Klassinen ›

Iiwana-80: Sibben viulukonsertto tuli kuunneltua silmät seisoen päässä ja syvän pakahtumisen vallassa. Kuinka osasikaan pistää nuotit järjestykseen niin, että kuulijalla sielun syvät tunnot väräjää.
 
Melartinin viulukonsertto on minusta äärettömästi kohottavampi ja pakahduttavampi teos kuin Sibben emotionaalisesti köyhä ja valju konsertto. Sibeliuksen viulukonsertto on niin kömpelösti orkestroitu, epäyhtenäinen, hajanaisten kadenssien katkoma jaksottainen teos flegmaattisuuteen, melankolisuuteen ja apaattisuuteen taipuvaisessa sävelkielessään kuulostaessaan kuin päättymättömältä karulta erämaalta.
 
Sibeliuksen konsertto on vain niin sekava teos täynnä hänelle tyypillisiä maneereja, matalien soittimien epämääräistä murinaa, vaskien kuin tyhjyydestä kasvavia mahtipontisia töräyksiä ja yhä toistuvia lyhyiden aiheiden katkelmia. Silmiinpistävän huonosti orkestroitu.
 
Sibeliuksen viulukonserton ensisijainen ongelma ja tärkein puute on siinä että siitä puuttuu emotionaalinen syvyys joka on läsnä niin Mozartilla, Beethovenilla kuin melartinillakin viulukonsertoissaan. Siksi Sibeliuksen konsertto on aivan liian yliarvostettu toisen luokan säveltäjän tekeleenä ja ollessaan aikamoista sekundaa. Mutta tulkoot kukin uskollaan autuaaksi.
 
Nähdäkseni sibeliuksen konsertosta puuttuu myös laulavaa linjaa mikä vasta tekee todellisen viulukonserton.

En kuunnellut tätä, mutta olisin halunnut olla kuuntelemassa. Hienoja teoksia ja Oramo on loistava kapu ja mukava tyyppi.
 
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008259933.html

Kuuntelin juuri äsken liedin mestari Franz Schubertin Jägerliedin D 204 ja Lützows Wilde Jagdin D 205.

Nyt kuuntelin jälleen Tuukkasen Meri sinfonian 3. osaa ja pakahduin.

Par aikaa soi Beethovenin pianosonaatti 16.

Kuuntelin eilen mm. Schubertin mieskvarteton das Dörfchen toisen version kitarasäestyksellä.

Schubertin pianosonaatti nro. 21, B-duuri.

Henri Henri Olavi: Schubertin pianosonaatti nro. 21, B-duuri.
 
Schuberthan täytti rakennesuunnitelmansa kauniiden ajatusten loputtomalla rikkaudella ja hänen jokaisella ajatuksellaan oli lyriikan siivet kuten on sanottu. Itse kuuntelin juuri äsken schubertin pianosäestyksellisen mieskuorolaulun tai mieskvarteton Frühlingsgesang D 740 Gus Anton konserttikuoron esittämänä.

Kuuntelen paraikaa Schubertin klassisen kauden C-duuri messun D 452 gloriaa tippa silmässä.

Schubert on paikoitellen kyllä kova.

Henri Henri Olavi: Schubert on paikoitellen kyllä kova.
 
Varsinkin silloin kun hänen neroutensa puhkeaa kukkaansa ja yltää täyteen kypsyyteensä vaikka hän jo ajoittain nuorempana sävelsi joitakin mestarillisia teoksia ja joukon hienoja lauluja.

megatherium: Varsinkin silloin kun hänen neroutensa puhkeaa kukkaansa ja yltää täyteen kypsyyteensä vaikka hän jo ajoittain nuorempana sävelsi joitakin mestarillisia teoksia ja joukon hienoja lauluja.
 
Juuri tästä syystä kuuntelinkin viimeksi hänen viimeiseksi(?) jääneen teoksensa.

Henri Henri Olavi: Juuri tästä syystä kuuntelinkin viimeksi hänen viimeiseksi(?) jääneen teoksensa.
 
Ei tainnut olla ihan viimeinen mutta viimeinen pianosonaatti kuitenkin ja hyvin merkittävä sellainen vaikka kyllä Suuri C-duuri sinfonia on vielä merkittävämpi kuten myös ooppera Fierrabras jonka voi kuunnella spotifysta Abbadon johtamana esityksenä.

megatherium: Abbadon johtamana esityksenä.
 
Ai hänen vai?
 
https://lastfm.freetls.fastly.net/i … pg#e2fdc1eff38d440193332ae289604af9

Henri Henri Olavi: Ai hänen vai?
 
https://lastfm.freetls.fastly.net/i … pg#e2fdc1eff38d440193332ae289604af9
 
En tunne häntä. Tarkoitin Claudio Abbadoa.

megatherium: En tunne häntä. Tarkoitin Claudio Abbadoa.
 
Mä tiedän, kunhan hupsuttelin. Tuo on Venomin rumpali Abaddon.

Henri Henri Olavi: Mä tiedän, kunhan hupsuttelin. Tuo on Venomin rumpali Abaddon.
 
En ole koskaan kuullutkaan mitään koko yhtyeestä koska en kuuntele sen kaltaista musiikkia. Väite on tietysti aikamoinen paradoksi koska kuinka saatan tietään minkälaista musiikkia venom edustaa jos en ole koskaan kuullutkaan siitä mitään mutta väitteeni perustuukin puhtaasti oletukselle musiikillisesta lajityypistä esille tuomasi rumpalin perusteella.

Venom on black metalin esi-isä.

Henri Henri Olavi: Venom on black metalin esi-isä.
 
Minulle se oli uutta tietoa joskaan sen kaltainen musa ei saa minua pakahtumaan saati haltioitumaan kuten klassinen musiikki parhaimmillaan.

Kuuntelin eilen illalla Schubertin jousikvartettoja. Juuri nyt kuuntelen Schubertin 15. jousikvartettoa.
 
Schubert oli hyvin monipuolinen ja näynomainenkin säveltäjä. Hän oli romantiikan airut ja liedin perustaja jonka nero sopi kaikkiin tunnelmiin ja musiikin muotoihin. Hän loi kauneutta ja musiikkia yhtä helposti kuin muut hengittävät.
 
Hän saattoi säveltää mitä kauneimpia asioita yllään pelkästään alushousut ja kun joku tuli huoneeseen jossa hän sävelsi hän saattoi tokaista silmät palavissaan että jumal antakoon mitä kuuluu niin että oli vain poistuttava.
 
Kerran erään kustantajan luona käymässä ollut mies näki oven avautuvan hiukan ja raosta kurkistavan pienen miehen jolla oli vahvat silmälasit. Kustantaja heilautti miehelle torjuvasti kättään sanoen:"Hän on muuan Schubert", kustantaja selitti:"Jos päästän hänet sisään hän tulee joka päivä".
 
Schubertissa oli paljon veitikkaa ja hän huvitti usein ystäviään viheltämällä omia laulujaan kamman läpi tai esittämällä oopperan mielettömyyksiä pianolla vahvasti karrikoituna. Kun muut esittivät hänen laulujaan hänellä oli tapana istua huoneen etäisimmässä nurkassa kuuntelemassa. Schubertin liedeissä on viattomuutta jonka kaltaista tuskin Mozartkaan avoimessa hilpeydessään kykeni tuomaan ilmi.
 
Schubertin oli hankala vaihtaa nuhraantunutta takkiaan uuteen kuten nerolle sopiikin joka pitää huonoa huolta omasta parhaastaan kun enemmän tai vähemmän suurempi objektiivisuus vaatii siitä osansa. Schubertin harvat rakkausseikkailut olivat sangen koulupoikamaisia.
 
Jos nyt oikein muistan Schubert joi olutta chat noir nimisessä ravintolassa Annastrassella. Vielä mieluummin hän kävi tanssimassa. Schubert tupakoi aika lailla. joskus saattoi uusi laulu syntyä tupakka-askin kanteen tai ruokalistan taakse. Hänellä oli suuri valikoima piippuja. Kun hän oli juhlallisemmalla tuulella hän joi ystäviensä kanssa viiniä.
 
Ennen viinilasia Schubert oli puheliain. Hänen musiikista esittämänsä mielipiteensä olivat hyvin oikeudenmukaisia. Omista teoksistaan hän puhui sangen vähän. Schubert arvosti Mozartin oopperoita mutta ei pitänyt Cherubinista.
 
Beethovenia hän piti säveltäjistä kaikkein korkeimpana. "Beethoven on yhtä vahva nin lyyrillisessä kuin draamallisessakin musiikissa". "Kaikki ymmärtävät jo Mozartia mutta Beethovenia ei vielä täysin ymmärretä". "Tonavassa virtaa vielä paljon vettä ennen kuin kaikki tämän miehen kaikki musiikki ymmärretään". "Beethovenia ymmärtääkseen pitää olla onneton rakkaudessa tai ylipäänsä vain onneton" on Schubert sanonut.
 
Mozart on kuitenkin luonut teoksiinsa sellaisen tavoittamattomuuden ja saavuttamattomuuden tunnun että se hakee musiikin historiassa vertaistaan ja on Beethoveniakin korkeammalla tasolla.