Klassinen ›

Thevisa: Jep, eli masentavaa musiikkia ei ole pakko kuunnella. Ainahan voi lukittautua loppuelämäkseen äänieristettyyn kammioon.
 
selitä mulle miten se on muka "pakko"?
 
jos julkisella paikalla soiva musiikki vituttaa ---> käytä korvatulppia.
jos baarissa soiva musa vituttaa ----> vaihda baaria.
jos tv:ssä soiva musa vituttaa ---> vaihda ohjelmaa/heitä tv ikkunasta ulos.
jos radiossa soiva musa vituttaa ---> laita radio pois päältä tai vaihda kanavaa.
jos bileissä soiva musa vituttaa ---> pyydä voiko musiikkia vaihtaa tai laittaa hiljempaa tai lähde vetämään.
jos vielä vituttaa ---> koita hyväksyä se että joillakin on erilainen musiikkimaku kuin sinulla.
 
itse noudatan kaikkia ym. ja minulla on ns. "elämä" enkä elä eristäytyneenä muusta maailmasta.

rkellu:
jos bileissä soiva musa vituttaa ---> pyydä voiko musiikkia vaihtaa tai laittaa hiljempaa tai lähde vetämään.
jos vielä vituttaa ---> koita hyväksyä se että joillakin on erilainen musiikkimaku kuin sinulla.
 
seppo seponseppo teki pelimiehen liikkeen:
 
pesäpallo-ottelussa soitettava musa vituttaa -> tee itsemurha
 
(siis mainitsi tuon syyn yhtenä syistä, miksi teki itsemurhan)

rkellu: selitä mulle miten se on muka "pakko"?
 
jos julkisella paikalla soiva musiikki vituttaa ---> käytä korvatulppia.
jos baarissa soiva musa vituttaa ----> vaihda baaria.
jos tv:ssä soiva musa vituttaa ---> vaihda ohjelmaa/heitä tv ikkunasta ulos.
jos radiossa soiva musa vituttaa ---> laita radio pois päältä tai vaihda kanavaa.
jos bileissä soiva musa vituttaa ---> pyydä voiko musiikkia vaihtaa tai laittaa hiljempaa tai lähde vetämään.
jos vielä vituttaa ---> koita hyväksyä se että joillakin on erilainen musiikkimaku kuin sinulla.
 
itse noudatan kaikkia ym. ja minulla on ns. "elämä" enkä elä eristäytyneenä muusta maailmasta.
 
mun mielesta parempi vaihtoehto on tehda mita John Cage teki, on eka saveltaa jotain mika kayttaa hyvakseen naita asioita ja sitten ajattella etta kaikki senjalkeinen roska mita tulvii yleisesta melusta korviin on sen oman savellyksen uudelleen esittamista, ne muut vaan ei satu tietamaan asiaa.

sub zero: seppo seponseppo teki pelimiehen liikkeen:
 
pesäpallo-ottelussa soitettava musa vituttaa -> tee itsemurha
 
(siis mainitsi tuon syyn yhtenä syistä, miksi teki itsemurhan)
 
melkonen iloveikko mahtoi olla.
 
Timo.T: mun mielesta parempi vaihtoehto on tehda mita John Cage teki, on eka saveltaa jotain mika kayttaa hyvakseen naita asioita ja sitten ajattella etta kaikki senjalkeinen roska mita tulvii yleisesta melusta korviin on sen oman savellyksen uudelleen esittamista, ne muut vaan ei satu tietamaan asiaa.
 
kaikkia ei kiinnosta säveltäminen.
 
ja hyvä niin koska maailmassa on monia oikeasti tärkeitä asioita joita kannattaa tehdä mielummin.

Niin, Heikinheimot tuppaavat olemaan "yksioikoisia", lainatakseni erästä sukulaisrouvaa, joka arvelee sitä sukuviaksi - eikä ole ainoa. Eivät helposti vaihda näkemyksiään. Heitä kannattaa lähestyä hienotunteisesti niissä asioissa, jotka ovat heidän sydäntään lähellä. Onkos muilla vastaavia kokemuksia? Tosin olen törmännyt poikkeuksiinkin. :)

velipesonen:
Vaikka maailmassa on kyllä paljon enemmän musiikkia joka olisi luontavampaa ilmaista tahtilajissa 11/16 kuin 11/8. Tai miten olisi 11/15?
 
Tuosta muistuikin mieleen, että Toru Takemitsun "All in Twilight"-sarjan ekassa osassa muutama tahti on 2.5/8 -tahtilajissa.

levesinet: Niin, Heikinheimot tuppaavat olemaan "yksioikoisia", lainatakseni erästä sukulaisrouvaa, joka arvelee sitä sukuviaksi - eikä ole ainoa. Eivät helposti vaihda näkemyksiään. Heitä kannattaa lähestyä hienotunteisesti niissä asioissa, jotka ovat heidän sydäntään lähellä. Onkos muilla vastaavia kokemuksia? Tosin olen törmännyt poikkeuksiinkin. :)
 
But hey, never change a winning combination! Mitä sitä hyvvää näkemystä huonompaan vaihtammaan.

Gotnine: Tuosta muistuikin mieleen, että Toru Takemitsun "All in Twilight"-sarjan ekassa osassa muutama tahti on 2.5/8 -tahtilajissa.
 
ma oon kans soittanu juttuja 3.5/8 tahtilajissa, ei noi puolikkaat oikeastaan niin vaikeita ole, , toisaalta muistelen etta joku intialainen tabla mestari oli keksiny yhen talan mika oli 15 3/4/4 siis viistoista ja kolme neljasosaa/4 etta joo. siihen sitten sooloja paalle, mies oli myos kuuluisa siita etta osasi soittaa metromin tarkkuudella (kuulematta metronomia tietenkin) niin pitkaan kuin halusi, ja etta pystyi improvisoimaan tihaita (sellasia kuvioita jotka kiertaa itsensa kolme kertaa ja jonka viimeinen isku putoaa ykkoselle - johonkin 13 rytmiin mutta niin etta soitta 12 iskua siihen paalle, yms kivaa.

Gotnine: Tuosta muistuikin mieleen, että Toru Takemitsun "All in Twilight"-sarjan ekassa osassa muutama tahti on 2.5/8 -tahtilajissa.
 
Osaisiko joku selittää miksi 2.5/8 eikä 5/16?

nahkis: Osaisiko joku selittää miksi 2.5/8 eikä 5/16?
 
koska ne on kaks eri asiaa. kokeile. laske rytmi 2.5, milta se tuntuu, miten se liikkuu. sitten kokeile laske 5. tietenkin jos sa painotat tosta vitosesta samat iskut niin tulos on periaatteessa sama, sitten siihen ei ole syyta, muuta jos sa teet jotain mika on perusrakenteeltaan 2.5 ja jonka sisainen jakautuminen sitten heijastaa tuota kahen ja puolen isompaa muotoa (siis jos se edes jaetaa), niin sitten. yksinkertasesti jos silla ei ole aanellisesti ja fiilillisesti valia, tai jos se on niin monimutkainen etta siita ei saa selvaa etta se on 2.5, niin sitten se on turhaa, mutta jos se on selkeasti esitetty ja tulee esille ja se itsessaan heijastaa paremmin sita mita savellyksella haetaan niin joo.

Tässähän on kaiketi puhe siitä, että notaation pitäisi olla synkassa sen kanssa miten säveltäjä itse hahmottaa sävellyksen muodon ja miten hän haluaa sen soittajalle tai laulajalle viestiä niin että varsinainen musiikkiesitys olisi kaikin puolin lähinnä hänen omia ajatuksiaan. Silloin kai säveltäjän täytyy myös valita ja päättää, minkä etäisyyden hän itse valitsee omaan nuottikirjoitukseensa. Hän voi mielestäni mennä silloin niinkin pitkälle kuin em. belgialainen Mesens, että piirustaa nuottipaperilleen tahallisia absurditeetteja. Ainahan sävellyksen kokonaisuuden kannalta saattaa olla katsantokannasta ja -etäisyydestä riippuen tarkoituksenmukaisinta kirjoittaa tahtilajissa 11/15 ja sävellajissa K-2.

velipesonen: Tässähän on kaiketi puhe siitä, että notaation pitäisi olla synkassa sen kanssa miten säveltäjä itse hahmottaa sävellyksen muodon ja miten hän haluaa sen soittajalle tai laulajalle viestiä niin että varsinainen musiikkiesitys olisi kaikin puolin lähinnä hänen omia ajatuksiaan. Silloin kai säveltäjän täytyy myös valita ja päättää, minkä etäisyyden hän itse valitsee omaan nuottikirjoitukseensa. Hän voi mielestäni mennä silloin niinkin pitkälle kuin em. belgialainen Mesens, että piirustaa nuottipaperilleen tahallisia absurditeetteja. Ainahan sävellyksen kokonaisuuden kannalta saattaa olla katsantokannasta ja -etäisyydestä riippuen tarkoituksenmukaisinta kirjoittaa tahtilajissa 11/15 ja sävellajissa K-2.
 
joo, mutta tarkeinta on kuitenkin se milta se kuulostaa, ei se milta se nayttaa paperilla. tama on kuitenkin musiikkia. ja se etta jos jonkun asian voi kirjoittaa helpommin oli se sitten 5 tai 2.5 niin sita pitaisi kayttaa, tarkeinta on kuitenkin se etta vaikka musiikki olisi monimutkaista niin soittajan ei tarvitse opetella soittamaan uudestaan, vaan asiat tulevat selkeasti notaatiosta lapi, jos sita siis halutaan, tottakai absurdiutta voi harrastaa, ja sita saa mita tilaa.
 
se etta halutaan viestia soittajalle mita on ollut saveltajan paassa ei voi tulla sen edelle etta mita kuuntelija kuulee, ja etta milta savellys itsessaan kuulostaa, jos sun notaatio on todella sekavaa, niin se pitaa kayda lapi ja miettia etta miten sen saisi kirjoitettua niin etta se olisi mahdollisimman helposti soitettava, ilman etta pitaa selittaa tunteja siita etta 'mitas sa nyt ihan tarkasti tarkoitit kun ton kirjotit', tai etta soittajan pitaa dekoodata kaikki siita itse, koska ellei savellys ole todella hyva, ja soittaja kaveri, niin sanoisin ettei yksikaan ammatti soittaja lahde sita opettelemaan.
 
eika kukaan pysty soittamaan mita saveltajan paassa tapahtuu.

Timo.T: (...)eika kukaan pysty soittamaan mita saveltajan paassa tapahtuu.
 
Minusta "tulkitsijan" eli soittajan, laulajan tai kapellimestarin pitäisi olla säveltäjän kanssa samalla henkisellä tasolla, jotta esitys onnistuisi. Se merkitsee samaa kuin päästä nuotin perusteella selville säveltäjän tunteista ja kenties jopa mielenliikkeistäkin.
 
Ainakin minulle maailma on pullollaan myös väärin tulkittua musiikkia. Tunneperäisen tulkinnan välttämättömyyttä ei voi perustella nuottikirjoitukseen tai esittämiseen liittyvillä määrittelyillä, vaan kyseessä on mielipide joka koskee lähinnä taiteen olemusta.

velipesonen: Minusta "tulkitsijan" eli soittajan, laulajan tai kapellimestarin pitäisi olla säveltäjän kanssa samalla henkisellä tasolla, jotta esitys onnistuisi. Se merkitsee samaa kuin päästä nuotin perusteella selville säveltäjän tunteista ja kenties jopa mielenliikkeistäkin.
 
Ainakin minulle maailma on pullollaan myös väärin tulkittua musiikkia. Tunneperäisen tulkinnan välttämättömyyttä ei voi perustella nuottikirjoitukseen tai esittämiseen liittyvillä määrittelyillä, vaan kyseessä on mielipide joka koskee lähinnä taiteen olemusta.
 
tulkitsija rooli on tarkea, en sita kiista, ja kylla sita asiaa mita tulkitsee pitaa ymmartaa jotta voi tulkita oikein. mutta, vaarin tulkittu asia voi olla yhta mielenkiintoinen kuin oikein, ja joskus jopa mielenkiintoisempi, ei se siita oikeampaa tee, mutta silla hetkella toimivamman.
 
mulle ainakin se miten ajattelen asiasta on yhta tarkeaa kuin mita ajattelan asiasta (taman selittaminen, tai siis sen selittaminen etta miten ajattelen siita etta miten ajattelen johtaa regressioon johon en nyt haluaisi) ...mutta kuitenkin, en usko etta jonkun mielenliikkeita voi oikeasti ymmartaa, voit ymmartaa vain omasi ja miten ne ovat suhteessa 'oikeaan' maailmaan, ma olen kirjoittanut monta partituuraa jotka ovat minulle selvia kuin paivanvalo, tai ma tiedan tasan tarkasti etta milta savellys nayttaa musiikillisesti, niin kokonaisuutena, kuin jokainen detaljii, mutta kun esitan nama paperit jollekkin toiselle, niin hanelle ne eivat tarkoita mitaan, tai han voi vain arvata mita tarkoitan - tama ei kuitenkaan tarkoita sita etteiko han selittamisen jalkeen voisi ymmartaa kokonais ideaa siita etta mita ajan takaa, vaan tarkoittaa sita etta silla esityksella jonka han tulkitsee ei ole mitaan tekemista siihen etta miten koin sen omassa paassani, ja se on asia jolle mina en mahda mitaan, ja jolle en ole viella ainakaan keksinyt ratkaisua, siis ellen kirjoita joka ikista detaljiita paperille yleisesti kaytetylla notaatio systeemilla.
 
--
 
taiteen tulkitseminen, ja varsinkin esittavan taiteilija tulkitsemis prosessi on tarkea, ja esittavan taiteilija, siis tulkitsijan rooli on niin tarkea kuin vastuullinen, mista esimerkiksi pitaisi lahtea liikkeelle soittaessasi tai johtaessasi kappaletta? nykyaan on esimerkiksi niin monta aanitysta musiikista etta voi lahtea kuuntelemaan etta miten joku on jo soittanut, tai sitten jattaa kokonaan kuulematta muitten versiot? pitaisiko kaikkia merkintoja seurata tismalleen? mita jos niita ei joko pysty fyysisesti soittamaan tai ne ovat jotenkin muuten epakaytannollisia - tahan tietenkin sanoisin etta ala soita koko kappaletta, mutta unohdetaan se. minusta tarkeaa tulkitsemisessa on tehda kappaleesta oma, niin cliseiselta kuin se kuulostaakin, siita pitaa loytaa se asia mita sina soittajana haluat sanoa, ja tuoda esille, tottakai nuotteja pitaa seurata, ja tarkasti, mutta ne ovat kuitenkin vain se materiaali jonka lapi soittaja nakee sen mita saveltaja haluaa sanoa, se etta ymmartavatko he toisiaan oikeasti on minusta samantekevaa, koska kun soittaja ymmartaa, ja luottaa siihen ymmarrykseen mika hanella on, niin on samantekevaa onko se "oikea" vai "vaara", vaan se on jotain minka vain han pystyy tuomaan siita savellyksesta esiin, ja se voi olla jotain mita saveltaja ei ikina olisi ajatellut koska hanelle savellys on jaatynyt paikoilleen tyon prosessin kautta, minusta ainakin se vivahduttaa vain tyota. toisaalta jos soittaja ei tunne kappaletta omakseen niin se todennakoisesti tuo vain huonon esityksen, ellei tama ollut saveltajan tarkoitus jolloin tarkoitus paistoi lapi kuin kuuma kusi lumessa.

velipesonen:
 
sanoisin myos saveltajana, etta minusta on usein tylsaa kuunnella omaa musiikkiani jos se esitetaan tarkasti, koska olen jo kuullut sen paassani, en nae siina arvoa etta joku vain kopioi jotain minka olen jo ajatellut

Timo.T: tulkitsija rooli on tarkea, en sita kiista, ja kylla sita asiaa mita tulkitsee pitaa ymmartaa jotta voi tulkita oikein. mutta, vaarin tulkittu asia voi olla yhta mielenkiintoinen kuin oikein, ja joskus jopa mielenkiintoisempi, ei se siita oikeampaa tee, mutta silla hetkella toimivamman.
 
mulle ainakin se miten ajattelen asiasta on yhta tarkeaa kuin mita ajattelan asiasta (taman selittaminen, tai siis sen selittaminen etta miten ajattelen siita etta miten ajattelen johtaa regressioon johon en nyt haluaisi) ...mutta kuitenkin, en usko etta jonkun mielenliikkeita voi oikeasti ymmartaa, voit ymmartaa vain omasi ja miten ne ovat suhteessa 'oikeaan' maailmaan, ma olen kirjoittanut monta partituuraa jotka ovat minulle selvia kuin paivanvalo, tai ma tiedan tasan tarkasti etta milta savellys nayttaa musiikillisesti, niin kokonaisuutena, kuin jokainen detaljii, mutta kun esitan nama paperit jollekkin toiselle, niin hanelle ne eivat tarkoita mitaan, tai han voi vain arvata mita tarkoitan - tama ei kuitenkaan tarkoita sita etteiko han selittamisen jalkeen voisi ymmartaa kokonais ideaa siita etta mita ajan takaa, vaan tarkoittaa sita etta silla esityksella jonka han tulkitsee ei ole mitaan tekemista siihen etta miten koin sen omassa paassani, ja se on asia jolle mina en mahda mitaan, ja jolle en ole viella ainakaan keksinyt ratkaisua, siis ellen kirjoita joka ikista detaljiita paperille yleisesti kaytetylla notaatio systeemilla.
 
Tämä menee nyt ainakin minun puoleltani taiteen olemuksen pohdiskeluksi, mutta menköön. Mielestäni säveltäjän pitäisi kirjoittaa paperille nimenomaan mielenliikkeensä jotta hän olisi taiteilija. Muuten hän voi kyllä olla sävellysten tekijä muttei taiteilija. Minulle musiikki on kiinnostavaa vain taiteena eikä sitten muuten, ja taiteen totuudenmukaisuus on emootion totuudenmukaisuutta. Olen itsekin säveltänyt jonkin verran ja teoksiani on esitetty, ja sanoisin että viidennes esityksistä on ollut sellaisia joihin itse olen tyytyväinen. Tämä lienee hyvä suhdeluku kun säveltäjien mietteitä kuuntelee. Jos sävellykseni esitys on mielestäni epäonnistunut, mikä on tietenkin kamalaa ja sattuu usein, se voi johtua nähdäkseni kolmesta seikasta:
 
a) En ole osannut kyllin hyvin eli tarkasti ja tarkoituksenmukaisesti kirjoittaa mitä tarkoitan,
b) Esittäjä ei syystä tai toisesta ymmärrä partituuria,
c) Esittäjä tekee virheitä todennäköisesti siksi että harjoitteluun on ollut liian vähän aikaa.
 
Kohdan a) pohdiskeleminen on tietenkin hedelmällisintä, mutta ihan aina siihen ei ole aihetta. Ajattelen, että sävellyksellä on tasan yksi oikea esitys ja loput ovat huonompia.
 
--
 
Timo.T: taiteen tulkitseminen, ja varsinkin esittavan taiteilija tulkitsemis prosessi on tarkea, ja esittavan taiteilija, siis tulkitsijan rooli on niin tarkea kuin vastuullinen, mista esimerkiksi pitaisi lahtea liikkeelle soittaessasi tai johtaessasi kappaletta?
 
Kappale pitää ymmärtää. Ei ole liikaa vaadittu, ymmärtäminen on välttämätöntä. Ymmärtäminen oikein, eikä "omalla tavallaan hyvin ja hedelmällisesti".
 
pitaisiko kaikkia merkintoja seurata tismalleen?
 
Kyllä, siksihän ne siellä ovat. Jokaiselle merkinnälle on oma luonteenomainen tarkkuutensa. Jos säveltäjä kirjoittaa tavaraa mitä kukaan ei pysty esittämään, niin pakko kai siinä on sitten alkaa kompromisseja tehdä, mutta silloin mennään sumealle puolelle, mikä minusta on jo tappio sinällään.
 
minusta tarkeaa tulkitsemisessa on tehda kappaleesta oma, niin cliseiselta kuin se kuulostaakin, siita pitaa loytaa se asia mita sina soittajana haluat sanoa, ja tuoda esille, tottakai nuotteja pitaa seurata, ja tarkasti, mutta ne ovat kuitenkin vain se materiaali jonka lapi soittaja nakee sen mita saveltaja haluaa sanoa, se etta ymmartavatko he toisiaan oikeasti on minusta samantekevaa, koska kun soittaja ymmartaa, ja luottaa siihen ymmarrykseen mika hanella on, niin on samantekevaa onko se "oikea" vai "vaara", vaan se on jotain minka vain han pystyy tuomaan siita savellyksesta esiin, ja se voi olla jotain mita saveltaja ei ikina olisi ajatellut koska hanelle savellys on jaatynyt paikoilleen tyon prosessin kautta, minusta ainakin se vivahduttaa vain tyota. toisaalta jos soittaja ei tunne kappaletta omakseen niin se todennakoisesti tuo vain huonon esityksen, ellei tama ollut saveltajan tarkoitus jolloin tarkoitus paistoi lapi kuin kuuma kusi lumessa.
 
Tästä minun on ilo olla eri mieltä. Eikö tämä mitä sanot ole jonkinlainen musiikkielämän vallitsevan asiantilan ansiokas sanallinen kuvaus, eikä niinkään mielipide siitä miten asioiden pitäisi olla?
 
Säveltäjän työ on epäkiitollista koska, niin kuin minä ajattelen, hänen ajatuksensa on mahdollista tulkita vain joko oikein tai sitten huonommin.

velipesonen: Tämä menee nyt ainakin minun puoleltani taiteen olemuksen pohdiskeluksi, mutta menköön. Mielestäni säveltäjän pitäisi kirjoittaa paperille nimenomaan mielenliikkeensä jotta hän olisi taiteilija. Muuten hän voi kyllä olla sävellysten tekijä muttei taiteilija. Minulle musiikki on kiinnostavaa vain taiteena eikä sitten muuten, ja taiteen totuudenmukaisuus on emootion totuudenmukaisuutta. Olen itsekin säveltänyt jonkin verran ja teoksiani on esitetty, ja sanoisin että viidennes esityksistä on ollut sellaisia joihin itse olen tyytyväinen. Tämä lienee hyvä suhdeluku kun säveltäjien mietteitä kuuntelee. Jos sävellykseni esitys on mielestäni epäonnistunut, mikä on tietenkin kamalaa ja sattuu usein, se voi johtua nähdäkseni kolmesta seikasta:
 
a) En ole osannut kyllin hyvin eli tarkasti ja tarkoituksenmukaisesti kirjoittaa mitä tarkoitan,
b) Esittäjä ei syystä tai toisesta ymmärrä partituuria,
c) Esittäjä tekee virheitä todennäköisesti siksi että harjoitteluun on ollut liian vähän aikaa.
 
Kohdan a) pohdiskeleminen on tietenkin hedelmällisintä, mutta ihan aina siihen ei ole aihetta. Ajattelen, että sävellyksellä on tasan yksi oikea esitys ja loput ovat huonompia.
 
--
 
a) on omaa syyta, b) ja c) toiset ovat jonkun toisen vastuulla eivatka siten putoa asioitten alle joista kannattaa/pystyy valittamaan, paitsi jos olet elossa.
 
Kappale pitää ymmärtää. Ei ole liikaa vaadittu, ymmärtäminen on välttämätöntä. Ymmärtäminen oikein, eikä "omalla tavallaan hyvin ja hedelmällisesti".
 
kaikki eivat ymmarra, mutta silti tulkitsevat kauniisti.
 
Kyllä, siksihän ne siellä ovat. Jokaiselle merkinnälle on oma luonteenomainen tarkkuutensa. Jos säveltäjä kirjoittaa tavaraa mitä kukaan ei pysty esittämään, niin pakko kai siinä on sitten alkaa kompromisseja tehdä, mutta silloin mennään sumealle puolelle, mikä minusta on jo tappio sinällään.
 
on iso ero kirjoittaa tavaraa jonka yksii ihminen pystyy soittamaan tai jonka 50 ihmista pystyy soittamaan, saatikaan sitten tuhat. mutta oikeasti en vain usko etta mitaan pystyy soittamaan oikein, joten vaarin tai vaarempi on melkein ihan sama. en ole ikina kokenut sita, enka ole kuullut etta kukaan muukaan olisi, ja mua se vaivaa, pahasti, enka pysty keksimaan sille ratkaisua, se vaivaa, koska kukaan ei tule kuulemaan mita ma kuulen paassani kun savellan, ja samalla tiedan etta en koskaan tule kokemaan sita muta joku toinen kokee kun han on kaynyt prosessinsa. se miten ma naen savellyksen rakentuvan, savellys on aina llikiarvo siita mita itse kokee, yhtalailla kuin puhuminen ja asioitten selittaminen, sanoiksi muotoilu, on likiarvo sille minka kokee.
 
Tästä minun on ilo olla eri mieltä. Eikö tämä mitä sanot ole jonkinlainen musiikkielämän vallitsevan asiantilan ansiokas sanallinen kuvaus, eikä niinkään mielipide siitä miten asioiden pitäisi olla?
 
kylla, mutta edelleen, syy jonka takia joudun ajattelen nain on se etta tiedan etta kukaan, tai no en tieda, vaan sanon, etta kukaan ei ole soittanut minun musiikkiani niin etta se olisi oikein. joten sille etta asiat soitetaan vaarin on asia jolle mina en mahda mitaan, koska se ei johdu minusta vaan siita etta soittajat eivat ole tarpeeksi hyvia, niin en voi muutakuin loytaa positiivisia nakokulmia jotta en liikaa herjaisi heita liikaa.
 
Säveltäjän työ on epäkiitollista koska, niin kuin minä ajattelen, hänen ajatuksensa on mahdollista tulkita vain joko oikein tai sitten huonommin.
 
huonommin, aina, en ole ainakaan ikina kuullu omien ajatuksieni oikein tulkitsemista. ja tahan se onglema johtaa, koska en kesta mitaan mita soitetaan niin en halua saveltaa, mutta samalla se on pakkomielle, ja niinkuin Xenakis sanoi se on varmaan ainoa asia jota tehdessa tunnen itseni onnelliseksi.
 
ma olen oikeasti pahasti pessimistinen, en vain halua myontaa sita koska se on turhauttavaa

velipesonen:
Säveltäjän työ on epäkiitollista koska, niin kuin minä ajattelen, hänen ajatuksensa on mahdollista tulkita vain joko oikein tai sitten huonommin.
 
tai noh, sanoisin etta lahin approksimaation jonka mina tiedan musiikistani on musiikki jonka mina itse teen tietokoneella, se ainakin toistaa kaiken tarkasti ja oikein, vaikka ei kaikkeen pystykkaan.

mut ma haluisin palata oikeaan aiheeseen, ja oikeastaan lukematta tata keskustelua alkua kokonaan.
 
pitavatko ihmiset modernin musiikin abstrahiutta kenties syyna etta sita ei joko tarvitse tykata, tai ei voi tykata?
 
---
tama liittyy toiseen asiaan jota mina en ymmarra, eli se etta nyky musiikkia pidetaan todella helposti elitistina, joko sen konseptuaalisuuden takia tai ehka siita syysta etta se ei yrita hyysata kuuntelijaa (minun mielipiteeni asiasta on helposti luettu) samaan esim. emotionaaliseen pauhuun kuin joku muu asia?
 
ma annan esimerkin, tama liitty enemman musiikin teoriaan kuin kuuntelemiseen, mutta keskustelin kaverin kanssa (ei minun mielestani mitenkaan liian vakava keskustelu) musiikin, tai tarkalleen ottaen intervallien politisoitumisesta. siis intervallien ottamasta symbolisesta merkityksesta ja miten ne saatetaan kasittaa poliittisessa merkityksessa. tai oikeastaan keskustelu on vaara sana, koska mina ideoin ja han sitten sanoi etta toi on vaan elitistista potaskaa. minulle on muulloinkin sanotta etta olen elitista koska savellan mikrotonaalista musiikkia, (tama ihmiselta joka istuu terassilla juomassa yli neljan euron kaljaa, on mun mielesta aika paljon sanottu).
 
onko tama naennainen (minun mielestani ainakin naennainen) elitismi asia joka aiheuttaa sen etta ihmiset eivat halua tykata nykymusiikista?
 
tahan kommentti, etta yksi saveltaja jonka tunnen sanoi etta tietenkin, nykymusiikki on elitistista. ja toinen etta ei ole, koska aina tulee olemaan ihmisia jotka tykkaavat eri asioista, ja aina tulee olemaan ihmisia jotka ovat todella hyvia jossakin asiassa, ja se etta on todella hyva jossakin asiassa ei tarkoita etta on elitisti tai etta kannatta elitismia.
 
---
 
ma kysyn tata siksi etta mulle tama asia on tulllut esille vain suomessa, toisaalta ulkomailla ollessani liikun piireissa missa kaikki oikeastaan tykkaavat nykymusiikista. mutta musta tuntuu ja esim. kysyin petri kuljuntaustalta etta miksi matemaattinen musiikki ei ole ottanut suomessa jalansijaa, ei nyt, eika ottanut sen ollessa 'isoa' euroopassa, niin han sanoi vain, etta kai se on suomalainen mielenlaatu (en nyt tarkalleen muista sanoja) mutta tarkoitti etta me suomalaiset emme vain ole semmoisia, ja esim todella moni teekkari jonka tunnen kuvailee musiikkia aina sanoilla termeilla (tarkoitan tismalleen samoilla), joka on minun mielesta todella omituista: tama puhellessani kavereitten kanssa ja joitain keskusteluja jotka kuulin sattumalta, niin aina puhuttiin esim maalailusta, siis siita miten musiikin pitaa maalailla asioita.
 
se on omituista koska mina olen ainakin pitanyt suomea kohtuu rationaalisen kansana (ehka olen vaarassa, olenhan asunut taalla vain reilut 10 vuotta) mutta silti, voisiko se olla yhtena syyna nykymusiikin ongelmaan? se etta kansana meidat on opetettu siihen etta musiikilla on naita "ikuisia arvoja" (lainatakseni viereisessa aiheessa ilmestynytta chopin lainausta), jotka selkeasti liitty tunteisii, ja siis irrationaalisuuteen? eli siis miksi ei rationaalisuutta musiikissa? onko meilla jokin sisainen pelko siita etta jos katsomme musiikkia (taidetta) liian tarkasti niin sen merkitys katoaa, jos dekonstroimme sen siita katoaa se taika ja myytti mika tekee siita sen mita me luulemme etta se on? samalla lailla kuin etta jos myonamme etta jumalaa ei ole olemassa, niin elama menettaa merkityksensa?
 
minusta tammoiset syyt tuntuvat vain itsensapettamiselta, valehtelulta, ja omasta kokemuksesta sanoisin etta vaikka kuinka rationaalisesti olen ajatellut, dekonstroinu, mita tahansa ajankin, tai minka tahansa lapi ajankin musiikin ja taiteen, niin sen taika ei katoa, se vain suurenee, koska se ei katoa, se vain suurenee, laajenee niinkuin ruusu joka aukeaa kerros kerrokselta, ja tunnen etta se on myos osittain nykymusiikin tarkoitus, kokeilla ne kaikki raamit, ajatusmallit, joiden lapi musiikkia ja taidetta voi katsoa ja kokea. samalla se heijastaa sita miten me koemme ihmisena olemista, taman kehon lapi kokemista, miten pitkalle voimme vieda ajatuksemme ja viella kommunikoida ne ymmarrettavasti toisille.

Minä olen elitisti sikäli että pidän eliittiä tarpeellisena. En itse taida kuulua mihinkään eliittiin enkä tunne kateutta heitä kohtaan jotka kuuluvat. Silti eliitin olemassaolo ja sitä mukaa elitismi on mielestäni tarpeellista. En tiedä, onko nykymusiikki elitististä, se on vain useimiten huonoa.
 
Tunteet eivät ole irrationaalinen asia.
 
Tapasi määritellä jokin tietty musiikki rationaaliseksi on omituinen. Karttelet musiikin olemukseen liittyviä kaikkein oleellisimpia kysymyksiä ja korvaat ne, sikäli kuin korvaat, ammattislangilla. Se mitä jää yli on itseriittoisuus.