Klassinen ›

juuri siksi että et ole kuullut kaikkien säveltäjien musiikkia suomestakaan ei voi tarkalleen muodostaa täydellistä käsitystä näiden säveltäjien tuotannon laadukkuudesta ja siitä keiden säveltäjien teokset vetoaisivat voimakkaimmin tunteisiisi, sillä mikäli kaikkia suomalaissinfonikoita olisi radiossakin tänäkin päivänä esitetty tasa-puolisesti epäilen vahvasti että tokkopa näin lakonista muotokieltä ja syntaksia sinfonioissaan viljelevästä sibestä olisi koskaan suurta suosikkia sinulle kehkeytynytkään vaan hänen asemamnsa olisi todennäköisesti valloittanut joku muu taitava ja taiteellisesti visionäärinen säveltäjä joka ei askartele vaatimattomilla mosaiikinpalasilla vaan rakentaa pitkälinjaisia intohimoisen hehkuvasti laulavia melodialinjoja joita jokaikinen niistä säveltäjistä joihin olen juuri ja juuri päässyt tutustumaan levytysten myötä taitavat populaarisibeä taitehikkaammin ja emotonaalista voimaa uhkuvammin.
 
ja sen lisäksi he omaavat useimmiten vielä modernimman ja edistyksellisemmän musiikillisen kieliopin joka ei niin sanoakseni tuoksahda homeelle .sibeliuksen musiikissa, tematiikassa ja muodossa ei vastaväitteistä huolimatta kuitenkaan aina tapaa sellaista orgaanisen kasvuprosessin tuntua joka levittäytyisi ja kehittyisi kuin puun oksisto levittäen haaransa laajalle alueelle kuten merkittävillä säveltäjillä yleensä jostra tuukkasen sinfoniat eräs esim. saikkolan ohella melartiniakaan unohtamatta fordell, karjalainen, ja fugaalisemmat leiviskä ja pesonen jopa ikonen joka laventaa sekvensiaalisin keinoin teemojensa kehittrelyä ja käyttää myös kokosävelisiä aineksia viimeisessään josta musiikillisen motiivityöskentelyn loputon rikkaus kumpuaa, vaan sibeen pätee valitettavasti usein viihteen yksitasoinen kaava joka perustuu alituiseen lyhyiden aiheiden toistoon josta sitä on aiheellisesti maneereina moitittukin alan rich jne.

gonza: Nii'i. Joku hallitsee laajempia kokonaisuuksia, joku ei pienemmissäkään ole niin hyvä. Joku on oma uniikki itsensä, joku toinen aina jäljessä toista, joka osa-alueella. Joku ON X-iaaninen, jossain toisessa on kuultavissa hieman X-iaanisuutta, tai hänessä on vivahdus X ja X-ilaisuutta. Joku osaa käyttää orkesteria, joku ei osaa kirjoittaa edes pp:ta. Hassua, mikä milloinkin voi olla rahvaanomaista. Onko nyanssimattomuus sitä? Onko doorisuus sitä, vai ovatko nooni-septimisointuharmoniat? Onko rahvaanomaisuus kansanomaista? Onko kansanomaisuus luonnonmukaista? Onko luonnonmukaisuus Jumalallista? Onko aaltopeltimäisesti kaartuileva melodiikka junttimaista? Onko lempiruokasi Saarioisten maksalaatikko?
 
Jos lainaamani ylläoleva kirjoituksesi olisi 348. Sinfoniasi, minkä arvosanan antaisit sille?
 
Itse pidän enemmän rusinattomasta maksalaatikosta.

Ilmari Hannikaisen 1920 valmistunut b molli pianokonsertto on soinut välillä radiossa ja tuubistakin se löytyy. Upea teos vaikka se ei ehkä kuulukaan maassamme sävellettyjen pianokonserttojen terävimpään kärkeen kuten lingon, palmgrenin (virta) tai leiviskän pianokonsertot ja on ehkä muodoltaankin hieman hajanainen. Lisäksi se on hieman kömpelösti orkestroitu, tunnelma on laimea, ei solju luontevasti ja siitä puuttuu sisäistä intensiteettiä jota esim. lingolla on konsertoissaan enemmän perustuessaan yhtenäisempään sisäiseen orgaaniseen näkyyn.
 
Aarre merikanto tuntui suhtautuvan hannikaisen säveltäjänkykyihin aika nuivasti huomauttaessaan että hänkö on muka säveltäjä. Eikä hän missään nimessä kuulu minunkaan suurimpiin suosikkeihin kun ei ollut mikään sinfonikkokaan.

Eivätkä lehtikriitikon sanavalinnatkaan ihan oikeaan osuvia ole muutoinkaan sillä hän väittää että hannikainen jos kuka on harvahkosti ylläpidetty säveltäjä suomessa mutta todellisuudessa sellaisia säveltäjiä on suuri joukko joiden musiikki tunnetaan hannikaistakin heikommin tuotannon laajuuteen suhteutettuna. kuten niin usein mainitsemani tuukkanen, aaltonen, pesonen, fougstedt, pesola, karjalainen, ranta, saikkola, pylkkänen ym. joiden sinfoniat nukkuvat yhä ruususen unta.


pianosonaatteja on suomessa säveltäneet hannikaisen 1912 valmistuneen varhaisen sonaatin lisäksi myös mm. palmgren, yrjö kilpinen 6 (uusklassismi) ja ernst linko 2(klassismi), vanhemmista säveltäjistä. Uudemmista säveltäjistä tietenkin myös marttinen, meriläinen, salmenhaara ym. melartin on nimennyt ekspressionistisen fantasia apocaliptican myös sonaatiksi. muut melartinin sonaatit ovat tyyliltään klassismia edustavia sonatiineja kuten sibban ja lingonkin eivätkä siten ole varsinaisia sonaatteja. sibballahan on tuo kyllikki.
 
lingon 3. ja 4. pianokonserttoa sekä ritarisinfoniaa harvoin kuulee niiden merkittävyydestä huolimatta. 3. on tyyliltään wieniläisklassinen ja 4. uusklassinen.