Klassinen ›

"klassista ei 1900-luvulla sävelletty" on yhtä.paikkansa pitävä väite kuin "ppppi ei ole mitään musiikkia". Mitäköhän gotnine sillä tarkoittaa? Mahdollisesti sitä että sibeliuksen sinfoniatkin joista 3 .viimeistä edustaa viileää klassismia ovat kuin ovatkin nöyryyttävästi only sinfonista viihdettä.onkohan se spatiaatiaalinen spektraalimusiikkikin ala saariaho vain viihdemusiikkia eikä klassista gotnine?

megatherium: "klassista ei 1900-luvulla sävelletty" on yhtä.paikkansa pitävä väite kuin "ppppi ei ole mitään musiikkia". Mitäköhän gotnine sillä tarkoittaa?
 
Aika usein julkisuudessa (media etc.) puhutaan länsimaisesta taidemusiikista "klassisena musiikkina", mikä on ihan puutaheinää esim. renessanssi-, barokki- tai nykymusiikin kohdalla. Laajasti ymmärrettynä klassista musiikkia sävellettiin suunnilleen vuosien 1750-1823 välisenä aikana, ja tuohonkin aikajanaan menevän musiikin pakottaminen "klassismin muottiin" tekee helposti vääryyttä ainakin osalle tuona aikana sävellettyä musiikkia.
 
Mutta se siitä.

megatherium: 1800-luvun säveltaide vuosisadan vaihteen molemmin puolin paljon ilmaisuvoimaisempaa kuin pitsinnypläyksen luvattuna aikana 1750-luvulla vai oletko ennemmin viehättynyt ancient regimeen tai galantin taiteen kepeästä sulokkuudesta kuin suuresta orkestraalisesta voimasta ala beethoven?uusklassismi rekonstruoi klassisia muotoja
 
Pitsinnypläysvaikutelma on yleensä huonon esittäjän aikaansaanosta, ei säveltäjän. Pidän kaikenlaisesta musiikista aivan vuosisadoista ja -kymmenistä riippumatta.

musamies: Populaariksi tarkoitettu musiikki on vaikkapa 100:ssa vuodessa muuttunut aika paljon. Varmaankin suuria muutoksia ollut jakelukanavien muuttuminen kun on voitu helposti jaella esitettävää teosta suurelle ihmismassalle. Kuvan saaminen mukaan muutti taas tilannetta.
 
Oleellinen muutos on myös Youtuben tapaiset kanavat kun kuka vaan voi koittaa tuleeko omasta musiikkiesityksestä suosittu vaiko ei.
 
Kovin varhaisessa musiikintekovaiheessa ei voitu helposti todeta minkälaista musiikkia muualla maailmassa tehdään. Siinä on tapahtunut iso muutos, että voidaan katsoa mallia paljon laajemmin.
 
Populaariksi kutsuttu musiikki ei ole viimeisten 400-500 vuoden aikana muuttunut juurikaan. Samoilla sointukuluilla ja melodisilla ambituksilla mennään, tosin rytmiikkaan on otettu vaikutteita tuhansia vuosia vanhoista afrikkalaistraditioista.
 
Onneksi poikkeuksiakin on. Tosin äkkiseltään ei tule mieleen yhtään esimerkkiä.
 
On totta, että "kaikki" musiikki on kenen tahansa saatavilla helposti missä tahansa, mutta onko tämä asia aidosti rikastuttanut musiikkia? Mielestäni ei.

höpö höpö. Ns. Klassisen musiikin ts. Länsimaisen taidemusiikin historia ulottuu keskiajalta meidän päiviimme saakka renessanssin modaalisuudesta barkokin, klassismin ja myöhäis-sekä postromantiikan ajan tonaalisuudesta nykypäivän atonaalisuuteen. Olet vain sekoittanut wieniläisklassismina tunnetun tyylisuunnan kaikkea ja kaikkina aikoina sävelletystä länsimaisesta säveltaiteesta käytettyyn termiin ja nimitykseen "klassinen" musiikki joka on noin 500 vuoden musiikillisen tekniikan kehityksen tulosta. Yhtä hyvin klassiseksi musiikiksi luetaan machaut, gibbons, byrd, monteverdi, palestrina, lasso, shutcz, bach, händel, stamitz, cpe bach, mozart, haydn, beethoven, schubert, schumann , mendelssohn , brahms, bruckner, wagner, mahler, schönberg, berg, webern, stravinsky, sosta, richard strauss , melartin, linko, linnala, klami , järnefelt, kuula, madetoja, sonninen, haapalaiset, hannikaiset, ranta, delius, pingoud, saikkola ja madetojan perinnön jatkajat tuukkanen, pesonen, karjalainen, leiviskä, fougstedt ja fordell, pesola, ikonen, aaltonen palmgren, meriläinen, kokkonen, ligeti, berio, jne jne. Sinulla on vain hyvin rajoittuneet tiedot ja kapekatseinen käsitys klassisesta niinkuin minulla ennen vanhaan.

Gotnine: Populaariksi kutsuttu musiikki ei ole viimeisten 400-500 vuoden aikana muuttunut juurikaan. Samoilla sointukuluilla ja melodisilla ambituksilla mennään, tosin rytmiikkaan on otettu vaikutteita tuhansia vuosia vanhoista afrikkalaistraditioista.
 
Kyllä niissä tunnelma on muuttunut ihan toiseksi.
 
Otetaampa malliksi vaikka Bye Bye blues:
https://www.youtube.com/watch?v=sl_1r5judEA
 
https://www.youtube.com/watch?v=4Mbz-rT5gsA
 
Fiilis ja saundimaailma ei kertakaikkiaan ole sama kuin suurimmassa osassa nykymusiikissa.

ymmärrän mitä gotnine tarkoittaa mutta juuri laajasti käsitettä klassinen soveltaen joka lienee englannista suomeen lanseetattu termi.käsittää koko länsimaisen taidemusiikin historian ja on varsin kätevä ja yleispätevä kaikilla kielialueilla toimiva kompakti ja ymmärrettävä termi jola puolustaa hyvim paikkaansa taidemusiikin kaiken kattavana yleisnimikkeenä.

Gotnine: Populaariksi kutsuttu musiikki ei ole viimeisten 400-500 vuoden aikana muuttunut juurikaan.
 
Huhhuh mitä tekstiä...

oikeastaan samantekevää mitä nimitystä käyttää länsimaisesta taidemusiikista, käsitteet ja abstraktiot ovat kuitenkin vain .kuoria ja koteloita eivät tiedon ydin. Musiikinhistorian on joskus haluttu nähdä tornirakennelmana jossa jokainen säveltäjä suorittaa vuorollaan ikään kuin vahdinvaihdon ennen kaiken kruunaavaa täysklassismia jota gotnine tarkoittaa klassisella musiikilla ja jonka huipentumana pidetään beethovenia, josta useimpien mielestä alkoi meidän päiviimme saakka jatkunut alamäki mutta joka voitaisiin yhtä hyvin mieltää vaikka hegelin dialektiseksi logiikaksi jossa absoluutti logiikan kategoria sisällyttää itseensä implisiittisesti kaikki sitä edeltävät dialektisen kehittelyn vaiheet teesin antiteesin ja synteesin.

Minusta musiikin historia on jatkuvaa ylämäkeä. Välillä otetaan takapakkia, mutta aina mennään kohden aiempaa mielenkiintoisempia soivia todellisuuksia ja mielikuvitteita.

Gotnine: Minusta musiikin historia on jatkuvaa ylämäkeä. Välillä otetaan takapakkia, mutta aina mennään kohden aiempaa mielenkiintoisempia soivia todellisuuksia ja mielikuvitteita.
 
Näin se menee. Musabisneksen kituessa ja sen turvallisessa julkaisupoliikassa syy ei kuitenkaan pelkästään ole bisneksessä tai Napsterin jälkivaikutuksissa, vaan siinä että suunnannäyttäjiä ei ole ilmaantunut paljoa. Aina ajoittain joku näyttää kaapin paikan jossakin musiikinlajissa ja sen vaikutukset ylittävät jopa taiteiden välisiä raja-aitoja. Musiikki ei kuole koskaan ja se muuttuu paremmaksi. Mutta YLE uutisoi pari viikkoa sitten siitä, että ihmisten älykkyys on lähtenyt laskuun. Se on huolestuttavaa. Nautintokeskeinen kaikki-minulle-heti -kulttuuri kokonaisuudessaan heikenvää myös tekijöiden uppoutumiskykyä. Musasta tulee vain väline johonkin muuhun.

Mozartin, 8ethovenin, bachin tai schubertin kaltaisten lähes suoernaturalististen säveltäjänerojen taiteen mestarillisuutta ei spatiaalinen atonaalinen spektraalimusiikki kykene likimainkaan voittamaan. Jo siinä vaiheessa kun schönberg formuloi uuden 12-sävelkoodinsa tai jo vapaan konstruktiivinen atonaalisuus merkitsi musiikillisessa kielessä vallankumousta joka oli liian nopea ja radikaali muutos 300 vuotta vallalla olleesta tonaalisesta systeemistä puhtaaksiviljeltyyn atonaalisuuteen ja sävellajittomuuteen jotta se olisi kielioppina voinut perustella itsensä ja biologisen välttämättömyytensä musiikin tekniskäytännöllisenä muotoiluna eikä vain yksilön mielivaltaisena enfant terrible haluna kontrolloida musiikillisen informaation virtaa edistyksellisyyden itsensä vuoksi ja siksi se vieroitti ja rikkoi yleisön ja säveltäjän välit. Syvyysperspektiivi nykymusiikissa on kaventinut samoin kuin henkinen kapasiteetti tuukkasen päivistä eksperimointiin ja kikkailuun.

megatherium: Mozartin, 8ethovenin, bachin tai schubertin kaltaisten lähes suoernaturalististen säveltäjänerojen taiteen mestarillisuutta ei spatiaalinen atonaalinen spektraalimusiikki kykene likimainkaan voittamaan. Jo siinä vaiheessa kun schönberg formuloi uuden 12-sävelkoodinsa tai jo vapaan konstruktiivinen atonaalisuus merkitsi musiikillisessa kielessä vallankumousta joka oli liian nopea ja radikaali muutos 300 vuotta vallalla olleesta tonaalisesta systeemistä puhtaaksiviljeltyyn atonaalisuuteen ja sävellajittomuuteen jotta se olisi kielioppina voinut perustella itsensä ja biologisen välttämättömyytensä musiikin tekniskäytännöllisenä muotoiluna eikä vain yksilön mielivaltaisena enfant terrible haluna kontrolloida musiikillisen informaation virtaa edistyksellisyyden itsensä vuoksi ja siksi se vieroitti ja rikkoi yleisön ja säveltäjän välit. Syvyysperspektiivi nykymusiikissa on kaventinut samoin kuin henkinen kapasiteetti tuukkasen päivistä eksperimointiin ja kikkailuun.
 
Jännää, että viittaat Schönbergiin puhuessasi "uudesta" tai "modernista" musiikista - siis ukosta, joka syntyi v. 1874! :D Josko siirtyisit edes 1974 syntyneisiin säveltäjiin, jotka hekään eivät ole enää kovin nuoria...
 
On myös hieman ristiriitaista, että pidät tonaalista musiikkia jotenkin automaattisesti parempana kuin joitain myöhempinä aikoina kehittyneitä sävellystekniikoita, mutta kirjallinen ilmaisusi on hyvin modernia ja kiehtovasti vaikeaselkoista pintatasoltaan.
 
Mitä tulee musiikin "henkiseen kapasiteettiin", niin ne asiat ovat pääsääntöisesti jokaisen kuulijan omassa päässä olevia subjektiivisia asioita; riippuvaisia jokaisen omasta kokemus- ja henkilöhistoriasta.

megatherium: ei spatiaalinen atonaalinen spektraalimusiikki kykene likimainkaan voittamaan
 
Jotkut tykkää äidistä ja toiset tyttärestä.

jotkut tykkää kauniista tonaalisesta diatonisesta melodiikasta duurin iloisuudesta, mollin surullisuudesta, toiset riitasointuisesta konstruktiivisesta tekotaitoisesta atonaalisesta epäemotionaalisesta kakofoniasta.vain harvat pitävät schönbergistä.

megatherium: jotkut tykkää kauniista tonaalisesta diatonisesta melodiikasta duurin iloisuudesta, mollin surullisuudesta, toiset riitasointuisesta konstruktiivisesta tekotaitoisesta atonaalisesta epäemotionaalisesta kakofoniasta.vain harvat pitävät schönbergistä.
 
Voitaneen puhua, että joillakin on perversio tai viha/rakkaus-suhde johonkin epämiellyttävään. Vihollisia on mukava kesyttää ja loppujen lopuksi se mistä tykkää, heijastuu omassa musiikissa.

megatherium: jotkut tykkää kauniista tonaalisesta diatonisesta melodiikasta duurin iloisuudesta, mollin surullisuudesta, toiset riitasointuisesta konstruktiivisesta tekotaitoisesta atonaalisesta epäemotionaalisesta kakofoniasta.vain harvat pitävät schönbergistä.
 
Minä pidän kaikesta, tai annan ainakin kaikelle mahdollisuuden. On aivan yhdentekevää mihin tyylikauteen tai esteettiseen todellisuuteen joku sävellys lukeutuu, hyvä sävellys on hyvä piisi ja sillä hyvä.
 
Adjektiivit "ruma" ja "kaunis" eivät mielestäni kuulu musiikkikeskusteluun ollenkaan, sillä noiden määreiden todellisuudesta ei varmaan koskaan päästä yksimielisyyteen. Musiikki voi olla pintatasoltaan "kaunista", muuta sisäiseltä koostumukseltaan rumaa, ja päinvastoin.

kauneus on katsojan sillmässä

Gotnine: Aika usein julkisuudessa (media etc.) puhutaan länsimaisesta taidemusiikista "klassisena musiikkina", mikä on ihan puutaheinää esim. renessanssi-, barokki- tai nykymusiikin kohdalla. Laajasti ymmärrettynä klassista musiikkia sävellettiin suunnilleen vuosien 1750-1823 välisenä aikana, ja tuohonkin aikajanaan menevän musiikin pakottaminen "klassismin muottiin" tekee helposti vääryyttä ainakin osalle tuona aikana sävellettyä musiikkia.
 
Mutta se siitä.
 
Ihan hyvä termi klassinen musiikki on, jos tarkoitetaan kauneutta ihanteenaan pitävää musiikkia. Sehän on joka tapauksessa jälkipolvien antama termi.
 
jazzmies: Näin se menee. Musabisneksen kituessa ja sen turvallisessa julkaisupoliikassa syy ei kuitenkaan pelkästään ole bisneksessä tai Napsterin jälkivaikutuksissa, vaan siinä että suunnannäyttäjiä ei ole ilmaantunut paljoa. Aina ajoittain joku näyttää kaapin paikan jossakin musiikinlajissa ja sen vaikutukset ylittävät jopa taiteiden välisiä raja-aitoja. Musiikki ei kuole koskaan ja se muuttuu paremmaksi. Mutta YLE uutisoi pari viikkoa sitten siitä, että ihmisten älykkyys on lähtenyt laskuun. Se on huolestuttavaa. Nautintokeskeinen kaikki-minulle-heti -kulttuuri kokonaisuudessaan heikenvää myös tekijöiden uppoutumiskykyä. Musasta tulee vain väline johonkin muuhun.
 
Muuttuu paremmaksi? Nyt oikeasti, joku raja provoillakin.
 
megatherium: kauneus on katsojan sillmässä
 
Mutta vain samoin kuin aurinko katsojansa.

musiikki vaikuttaa meihin ärsykkeen tavoin ja panee liikkeelle ainoastaan sille varatut emootiot sen jälkeen se muokkautuu kunkin vastaanotto, so.reseptiokyvyn mukaan.