Juu, tuo oli tosi hieno konsertti. Upea laulaja, ja osoitti ainakin sen, ettei basson (tai baritonin) tarvitse olla kokoluokkaa Salminen-Ryhänen-Talvela-Tilli omatakseen hienon ja kantavan äänimateriaalin. Täytyy kyllä sanoa, että hienoista sovituksista (kenen lienevät) huolimatta esim. Erlkönig on mielestäni kyllä vielä vavahduttavampi alkuperäisenä versiona. Ne pianistin molempien käsien uhkaavat oktaavit muuttuivat jotenkin liian kiltin oloisiksi jousilla ja puhaltimilla soitettuina. Vaikuttavia tulkintoja kuitenkin!
Itse asiassa näitä Erlkönigin D 328, op. 1, ensimmäinen Schubertin elinaikana julkaistu sävellys, "alkuperäisversioita" lienee kaikkiaan kuusikin kappaletta, joista erikoisin muistaakseni S, T,B ja piano.
Sovittajia olivat mm. Webern, Reger ja Offenbach. |
Juu, tuo oli tosi hieno konsertti. Upea laulaja, ja osoitti ainakin sen, ettei basson (tai baritonin) tarvitse olla kokoluokkaa Salminen-Ryhänen-Talvela-Tilli omatakseen hienon ja kantavan äänimateriaalin. Täytyy kyllä sanoa, että hienoista sovituksista (kenen lienevät) huolimatta esim. Erlkönig on mielestäni kyllä vielä vavahduttavampi alkuperäisenä versiona. Ne pianistin molempien käsien uhkaavat oktaavit muuttuivat jotenkin liian kiltin oloisiksi jousilla ja puhaltimilla soitettuina. Vaikuttavia tulkintoja kuitenkin!
Laulun suosiosta kertoo hyvin myös sekin, että vähemmän kuin 18 kuukautta Schubertin kuoleman jälkeen hänen veljensä Ferdinand Schubert sovitti laulun triolle eli tertsetille, orkesterille, 3 sooloäänelle ja sekakuorolle. Siitä on tehty myös sovitus orkesterille ilman laulajia, jossa sooloja esittävät huilu (kertoja), klarinetti (poika), käyrätorvi (keijujen kuningas) ja bassopasuusa (isä).
Mutta mielestäni myös varsin harvoin esitetylle liedille Greisengesang D 778 Max Regerin jykevänä orkestrointina teki sille oikeutta avaten uusia persapektiivejä ja ulottuvuuksia. |
megatherium