Klassinen ›

ralliolli
 
älä ruoki trollia...

Tämä on varmasti väärinymmärrys. Itse en ainakaan tarkoittanut tehdä absoluuttiselle ja ohjelmalliselle musiikille mitään arvoeroa, saati sitten länsimaiselle suhteessa muuhun, mutta taiteesta puhuttaessa pelkkä käyttömusiikki on suljettava pois heti kättelyssä. Taidehan on itsetarkoituksellista, lopputuloksesta viis.
 
Tää lienee vitsi?

Tää lienee vitsi?
 
Mikä siinä naurattaa? Ei, ei se ole vitsi.

Mikä siinä naurattaa? Ei, ei se ole vitsi.
 
lähinnä ehkä se, että sä alun perin käytit sitä arvottavana perusteena ja nyt sä perut sanasi ja teeskentelet ettei näin ollut.

Väliin pieni kevennys:
 
http://www.youtube.com/watch?v=jhHAojVyeG0

http://www.youtube.com/watch?v=jhHAojVyeG0
 
Noin asiantuntevasti tehty esitys sopisi teoriapalstan Intervallit ja niiden laadut -keskusteluun.

Väliin pieni kevennys:
 
http://www.youtube.com/watch?v=jhHAojVyeG0
 
Aivan loistava meininki!!

kaikki taide on jotain käyttöä varten. en ymmärrä miten olisi mahdollista ettei näin olisi.
 
joku "taide" (mitä sekin nyt sitten on?) on sitä varten, että jotkut voi konsertissa hieroa leukaansa ja vaikuttaa tärkeälle ja älykkäälle.
 
joku taide on sitä varten, että teinit pääsee keikan aikana/jälkeen tutustumaan toisiinsa seksuaalisesti.
 
joku taide on sitä varten, että jotkut pääsee tanssimaan sen tahtiin.
 
joku taide on sitä varten, että jotkut tyypit pukee päälleen viikinkiasut ja kalistelee miekkoja sekä hoilaa musiikin tahtiin saksaksi jotain mistä kukaan ei saa selvää.
 
joku taide on sitä varten, että ääliöt kuten minä voi kuvitella, että siinä oikeasti tapahtuu jotain mukamas "tärkeää", vaikka ne on vaan ääniä.
 
jne.
 
jälkeenjäänyttä koko touhu.
 
EDIT: en siis tarkoita olla epäkunnioittava esim. wagneria tai ylipäätään oopperaa kohtaan; yritin vain esittää pointin. mun pitää ehkä opetella pitämään naamani ummessa paremmin.
 
Siinä on vain se pieni vivahde-ero, että sydämemme aidoista hengentuotteista nauttiessaan voimme sukeltaa ulos puutteen raskaasta ilmapiiristä kun edelliset on luotu jotakin tiettyä käyttöfunktiota ajatellen ei älyn vapautumisen tuloksena syntyneenä olemisen puhtaana kukkana tai tuloksena lähtemättä mielivallaasta tai tarkoitusperästä vaan niiden itsensä vuoksi sisäisestä välttämättömyydstä ja pakosta synnynäisen mielikuvan ohjaamana, älyn puolestaan olematta missään tarkoituksellisessa ajattelussa vapaa ja puhdas tahdon ohjatessa sitä ja sanellessa sen teeman joilloin olemme vähemmän vaistonvaraisten prosssien alueella kun säveltäjän tietoinen virike on jotain muuta kuin laittaa säveliä järjestykseen sisäistä käskyänoudattaen

no,
 
esim. the who potkii mun persettä ja se riittää mulle. ei mun tarvii sitä sen enempää selitellä.

Siinä on vain se pieni vivahde-ero, että sydämemme aidoista hengentuotteista nauttiessaan voimme sukeltaa ulos puutteen raskaasta ilmapiiristä kun edelliset on luotu jotakin tiettyä käyttöfunktiota ajatellen ei älyn vapautumisen tuloksena syntyneenä olemisen puhtaana kukkana tai tuloksena lähtemättä mielivallaasta tai tarkoitusperästä vaan niiden itsensä vuoksi sisäisestä välttämättömyydstä ja pakosta synnynäisen mielikuvan ohjaamana, älyn puolestaan olematta missään tarkoituksellisessa ajattelussa vapaa ja puhdas tahdon ohjatessa sitä ja sanellessa sen teeman joilloin olemme vähemmän vaistonvaraisten prosssien alueella kun säveltäjän tietoinen virike on jotain muuta kuin laittaa säveliä järjestykseen sisäistä käskyänoudattaen
 
Kaikella musiikilla ja musiikinkuuntelutilanteella on oma tapansa ja rituaalinsa. Jotkut saavat kiksejä lukiessaan partituureja, jotkut kuunnellessaan Hi-Fi-laitteistollaan hyvin masteroitua kiekkoa, jotkut lunastavat oikeuden konserttiin maksaessaan pääsylipun, jotkut menevät kuuntelemaan joka vuosi Ääni ja vimma -finaalia ja jotkut joraavat Club Cubassa reggaetonia aamukolmeen.
 
Jokaista yhdistää halu kuulla ja tuntea jotakin - korvissaan, päässään ja kehossaan. Aivomusiikin rakastajat usein vispaavat musiikkia kuullessaan kapellimestarin tavoin, joten se siitä sydämen ja älyn musiikista eriytettynä omaksi kokemuspiirikseen.
 
Ja mitä on säveltäminen? Klassisessa perinteessä yksilölaji, paitsi Rimski-Korsakov, pop-perinteessä työpari/tiimilaji, jazzesityksessä kollektiivinen tilanteessa säveltämisprosessi ja pygmeillä kollektiivinen kaaos-kaanon-organisaatio.
 
Eli länsimainen vetoaa äly-yksilö-dualismiin ja afrikkalainen rooli-yhteisö-malliin. Länsimaiselle äly on siis yksilöasia ja afrikkalaiselle äly on sosiaalinen arvo ja normijärjestelmä, missä fyysisyys on vain yksi ulottuvuus.

EDIT: en siis tarkoita olla epäkunnioittava esim. wagneria tai ylipäätään oopperaa kohtaan; yritin vain esittää pointin. mun pitää ehkä opetella pitämään naamani ummessa paremmin.
 
Se minua tässä tökkii, että jos kerran likimääräisesti sanottuna kaikki on taidetta, niin mitä moisella käsitteellä edes sitten tekee. Kyllä minä pystyn käytännöllisesti erottelemaan taiteen omaksi erikoisalueekseen, johon voi erikoistua kuten mihin tahansa. Mitään arvolatauksia siihen ei liity! Miksi pitäisi? Taide on vain kuvaileva sana.
 
Jos kuuntelen Terveitä käsiä tai Metallicaa - tai vaikkapa luen Paul Daviesin kirjaa - on minun turha känistä, että on se tämäkin taidetta - ei siitä olisi oleellisesti mitään käytännön hyötyä. Sen sijaan jos käytän taide-sanaa sen käytönnöllisessä merkityksessä viittaamaan vaikkapa Kirstinän runoihin tai Alban Bergin musiikkiin on siitä huomattavasti paljon enemmän hyötyä, sillä määritelmällisesti vaikkapa tuo Bergin musiikki on taidemusiikkia. Perusteluna en voi ikävä kyllä käyttää mitään muuta kuin taideinstituutiota - mutta sama pätee mihin tahansa!
 
Aina voi kysyä uudestaan, että miksi, eikä vastausta voi saada. Siksi puhun koko ajan käytännöllisyydestä. Ei ole käytännöllistä redusoida käsitteitä niin pitkälle, että joudumme toteamaan, etteivät ne tarkoita mitään. Saman voisi tehdä MILLE TAHANSA käsitteelle! Ihminen, tuoli, soitin jne. Miksi taide-käsitteen pitäisi erota noista siinä mielessä, että emme mene kauppaan nojatuolifilosofoimaan, että on se tämä pakastehaukikin tuoli - kuten musiikin tapauksessa filosofoimme että on kaikki taidetta kun vain sanomme niin.
 
Haluan vieläkin painottaa sitä, että taide-sanaan ei liity puheessani mitään arvolatauksia an sich: taiteesta voi pitää tai olla pitämättä. Jos yleisesti määritellystä taiteesta ei pidä, niin miksi pitää väkisin yrittää sitä käsitettä ikään kuin omia itselleen. Ei siinä ole mitään järkeä. Ei kukaan sanoisi, että siinä on järkeä, jos en pitäisi perinteisestä jazz-musiikista, mutta jääräpäisesti väittäisin, että kyllä Metallicakin on jazz-musiikkia ja vetoaisin siihen, ettei jazz-musiikkia voi absoluuttisen tarkasti määritellä - käytännöllisempää olisi vain sanoa, että en pidä jazz-musiikista ja Metallica on eri asia.

Se minua tässä tökkii, että jos kerran likimääräisesti sanottuna kaikki on taidetta, niin mitä moisella käsitteellä edes sitten tekee.
 
siihen, että jokin voidaan markkinoina "taiteena" tietylle kohderyhmälle. muuta tarvetta en koko termille ole keksinyt.
 
Aina voi kysyä uudestaan, että , eikä vastausta voi saada. Siksi puhun koko ajan käytännöllisyydestä. Ei ole käytännöllistä redusoida käsitteitä niin pitkälle, että joudumme toteamaan, etteivät ne tarkoita mitään.
 
me voidaan silti puhua maalauksista, kuvista, musiikista, äänistä jne..
 
minusta siinä vaiheessa kun taide määritelmän avulla voidaan lukita rakki jonnekin galleriaan "taideväen" pällistelemänä nääntymään nälkään tai mietitään onko kuolleen kissan päälle runkkaaminen taidetta vai ei - ottamatta kantaa edes moraalisiin seikkoihin lainkaan - , niin mun puolesta koko termi menettää merkityksensä, koska ilmeisesti mitä tahansa mitä tehdään taidegalleriassa tai jonkin taideformaatin rajoissa ON taidetta aina jonkun mielestä, koska jos se "taide" vituttaa tai loukkaa sua, niin se on "kiistanalaista" ja "ajatuksia herättävää" tai jos se ei herätä mitään tuntemuksia, niin joku sanoo "niin no, sä et vaan tajua tuota 2m3 metallikuutiota kun sulla ei ole taiteen tohtorin tutkintoa, kuten mulla".
 
"mitä se taide on?" -------> vitun väliä: väliä on sillä koskettaako tai välitätkö sinä siitä mitä tämä "taiteilija" (= artisaani) yrittää tehdä oli se sitten mitä tahansa?

me voidaan silti puhua maalauksista, kuvista, musiikista, äänistä jne..
 
Yhtä hyvin nuokin käsitteet voidaan kyseenalaistaa - ja niin tehdäänkin koko ajan: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=165089
 
minusta siinä vaiheessa kun taide määritelmän avulla voidaan lukita rakki jonnekin galleriaan "taideväen" pällistelemänä nääntymään nälkään tai mietitään onko kuolleen kissan päälle runkkaaminen taidetta vai ei - ottamatta kantaa edes moraalisiin seikkoihin lainkaan - , niin mun puolesta koko termi menettää merkityksensä, koska ilmeisesti mitä tahansa mitä tehdään taidegalleriassa tai jonkin taideformaatin rajoissa ON taidetta aina jonkun mielestä, koska jos se "taide" vituttaa tai loukkaa sua, niin se on "kiistanalaista" ja "ajatuksia herättävää" tai jos se ei herätä mitään tuntemuksia, niin joku sanoo "niin no, sä et vaan tajua tuota 2m3 metallikuutiota kun sulla ei ole taiteen tohtorin tutkintoa, kuten mulla".
 
En ole varma, että ymmärränkö tämän kappaleen pointtia, mutta yritetään nyt jotain vastata.
 
Ensinnäkin, miksi taiteen määritteleminen olisi sen lukitsemista? Kuvataidetta esitellään tyypillisesti gallerioissa; musiikkia esitetään tyypillisesti konserttilavoilla. Eihän kirja-käsitettäkään lukitse se, että se yleensä on sellainen kahdesta kannesta ja useammasta paperiliuskata koottu nide - sellainen kirja nyt vain sattuu olemaan, siitä siinä on kyse. Tottakai määritelmän täytyy viitata johonkin muotoon - eihän sillä muuten olisi mitään virkaa, jos se voisi tarkoittaa mitä vain.
 
Taide on symbolien järjestelmä, abstraktiudestaan huolimatta. Jos en tunne kiinalaiste kieltä, voin tulkita kiinalaisia kirjoitusmerkkejä fiiliksen mukaan ja tatuoida käteeni kiinalaisen ravintolan ruokalistan kun se näyttää niin fantsulta. Sen jälkeen voin nauraa kiinalaisille kun luulevat, että heidän merkkinsä tarkoittavat jotain, vaikka nehän ovat vain sellaisia melko abstrakteja siveltimenvetoja!
 
Kiinan kieli eroaa tietenkin taiteesta siinä mielessä, että me tiedämme kiinalaisten merkkien olevan merkityksellisiä, emmekä mene siitä heille nauramaan. Miksei taiteessa voisi olla samoin? Jospa taiteesta kiinnostuneet ovat jaksaneet perehtyä taiteen yleisiin linjoihin ja ovat oppineet - tämä kuulostaa nyt tarpeettoman dramaattiselta - siihen liittyvän symbolijärjestelmän, taiteen kielen. Yhtenäinen sen kielen ei tarvitse olla, ja varsinkin kun ajatellaan taiteeseen liittyvää elämyksellisyyttä ja subjektiivisuutta, voimme odottaa, että syntyy paljon tulkintaeroja, erilaisia murteita - ja näin on tapahtunutkin.
 
"mitä se taide on?" -------> vitun väliä: väliä on sillä koskettaako tai välitätkö sinä siitä mitä tämä "taiteilija" (= artisaani) yrittää tehdä oli se sitten mitä tahansa?
 
Mikäs siinä, mutta ihmettelen, miksi keskustelet täällä taide-käsitteen sisällöstä, jos sillä ei ole sinulle mitään merkitystä.
 
Kysymykseesi: taide-käsitteen ymmärtäminen ei tarkoita, että kaikesta taiteesta pitäisi tykätä, mutta väistämättä taiteeseen perehtyminen vaatii objektiivisuuteen pyrkivää asennetta ja taiteen laaajaa tuntemusta, minkä mukana tulee vastuu tutustua uusiin teoksiin. Mikäli olet saanut sellaisen käsityksen, että väittäisin että "pitää tykätä/välittää" tai "ei saa tykätä/välittää", olet käsittänyt todella väärin.
 
Mutta juuri tuo taiteeseen perehtyminen synnyttää tätä "taideväkeä" ja "taiteen tohtoreita" - ja miksei saisi tehdä niin! Mielestäni taide on harrastus siinä missä jokin muukin ja siinä voi kehittää itseään ja hankkia laajemman tietovaraston. Tämä ei tee tyhjäksi sitä, että vähemmän kiinnostuneet haluavat perehtyä asioihin vain fiiliksellä; toisaalta se, että joku haluaa perehtyä asioihin vain fiiliksellä, ei saisi estää sitä, että joku haluaa tietää asioista jäsennellymmin - silloin tuon fiiliksellä perehtyjän argumentit kopsahtavat hänen omaan nilkkaansa.

Yhtä hyvin nuokin käsitteet voidaan kyseenalaistaa - ja niin tehdäänkin koko ajan:
 
sä kyseistät kuvien ja äänien olemassaolon?
 
En ole varma, että ymmärränkö tämän kappaleen pointtia, mutta yritetään nyt jotain vastata.
 
mä tarkoitin sitä kappaletta kirjaimellisesti. mä näen niin usein sitä pohdintaa kun joku pistää pystyyn raflaavan näyttelyn, että käydään keskustelua: "tämäkö nyt on sitten sitä taidetta? jo on aikoihin eletty!" jne.. minusta se on merkityksetöntä pohdintaa, koska taiteen määritteleminen on loppujen lopuksi subjektiivista. kysymys on siis pelkästään inhimillestä toiminnasta ja sen mielekkyydestä - ei sitä tarvitse eritellä miksikään muusta elämästä erilliseksi osaksi.
 
esimerkiksi facebookissa oli joku massaliike tässä hiljattain kun jengi protestoi juuri tuota em. koiran näännyttämis "taideteosta" liittymällä ryhmään "starving a dog is NOT art". mä en tajua mitä väliä sillä on onko se taidetta vai miksikä sitä haluaa kutsua; henkilökohtaisesti se oli minusta teennäistä ja vitun vastenmielistä apurahojen nyhtämistä täysin lapsellisella ja ristiriitaisella toiminnalla.
 
itse käytän mielelläni määritelmää, että taide = käsityötaito.
 
Mikäs siinä, mutta ihmettelen, miksi keskustelet täällä taide-käsitteen sisällöstä, jos sillä ei ole sinulle mitään merkitystä.
 
okei, mun olisi pitänyt olla tarkempi: mun mielestä keskustelu taiteen määritelmästä menettää merkityksensä siinä vaiheessa kun samalla hyväksytään että mikä tahansa voi olla taidetta.
 
Mutta juuri tuo taiteeseen perehtyminen synnyttää tätä "taideväkeä" ja "taiteen tohtoreita" - ja miksei saisi tehdä niin! Mielestäni taide on harrastus siinä missä jokin muukin ja siinä voi kehittää itseään ja hankkia laajemman tietovaraston.
 
olen samaa mieltä, mutta minun sarkasmi kohdistuikin siihen miten joku taiteen tohtori voi olevinaan perustella minkä takia mun pitäisi pitää jonkun harmaan metallikuution tuijottamisesta taidegalleriassa. kaikesta voi löytää jonkun "syvällisen" merkityksen jos vain haluaa.

itse käytän mielelläni määritelmää, että taide = käsityötaito.
 
Käsityötaito ei ole sama asia kuin taide.
 
Taide on lopputulos, jonka tekemiseen tarvitaan mm. käsityötaitoa.

Käsityötaito ei ole sama asia kuin taide.
 
Taide on lopputulos, jonka tekemiseen tarvitaan mm. käsityötaitoa.
 
niin no toi on sitten sun oma määritelmä asiasta. perinteisesti katsottuna se on kuitenkin miltei synonyymi taidon kanssa:
 
Main Entry: art

Function: noun
Etymology: Middle English, from Anglo-French, from Latin art-, ars
Date: 13th century
1: skill acquired by experience, study, or observation
2 a: a branch of learning: (1): one of the humanities (2)plural : liberal arts barchaic : learning, scholarship
3: an occupation requiring knowledge or skill
4 a: the conscious use of skill and creative imagination especially in the production of aesthetic objects; also : works so produced b (1): fine arts (2): one of the fine arts (3): a graphic art
5 aarchaic : a skillful plan b: the quality or state of being artful
6: decorative or illustrative elements in printed matter
synonyms art, skill, cunning, artifice, craft mean the faculty of executing well what one has devised. art implies a personal, unanalyzable creative power . skill stresses technical knowledge and proficiency . cunning suggests ingenuity and subtlety in devising, inventing, or executing . artifice suggests technical skill especially in imitating things in nature . craft may imply expertness in workmanship .

Rkellu kuvaili nyt englannin kielen sanaa art, ei suomen kielen sanaa taide.

Rkellu kuvaili nyt englannin kielen sanaa art, ei suomen kielen sanaa taide.
 
joo, ne kun onkin kaksi tyystin eri asiaa...

joo, ne kun onkin kaksi tyystin eri asiaa...
 
Kannattaa miettiä miten sana "play" määritellään englanniksi, ja sitten miettiä miten monella tavalla sen voi kääntää suomeksi.

Kannattaa miettiä miten sana "play" määritellään englanniksi, ja sitten miettiä miten monella tavalla sen voi kääntää suomeksi.
 
mä veikkaan et sä tiedät mitä mä sanon, mutta sä ja pari muuta vaan haluatte jossakin asiassa olla mun kaa väkisin eri mieltä, vai?
 
okei, oletteko te siis eri mieltä siitä, että minä määrittelen taiteen sen vanhan määritelmän mukaisesti joka vallitsi Euroopassa aina jonnekin Bachin aikaan (muistaakseni?) saakka?
 
vai oletteko tosiaan vain eri mieltä siitä, että suomen kielen sana taide ja englannin kielen sana art ovat kaksi ihan eri asiaa?
 
sana 'art' tulee kantasanasta ars joka tarkoittaa taitoa. sana taide on samalla lailla johdettu sanasta 'taito'; voitte tarkistaa sen sanakirjasta. näin ainakin itse muistan asian olevan, mutta korjatkaa toki jos olen vääärässä.
 
mä puhuin siis mun OMASTA määritelmästä, en muiden.
 
EDIT