Klassinen ›

miten se vaikuttaa tekstin luettavuuteen? eikö sisältö ole se mikä ratkaisee eikä pilkkusäännöt?
 
Jos joku soittaa asiaa paskalla taimilla, epävireessä ja toisen musiikinlajin "kieltä", niin kyllä se syö sisällön painoarvoa. Sisältö tulee sitä paremmin esiin, mitä virheettömämpää ja muotoseikoiltaan moitteettomampaa teksti on.
 
Puhekieli on ihan OK puhekielessä, mutta senkin olisi hyvä olla ymmärrettävää ja neutraalia. Siinä taas liian usein alkaa leveily ja tärkeily. Paras esimerkki oli viime sunnuntain Huippumalli-ohjelma, jossa musiikkividoita tuottavat elvis-veljekset puhuivat amerikan ammatijargoina kohottaakseen höpö-höpö-tehtävän profiilia.
 
Itse en päästä yhtään opinnäytetyöraporttia läpi ennen kuin amerikan ammattislangi on suomennettu, enkä myöskään päästä tekstiä läpi, jos se on puhekieltä, saati pilkut eivät ole kohdillaan. En tee suurta eroa tämän palstan suhteen, sillä tämähän on lähes painettua tekstiä.

Jos joku soittaa asiaa paskalla taimilla, epävireessä ja toisen musiikinlajin "kieltä", niin kyllä se syö sisällön painoarvoa. Sisältö tulee sitä paremmin esiin, mitä virheettömämpää ja muotoseikoiltaan moitteettomampaa teksti on.
 
ok. onko mun teksti sitten vaikeammin ymmärrettävää kuin esimerkiksi megatheriumin?
 
Itse en päästä yhtään opinnäytetyöraporttia läpi ennen kuin amerikan ammattislangi on suomennettu, enkä myöskään päästä tekstiä läpi, jos se on puhekieltä, saati pilkut eivät ole kohdillaan. En tee suurta eroa tämän palstan suhteen, sillä tämähän on lähes painettua tekstiä.
 
niin no, se on taas subjektiivista. sinulle tämä on esseetä vastaava formaatti kun minulle tämä on samanlaista ajanvietettä kuin kaverien kanssa hengailu.
 
sitä paitsi, kuten sanoin:
 
tieteellinen kirjoittaminen on asia erikseen
 
en ylipäätään ymmärrä miksi teidän pitää tästä nyt tehdä joku juttu kun ralliolli vetää hatusta mitä tahansa mieleen juolahtaa. minä kuitenkin pyrin pidättäytymään faktoissa ja tuottamaan mielekästä sisältöä tekstiin.

kyllä, mutta jos luulet, että kansanmusiikki on pysynyt aina samanlaisena, niin se johtuu omasta tietämättömyydestäsi ja ennakkoluuloistasi; asia ei yksinkertaisesti ole lainkaan näin.
 
Asiahan on niin, ettei me voida koskaan tarkasti tietää minkälaista muinainen kansanmusiikki on ollut, koska se on levinnyt suullisena perinteenä sukupolvelta seuraavalle. Säätyläisten nuotinnoksista on hyvin vähän apua tässä asiassa.
 
absoluuttista musiikkia kirjaimellisesti ymmärrettynä ei ole muutenkaan olemassakaan, joten...
 
Länsimainen taidemusiikki on absoluuttisinta taidetta koskaan.
 
luuletko, että on sattumaa, että koko länsimaisen klassisen musiikin traditio kaanoni on koostunut aina 1900- luvun jälkipuoliskolle hyvin pääsääntöisesti miehistä? vai onko naiset sitten mielestäsi ala-arvoisia miehiin nähden?
 
Naiset eivät tiettävästi säveltäneet suurimuotoisia teoksia, joita satuttiin saksankielisellä alueella arvostamaan eniten, ja joita taidetaan arvostaa nykyäänkin suuresti koko maailmassa. Lyyristä tunnelmanluontia on pidetty aina vähempiarvoisempana kuin rakenteellista nerokkuutta, ja näillä perusteilla on jäänyt monet miehetkin muiden varjoon. Tämä on kuitenkin laaja kysymys, ja mukana on varmasti ollut haitallisesti sukupuolittuneita käsityksiä, joista nyttemmin olemme päässeet eroon.
 
ihmisiä on myös syrjitty etnisen ja uskonnollisen taustansa takia. esim. mahlerhan ei olisi saanut kapellimestarin paikkaa cosima wagnerilta ellei olisi kääntynyt pois juutalaisuudesta. tämä on varmasti ollut tuohon aikaan melko yleinen asenne ottaen huomioon yleisen mielialan juutalaisia kohtaan.
 
Tietämättömyydestä on tapana seurata ikäviä asioita, varsinkin kun mukaan tulee jumalat ja muu yliluonollinen sekä näennäistieteet.
 
mozart ei itse asiassa koskaan pystynyt täysin sopeutumaan hoviin, koska käyttäytyi hovin makuun liian "rahvaanomaisesti". amadeus hengasi muutenkin mielummin "porvarillisten" ystäviensä kanssa baareissa pelaten biljardia koska piti heitä aidompina kuin aatelistoa.
 
Porvaristossa onkin aina ollut eniten selkärankaa. Mozartin aikaiset porvarit olivat sofistikoituneita (uuden ajan porvarit olivat korkeasti kouluttautuneita), muttei moraalittomia kuten aristokraatit, koska hankkivat elantonsa rehellisin keinoin. En ole vielä lukenut hyllyssäni nojaavaa Hildesheimerin Mozart-kirjaa, mutta uskon oppivani siitä paljon lisää. Valitettavasti en nyt tiedä Mozartista paljoakaan.

en ylipäätään ymmärrä miksi teidän pitää tästä nyt tehdä joku juttu kun ralliolli vetää hatusta mitä tahansa mieleen juolahtaa. minä kuitenkin pyrin pidättäytymään faktoissa ja tuottamaan mielekästä sisältöä tekstiin.
 
Ei tarkoituksenani ollut tosiaankaan viedä keskustelua kirjoitustyyleihin - käytin sitä vain esimerkkinä. Ja arkista keskustelua tämä onkin: en itsekään pyri eleganttiin kieleen, ja huomaan usein vasta jälkikäteen kuinka huonosti sitä tuleekaan kirjoitettua.
 
Hei, oletko muuten edesmennyt etnopoju?

Asiahan on niin, ettei me voida koskaan tarkasti tietää minkälaista muinainen kansanmusiikki on ollut, koska se on levinnyt suullisena perinteenä sukupolvelta seuraavalle. Säätyläisten nuotinnoksista on hyvin vähän apua tässä asiassa.
 
asiasta on kuitenkin kirjoitettu paljon eikä meidän tarvitse tietää asioista tarkasti. luuletko, että esimerkiksi polkat, valssit, jenkat sun muut ovat aina olleet olemassa suomalaisella maaperällä aikojen alusta lähtien?
 
ei, ne on lainattu kun muualta on tullut kulttuurivaikutteita. sama lukemattomien muiden tanssien, tyylien ja soittimien kanssa.
 
klassisessa musiikissahan oli aiemmin perinteenä myös lainata kansanmusiikista jokin tanssityyli, kuten menuetti. kyllä näitä tanssilajeja edelleenkin tietty käytetään, mutta ei nykyaikaisia sellaisia. ainoa säveltäjä jonka tiedän, joka säveltää musiikkia joka perustuu nykyaikaisiin tanssityyleihin on luis andriessen. sillä on muistaakseni joku biisi jossa lainataan diskoa.
 
Länsimainen taidemusiikki on absoluuttisinta taidetta koskaan.
 
koska sä sanot niin?
 
Naiset eivät tiettävästi säveltäneet suurimuotoisia teoksia, joita satuttiin saksankielisellä alueella arvostamaan eniten, ja joita taidetaan arvostaa nykyäänkin suuresti koko maailmassa.
 
mistä sinä tämän tiedät? jos nykyisin on naissäveltäjiä ja -muusikoita, niin miksei aiemmin olisi ollut? historialliseen kaanoniin ne eivät tietenkään sopineet, koska se ei ilmeisesti ollut "sopivaa" tai jotain.
 
Lyyristä tunnelmanluontia on pidetty aina vähempiarvoisempana kuin rakenteellista nerokkuutta, ja näillä perusteilla on jäänyt monet miehetkin muiden varjoon.
 
entä sitten ja kenen mielestä? tuo on subjektiivinen makuasia eikä fakta. wikipediasta (ohjattu sanasta 'fakta'):
 
"Tosiasia (tosiseikka, tosio, fakta) on yksilöllisestä käsityksestä tai tulkinnasta riippumaton asia."
 
voit varmasti tarkistaa tuon muualtakin.
 
Tietämättömyydestä on tapana seurata ikäviä asioita, varsinkin kun mukaan tulee jumalat ja muu yliluonollinen sekä näennäistieteet.
 
totta, mutta en ole sitä mieltä, että uskonnollisuus tai uskonto ja tietämättömyys ovat sama asia. tietänet varmaan että yleisesti neroina pidetyt säveltäjät, kuten bach, händel, igor stravinsky ja olivier messiaen (lista on loputon; on varmaankin helpompi nimetä säveltäjiä, jotka EIVÄT olisi uskovaisia) olivat syvästi uskonnollisia. näistä ainakin stravinsky oli hyvin laajalti oppinut mies ja tietääkseni filosofian tohtori.
 
Porvaristossa onkin aina ollut eniten selkärankaa. Mozartin aikaiset porvarit olivat sofistikoituneita (uuden ajan porvarit olivat korkeasti kouluttautuneita), muttei moraalittomia kuten aristokraatit, koska hankkivat elantonsa rehellisin keinoin.
 
eihän tässä koulutustasosta ole ollut edes kysymys. mihin tuo tietosi porvariston ja aristokraattien moraalisen selkärangan tasosta perustuu?

Hei, oletko muuten edesmennyt etnopoju?
 
kyllä. mun oli pakko hommata uusi tunnus koska halusin ostaa sähköbasson torilta eikä myyjä halunnut, että häneen otetaan yhteyttä muutoin kuin yksityisviestillä.

absoluuttista musiikkia kirjaimellisesti ymmärrettynä ei ole muutenkaan olemassakaan, joten...
 
Kyllä on.
 
Absoluuttisen musiikin määritelmä:
 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Absoluuttinen_musiikki
 
en ymmärrä ketä varten mun pitäis kirjottaa jotain "ylevää" tekstiä, koska en mä koskaan "oikassa elämässäkään" puhu kirjakieltä enkä tunne ketään joka niin tekisi ja suurimmalle osalle ihmisistä tämä näyttäisi sopivan aivan mainiosti.
 
Kirjakielen käyttö tekstissä on normaalia. Suurin osa ystävistäni puhuu lähes kirjakieltä, koska keskustelun lähtökohtana on se, että asia tulee varmasti ymmärretyksi ja perustelluksi. Aiheesta riippumatta.
 
amadeus hengasi muutenkin mielummin "porvarillisten" ystäviensä kanssa baareissa pelaten biljardia koska piti heitä aidompina kuin aatelistoa.
 
Mozart käytti itsestään nimeä Amadeus vain leikillään. Oikea versio on Amadé. Mihin perustat väitteesi "amadeuksen hangailusta"?

Mozart käytti itsestään nimeä Amadeus vain leikillään. Oikea nimi on Amadé. Mihin perustat väitteesi "amadeuksen hangailusta"?
 
Kastettu nimi oli Theophilus.

Kastettu nimi oli Theophilus.
 
Joannes Chrysostomus Wolfgangus Theophilus Mozart

Joannes Chrysostomus Wolfgangus Theophilus Mozart
 
Joo, mutta siitä "jumalan rakastamasta" hän käytti ja muut käyttivät alkuperäisen kreikkalaisen lisäksi latinalaista, saksalaista, ranskalaista ja italialaista käännöstä.

Kyllä on.
 
Absoluuttisen musiikin määritelmä:
 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Absoluuttinen_musiikki
 
mä sanoin _kirjaimellisen_ määritelmän mukaan. musiikki on esim. mahdotonta erottaa täysin sosiaalisesta ja historiallisesta kontekstista - toisin sanoen fyysisestä todellisuudesta.
 
Kirjakielen käyttö tekstissä on normaalia. Suurin osa ystävistäni puhuu lähes kirjakieltä, koska keskustelun lähtökohtana on se, että asia tulee varmasti ymmärretyksi ja perustelluksi. Aiheesta riippumatta.
 
ok. mun kaverit sanoo aina että viännän ku savolainen, vaikken itse sitä huomaa. kyllä ne minua tähän mennessä varsin hyvin on ymmärtäneet vaikka stadilaisia ovatkin.
 
Mozart käytti itsestään nimeä Amadeus vain leikillään. Oikea versio on Amadé. Mihin perustat väitteesi "amadeuksen hangailusta"?
 
siihen mitä musiikkitieteen sävellyksen ja teorian opettaja kertoi minulle. en ole varmistanut sitä kyllä mistään, koska kyseistä opettajaa luotettavana lähteenä.

mistä sinä tämän tiedät? jos nykyisin on naissäveltäjiä ja -muusikoita, niin miksei aiemmin olisi ollut? historialliseen kaanoniin ne eivät tietenkään sopineet, koska se ei ilmeisesti ollut "sopivaa" tai jotain.
 
Tieto yleensä perustuu siihen mitä on lukenut tai kuullut. Moni ei ole kuullut naissäveltäjien suurista teoksista, joten ne todennäköisesti ovat harvalukuisempia kuin miesten vastaavat. Jos kuitenkaan näin ei ole, niin moni varmaan olisi iloinen väärän tiedon korjaamisesta.

aivan, mahdollisesta, mutta tämä ei ole millään lailla varmaa tietoa ja kaiken sen perusteella mitä olen asiaa tieteelliseltä kannalta tutkinut vaikuttaisi siltä ettei kuulija tosiaankaan koe samoja asioita kuin säveltäjä.
 

 
en itse usko objektiiviseen henkeen ja minun käsitys asiasta on vähän erilainen.
 

 
olen ehkä samaa mieltä siitä, että ns. "mestariteokset" (joihin en usko absoluuttisessa tai objektiivisessa mielessä) ilmaisevat jotain ikuista tai ajatonta.
 
en kuitenkaan ole samaa mieltä, että kuulija kokisi säveltäjän hengentuotokset samalla lailla kuin säveltäjä itse
 
Absoluuttinen musiikki, toisin sanoe musiikki jolla ei ole ulkomusiikillista sisältöä,
vaikuttaa meihin ärsykkeen tavoin, ja panee liikkeelle yksinomaan sille varatut tunteet kiihdyttäessään älyn mukaisia tahdon vastineita, tahdon tyydytyksen tai tuskan luonnollisena kuvana puhtaan mielteen alueelle heijastuneina sydämen ts. tahdon liikkeinä joita musiikki uskollisesti jäljentää hienoimmissakin vivahteissa.
 
Sen jälkeen se muokkaantuu kulloinkin vastaanottavan tietoisuuden omaksumiskyvyn mukaan. Ilmoitamme toisillemme tunteemme ja vertailemme assosiaatioita ja teemme johtopäätöksiä säveltäjän olotilasta heideggerin käännös tunnelmasta.
 
Nautintomme perustuu siis nimenomaan samastumiseen tekijän töiden kanssa tahtoa itseään kiihdyttämättä ja erkaantumatta kuitenkaan itseydestämme samastuaksemme välittömästi toisten olioiden kanssa jotta ne välittömästi oppisimme tuntemaan vaan vain älyn mukaisesti tiedoitsemisen puhtaana subjektina jonka tajunnasta tahto itse on pois tungettu. Saatamme tuntea sen mitä hän on kokenut luomisaktin aikana tai suorastaan pakosta kokenut. nautintomme ei perustu vain kuuntelemiseen vaan myös samanaikaiseen tulkintayritykseen, yritykseen kääntää sellaista mitä ei voida kääntää, yritys toistaa ja omaksua tietoa, joka panee emootiomme liikkeelle ei-kielellisellä tasolla.
 
Yksilön ulkopuolelle vieraaseen ulkomaailmaan kohdistuva vakavuus, älyn puhdas objektiivisuus vaipumalla rauhalliseen mietiskelyyn tavallisesta tahdon tarkoitusperiä ja päämääriä palvelevan katsomistavan sijaan, syvällisen saksalaisen sanontavan mukaan esineeseen, objektiin vajoamalla, edellytyksenä ja seurauksena oman minuuden, so. tahdon menettäminen, jolloin älystä tulee objektin kirkas kuvastin.
 
Se mikä tällä tavoin tajutaan ei ole yksityinen erityisolio sellaisenaan vaan sen idea. Neron tietotapa on olennaiseti havaitseva, mutta sen esinettä eivät muodosta erityisolioit vaan niissä itsensä ilmaisevat platonin ideat eli tahdon esineellistymisasteet musiikin ollessa tahdon kuvastusta.
 
Nauttiessamme objektiivisten henkien tuotteista, ts. siitä puhtaudsta jolla maailma mielteenä heillä oli erottautunut ja ikään kuin haihtunut pois maailmasta tahtona Neron tietotavan ollessa oleellisesti vapaa tahtomisesta suhteineen. Schopenhauer a Hildesheimer "kummittelevat" edellä.
 
Ehdoton filosofinen ja musiikillis-metafyysillinen tosiasia ja fakta on se että suuren taiteen luomisen edellytys on hengen objektiivisuus, ts. se että tahto itse on pois pelistä ja musiikkille rinnasteisten muiden taiteen alojen teoreettisten saavutusten edelltyksenä on että mielteen maailma saavuttaa täydellisen esineellistymisensä
 
nero korkeamman tietokykynsä nojalla näkee enemmän yleistä kuin erityistä kun tahdon palveleminen vaatii tietoa etupäässä erityisestä.
 
mitä nimitämme hengen heräämseksi,innoituken tuokioksi ei ole mitän muuta kuin älyn vapautumista tahdon orjuudesta mikä on nerouden ehto kun tekojen miehillä äly on lujasti juurtunut tahtoon tutkiessaan kiivaasti suhteitaan ja yhteyksiään tiedoitessaan olioiden suhteita osaksi toisiinsa ja osaksi tiedoitsevan yksilön tahtoon tahtomisen vilkkaasti kiihottamasa päässään erityisilmiöiden ollessa lahjakkuuen työmaata reaalitieteissä kohteenan vain olioiden väliset suhteet nähden erityisessä erityisen sellaisenaan joka siinä kuulu todellisuuteen, jolla yksin on heille mielenkiintoa, suhteita tahoon, kykenemättä luonnollisesta tehävästään palvella tahtoa vaikuttimien välitäjänä poikenneena käsittämään olioiden puhtasti objektiivista olemusta, nähden aina vain tahtoa koskevan jonka jokaista kiihotusta seuraa sitä vastaava tiedon väärennös
 
; tätä pistettä kiertää ero hengentuotteisiin ja tekoihin kykenemisen välillä Edelliet vaativat syvää ja objektiivista tietoa joka ei pysähdy suhteisiin kun jälkimmäiset tiedon käyttöä ja valppautta sangen luonnonmukaisessa funktiossaan ja kutsumuksessaan tajuta olioissa niiden välitömät,välilliset tai mahdolliset suhteet tahtoon muodostaen yksilön elämälle hyödyllisten tietojen pääsisällyksen tiedon rajoittusa kuitenkin aina suhteisiin kun aivoissa ei voi muodostua aivan puhtaasti objekiivista kuvaa ukomaailmasta havaintokyvyn kohta laimentuessa kun niillä ei ole kylliksi energiaa oman voimansa ja joustavuutensa varassa käsittää ulkomailmaa puhtaati objektiivisesti, tarkoituksettai ja selvästi vaan missä aivolla on miellekykyä sellainen ylijäämä että ulkomaailmasta syntyy puhdas kuva joka on tahdon tarkoitusperille hyödytön, häiritsevä tai vahingolliseksi koituva niin siinä on taipumusta nerudeksi kutsuttuun epänormaaliuteen että ikään varsinaiselle minälle vieras ulkpuolelta tuleva genius näyttäisi alkavan toimia tietokyvyn ollessa kypynyt paljon voimakkaammin mitä tahdon palvelminen vaatii jota varten se alkujaan on syntynyt. nerous voi löytää sopivan funktionsa ja käyttönsä siis vain olemassaolon yleiseen puoleen kohdistttua antautuen ihmiskunnan palvelukseen kun personallinen äly yksilön. Ulkoa opittuja sitaatteja sieltä täältä schopenauerin kirjoituksia, tuntuu turhauttavalta plagioida niitä.

Itse en päästä yhtään opinnäytetyöraporttia läpi ennen kuin amerikan ammattislangi on suomennettu, enkä myöskään päästä tekstiä läpi, jos se on puhekieltä, saati pilkut eivät ole kohdillaan.
 
No jokos se filli-sana on suomennettu? Hä? Ja niin, että sitä pystyy käyttään sulavasti ja ymmärrettävästi suomen kielen seassa? Antaas tulla vaan.... (-8

No jokos se filli-sana on suomennettu? Hä? Ja niin, että sitä pystyy käyttään sulavasti ja ymmärrettävästi suomen kielen seassa? Antaas tulla vaan.... (-8
 
Pööpeli! Entä näytteistin, vaiheistaja tai kuoro-poljin?

Nautintomme perustuu siis nimenomaan samastumiseen tekijän töiden kanssa tahtoa itseään kiihdyttämättä ja erkaantumatta kuitenkaan itseydestämme samastuaksemme välittömästi toisten olioiden kanssa jotta ne välittömästi oppisimme tuntemaan vaan vain älyn mukaisesti tiedoitsemisen puhtaana subjektina jonka tajunnasta tahto itse on pois tungettu. Saatamme tuntea sen mitä hän on kokenut luomisaktin aikana tai suorastaan pakosta kokenut. nautintomme ei perustu vain kuuntelemiseen vaan myös samanaikaiseen tulkintayritykseen, yritykseen kääntää sellaista mitä ei voida kääntää, yritys toistaa ja omaksua tietoa, joka panee emootiomme liikkeelle ei-kielellisellä tasolla.
...
Ulkoa opittuja sitaatteja sieltä täältä schopenauerin kirjoituksia, tuntuu turhauttavalta plagioida niitä.
 
"Nautintomme perustuu siis samastumiseen tekijän kanssa: tunnemme uudelleen sen, mitä hän on saattanut kokea luomisaktin aikana tai suorastaan pakosta kokenut; samalla tiedämme, että asia jää salaisuudeksi, emmekä toivokaaan mitään muuta. Meille ei tuota tyydytystä ainoastaan kuunteleminen, vaan myös samanaikainen tulkintayritys, yritys kääntää sellaista, mikä ei ole käännettävissä, pyrkimys omaksua ja toistaa informaatiota, joka välittyy ja panee emootiomme liikeelle ei kielellisellä tasolla."
 
Wolfgang Hildesheimer: Mozart. s.186
 
Hmmmmm....

"Nautintomme perustuu siis samastumiseen tekijän kanssa: tunnemme uudelleen sen, mitä hän on saattanut kokea luomisaktin aikana tai suorastaan pakosta kokenut; samalla tiedämme, että asia jää salaisuudeksi, emmekä toivokaaan mitään muuta. Meille ei tuota tyydytystä ainoastaan kuunteleminen, vaan myös samanaikainen tulkintayritys, yritys kääntää sellaista, mikä ei ole käännettävissä, pyrkimys omaksua ja toistaa informaatiota, joka välittyy ja panee emootiomme liikeelle ei kielellisellä tasolla."
 
Wolfgang Hildesheimer: Mozart. s.186
 
Hmmmmm....
 
Juuri tuo ilmaisu "samastua tekijän kanssa" on kovin lavea ja ympäripyöreä menemättä itse asian filosofiseen ytimeen johdattaessaan persoonallisen minän kuin luovan älyn hengentuotteiden piiriin, joten olen yrittänyt lyhyesti valottaa sanallisen nero Schopenhaerin oivalluksiin nojautuen. Tarkkana pitää olla. Vaikka on ymmärrettävää ettei pidä myöskään pilkkua jäädä viilaamaan.

mielenkiintoista, että noin yksinkertaisen asian oivaltamiseen pitää lainata jotain satoja vuosia sitten kuolleita filosofeja kun 3- vuotiaskin tajuaa mistä musiikissa on "kyse": kuuntele ja nauti/älä nauti, jos et nauti, niin kuuntele jotain muuta. en ole tähän mennessä löytänyt musiikista mitään muuta kuin tuon enkä yleensä luota keheenkään joka väittää muuta.
 
sitten tuosta "absoluuttisesta" musiikista:
 
ensinnäkään en itse pidä sanasta absoluutti, koska vaikka kuinka olen käynyt "metafyysisiä" ja filosofisia keskusteluja aiheesta vuosikausia, niin loppujen lopuksi kukaan ei osaa sanoa ehdottomalla varmuudella mitään absoluuttisen totuuden olemassaolosta. toki miltei jokainen - ainakin mikäli mistään uskontoon tai arvoihin liittyvästä on kyse - väittää tietävänsä jonkinlaisen absoluuttisen totuuden jostakin, mutta siitä huolimatta nämä "totuudet" ovat miltei aina ristiriidassa toistensa kanssa eikä absoluuttinen totuus voi olla ristiriitainen, koska se on absoluutti. pidän itse mahdollisena sitä, että ainoa absoluutti on kenties se, että kaikki on suhteellista ja havaitsijaan sidottua.
 
sitten vielä siitä kun täällä pidettiin "absoluuttista musaa" jonain takeena "laadusta" ja "hyvästä" musiikista. mielestäni tämä on täyttä paskanjauhantaa ja myös täysin ristiriitaista. perustelunani on se, että myös länsimaisessa klassisessa perinteessä on valtavasti musaa, joka ei sovi absoluuttisen musiikin määritelmään ja kuitenkin monet näistä teoksista kuuluu täysin klassisen musiikin mestariteosten kaanoniin. (itse pidän "kaanonia" pelkkänä uskonnollista fanaattisuutta täysin muistuttavana dogmana, mutta nyt ei ole kyse siitä)
 
joka tapauksessa en tiedä mitä ihmiset saa irti tästä arvottavasta ajattelusta - ehkä sen, että tuntuu hyvältä kokea itsensä paremmaksi kuin muut, en tosiaan tiedä ja se varmaan riippuu myös paljon yksilöstä.
 
en tiedä mitä te ajattelette - en ole telepaatikko enkä toisaalta edes välitä paitsi kommunikaation selkeyden vuoksi - , mutta epäilen myös, että te pidätte minua jonain tyyppinä, joka ihannoi eksoottisia kulttuureita ja yrittää käännyttää muut ajattelemaan, että länsimainen kulttuuri on turmelunutta verrattuna johonkin hypoteettiseen "alkukantaiseen ja puhtaaseen" vieraaseen kulttuuriin. selventääkseni asiaa mikäli siitä on epäselvyyttä: en ole koskaan sanonut näin enkä ole sitä mieltä millään lailla; mielestäni on mahdollista nauttia kaikenlaisesta musiikista ilman että pyrkii millään lailla absoluuttisesti arvottamaan sitä millään lailla. minä satun vain pitämään esimerkiksi intialaisesta ja iranilaisesta musiikista, mutta en väitä osaavani perustelemaan sitä mitenkään järin rationaalisesta, kuten en osaa selittää myöskään sitä miksi pidän naisten tisseistä ja perseistä. muutenkin puhun enimmäkseen mahdollisuuksista tai todennäköisyyksistä juupas/eipäs inttämisen sijaan.
 
mutta nauttikaa toki tästä touhusta, jos siltä tuntuu.

sitten vielä siitä kun täällä pidettiin "absoluuttista musaa" jonain takeena "laadusta" ja "hyvästä" musiikista.
 
Tämä on varmasti väärinymmärrys. Itse en ainakaan tarkoittanut tehdä absoluuttiselle ja ohjelmalliselle musiikille mitään arvoeroa, saati sitten länsimaiselle suhteessa muuhun, mutta taiteesta puhuttaessa pelkkä käyttömusiikki on suljettava pois heti kättelyssä. Taidehan on itsetarkoituksellista, lopputuloksesta viis.

Tämä on varmasti väärinymmärrys. Itse en ainakaan tarkoittanut tehdä absoluuttiselle ja ohjelmalliselle musiikille mitään arvoeroa, saati sitten länsimaiselle suhteessa muuhun, mutta taiteesta puhuttaessa pelkkä käyttömusiikki on suljettava pois heti kättelyssä. Taidehan on itsetarkoituksellista, lopputuloksesta viis.
 
kaikki taide on jotain käyttöä varten. en ymmärrä miten olisi mahdollista ettei näin olisi.
 
joku "taide" (mitä sekin nyt sitten on?) on sitä varten, että jotkut voi konsertissa hieroa leukaansa ja vaikuttaa tärkeälle ja älykkäälle.
 
joku taide on sitä varten, että teinit pääsee keikan aikana/jälkeen tutustumaan toisiinsa seksuaalisesti.
 
joku taide on sitä varten, että jotkut pääsee tanssimaan sen tahtiin.
 
joku taide on sitä varten, että jotkut tyypit pukee päälleen viikinkiasut ja kalistelee miekkoja sekä hoilaa musiikin tahtiin saksaksi jotain mistä kukaan ei saa selvää.
 
joku taide on sitä varten, että ääliöt kuten minä voi kuvitella, että siinä oikeasti tapahtuu jotain mukamas "tärkeää", vaikka ne on vaan ääniä.
 
jne.
 
jälkeenjäänyttä koko touhu.
 
EDIT: en siis tarkoita olla epäkunnioittava esim. wagneria tai ylipäätään oopperaa kohtaan; yritin vain esittää pointin. mun pitää ehkä opetella pitämään naamani ummessa paremmin.