Se onkin kaikkein suurin mysteeri, miten esim. Mozartinkin musiikki, joka on valettu niin lujaan klassiseen muotorakenteeseen, kuin esim. sonaattimuotoon tai rondomuotoon tai johonkin muuhun tutkijoidenkin keskuudessa erilaisia tulkintoja tuottaviin omintakeisiin muotorakenteisiin, voikaan kyetä aiheuttamaan musiikin fysikaalispsykologista ilmiötä ajatellen ääniaaltojen kuuloelimessä aiheuttaman tärykalvon värähtelyn ja simpukasta aivoihin kulkeutuvan ja soivina sävelinä kuultavan hermoimpulssin transformoitumisen "psykofyysiseksi tilaksi"(Ashkenazy), niin kokonaisvaltaisina ja transsiin saakka täysin olemuksen valtoihinsa ottavina tunnetiloina, jos siihen kuuntelija milloinkaan kykenee, että jopa musiikki soivana materiana katoaa täysin kuuluvista kuulohavaintona, ja musiikkiin valettu objektivoitu tunne heijastuu tajunnassa puhtaan mielteen alueelle ja täyttää sen emotionaalisella voimalla ja hehkulla, ja "tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti, ts. tahto suhteineen katoaa tajunnasta" ( Schopenhauer). Eräässä Mozart kirjassa väitetään, että Mozartille musiikki ei ole vain muotojen kauneutta, vaan kieli joka pystyy ilmaisemaan tunteita ja sieluntiloja.
Se on käsittämätöntä miten joku säveltäjä, vaikka olisikin nero, "jonka luova työ pistetään häneen kuulumattoman geniuksen tiliin, joka tahtomisesta puhtaan älyn ylimäärään perustuvalla energisyydellä ottaa hänet valtoihinsa" (Schopenhauer), kykenee aikakaudelle tyypillisten muotokaavojen puitteissa paitsi loihtimaan uudenlaista ja tuoreelta vaikuttavaa temaattista ainesta, mutta että kykenee myös ilmaisemaan ja heijastelemaan teoksessa sisimpiä tuntojaan. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
megatherium