Klassinen ›

rkellu: `täh, mittee? siis sanotko sinä että tuo minun juttu oli transsendentaalista idealismia? nimittäin sitä se ei ollut - mielestäni ilmaisin sen ihan selkeesti - vaan juuri päin vastoin.
 
ihan rehellisesti sanottuna mulla ei ole juuri hevon helvetin hajua mistä sinä puhut...
 

 
oletpa muuten ihan saatanan oikeessa, tämä ketju tuskin avaa kenellekään yhtään mitään vaan lähinnä sumentaa kaiken niin ettei mistään enää tajua mitään.
 
lol.
 

 

 
Älyn vapautumista tahdon palveluksesta hengen heräämisenä on vaikea selittää ellei itse ole sitä kokenut. Mutta jalojen taiteiden jäännöksetön käsittäminen vaatii että olemme kauttaaltaan puhtaasti tiedoitsevia älyn puhtauden ja objektiivisuuden ollessa mitä suurin eikä tieto ole subjektiivisten tunteiden antipatioiden, sympatioiden ja nautintoindeksin väärentämää kun tahto itse on pois pelistä katsoessamme maailmaa kuin vieraaseen puhtaasti objektiivisella harrastuksella ilman intressejä erityisolioiden suhteen kun normaalisillella tietokyvyllämme tiedoitsemme olioissa subjektiivisella harrastuksella toimintamme vaikuttimia eikä niistä muodostu puhtaasti obkektiivista kuvaa aivoissamme kun havaintokykymme on laimentunut ellei aivoilla ole kylliksi energiaa oman joustavuutensa ja voimansa varassa käsittää sitä puhtaasti objektiiviseti tietokyvyn ylimäärän nojalla jolloin objektista muodostuu pihdas ja selkeä kuva joka on tahdon tarkoitusperille vieras häiritsevä ja korkeammissa asteissa vashingollinen ollen taipumusta nerouteen eli että ikään kuin tahtomme minuutemme ja persoonamme ulkopuolelta tuleva genius älyn ylimäärä alkaa vaikuttaa ottaessaan valtoihinsa seuratessaan omia päämääriään tahdon johtamatta toimintaa halujemme mukaan vaan olemme puhtaasti tiedoitsevia puhtaasti havaitsevia jota tavallaan vastaa pyhimyksen tahton kieltäymys vaikka se edellyttää sekin sinällään tuota tahtomista jota seuraa aina tiedon väätrennös älyn ollessa vain työkalu tahdon palveluksessa kykenemättä mihinkään toimintaan ellei tahto kannusta sitä tiedoiten olioissa vain suhteita tahtoon näkemättä niiden puhtaasti objektiivista olemusta, olemusta sinänsä joka on sen substanssi jonka objektiivinen käsittämisen vaatimuksena on älym kirkkaus ja kuvastimen puhtaus jolle sydämen liikkeet heijastuvat pois tajunnasta tungettua tahtoa itseään kiihdyttämättä vaan tahtomatta halujamme stimuloimatta älyn energisyydellä ja ratkaisevalla mutta pakottamatta syntyvällä ylivallalla tahtomisesta tahtomme

Tämä pitänee paikkansa. Tahdon kiinnittää erityishuomion suomenkieliseen adjektiiviin pihdas. Pihdas ja selkeä kuva tarkoinnee sitä erittäinkin itseään miltei kätkeitsevän pihtailevaa ns. tosimerkitystä, joka havaintomateriaalin vastaanottaneen alttiin hengen ponnisteluista huolimatta kyseisen hahmon tajuitsevaan olentoon iskoistuu. Jos hyvin käy.
 
Entäpä verbumi "tiedoita"; eikö se ole suomea koskaan kunnolla oppimattoman prof. Ahlmanin erityiskieltä?

megatherium: Älyn vapautumista tahdon palveluksesta hengen heräämisenä on vaikea selittää ellei itse ole sitä kokenut. Mutta jalojen taiteiden jäännöksetön käsittäminen vaatii että olemme kauttaaltaan puhtaasti tiedoitsevia älyn puhtauden ja objektiivisuuden ollessa mitä suurin eikä tieto ole subjektiivisten tunteiden antipatioiden, sympatioiden ja nautintoindeksin väärentämää kun tahto itse on pois pelistä katsoessamme maailmaa kuin vieraaseen puhtaasti objektiivisella harrastuksella ilman intressejä erityisolioiden suhteen kun normaalisillella tietokyvyllämme tiedoitsemme olioissa subjektiivisella harrastuksella toimintamme vaikuttimia eikä niistä muodostu puhtaasti obkektiivista kuvaa aivoissamme kun havaintokykymme on laimentunut ellei aivoilla ole kylliksi energiaa oman joustavuutensa ja voimansa varassa käsittää sitä puhtaasti objektiiviseti tietokyvyn ylimäärän nojalla jolloin objektista muodostuu pihdas ja selkeä kuva joka on tahdon tarkoitusperille vieras häiritsevä ja korkeammissa asteissa vashingollinen ollen taipumusta nerouteen eli että ikään kuin tahtomme minuutemme ja persoonamme ulkopuolelta tuleva genius älyn ylimäärä alkaa vaikuttaa ottaessaan valtoihinsa seuratessaan omia päämääriään tahdon johtamatta toimintaa halujemme mukaan vaan olemme puhtaasti tiedoitsevia puhtaasti havaitsevia jota tavallaan vastaa pyhimyksen tahton kieltäymys vaikka se edellyttää sekin sinällään tuota tahtomista jota seuraa aina tiedon väätrennös älyn ollessa vain työkalu tahdon palveluksessa kykenemättä mihinkään toimintaan ellei tahto kannusta sitä tiedoiten olioissa vain suhteita tahtoon näkemättä niiden puhtaasti objektiivista olemusta, olemusta sinänsä joka on sen substanssi jonka objektiivinen käsittämisen vaatimuksena on älym kirkkaus ja kuvastimen puhtaus jolle sydämen liikkeet heijastuvat pois tajunnasta tungettua tahtoa itseään kiihdyttämättä vaan tahtomatta halujamme stimuloimatta älyn energisyydellä ja ratkaisevalla mutta pakottamatta syntyvällä ylivallalla tahtomisesta tahtomme
 
Minulle riittää se, että säveltäjä ja esittäjät ovat tehneet työnsä hyvin. Minäkin leikin nuorena syvällistä kirjoittamalla lukukelvottomia lauseita:D

megatherium: Älyn vapautumista tahdon palveluksesta hengen heräämisenä on vaikea selittää ellei itse ole sitä kokenut. Mutta jalojen taiteiden jäännöksetön käsittäminen vaatii että olemme kauttaaltaan puhtaasti tiedoitsevia älyn puhtauden ja objektiivisuuden ollessa mitä suurin eikä tieto ole subjektiivisten tunteiden antipatioiden, sympatioiden ja nautintoindeksin väärentämää kun tahto itse on pois pelistä katsoessamme maailmaa kuin vieraaseen puhtaasti objektiivisella harrastuksella ilman intressejä erityisolioiden suhteen kun normaalisillella tietokyvyllämme tiedoitsemme olioissa subjektiivisella harrastuksella toimintamme vaikuttimia eikä niistä muodostu puhtaasti obkektiivista kuvaa aivoissamme kun havaintokykymme on laimentunut ellei aivoilla ole kylliksi energiaa oman joustavuutensa ja voimansa varassa käsittää sitä puhtaasti objektiiviseti tietokyvyn ylimäärän nojalla jolloin objektista muodostuu pihdas ja selkeä kuva joka on tahdon tarkoitusperille vieras häiritsevä ja korkeammissa asteissa vashingollinen ollen taipumusta nerouteen eli että ikään kuin tahtomme minuutemme ja persoonamme ulkopuolelta tuleva genius älyn ylimäärä alkaa vaikuttaa ottaessaan valtoihinsa seuratessaan omia päämääriään tahdon johtamatta toimintaa halujemme mukaan vaan olemme puhtaasti tiedoitsevia puhtaasti havaitsevia jota tavallaan vastaa pyhimyksen tahton kieltäymys vaikka se edellyttää sekin sinällään tuota tahtomista jota seuraa aina tiedon väätrennös älyn ollessa vain työkalu tahdon palveluksessa kykenemättä mihinkään toimintaan ellei tahto kannusta sitä tiedoiten olioissa vain suhteita tahtoon näkemättä niiden puhtaasti objektiivista olemusta, olemusta sinänsä joka on sen substanssi jonka objektiivinen käsittämisen vaatimuksena on älym kirkkaus ja kuvastimen puhtaus jolle sydämen liikkeet heijastuvat pois tajunnasta tungettua tahtoa itseään kiihdyttämättä vaan tahtomatta halujamme stimuloimatta älyn energisyydellä ja ratkaisevalla mutta pakottamatta syntyvällä ylivallalla tahtomisesta tahtomme
 
anteeksi nyt mutta minä en ymmärrä tästä oikeastaan yhtään mitään.
 
ehkä mun pitäisi lukea jotain filosofiaa laajemmalti ymmärtääkseni mutta siihen minulla ei ole tällä hetkellä aikaa eikä kiinnostusta joten en todennäköisesti tule koskaan ymmärtämään sinun tekstiä.
 
ehkä luulet kommunikoivasi jotain mutta minulle tämä näyttää suurin piirtein yhtä ymmärrettävälle kuin japanin kieli ja sillä perusteella mitä olen lukenut muiden kommentteja niin vaikuttaisi siltä että he kokevat asian samoin.
 
enkä siis sano tätä mollatakseni sinua.

rkellu: anteeksi nyt mutta minä en ymmärrä tästä oikeastaan yhtään mitään.
 
ehkä mun pitäisi lukea jotain filosofiaa laajemmalti ymmärtääkseni mutta siihen minulla ei ole tällä hetkellä aikaa eikä kiinnostusta joten en todennäköisesti tule koskaan ymmärtämään sinun tekstiä.
 
ehkä luulet kommunikoivasi jotain mutta minulle tämä näyttää suurin piirtein yhtä ymmärrettävälle kuin japanin kieli ja sillä perusteella mitä olen lukenut muiden kommentteja niin vaikuttaisi siltä että he kokevat asian samoin.
 
enkä siis sano tätä mollatakseni sinua.
 
Käsitän hyvin että vain harvat hypertrofisen tietokyvyn omaavat hengen jättiläiset joiden todellikinen vakavuus ei sisälly persoonallisen hyvinvoinnin edistiämiseen jokapöäiväisten tarpeiden tyydttämiseen tähtäävillä toimillaan tai käytännölliseen vaan yksilön ulkopuoliseen teoreettiseen ja objektiiviseen joka oikeastaan on luonnonvastaista kykenevät objektiivisessa käsityksessään ja havainnossaan omaksumaan sen sinänsä.
 
Totta esim. on vaikka jotkut nykysäveltäjistämmekin toisin väittävät radiossa julkisesti, että taiteen suuruus, yleispätevyys ja substanssi, emotionaalinen sisältö eivät ole riippuvaisia vain siitä arvosta jonka me sille annamme, tahdon tarkoitusperiemme sanelemana mielivaltaisena poliittisista ideologioista propagandan välineenä tai makutottumuksista riippuvaisena hetkellistä muotioikkua korostavana nautintoindeksinä keinotekoisen pörssinpyörityksen kaltaisena taiteentuotteiden spekulatiivisena arvostusten hetken mielijohteita noudattavana tason nousuna tai laskuna.
 
Taiteen tuotteet näet ovat parhaimmillaan todistus siitä että taiteilja toisin kuin me muut luonnon tehdastuotteet joilla älyn on pysynyt uskolliena alkuperäiselle tehtävälleen palvella tahtoa vaikuttimien välittäjänä tulematta objektiiviseksi irtautumalla juurestaan läpikjotaisin kuten neroilla, on elänyt ja ollut olemassa.
 
Ne ovat kauahn kasi9vattu todiste taiteilijan syvemmästä sisäisestä hengenelämästä.
 
Suuri sinfonikkomme Kalervo Tuukkanen voitti hopeaa Lontoon olympiakisojen taidekilpailusta 1848 teoksellaan Karhunpyynti orkesterille ja kuorolle, samaan aikaan kun Sibelius vietti eristäytynyttä elämää ainolan Järvenpään hiljaisuudessa 8. sinfonian jäädessä vaion hänen päähänsä soimaan vaikka oli luvannut sen julkisuuteen jo 20 vuotta aiemmin tilattuna yhdysvaltoihin, mutta sibbe ei käynyt siellä esiintymäåssä enää edes loiasteliaiden lomien houkuttelemana kutsujen tähtivieraanakaan.
 
Mutta Sibeliuksen suosiota korostavan populariteetin seurauksena hänen oppilainaan olleiden Suomen 1. naissäveltäjän Ida mobergin, sinfonia ja orkesterirunoja ja Bengt von Tönen laaja sinfoniatuotanto ovat jääneet meillä täysin unohduksiin. Kuten Lauri Saikkosen , joka voitti monia palkintoja sävellyskilpailuissa.
 
Kuinka moni tavallinen ihminen on vakavasti kiinnostunut taiteesta? Vai kuluuko heidän energiansa ja elämänsä vain tahdon tarpeidenb tyydyttämnieen ja palvelemiseen, käytännölliseen ja persoonalliseen älyn ollessa kokonaan vain yksilön tarpeiden palveluksessa vailla objektiivista harrastuneisuutta yksilön ulkopuoliseen teoreettiseen ja objektiiviseen johon äärettömän harvojen epänormaalin tietokyvyn omaavien nerojen vakavuus kuuluu kyeten käsittämään maailman olemuksen ja tavalla tai toisella sen ilmaisemaan töillään kun muut ylläpitävät työllään vain omaksi ja läheistensä persoonalliseksi parhaaksi persoonallista hyväänsä jokapäiväistä leipää ja suvun jatkamista kuten eläimet joiden äly ja tieto pysyy immanenttina ja subjektiivisena.
 
Pelastaan korista taas kun nähdään aamupäivisin jossakin että saadaan rasvat poltettua kehosta pois puntin lisäksi.

Megan kirjoituksien ymmärtämiselle suurimman muurin epätotunnaisen ja tarpeettoman vaikeaselkoisen ulkoasun lisäksi muodostaa määrättyjen saksalaisen idealismin metafysiikan peruskäsitteiden erikseen selittämätön käyttäminen.
 
Niinpä pyydän Megaa itseään selittämään termit henki, tahto ja äly, ja ennen kaikkea miten nämä ovat kytköksissä toisiinsa.
 
Entisenä, ja todellakin pelkästään entisenä, Schopenhauerin jonkinasteisena ihailijana en välitä suositella kenellekään hänen kirjojensa lukemista. Minun vilpitön mielipiteeni on, että Schopenhauer ja varsinkin Heidegger pitäisi unehtaa.

megatherium:
... samaan aikaan kun Sibelius vietti eristäytynyttä elämää ainolan Järvenpään hiljaisuudessa 8. sinfonian jäädessä vaion hänen päähänsä soimaan vaikka oli luvannut sen julkisuuteen jo 20 vuotta aiemmin tilattuna yhdysvaltoihin, mutta sibbe ei käynyt siellä esiintymäåssä enää edes loiasteliaiden lomien houkuttelemana kutsujen tähtivieraanakaan.
 
...
 
Pelastaan korista taas kun nähdään aamupäivisin jossakin että saadaan rasvat poltettua kehosta pois puntin lisäksi.
 
On näkemättäkin selvää, että elämme Suomessa sibeliaanisessa musiikki-ilmastossa. Jos jossakin jokin jotenkin muistuttaa jotain Sibeliuksessa, siihen syydetään rahaa. Tämä on täysin järkevää koska ainakin britit ja jenkit ovat lääpällään Sibbeen ja suomimusiikkiin joka tapauksessa, eli rahat saadaan korkojen kanssa takaisin tavalla tai toisella.
 
Olen muualla julistanut olevani Sibeliuksen suhteen apaattinen eli välinpitämätön, ja peräti kärsiväni joistain hänen sävellyksistään. Näin ollen mitä seuraavaksi kerron voi tuntua jostakusta odotetulta. Nimittäin niin kuin Mega mainitsee, Sibben käytöksessä viimeisinä vuosikymmeninä oli sellaista juroutta jota voi kutsua pimeydeksi. Ettei olisi annos pimeyttä tarttunut meihinkin, Sibben lapsiin?!
 
Koripallo on jalkapallon jälkeen paras peli. Tulen mielelläni.

1848
1948
 
velipesonen: pyydän Megaa itseään selittämään termit henki, tahto ja äly, ja ennen kaikkea miten nämä ovat kytköksissä toisiinsa.
 
Siitä voisi olla apua.

megatherium: Käsitän hyvin että vain harvat hypertrofisen tietokyvyn omaavat hengen jättiläiset joiden todellikinen vakavuus ei sisälly persoonallisen hyvinvoinnin edistiämiseen jokapöäiväisten tarpeiden tyydttämiseen tähtäävillä toimillaan tai käytännölliseen vaan yksilön ulkopuoliseen teoreettiseen ja objektiiviseen joka oikeastaan on luonnonvastaista kykenevät objektiivisessa käsityksessään ja havainnossaan omaksumaan sen sinänsä.
 
käsität varmaan että harvoilla on aikaa tai kiinnostusta perehtyä tuollaiseen arkipäiväisen elämän kannalta turhaan abstraktiin kieleen kun pitää käydä töissä, maksaa laskuja ja sen lisäksi yrittää myös omata jonkinlainen "elämä"?
 
kaikilla ei myöskään ylipäätään ole samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja suoraan sanottuna mielestäni tämä sinun pakkomielteisyytesi satoja vuosia sitten kuolleisiin saksalaisiin miehiin on vähän hölmöä, mutta kukin tehköön miten haluaa...
 
megatherium:Totta esim. on vaikka jotkut nykysäveltäjistämmekin toisin väittävät radiossa julkisesti, että taiteen suuruus, yleispätevyys ja substanssi, emotionaalinen sisältö eivät ole riippuvaisia vain siitä arvosta jonka me sille annamme, tahdon tarkoitusperiemme sanelemana mielivaltaisena poliittisista ideologioista propagandan välineenä tai makutottumuksista riippuvaisena hetkellistä muotioikkua korostavana nautintoindeksinä keinotekoisen pörssinpyörityksen kaltaisena taiteentuotteiden spekulatiivisena arvostusten hetken mielijohteita noudattavana tason nousuna tai laskuna.
 
Taiteen tuotteet näet ovat parhaimmillaan todistus siitä että taiteilja toisin kuin me muut luonnon tehdastuotteet joilla älyn on pysynyt uskolliena alkuperäiselle tehtävälleen palvella tahtoa vaikuttimien välittäjänä tulematta objektiiviseksi irtautumalla juurestaan läpikjotaisin kuten neroilla, on elänyt ja ollut olemassa.
 
...ja tämä meneekin sitten jo täysin ohi multa.
 
megatherium:Suuri sinfonikkomme Kalervo Tuukkanen voitti hopeaa Lontoon olympiakisojen taidekilpailusta 1848 teoksellaan Karhunpyynti orkesterille ja kuorolle, samaan aikaan kun Sibelius vietti eristäytynyttä elämää ainolan Järvenpään hiljaisuudessa 8. sinfonian jäädessä vaion hänen päähänsä soimaan vaikka oli luvannut sen julkisuuteen jo 20 vuotta aiemmin tilattuna yhdysvaltoihin, mutta sibbe ei käynyt siellä esiintymäåssä enää edes loiasteliaiden lomien houkuttelemana kutsujen tähtivieraanakaan.
 
Mutta Sibeliuksen suosiota korostavan populariteetin seurauksena hänen oppilainaan olleiden Suomen 1. naissäveltäjän Ida mobergin, sinfonia ja orkesterirunoja ja Bengt von Tönen laaja sinfoniatuotanto ovat jääneet meillä täysin unohduksiin. Kuten Lauri Saikkosen , joka voitti monia palkintoja sävellyskilpailuissa.
 
mikä sun pointti on ja miten tämä liittyy mitenkään mihinkään?
 
megatherium:Kuinka moni tavallinen ihminen on vakavasti kiinnostunut taiteesta?
 
aika vitun moni mutta niiden käsitys taiteesta ei välttämättä vastaa sinun käsitystä siitä. ihmisten merkkijärjestelmät vaihtelee; joillekin jalkkiskenttä näyttäytyy metafyysisenä jumalien kilvoittelunäyttämönä eli joku voi nähdä sen "taiteena".
 
entä onko kotiteollisuus tai kari tapio taidetta? hlökohtaisesti mielestäni kysymys on tyhjänpäiväinen ja turha - ikään kuin tähän olisi joku absoluuttinen vastaus olemassa kun oikeasti kysymys on vain sopimuksesta että miten joku sana halutaan määritellä, johon ei löydy absoluuttista selitystä. eli kuten homer j. simpson sanoisi: "boooooriiing".
 
mielestäni siis on huomattavasti kiinnostavampaa käydä kaljalla/saada pesää kuin lässyttää taiteen määritelmistä joten olen kai pinnallinen ja huono ihminen; ei sillä että välittäisin paskaakaan...
 
sitä paitsi kumpi on tärkeämpää vitun "taide" vai se että on esim. läsnä perheensä kanssa? se on henkilökohtainen valinta.
 
megatherium:Vai kuluuko heidän energiansa ja elämänsä vain tahdon tarpeidenb tyydyttämnieen ja palvelemiseen, käytännölliseen ja persoonalliseen älyn ollessa kokonaan vain yksilön tarpeiden palveluksessa vailla objektiivista harrastuneisuutta yksilön ulkopuoliseen teoreettiseen ja objektiiviseen johon äärettömän harvojen epänormaalin tietokyvyn omaavien nerojen vakavuus kuuluu kyeten käsittämään maailman olemuksen ja tavalla tai toisella sen ilmaisemaan töillään kun muut ylläpitävät työllään vain omaksi ja läheistensä persoonalliseksi parhaaksi persoonallista hyväänsä jokapäiväistä leipää ja suvun jatkamista kuten eläimet joiden äly ja tieto pysyy immanenttina ja subjektiivisena.
 
hölöpölöröö.
 
EDIT: teksti oli liian asiallista ja ikävystyttävää

velipesonen: Entisenä, ja todellakin pelkästään entisenä, Schopenhauerin jonkinasteisena ihailijana en välitä suositella kenellekään hänen kirjojensa lukemista. Minun vilpitön mielipiteeni on, että Schopenhauer ja varsinkin Heidegger pitäisi unehtaa.
 
schopenhauerin olis pitänyt ampua itsensä mikäli olisi halunnut olla mies ja seistä filosofiansa (= "elämä on perseestä, nyyh") takana...
 
EDIT: asiavirhe

Olen muualla julistanut olevani Sibeliuksen suhteen apaattinen eli välinpitämätön, ja peräti kärsiväni joistain hänen sävellyksistään. Näin ollen mitä seuraavaksi kerron voi tuntua jostakusta odotetulta. Nimittäin niin kuin Mega mainitsee, Sibben käytöksessä viimeisinä vuosikymmeninä oli sellaista juroutta jota voi kutsua pimeydeksi. Ettei olisi annos pimeyttä tarttunut meihinkin, Sibben lapsiin?!.
 
Sibeliuksen musiikki ei tarjoa allekirjoittaneelle henkistä sielun ravintoa tai kykene muuttamaan ja kohottamaan tehdonliikkeitä nopeasti toiseen vireseen kuten niin hämmästyttävän monet korkean ammattitaidon omaavat kompleksista kromatiikkaa viljelevät säveltäjämme häntä kun kiehtoi yksinkertainen modaalisuus.

megatherium: hämmästyttävän monet korkean ammattitaidon omaavat kompleksista kromatiikkaa viljelevät säveltäjämme
Onko joku harmonisesti lähellä Deliusta? Minäkin tykkään siitä, että basson tasolla kuljetaan kromaattisesti. Sen sijaan varovaisempi lomasävelten, pidätysten ym. viljely perinteisessä tonaalisessa kontekstissa hyvin valmisteltuine modulaatioineen ei vain jaksa kiinnostaa. Oikeastaan Deliuksenkaan varhaistuotanto ei oikein tehoa.

Onko muuten jengiä lähdössä Viitasaarelle alkavalla viikolla?

Harmonis-polyfonisen satsin kirjoittamisen sijasta opettajalleen hienostunelle lyyrikolle ja wagnerriani martin wegeliukselle helsingin musiikkiopistossa opinnäytteinään joka opetti myös kuulaa, sibeliusta kiehtoi yksinkertainen modalinmen arkaisoiva ilmaisu, jota häön toteuti salaisessa pyuutarhassaan pöytälaatikkosävellyksissään pois opettajansa valvovan silmä alta joita ei tohtinut täle ensinkään aina esittää murskakritiikin pelossa ollessaan tuolloin tyyli-ihanteensa mukaisesti etsiytymäsä kohti muibaissuomalaista sävelkieltä kansanomaiserssa sävtyksessä käyttäessään säestyksissä toisinaan pitkääb paikallaan pysyvää pohjakvinttiä ARKAAISENA TYYLIKEINONA luoden melodiikkaansa kansanomaisten vaikutteien hengessä ilman suoria lainauksia kansanlaulun temattisine piirteineen, nelijakoisuus, daktyylissä oleva rytmi, suppea ambitus ja doorinen kirkkosävelsävytys vasten opettajansa pedagogisia ja tyylillisiä ihanteita agnrinis-lisztiläistä kompleksista saksalaisen koulukunnalle ominaista kromaattista äänenkuljetusta ja ankaratyylistä polyfonista kontrapunktista satsiteknikkaa jonka vuoksi opttajabn ja opplaan yyli-ihanteide välinen ristiriita tuli ilmi ja siben arvosanat kevättodistuksessa laskivat sibeliusta kiehtoessa tsakovskin subjektiivinen melankolia, joka wegeliukselle edusti vilitista pötyä ja griegen pohjoismaisen raikas impressonismi, joka egeliukselle li natrionalisoivaa realismia, jota ekstrovertin kromaattisuuden kannattaja inhosi

rkellu: käsität varmaan että harvoilla on aikaa tai kiinnostusta perehtyä tuollaiseen arkipäiväisen elämän kannalta turhaan abstraktiin kieleen kun pitää käydä töissä, maksaa laskuja ja sen lisäksi yrittää myös omata jonkinlainen "elämä"?
 
kaikilla ei myöskään ylipäätään ole samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja suoraan sanottuna mielestäni tämä sinun pakkomielteisyytesi satoja vuosia sitten kuolleisiin saksalaisiin miehiin on vähän hölmöä, mutta kukin tehköön miten haluaa...
 

 
...ja tämä meneekin sitten jo täysin ohi multa.
 

 
mikä sun pointti on ja miten tämä liittyy mitenkään mihinkään?
 

 
aika vitun moni mutta niiden käsitys taiteesta ei välttämättä vastaa sinun käsitystä siitä. ihmisten merkkijärjestelmät vaihtelee; joillekin jalkkiskenttä näyttäytyy metafyysisenä jumalien kilvoittelunäyttämönä eli joku voi nähdä sen "taiteena".
 
entä onko kotiteollisuus tai kari tapio taidetta? hlökohtaisesti mielestäni kysymys on tyhjänpäiväinen ja turha - ikään kuin tähän olisi joku absoluuttinen vastaus olemassa kun oikeasti kysymys on vain sopimuksesta että miten joku sana halutaan määritellä, johon ei löydy absoluuttista selitystä. eli kuten homer j. simpson sanoisi: "boooooriiing".
 
mielestäni siis on huomattavasti kiinnostavampaa käydä kaljalla/saada pesää kuin lässyttää taiteen määritelmistä joten olen kai pinnallinen ja huono ihminen; ei sillä että välittäisin paskaakaan...
 
sitä paitsi kumpi on tärkeämpää vitun "taide" vai se että on esim. läsnä perheensä kanssa? se on henkilökohtainen valinta.
 

 
hölöpölöröö.
 
EDIT: teksti oli liian asiallista ja ikävystyttävää
 
Juuri niin, sekin maksaako velat kaverille ajallaan vai häipyykö maisemista ennen sitä. kaikki riippuu siitä mikä ihmiselle viime kädessä varsinaisesti on täyttä totta. Useimmat tarkoittavat sillä oman minän ja omiensa hyvää joka on älyn luonnon ja sille asetettujen tehtävien mukaista normaaliälyisellä ei energisesti ylimääräälyisellä jonka äly seuraa vain omia tarkoitusperiän tahdosta ija sen tarkoitusperistä irtautuneena . He eivät kykene edistämään muuta kuin sitä, sillä mikään aikomus, mielivaltainen ja tarkoituksellinen ponnistus ei luo aitoa ja syvää vakavuutta. Sillä se pysyy siellä minne luonto on sen juurruttanut. mutta ilman sitä kaikki voidaan suorittaa vain puolittaisesti koska ihmien todellinen vakavuus vetää älyn painopisteen sinne missä se itse sijaitsee. persoonallisessa tai objektiivisessa.
 
Siksi monet nerot pitävät huonoa huolta omsta parhaastaan koska heidän vakavuutensa ei sisälly persoonallisten tarkoitusperien ja oman hyvän valimiseen ajattelemisen ja sen edellttämien tarkoitusten saavuttamiseen van objekltivisen yksilön ulkopuoliseen kohdistuvaan joka on ihmisluonnolle jotakin vierasta oikeastaan yliluonnollista mutta vain se tekee ihmisen yksin suureksi joka näkee itsensä yleisesti ja kaikessa etsimättä omaansa vaan objektiivista päämäärää pitäessään tärkeänä kokonaisuuden käsittämistä ja selittämistä jolloin taitee twekemine ei ole väline hankkia vaurauta van tse tarkoitus joka juontuu vaistomaisesta välttämättömyydestä ja tietokyvn tahdon palvelemisen edelyttämää paljon voimakkaampaa kehittyneisyyttä ja hypertrofiaa neron tietotavan ollessa vapaa kakesta tahtomisesta suhteineen jolloin yksilö pakonomaisesta sisältä kumpuavasta luomisen välttämättömyydestä ja hengen tulen leimusta kuin riivattuna joutuu tinkimään ulkonaisesta hyvinvoinnistaan pienen ihmisen persoonallisine päämäärineen eläen usein varsin kurjasti itseään joka omaansa tavoittelematta persoonallisiin tarkoituksiin tähdätyn puuhan ja sen askarrutamana tiedoitessa itsensä vain omassa pienessä persoonassaan neron eläessä kaikille ja antautuessa ihmiskunnan palvelukseen kun normaalinen äly yksilön neron nauttiessa välittömästi sisimästään kumpuavasta hengestään jonka jäljillä jälkipolvet etsivät virvoitustaan.

megatherium: Juuri niin, sekin maksaako velat kaverille ajallaan vai häipyykö maisemista ennen sitä. kaikki riippuu siitä mikä ihmiselle viime kädessä varsinaisesti on täyttä totta. Useimmat tarkoittavat sillä oman minän ja omiensa hyvää joka on älyn luonnon ja sille asetettujen tehtävien mukaista normaaliälyisellä ei energisesti ylimääräälyisellä jonka äly seuraa vain omia tarkoitusperiän tahdosta ija sen tarkoitusperistä irtautuneena .
 
en ymmärrä sinun 'älyn' määritelmää; luulen että se poikkeaa jotenkin omastani. muutenkin menee tuo loppuosa vähän ohi...
 
megatherium:He eivät kykene edistämään muuta kuin sitä, sillä mikään aikomus, mielivaltainen ja tarkoituksellinen ponnistus ei luo aitoa ja syvää vakavuutta.
 
minkä takia vakavuus on sinusta hyvä asia?
 
minusta ilman huumoria elämä olisi täyttä paskaa...
 
megatherium: Sillä se pysyy siellä minne luonto on sen juurruttanut. mutta ilman sitä kaikki voidaan suorittaa vain puolittaisesti koska ihmien todellinen vakavuus vetää älyn painopisteen sinne missä se itse sijaitsee. persoonallisessa tai objektiivisessa.
 
vitun väliä mitä muut tekee, turha sitä on murehtia.
 
megatherium:Siksi monet nerot pitävät huonoa huolta omsta parhaastaan koska heidän vakavuutensa ei sisälly persoonallisten tarkoitusperien ja oman hyvän valimiseen ajattelemisen ja sen edellttämien tarkoitusten saavuttamiseen van objekltivisen yksilön ulkopuoliseen kohdistuvaan joka on ihmisluonnolle jotakin vierasta oikeastaan yliluonnollista mutta vain se tekee ihmisen yksin suureksi joka näkee itsensä yleisesti ja kaikessa etsimättä omaansa vaan objektiivista päämäärää pitäessään tärkeänä kokonaisuuden käsittämistä ja selittämistä jolloin taitee twekemine ei ole väline hankkia vaurauta van tse tarkoitus joka juontuu vaistomaisesta välttämättömyydestä ja tietokyvn tahdon palvelemisen edelyttämää paljon voimakkaampaa kehittyneisyyttä ja hypertrofiaa neron tietotavan ollessa vapaa kakesta tahtomisesta suhteineen jolloin yksilö pakonomaisesta sisältä kumpuavasta luomisen välttämättömyydestä ja hengen tulen leimusta kuin riivattuna joutuu tinkimään ulkonaisesta hyvinvoinnistaan pienen ihmisen persoonallisine päämäärineen eläen usein varsin kurjasti itseään joka omaansa tavoittelematta persoonallisiin tarkoituksiin tähdätyn puuhan ja sen askarrutamana tiedoitessa itsensä vain omassa pienessä persoonassaan neron eläessä kaikille ja antautuessa ihmiskunnan palvelukseen kun normaalinen äly yksilön neron nauttiessa välittömästi sisimästään kumpuavasta hengestään jonka jäljillä jälkipolvet etsivät virvoitustaan.
 
en jaksanut lukea loppuun mut luulen tietäväni mitä tarkoitat. tietääkseni tosin 'nero' tarkoittaa henkilöä joka on "luonnonlahjakkuus' jossain asiassa ja moni luonnostaan lahjakas tyyppi voi mielestäni tehdä täysin paskaa runkkaus taidetta.
 
mutta siis henkihän tässä lähtee jossain vaiheessa joka tapauksessa, joten turha murehtia sitä mitä kauan tulee elämään - sama pätee kaikille oli sitten nero tai ei, hehee - ja tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä.
 
*hörppää olutta*

rkellu:Tietääkseni tosin 'nero' tarkoittaa henkilöä joka on "luonnonlahjakkuus' jossain asiassa ja moni luonnostaan lahjakas tyyppi voi mielestäni tehdä täysin paskaa runkkaus taidetta.
 
Minusta "nero" ja "luonnonlahjakkuus" ovat kaksi eri asiaa, mutta toisaalta; mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän ymmärrän käsitettä "nero". Minusta neroina pidetyt muusikot/säveltäjät ovat usein ensisijaisesti kykeneviä saamaan monimutkaisuudenkin vaikuttamaan yksinkertaiselta, ja onnistuvat myöskin yksinkertaisuuteen piilottamaan monimutkaisuutta; löytävät siis asioiden perusolemuksen ja ytimen kuorien kaiken turhan kuonan pois.
 
En osaa verbaalisesti selittää tätä asiaa, mutta tavallaan esim. koskematon luonto on "nerokas", mutta harva kokee sellaisessa neroutta, sillä se on "itsestään selvää". Koska W. A. Mozart ja AC/DC ovat omissa lajeissaan "täyttä" ja "itsestään selvää"(=mitään ei tarvitse lisätä, eikä mitään poistaa), on tavallaan hassua pitää niitä erikseen "Neroina", sillä ne ovat kuten asioiden pitääkin olla.
 
Nero ei siis ole poikkeus, vaan sen vastakohta on poikkeus - vaikkakin yleinen sellainen.
 
Äh, sellasta...tai jotain...

Gotnine: Minusta "nero" ja "luonnonlahjakkuus" ovat kaksi eri asiaa, mutta toisaalta; mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän ymmärrän käsitettä "nero". Minusta neroina pidetyt muusikot/säveltäjät ovat usein ensisijaisesti kykeneviä saamaan monimutkaisuudenkin vaikuttamaan yksinkertaiselta, ja onnistuvat myöskin yksinkertaisuuteen piilottamaan monimutkaisuutta; löytävät siis asioiden perusolemuksen ja ytimen kuorien kaiken turhan kuonan pois.
 
toi on sun omaa henkilökohtaista kieltä.
 
ge_nius
Pronunciation:
jn-ys, j-n-s
Function:
noun
Inflected Form(s):
plural ge_nius_es or ge_nii Listen to the pronunciation of genii -n-
Etymology:
Latin, tutelary spirit, natural inclinations, from gignere to beget
Date:
1513
 
1 aplural genii : an attendant spirit of a person or place bplural usually genii : a person who influences another for good or bad2: a strong leaning or inclination : penchant3 a: a peculiar, distinctive, or identifying character or spirit b: the associations and traditions of a place c: a personification or embodiment especially of a quality or condition4plural usually genii : spirit, jinni5plural usually geniuses a: a single strongly marked capacity or aptitude b: extraordinary intellectual power especially as manifested in creative activity c: a person endowed with transcendent mental superiority ; especially : a person with a very high IQ
 
EGotnine:n osaa verbaalisesti selittää tätä asiaa, mutta tavallaan esim. koskematon luonto on "nerokas", mutta harva kokee sellaisessa neroutta, sillä se on "itsestään selvää". Koska W. A. Mozart ja AC/DC ovat omissa lajeissaan "täyttä" ja "itsestään selvää"(=mitään ei tarvitse lisätä, eikä mitään poistaa), on tavallaan hassua pitää niitä erikseen "Neroina", sillä ne ovat kuten asioiden pitääkin olla.
 
Nero ei siis ole poikkeus, vaan sen vastakohta on poikkeus - vaikkakin yleinen sellainen.
 
Äh, sellasta...tai jotain...
 
ac/dc on tylsää.

rkellu:ac/dc on tylsää.
 
Ehkä onkin - itsekään en juurikaan jaksa kuunnella - mutta AC/DCn nerokkuuden omassa lajissaan havaitsee kuuntelemalla ko. yhtyettä kopioivia tai muuten samaan tyyliin pyrkiviä pumppuja. Tai yrittämällä itse kehitellä yhtä tehokkaita, yksinkertaisia riffejä.

Gotnine: Ehkä onkin - itsekään en juurikaan jaksa kuunnella - mutta AC/DCn nerokkuuden omassa lajissaan havaitsee kuuntelemalla ko. yhtyettä kopioivia tai muuten samaan tyyliin pyrkiviä pumppuja. Tai yrittämällä itse kehitellä yhtä tehokkaita, yksinkertaisia riffejä.
 
Tuo nerokkuus omassa lajissaan on vähän heikko ajatus. Jonkun nerokkuus omassa lajissaan voi olla vaikka sitä sorttia, että osaa järjestää kirjaimet a,b ja c erilaisiin peräkkäisiin järjestyksiin todella taitavasti. aikamoinen nero vai mitä? Se että joku vähäjärkinen Keravalainen vieläpä diggailee tuota taituruutta on todellakin todiste siitä että kyseessä on kiistaton nero omassa lajissaan.