Klassinen ›

Pohdin jokin aika sitten ystäväni kanssa, miten klassiset instrumentit (lähinnä viulu, mutta sama pätee moniin muihinkin) ovat aikojen saatossa saaneet tietyt muotonsa ja sittemmin pysyneet suhteellisen muuttumattomina muodoltaan ja rakenteeltaan. Mikä on saanut viulunrakentajat aikoinaan veistämään puusta juuri nuo tietyt uskomattoman kauniit muodot, ja ennen kaikkea: mikä on johtanut siihen, että noista satoja vuosia ennen fysikaalisen mallinnuksen aikakautta kehitetyistä muodoista ja joistakin rakenteellisista ratkaisuista, jotka eivät ehkä kaikesta huolimatta ole soinnin kannalta täysin optimaalisia, on tullut jonkinlainen osa ihmiskunnan kollektiivista sielua, länsimaisen taiteen symboleja ja itsessään suurta taidetta? Olen kyllä nähnyt joitakin nykyisten soitinrakentajien tekemiä moderneja viuluja, joissa on perinteisestä huomattavasti poikkeavat muodot, mutta niistä puuttuu "jotain" ja sen mukana kaikki. Ja onhan erilaisia soitinkokeiluja ollut ennenkin; esimerkiksi monia jousisoittimia on barokin ajoilta jäänyt historian hämärään, mutta tietääkseni harva niistäkään oli muodoiltaan oleellisesti erilaisia.
 
Ajattelin, että ehkä tästäkin aiheesta voisi syntyä jonkinlaista keskustelua, ja kirjoittaessani tätä saan hyvän syyn lykätä Möbius-kuvausten tutkimista vielä vähän myöhemmäksi :)

Viulussa on optimaaliset muodot - suorastaan täydelliset - soinnin ja äänen voimakkuuden kannalta. Keskustelin aiheesta kerran erään viulunrakentajan kanssa ja hän kertoi, ettei viulun rakennetta voi enää muuttaa niin, että sen ääni soisi vieläkin paremmin. Se ei vain yksinkertaisesti ole fysiikan kannalta mahdollista.
Näihin muotoihin on päädytty kehittämällä ensin erästä aasialaista soitinta (en muista nimeä), jota soitettiin niin, että soitinta pidettiin pystyssä polven päällä ja siitä sitten jousella vedeltiin kieliä pitkin. Tämä soitin oli rakenteeltaan hyvinkin samanlainen kuin viulu.

Ainahan kokeiluja on tehty ja parhaat ovat päässeet yleistymään. Väittäisin, että esim. gamban ja viulun väliin mahtuu vaikka minkämoista härpäkettä. Viulu oli vain se toimivin ratkaisu ja saavutti suosion.
 
Useimmat ratkaisut ovat kuitenkin hyvin käytännönläheisesti syntyneet. Esim. joku huomaa, että putki soi samalla tavalla rullalla, kuin auki, joten ei liene ihme vaskien rakenne. Mietitään vain, miten kerä parhaiten käteen istuu.
 
Tietääkös joku milloin viola d'amore keksittiin ja osaisiko sanoa jotain tunnetuimpia sävellyksiä?

Viulussa on optimaaliset muodot - suorastaan täydelliset - soinnin ja äänen voimakkuuden kannalta. Keskustelin aiheesta kerran erään viulunrakentajan kanssa ja hän kertoi, ettei viulun rakennetta voi enää muuttaa niin, että sen ääni soisi vieläkin paremmin. Se ei vain yksinkertaisesti ole fysiikan kannalta mahdollista.
 
Voi olla, että muodot ovat jonkun - tai huomattavan useankin - ihmisen mielestä täydelliset, mutta tuollaistahan ei voi objektiivisesti arvioida. Sillä vaikka viulun muotoja olisi jalostettu millä tavalla, lähtökohtanahan ovat aina lopulta olleet jonkun henkilökohtaiset mieltymykset, ja tällöin viulu voisi soida "paremmin" jonkun muun mieltymysten mukaisesti, jos sen toteutuksessa olisi päädytty erilaisiin ratkaisuihin. Right? Kysymykseenhän liittyy läheisesti myös ajatus siitä, miksi esim. juuri viulun ääntä pidetään nykyisessä muodossaan täydellisenä, eikä sitä muuttaviin ratkaisuihin ole enää aikoihin panostettu. Ei niin, että minunkaan mielestäni siinä todella olisi mitään parannettavaa, mutta kehitysmahdollisuuksia on aina - tulee vain huomata, ettei kehityksellä koskaan ole absoluuttista suuntaa.

Näin basistina tietty lähestyn oman instrumenttini suunnalta asiaa.
 
Ilmeisesti vähemmän tunnettu seikka on että useimmat +100 kontrat on käsitelty niin, että kopan ylä osaa on kavennettu. Nimittäin aikaisemmin soittimen alaosa ja ylaosa kopasta ovat olleet lähes saman kokoiset, kuten selloissa voi vieläkin olla. Jossain vaiheessa huomattiin, että sinne yläasemiin on helpompi päästä kun vähän kavennetaan niitä "hartioita". Nykyäänhän kaikki kontrat valmistetaan jo kapeahartioisiksi.
 
Samoin tietysti kielten lukumäärä on vaihtunut. Monet näistä vanhoista soittimista on muutettu 3-kielisistä 4-kielisiksi kuten vallitseva trendi on. Tosin ennen 3-kielisyyttä bassosoittimissa on ollut hyvinkin vaihtelevia määriä kielten suhteen.
 
Lisäksi sointiin vaikuttava rakenne on vaihdellut. Tosin aika pitkään on käytetty juuri tätä bassopalkki + pinna systeemiä, mutta esmes jossain päin balkkania käytetty hyvinkin kontran näköinen soitin omaa vain kaksi pinnaa (ja kaksi kieltä oktaavi pareilla+ nauhat otelaudassa!!).

Voi olla, että muodot ovat jonkun - tai huomattavan useankin - ihmisen mielestä täydelliset, mutta tuollaistahan ei voi objektiivisesti arvioida. Sillä vaikka viulun muotoja olisi jalostettu millä tavalla, lähtökohtanahan ovat aina lopulta olleet jonkun henkilökohtaiset mieltymykset, ja tällöin viulu voisi soida "paremmin" jonkun muun mieltymysten mukaisesti, jos sen toteutuksessa olisi päädytty erilaisiin ratkaisuihin. Right?
 
Viuluhan on eräänlainen pumppu. Nykyisessä muodossaan viulun mittasuhteet ovat sellaiset, ettei sen "pumppausvoimaa" voi parantaa. Tämä tarkoittaa sitä, että viulusta lähtee nyt voimakkain mahdollinen ääni. Eli akustisessa mielessä viulun muodot ovat täydelliset.

Tuli tässä mieleen että onko noissa soittimissa nykyään aina toi sama viritys vai voiko sitä vaihtaa esim. puhallinsoittimissa?

Viulussa on optimaaliset muodot - suorastaan täydelliset - soinnin ja äänen voimakkuuden kannalta. Keskustelin aiheesta kerran erään viulunrakentajan kanssa ja hän kertoi, ettei viulun rakennetta voi enää muuttaa niin, että sen ääni soisi vieläkin paremmin. Se ei vain yksinkertaisesti ole fysiikan kannalta mahdollista.
Näihin muotoihin on päädytty kehittämällä ensin erästä aasialaista soitinta (en muista nimeä), jota soitettiin niin, että soitinta pidettiin pystyssä polven päällä ja siitä sitten jousella vedeltiin kieliä pitkin. Tämä soitin oli rakenteeltaan hyvinkin samanlainen kuin viulu.
 
Tarkoittanet viola da gambaa.

Tarkoittanet viola da gambaa.
 
En tarkoita. Viulu ei ole kehittynyt viola da gambasta, vaan eräästä aasialaisesta soittimesta. (Taisi olla jostain Lähi-idästä kotoisin tuo soitin.)

Ainakin tuolla Persialaisessa taidemusiikissa on joku sellanen soitin kuin kemenche, jos sitä tarkoitat. Toisaalta noita
viuluntyyppisiä jousisoittimia on koko maailma pullollaan, joten
enpä oikein tiedä sitten...
 
Joonas.