Klassinen ›

Säveltäjän sukupuolesta riippumatta varsinkaan kukaan tusinan sinfoniettoja säveltänyt säveltäjä ei ansaitse totaalista unohdusta suomessakaan, olkoon tämä säveltäjä sukupuoleltaan sitten mies tahi nainen, jolla ei musiikin tuottaman henkisen nautinnon kannalta ole mitään merkitystä, eikä se ole kenenkään vika, jos suuri enemmistö säveltäjistä nyt sattuu vain olemaan miehiä, sillä musiikkia kuunnellessa ei persoona ja vielä vähemmän säveltäjän sukupuoli ole merkityksellisiä, vaan ainoastaan taide ja vain se taide.
 
Kuunnellessaan musiikkia kukaan ei pohdi onko säveltäjä ollut mies vai nainen, sillä ne sävelsivät merkittävää musiikkia, jotka omasivat siihen erityisen kyvyn ja suurin osa näistä säveltäjistä oli miehiä.
 
Mutta jo Sulho Ranta totesi Leiviskän pianokonserton olevan maskuliininen teos, jota ei uskoisi naisen säveltämäksi, mutta suomessa Leiviskän tasoisia naissäveltäjiä ei montaa ole ollut enkä sen vuoksi näe mitään syytä, miksi unohdettujen säveltäjien esille nostamisen yhteydessä miesten ja naisten välisen tasa-arvon vaatimus ei voisi toteutua tässäkin ja siinä missä unohdettujen naissäveltäjien renessanssi on alkanut niin yhtä hyvin unohdettuja miessäveltäjiäkin soisi nostettavan esiin, ja joista monella oli myös ansiokas säveltäjänura ja valtava tuotanto, mutta jäivät modernismin kiihkeinä vuosina tyystin pois ohjelmistosta.
 
Jotta säveltaide ja musiikin kuulijat voittaisivat ei ketään säveltäjää pelkän sukupuolen perusteella tule myöskään nostaa tällaisen tusinan sinfoniettoja säveltäneen säveltaiteemme suuruuden edelle ainoastaan ja vain siksi, että on sukupuolensa osalta vähemmistössä kyseisellä luovan työn alalla, tai siksi, että tämä säveltäjänä sukupuoleltaan taiteenlajissaan vähemmistöä edustava henkilö on myös säveltänyt kenties joitakin pienimuotoisia kappaleita, jotka eivät kuitenkaan kohoa merkitykseltään samalle tasolle kuin kyseisellä suuruudella tuotannossaan olevat suuret orkesteriteokset, vaikka tämä tasa-arvon toteutumisen periaate vaatii, että herra sinfonikon on uhrauduttava ja jäätävä säveltäjänä unohduksiin sinfonioillaan, jottei säveltäjänammatista tulisi liian miesvaltainen-ja edusteinen, sillä naisia tulee olla myös tällä alalla lukumääräisesti yhtä monta kuin miehiäkin on, ja siksi pienenkin sävellystuotannon omaavia naissäveltäjiä on tuotava esiin välttämättä samaan aikaan kun mainetta saavuttaneet tuotteliaat miessäveltäjät unohdetaan, vaikka juuri heidän esiin tuomistaan musiikin laadukkuus suosisi.
 
Musiikki ei tämän edellä mainitun periaatteen mukaan ole ollenkaan keskiössä, vaan ihmisen biologia.
 
Ketään säveltäjää, joka on luonut mittavan ja ansiokkaan sävellystuotannon, ei pidä taiteen nimissä syrjiä ja jättää huomiotta sukupuolensa tähden, vaikka vastakkainen sukupuoli olisi vähemmistössä säveltäjinä, ja sukupuolten välistä tasa-arvoa korostavan nykytrendin mukaan suuremman kiinnostuksen kohteena ja keskipisteenä, vaikkei olisikaan opusluettelolla mitattuna kyennyt vastaavanlaiseen tuotteliaisuuteen, kuin jotkut miessäveltäjät ja myös siksi, että miehet ovat perinteisesti naisia useammin ryhtyneet säveltäjiksi ja siksi heitä on luonnollisesti säveltäjinä naisia enemmän ohjelmistossa yhteiskunnan heille antamien erilaisten tehtävien vuoksi, vaikka nykysuuntaus vaatiikin tällaisen vääryyden korjaamista ja ohjelmistopolitiikan räätälöimistä uudelleen suuremmassa määrin naisten potentiaalia suosivaksi.
 
Mutta jos lähtökohtana on vain väen vängällä hakea jonkinlaista sukupuolten väliseen ehdottomaan tasa-arvoon perustuvaa ohjelmistopolitiikkaa silloinkin, kun musiikilliset ansiot eivät sitä suurten orkesteriteosten loistamisella poissaolollaan tuotannosta edellytä, ja sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisen kannalta jokaisen pienenkin sävellystuotannon omaavan säveltäjän unohduksesta nostamisesta tulee tärkeä periaate vain sen vuoksi, että jokaisella yhteiskunnan ja kulttuurin sektorilla vaaditaan sukupuolten välistä ehdottoman tasa-arvon toteutumista, ollaan hakoteillä, vaikka tunnetuista syistä ja yhteiskunnassa vallinneista olosuhteista tai ihmisten valinnoista johtuen säveltaide on ollut jo kautta aikain varsin miesvaltainen ala, mutta tilanne on muuttunut 1900-luvun alusta paitsi mm. naisasialiikkeen toiminnan myötä ja myös ilmapiirin muuttumisen takia yhteiskunnassa paljon tasa-arvoisempaan suuntaan siten, että myös naiset ovat voineet hakeutua halutessaan säveltäjän ammattiin ilman kummeksuntaa, jolloin tämä tasa-arvo on alkanut toteutumaan.
 
Mutta jos eivät edes suurimmat sävellystuotannot luoneet säveltäjät useine kymmenine sinfonioineen ansaitse tulla tunnetuksi heidän sukupuolestaan riippumatta tai juuri sen takia, että säveltäjänä on mies ja miehiä on monien mielestä liian paljon säveltäjinä suhteessa naisiin, niin eihän sillä ole enää musiikin tekemisen kanssa mitään tekemistä, mikäli säveltaiteessa saavutetut taiteelliset tulokset absoluuttisen sinfonia-ynnä muun laajamuotoisen sekä oopperamusiikin osalta eivät ratkaise sukupuolijakauman sijasta, vaan asiassa on kyse enemmänkin kulttuurihistoriallisesta ja ehkä sosiaali-ja kulttuuriantropologian tai sosiaalipsykologian näkökulmasta tarkastellen epäoikeutetuksi koettujen tapahtumaketjujen oikaisemisen tarpeesta, ts. mm. eriarvoiseen yhteiskunnalliseen asemaan sisältyvien, että luonnon luomaan biologiseen erilaisuuteen perustuvista syistä johtuvien eriarvoistavien tekijöiden ja niiden seurannaisvaikutusten aiheuttamasta välttämättömästä vääryyksien oikaisemisen tarpeesta vastakkaiselle ryhmälle edulliseksi ja siten myös yhdenvertaiseksi.
 
Yritän vain sanoa, että musiikkia on ryhdytty tekemään suurelta osalta sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisen ehdoilla, ei musiikin itsensä ehdoilla, vaikka 99% suurista säveltäjistä on miehiä ja monet suuret suomalaiset miessäveltäjät ovat edelleen niin unohdettuja varsinkin tuotantonsa suuruuteen ja merkitykseen nähden, ettei monen säveltäjän tuotannosta synny kattavaa kuvaa puhumattakaan siitä, että heidän musiikkiaan kuulisi edes joskus esitettävän tai että se tulisi osaksi ohjelmistoa.
 
Vallalla on sellainen ajattelutapa että koska ohjelmistossa jo on tarpeeksi miessäveltäjiä, niin nyt on unohdettujen naissäveltäjien vuoro marssia esiin sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisen vuoksi.