Klassinen ›

Mikä mahtanee olla syynä siihen, että monien sävelten mestareiksi miellettyjen säveltäjien jonkinasteinen tyylillinen jäljittely voi olla jopa suotavaa ja hyväksyttävää, ja näiden tyyliä jäljittelevien säveltäjien musiikkia saatetaan esittää ja jopa levyttää tästä huolimatta?
 
Sen sijaan joidenkin muiden nimekkäiden säveltäjien, kuten esim. vaikka Sibeliuksen tyylistä saadut vaikutteet nuoremman polven säveltäjien teoksissa ovat eräissä yhteyksissä saaneet kritiikkiä osakseen.
 
Se on vaikuttanut myös siihen, ettei Sibeliuksen ja joidenkin muiden tunnettujen säveltäjien tyyliä jäljittelevien säveltäjien musiikkia lainkaan enää esitetä, mutta se johtuu myös muista tekijöistä ja ennen kaikkea musiikin modernisoitumisesta.
 
Oikeastaan kaikki säveltäjät pohjaavat perinteeseen ja ovat vanhempien mestarien tarjoamille tyylillisille vaikutteilla alttiita ja jopa siteeraavat näiden säveltämiä teemoja teoksissaan, kuten Schubert Beethovenia ja tämän Eroicaa esikoissinfoniassaan. Sinfoniassa on myös Mozartin ja Haydnin vaikutusta.
 
Saattaa tosin kuulua "soraääniä", ja jopa moitteita jos tyylillisenä esikuvana on jossain määrin ollut vaikkapa esim. Sibelius, kuten olen monesti lukenut.
 
Tämä on kuitenkin nuoren vaikutteille alttiin säveltäjän debytoidessa esim. sinfoniallaan varsin ymmärrettävää ja luonnollista, että jäljitellään esikuvia, sillä persoonallinen tyyli kehittyy jokaisella säveltäjällä vasta vähitellen ja kaikilla säveltäjänaluilla on varsinkin nuoruudessaan esikuvia.
 
Vai kertooko tämä vahvasti siitä, että kyseisen säveltäjän palvonta on mennyt tietyllä tavalla liiallisuuksiin ja hänen säveltaidettaan on muiden säveltäjien kustannuksella pidetty liioitellun esikuvallisena?
 
Vai eikö hänen saavutuksensa olekaan niin merkittäviä säveltaiteessa, että hänen tyylistään kelpaisi ottaa vaikutteita?
 
Lieneekö hänen tyylinsä jollain tavoin negatiivisten ominaisuuksien leimaamaa, että siitä ei sovi ottaa tyylillisiä piirteitä kenenkään teoksiin, vaan vaikutteet tulee etsiä esim. saksalaisista esikuvista?
 
Viimeksi luin vanhasta Helsingin sanomat lehdestä ruotsalaisen Curt Bergin jollain tavoin kritisoineen Tuukkasen ensimmäistä sinfoniaa Tsaikovski ja Sibelius vaikutteiden takia, mutta on se saanut myös hyvää kritiikkiä.
 
Tuukkasen varhaisessa amatööriorkesterille sävelletyssä Serenadissakin on joiltakin osin kuultavissa selviä Sibelius vaikutteita, mutta siinä on silti persoonallista leimaa ja se on myös levytetty.
 
Suomalaiset säveltäjät loivat menneinä aikoina paljon uusia ja tuoreelta vaikuttavia teemoja lukemattomissa teoksissaan, joita ei kuitenkaan ole useinkaan edes levytetty.
 
Se että joidenkin musiikissa on esim. Sibelius vaikutteita ei merkitse sitä että nämä olivat häpeilemättä siteeranneet hänen musiikkiaan sellaisenaan nuotti nuotilta, vaan siinä saattoi olla joitakin tiettyjä piirteitä, esim. harmoniassa ja melodisessa muodonnassa, jotka jossain määrin tunnistaa "sibeliaanisiksi".