Klassinen ›

mä en itse juuri edes tee mitään jakoa poppiksen ja klasarin välillä. mulle stravinski oli alun perin "rokkia", koska mun mielestä se yksinkertaisesti rokkasi.
 
Mm. Tulilintu lienee klasaripiireissä yleisemminkin rokkia.. Tuossa muusikoiden eri leireihin jakamisen mielekkyydessä olet kyllä täysin oikeassa. Konsan käytävällä kuultu sanahirviö "poppariniksi" nosti kyllä niskakarvat pystyyn ja pisti adrenaliinin virtaamaan, kun kyse oli 7/8 -tahtilajin sisäistämisestä, ja siihen vaihtamisesta sulavasti 4/4 -tahtilajista. "Onko tähän joku poppariniksi?", kysyi muuan laulajatar kansanmusiikkipuolelta. En sen paremmin osaa selittää, mutta ärsyttää kaiken maailman fundamentaaliset jaottelut musiikin ilmiöistä eri genreihin kuuluviksi, vaikka kyse on ihan universaaleista ilmiöistä. Näitähän riittää.. Jonkun todella esoteerisen genren spesialistin kanssa musisoiminen voi olla joskus todella turhauttavaa.
 
Taisi poiketa enimmäkseen kysytystä asiasta mutta tällaisia tuntoja vaan pulpahti pinnalle..

Tätä määritelmää mä en sitten ennen ole kuullutkaan. Olen ollut käsittävinäni, että klassinen musiikki liittyy käytettyihin musiikillisiin muotoihin ja n. 2-300 vuotta sitten käytössä olleisiin tyypillisiin ratkaisuin. Eli perinteistä "klassista" voi tänäkin päivän säveltää käyttämällä samanlaisia vanhan ajan musiikillisia ratkaisuja.
 
klassinen musiikki syntyi Valistusajalla, jolloin ihannoitiin antiikin ajan ajattelijoita ja filosofeja. 'klassinen' terminä perustui antiikin ajan käsityksiin absoluuttisesta ja ikuisesta taiteesta.

klassinen musiikki syntyi Valistusajalla, jolloin ihannoitiin antiikin ajan ajattelijoita ja filosofeja. 'klassinen' terminä perustui antiikin ajan käsityksiin absoluuttisesta ja ikuisesta taiteesta.

 
Niinkö? Ettet vaan sekoita sanan klassinen käyttöön muissa yhteyksissä?
 
Tässä termistä epäluotettavasta Wikipediasta, mutta suunnilleen tällainen käsitys asiasta on myös itselläni ollut. Huomaa avainsanat: "produced", rooted in the traditions".
 
"Classical music is a broad, somewhat imprecise term, referring to music produced in, or rooted in the traditions of, European art, ecclesiastical and concert music, encompassing a broad period from roughly 1000 to the present day. The central norms of this tradition, according to one school of thought, developed between 1550 and 1825, focusing on what is known as the common practice period.
 
The term classical music did not appear until the early 19th century, in an attempt to 'canonize' the period from Bach to Beethoven as an era in music parallel to the golden age of sculpture, architecture and art of classical antiquity, (from which of course no music has directly survived). The earliest reference to 'classical music' recorded by the Oxford English Dictionary is from about 1836. Since that time the term has developed in common parlance as a simple opposite to popular music
 
History of European art music
Medieval (476 – 1400)
Renaissance (1400 – 1600)
Baroque (1600 – 1760)
Classical (1730 – 1820)
Romantic (1815 – 1910)
20th century (1900 – 1999)
Contemporary classical music"

Etnopoju sez:
klassisella taiteella tarkoitetaan nimenomaan sellaista taidetta, joka on "ikuisesti" validia ja "oikeaa", siis absoluuttista. ....

Viitaten yllä olevaan postiini, täytyy huomata olla tarkkana, ettei sekoita jälkeenpäin syntyneen termin "klassinen musiikki" etymologiaa itse termin tarkoittamaan musiikkiin.

Viitaten yllä olevaan postiini, täytyy huomata olla tarkkana, ettei sekoita jälkeenpäin syntyneen termin "klassinen musiikki" etymologiaa itse termin tarkoittamaan musiikkiin.
 
tiedän kyllä, mutta nyt puhuttiin käsitteestä 'klassikko'.
 
jos sä tarkoitat klassisella musiikilla ns. taidemusiikkia, niin koko klassinen musiikki on etymologinen oksymoroni ja täysin harhaanjohtava. kyllä mä ymmärrän mitä sillä suurin piirtein tarkoitetaan, mutta jos puhutaan siitä terminä, niin se on huono.
 
klassisella musiikilla pitäisi itse asiassa siis tarkoittaa klassismin periaatteiden mukaan sävellettyä musiikkia.

tiedän kyllä, mutta nyt puhuttiin käsitteestä 'klassikko'.
 
Ahas ja ok, mä olin vaan lukevinani että sä kirjoitit "klassinen" eikä klassikko". Näistä molemmista asioista on puhuttu täällä ja nehän tarkoittavat ihan eri asiaa.

Niin klassisen musan säveltäjät tekevät pelkkiä klassikoita. Aika heviä duunia.

klassisella musiikilla pitäisi itse asiassa siis tarkoittaa klassismin periaatteiden mukaan sävellettyä musiikkia.
 
Mitä tuo "klassisimin periaate" sitten tarkoittaisi?

Niin klassisen musan säveltäjät tekevät pelkkiä klassikoita. Aika heviä duunia.
 
Hehe, tää oli hauska.

Ahas ja ok, mä olin vaan lukevinani että sä kirjoitit "klassinen" eikä klassikko". Näistä molemmista asioista on puhuttu täällä ja nehän tarkoittavat ihan eri asiaa.
 
ei tarkoita, jos puhutaan sanojen etymologiasta.
 
Mitä tuo "klassisimin periaate" sitten tarkoittaisi?
 
antiikin ajan ikuisia symmetrian, harmonian ja sopusointuisuuden lakeja. en tosin tunne klassismin ajan estetiikka kauhean tarkasti.

>>Ahas ja ok, mä olin vaan lukevinani että sä kirjoitit "klassinen" eikä klassikko". Näistä molemmista asioista on puhuttu täällä ja nehän tarkoittavat ihan eri asiaa.

>ei tarkoita, jos puhutaan sanojen etymologiasta.
 
Etymologia= "tietyn sanan alkuperän ja merkityksen *kehitysvaiheet*."
 
On aika vaikea ryhtyä väittämään, että jokin ikivihreä poppibiisi ei olisi kutsuttavissa klassikoksi, mutta yhtä vaikeaa on myös kuvitella, että niitä joku ryhtyisi kutsumaan "klassisiksi" ilman että joku tästä kohta huomauttaisi.
 
>>Mitä tuo "klassisimin periaate" sitten tarkoittaisi?

>antiikin ajan ikuisia symmetrian, harmonian ja sopusointuisuuden lakeja. en tosin tunne klassismin ajan estetiikka kauhean tarkasti.

Luuletko, että antiikin aikana oli jo selvitetty musiikin universaalit "symmetrian, harmonian ja sopusoinnun lait". Taitaisi käydä niin, että sellaista musiikkia jota kutsua klassiseksi ei sitten olisi edes olemassa?!? Täytyy myös huomata että nämä ovat sitäpaitsi riippuvaisia kulttuurista, se mikä on harmoniaa tai sopusointua toisaalla ei sitä välttämättä ole jossain muualla.
 
"Hyvää päivää kirvesvartta"-väittelyt johtuvat aika usein nimenomaan siitä, että termien asiasisällöt eivät ole keskustelijoille selviä tai samoja. Eiks tää on vähä tätä:-)

Etymologia= "tietyn sanan alkuperän ja merkityksen *kehitysvaiheet*."
 
aivan ja on aika turha ruveta jokaisen ihmisen keksimään itse mitä sanat tarkoittavat, koska siitä seuraa se ettei käytössä ole lopulta lainkaan yhteinen merkkijärjestelmä, vaan kaaos, jossa kukaan ei tiedä mitä muut sanovat.
 
On aika vaikea ryhtyä väittämään, että jokin ikivihreä poppibiisi ei olisi kutsuttavissa klassikoksi, mutta yhtä vaikeaa on myös kuvitella, että niitä joku ryhtyisi kutsumaan "klassisiksi" ilman että joku tästä kohta huomauttaisi.
 
sulla menee sanojen merkitykset sekaisin ja sä käytät yhtäaikaa useampaa merkitystä.
 
klassisella musiikilla ihmiset yleensä tarkoittaavat "musiikkia, jossa on paljon viuluja". etymologisesti se on jopa ristiriitaista, koska moni siitä "klassisesta" musiikista on nimenomaan alun perin vastareaktio klassistiselle estetiikalle.
 
mä tarkoitan klassismilla juuri nimenomaan tietynlaista estetiikkaa, koska se on tarkempi ja järkevämpi.
 
Luuletko, että antiikin aikana oli jo selvitetty musiikin universaalit "symmetrian, harmonian ja sopusoinnun lait". Taitaisi käydä niin, että sellaista musiikkia jota kutsua klassiseksi ei sitten olisi edes olemassa?!? Täytyy myös huomata että nämä ovat sitäpaitsi riippuvaisia kulttuurista, se mikä on harmoniaa tai sopusointua toisaalla ei sitä välttämättä ole jossain muualla.
 
mä luulen, että ne saattoivat selvittää yhden version Totuudesta, jossa oli järkeä heille itselleen. ne lait noudattivat heidän käsitystään harmoniasta ja sopusoinnusta ja ne periaatteet ovat sitten kokeneet lukuisia renessansseja.

..sulla menee sanojen merkitykset sekaisin ja sä käytät yhtäaikaa useampaa merkitystä...
 
Ai että mulla:-)
 
Tän päivän hommat on hansakassa, nyt maistuu yks huurteinen. Tsemmppiä.

Ai että mulla:-)
 
Tän päivän hommat on hansakassa, nyt maistuu yks huurteinen. Tsemmppiä.
 
no siis,
 
mun mielestä se onko joku taidetta tai hyvää sellaista vai ei on mielipidekysymys, joten en myöskään pidä termiä 'klassikko' hyödyllisenä, koska sen mukaan taideteoksella on jokin ikuinen, absoluuttinen, objektiivinen ja pysyvä arvo. miten jollakin voi olla pysyvä ja ikuinen arvo, jos se on kuitenkin maku- ja mielipide kysymys?
 
eli, jos jonkun mielestä on olemassa ns. 'klassikoita', niin hänen täytyy silloin olla myös sitä mieltä, että taiteella on ikuisia ja absoluuttisia arvoja. klassikko on tällöin taideteos, jolla on pysyvä absoluuttinen arvo ja jos joku ei pidä siitä se johtuu siitä ettei hän kykene ymmärtämään sitä. tällöin taideteoksen arvo ei myöskään ole lainkaan mielipide ja makuasia, vaan Totuus.
 
jos joku ei usko jälkimmäiseen, niin silloin hän on ristiriitainen sanoessaan jotain teosta klassikoksi.

mun mielestä se onko joku taidetta tai hyvää sellaista vai ei on mielipidekysymys, joten en myöskään pidä termiä 'klassikko' hyödyllisenä, koska sen mukaan taideteoksella on jokin ikuinen, absoluuttinen, objektiivinen ja pysyvä arvo. miten jollakin voi olla pysyvä ja ikuinen arvo, jos se on kuitenkin maku- ja mielipide kysymys?
 
Wikipedia sanoo:
 
"A classic is an item that has become a ubiquitous and unique symbol or icon of a time gone by, mainly because of its inherent quality or its representative status."
 
Jos tähän määritelmään nojataan, on minusta hyvin selvää, ettei klassikolla tarkoiteta välttämättä teosta, jolla on absoluuttista arvoa. Ilmaisun "inherent quality" voi kieltämättä nähdä niin, että se tarkoittaa nimenomaan jonkinlaista absoluuttista arvoa. Oikeasti lienee kuitenkin niin, että klassikoita ovat ne teokset, joita pitkällä aikavälillä harvinaisen monet ovat subjektiivisine näkemyksineen pitäneet laadukkaina.
 
Tuon määritelmän mukaan klassikko voi olla vielä sellainenkin teos, joka on yksinkertaisesti erinomainen esimerkki esim. jonkin aikakauden tyylistä. Ymmärrän kyllä hyvin, että olet sitä mieltä, ettei teoksella voi olla ikuista, absoluuttista arvoa itsessään, mutta ehkä lähestyt tuota termiä kuitenkin liian kapeakatseisesti.

no siis,
 
mun mielestä se onko joku taidetta tai hyvää sellaista vai ei on mielipidekysymys, joten en myöskään pidä termiä 'klassikko' hyödyllisenä, koska sen mukaan taideteoksella on jokin ikuinen, absoluuttinen, objektiivinen ja pysyvä arvo. miten jollakin voi olla pysyvä ja ikuinen arvo, jos se on kuitenkin maku- ja mielipide kysymys?
 
eli, jos jonkun mielestä on olemassa ns. 'klassikoita', niin hänen täytyy silloin olla myös sitä mieltä, että taiteella on ikuisia ja absoluuttisia arvoja. klassikko on tällöin taideteos, jolla on pysyvä absoluuttinen arvo ja jos joku ei pidä siitä se johtuu siitä ettei hän kykene ymmärtämään sitä. tällöin taideteoksen arvo ei myöskään ole lainkaan mielipide ja makuasia, vaan Totuus.
 
jos joku ei usko jälkimmäiseen, niin silloin hän on ristiriitainen sanoessaan jotain teosta klassikoksi.
 
En nyt oikein ymmärrä miksi väität koko ajan että teoksen arvon tunnustamiseen täytyy liittyä siitä pitäminen? Eihän klassikko-statukseen liity minkäänlaista ilmausta siitä, pitääkö teoksesta vai ei. Jos on, vaikkapa musiikissa, taidesuuntaus, jonka päämääränä on olla sellaista taidetta josta kenenkään ei pitäisi pitää - musiikissa etsitään äärimmäisen rumia, korviin sattuvia ja kovia ääniä, vaikkapa - niin eikö kyseisen kaltaisen taidesuuntauksen parista muka voi löytyä klassikkoja? Lähinnä klassikko tässä tapauksessa tarkoittaa vain teosta joka täyttää kaikki vaatimukset, joita taidesuuntauksen sisäpiiri on asettanut, ja joka siten edustaa hyvin taidesuuntausta ja muuttuu teokseksi, joka on esikuva ja malli tuleville teoksille. Tämän takia siitä tulee myös tunnettu.

Wikipedia sanoo:
 
wikipediaan voi kirjoittaa kuka tahansa.
 
Jos tähän määritelmään nojataan, on minusta hyvin selvää, ettei klassikolla tarkoiteta välttämättä teosta, jolla on absoluuttista arvoa. Ilmaisun "inherent quality" voi kieltämättä nähdä niin, että se tarkoittaa nimenomaan jonkinlaista absoluuttista arvoa. Oikeasti lienee kuitenkin niin, että klassikoita ovat ne teokset, joita pitkällä aikavälillä harvinaisen monet ovat subjektiivisine näkemyksineen pitäneet laadukkaina.
 
mitä väliä sillä on mitä _useimmat_ ihmiset sanovat? tuolla perusteella britney spears on klassikko ja jos väität muuta olet ristiriitainen.
 
Tuon määritelmän mukaan klassikko voi olla vielä sellainenkin teos, joka on yksinkertaisesti erinomainen esimerkki esim. jonkin aikakauden tyylistä. Ymmärrän kyllä hyvin, että olet sitä mieltä, ettei teoksella voi olla ikuista, absoluuttista arvoa itsessään, mutta ehkä lähestyt tuota termiä kuitenkin liian kapeakatseisesti.
 
mä en ymmärrä miksi sanojen merkitys pitää irroittaa siitä alkuperäisestä merkityksestä. mä käytän sitä termiä sen mukaan mitä se tarkoittaa. en mä yhtäkkiä päätä ruveta kutsumaan päätä jalaksi tms.
 
en mä sano koskaan myöskään "aamen", koska mä en usko kristilliseen teistiseen jumalaan. siinä ei vain ole mitään järkeä.

wikipediaan voi kirjoittaa kuka tahansa.
 
Harvemmin tuo Wikipedian luotettavuutta nakertaa, mutta oikeassa olet.
 
Dictionary.com:
 
"1. An artist, author, or work generally considered to be of the highest rank or excellence, especially one of enduring significance.
2. A work recognized as definitive in its field."
 
Cambridge Dictionary:
 
"a piece of writing, a musical recording or a film which is well-known and of a high standard and lasting value"
 
mitä väliä sillä on mitä _useimmat_ ihmiset sanovat? tuolla perusteella britney spears on klassikko ja jos väität muuta olet ristiriitainen.
 
Se pidempi aikaväli on mun mielestä tärkeä. Britney Spearsin kappaleet tuskin ovat järin suosittuja enää viidenkymmenen vuoden päästä, mutta onhan mahdollista, että yksi tai muutama niistä jää historiaan tiettyä aikakautta ja tyylisuuntausta edustavana "klassikkona".
 
Olennaista on se, että teokset leimataan klassikoiksi vasta pitkän aikaa niiden syntymän jälkeen, koska vasta pidemmän ajan jälkeen nähdään, pysyykö teos tunnettuna, suosittuna ja omaa suuntaustaan tai aikakauttaan kuvaavana. Britney Spears ei siis vielä voi olla klassikko vaikka siitä miten tällä hetkellä suurin osa ihmisistä pitäisi.
 
mä en ymmärrä miksi sanojen merkitys pitää irroittaa siitä alkuperäisestä merkityksestä. mä käytän sitä termiä sen mukaan mitä se tarkoittaa. en mä yhtäkkiä päätä ruveta kutsumaan päätä jalaksi tms.
 
Heh, ethän sä tarkkaan ottaen käytä koko termiä, kun ymmärtääkseni pidät sitä merkityksettömänä/olemattomana. Se on ihan ymmärrettävää, enkä mä yritä saada sua käyttämään sitä, mutta kun mun mielestä "klassikko" on ihan järkevä, käytännöllinen ja hyödyllinen sana, niin yritän osoittaa, miksi näin mielestäni on. Enkä mä suostu hyväksymään sitä, että esim. aiemmin mainitsemani Beethovenin 5. sinfonia ei olisi klassikko-

Harvemmin tuo Wikipedian luotettavuutta nakertaa, mutta oikeassa olet.
 
Dictionary.com:
 
"1. An artist, author, or work generally considered to be of the highest rank or excellence, especially one of enduring significance.
2. A work recognized as definitive in its field."
 
Cambridge Dictionary:
 
"a piece of writing, a musical recording or a film which is well-known and of a high standard and lasting value"
 
mitä tarkoitetaan "kestävällä" arvolla? miten kauan (kuinka tarkalleen tätä aikaa tulee noudattaa? sekunnilleen? minuutilleen? vuosilleen?) tietyn lukumäärän (montako?) ihmisiä pitää arvostaa jotain teosta, että siitä tulee klassikko?
 
mun mielestä on oksymoron yhtäaikaa väittää jollakin olevan ikuista arvoa, mutta että se on makuasia. joko sä uskot absoluuttiin tai et. sama kristinuskon kanssa; sä et voi olla kristitty ja uskoa "vähän niinku" jeesukseen, vaan joko noudatat niitä oppeja, jotka pyhässä kirjassa ja uskot siihen tai et ole uskovainen lainkaan.
 
toi kakkosmääritelmä on huomattavasti järkevämpi, mutta sitten minua häiritsee se sanan alkuperä.
 
Se pidempi aikaväli on mun mielestä tärkeä. Britney Spearsin kappaleet tuskin ovat järin suosittuja enää viidenkymmenen vuoden päästä, mutta onhan mahdollista, että yksi tai muutama niistä jää historiaan tiettyä aikakautta ja tyylisuuntausta edustavana "klassikkona".
 
minun mielestäni sen voidaan nimenomaan ajatella edustavan tiettyä tyyliä tai aikakautta, mutta teoksen populaarisuus on surkea mittari. ei webern ole vieläkään järin suosittu, mutta minusta se on mahtavaa musiikkia.
 
Olennaista on se, että teokset leimataan klassikoiksi vasta pitkän aikaa niiden syntymän jälkeen, koska vasta pidemmän ajan jälkeen nähdään, pysyykö teos tunnettuna, suosittuna ja omaa suuntaustaan tai aikakauttaan kuvaavana. Britney Spears ei siis vielä voi olla klassikko vaikka siitä miten tällä hetkellä suurin osa ihmisistä pitäisi.
 
mä en ymmärrä mitä oleellista siinä on. monet artistit/yhtyeet/säveltäjät ovat yhä suosittuja pitkän ajan jälkeenkin, mutta ne voivat myös olla mielestäni täyttä roskaa.
 
toisaalta minun aikakäsitykseni ei muutenkaan ole lainkaan lineaarinen.
 
Heh, ethän sä tarkkaan ottaen käytä koko termiä, kun ymmärtääkseni pidät sitä merkityksettömänä/olemattomana. Se on ihan ymmärrettävää, enkä mä yritä saada sua käyttämään sitä, mutta kun mun mielestä "klassikko" on ihan järkevä, käytännöllinen ja hyödyllinen sana, niin yritän osoittaa, miksi näin mielestäni on. Enkä mä suostu hyväksymään sitä, että esim. aiemmin mainitsemani Beethovenin 5. sinfonia ei olisi klassikko-
 
se on merkityksetön minulle ja minun mielestäni merkityksetön, jos et hyväksy sen sisältämää arvolatausta/ideologiaa.

En nyt oikein ymmärrä miksi väität koko ajan että teoksen arvon tunnustamiseen täytyy liittyä siitä pitäminen?
 
en usko, että on mahdollista olla mielipiteeltään "neutraali".