmayerin kanssa mozart harjoituttikin messuaan antaen tälle ohjeita mm. Soitinnuksessa ( sängyn vieressä olisi ollut pieni pöytä jolla hän kirjoitti nuotteja), jos eivät muut ystävät josehp deiner mukaan lukien olisi olleetkaan paikalla jonka epävarmana muistikuvana mozart painoi päänsä seinää vasten.
 
Mikään maksuton köyhäinsellainen se ei ollut vaan sellaisia oli kolmea hintaluokkaa joista constanzen apuna ollut van swieten valitsi halvimman joka vastasi mozartin taloudellista tilannetta. Saattoon kuuluivat ristinkantaja, kuoripojat ja pappi. Mozart siunattiin ristikappelissa jossa olivat mukana salieri, van swieten, hovikapellin muusikoita ja muita mozartin ystäviä ja omaisia. Constanze joka hysteerisenä oli heittäytynyt mozartin vuoteeseen oli mennyt shokkiin ja oli lapsineen ystävien luona etc

Rambling Man:
 
Jos minä olisin ollut Mozartin kanssa viimeiset hetket viimeistelemässä hänen mestariteostaan
 
Tässä alkaa vaikuttaakin siltä, että alkaisin itse kallistua Constanzen kertomuksen todenperäisyyden puoleen. Sairauskaan ei aina käsialassa näy.
 
Käsien vapina on maailmasta erkanevan ihmisen viimeinen refleksi ja ilmenisi kyllä nuottikirjoituksestakin, joka on kuitenkin hyvin selkeää ja täsmällistä viimeistäkin nuotin päätä ja kaulaa myöten. Palkit ovat viivasuoraan vedettyjä, ei jälkeäkään hutiloinnista. Kaikki on tasaista ja hallittua asiat selväksi ajatelleessa päässä jota mikään sairaus tai tunnekuohu ei ole sekoittanut.
 
Joten siis tuo constanzen kertomus sielunmessuaan viimeiseen saakka säveltävästä mozartista ei pidä paikkaansa ja on vain tarua ja legendaa kai maasalon kuin hildesheimerinkin mukaan. Mozart menehtyi constanzen mukaan äkilliseen kuumeeseen joka on sen sijaan uskottavaa.
 
Sitä vastoin on heidän mukaansa mahdollista, että mozartin tilan kohentuessa hetkellisesti edellisenä päivänä ennen maailmasta erkaantumistaan, hän saattoi ystäviensä kanssa laulaa osia messustaan kuten todentamattomat kertomukset mainitsevat.
 
Tosin mozartin käly sophie haibl, joka oli paikalla mainitsi vain sussmayerin, jonka kanssa viimeiset voimansa ponnistaen sairas mozart harjoitutti sielunmessuaan. Niin sophie kertoi constanzen uudelle miehelle, tanskalaiselle diplomaatille ja valtioneuvokselle joka myös sen kirjoitti ja constanze päästi tarinan siinä muodossa julkisuuteen.
 
Mozart ei kyennyt enää sairasvuoteella kirjoittamaan nuotteja vaan ainoastaan antamaan sävellysohjeita oppilaalleen sussmayerille jonka läsnäolemisesta on riittävästi todisteita ja jonka käsialaa ovat ainakin sanctus, benedictus ja agnus dei messun päätyttyä mozartin säveltämään alkukuoroon kun hänelle ei ollut suotu tilaisuutta säveltää lohdullista päätösjaksoa. Sussmayer ei kyennyt antamaan soittimille sitä itsenäisyyttä jota mozartin tyyli olisi kaivannut.
 
Lacrimosan katkelma, viimeiset nuotit jotka hän kirjoitti, ( on esillä wienissä mozart museossa) kohoaa mahtavana crescendona puolentoista? oktaavin läpi jonka jälkeen sussmayer on kirjoittanut osan valmiiksi mozartin tyylille uskollisena ilmeisesti paljolti mozartin luonnosten ja ohjeiden mukaan mutta on liian lyhyt.
 
C molli messua, kruunajaismessua, missa solemnista etc voi pitää mozartin merkittävimpinä messusävellyksinä credo-,spaur-, f-duuri, missa longan etc lisäksi unohtamatta varhaisia weisenhaus-, ja padre dominicus kantaattimessuja.