Klassinen ›

Olen tästä tainnut puhua joskus ennenkin mutta ihmettelen sitä, vaikka kannatankin tällaista toimintaa, että miksi esim. melko perifeerisen ja marginaalisen säveltäjän Feilx Krohnin eräistä teoksista kuten v. 1921 sävelletystä ja sittemmin unohdetusta Viipurissa kantaesityksensä saaneesta sinfonia breviksestä ja yksinlauluista ja melodraamoista on tehty Säveltäjän muotokuva niminen CD levy vähän samaan tyyliin kuin Finlandia Recordsin julkaisemat Meet the composer tupla CD:t joistakin suomalaisista säveltäjistä joihin lukeutuu jazzsäveltäjiäkin? Tästä huolimatta monet merkittävät ja hyvin tuotteliaat ammattisäveltäjät ovat jääneet kokonaan vaille tällaista Säveltäjän muotokuva tai Meet the composer levyä, jopa Melartinkin, ja kuitenkin Krohnin levy osoittaa sen että tällaisia unohdettuja ja harvinaisia teos kuriositeetteja voidaan levyttää jos tahtoa on vaikka itse musiikki olisi jo kauan sitten kadonnut ohjelmistosta eikä teosten, tullakseen levytetyiksi, tarvitse vakiinnuttaa paikkaansa ensin sinfoniaorkestereiden ohjelmistossa kuten joku on väittänyt. Tämänkin Felix Krohnin sinfonian levytti Päijät Hämeen konservatorion sinfoniaorkesteri joten ei liene mikään temppu jos suomen kaikki ammattiorkesterit toimeen ryhtyessään saisivat levytettyä niin Tuukkasen, Saikkolan, Aaltosen, Fordellin, Ikosen, Fougstedtin, Pesosen, Härkösen ja kumpp. sinfoniat. Nythän saksalainen cpo levymerkki kuuleman mukaan olisi levyttämässä Melartinin 5. ja 6. sinfonian uusia editioita sikäli kuin tieto pitää paikkaansa.
 
Krohnin esikoissinfonian, ainokaiseksi jääneen muodoltaan rapsodisen sinfonia breviksen romanttisen tunnekylläisesti maalailevan, harmonselta kieleltään aistillisen ja täyteläisen avausosan runollisesti hehkuvien tunnelmien ja affektien vaihtuminen päätösosan hurlumhenkisen ranttalimaiseen aavistuksen marssimaiseen ja hienoiseltaan huolimattomasti soitinnettuun ja rakennettuun vauhdikkaaseen vaskien ilotulitukseen fugatokehittelyineen joka osoittaa joko säveltäjän voimien ehtymistä tai tietoista valintaa huumorin hyväksi mutta joka toimi ponnahduslautana Viipurin orkesterin perustamiselle.

Kuuntelen vuoron perään Palestrinan Missa brevistä ja suomalaisen mm. Rooman paavillisessa akatemiassa opiskelleen Torsten Steniuksen ruotsalaista sielunmessua jonka keskeisenä lähtökohtana lienee ollut gregoriaaninen kirkkolaulu mutta myös Palestrinan polyfonia.
 
Tutustuin tuossa minulle aiemmin melko tuntemattomaksi jääneeseen suomalaissäveltäjään vaikka nimen olen kyllä kuullut mainittavan ennenkin ja ryhdyin kuuntelemaan hänen ruotsalaista requiemiaan kuorolle a cappella ja tajusin viiveellä sen että v. 1918 syntynyt Torsten Stenius oli ensimmäinen pohjoismaalainen säveltäjä ja kirkkomuusikko joka opiskeli Rooman paavillisessa musiikkiakatemiassa.
 
Vaikka gregoriaaninen kirkkolaulu oli yksi keskeisistä lähtökohdista hänen sävellystyölleen niin myös Palestrinan ja bachin polyfonia jättivät siihen jälkensä. Hän opiskeli myös Bengt Carlsonin johdolla ja toimi Olaus Petrin kirkon kanttoriurkurina. Hän loi laajan tuotannon, mm. 5 oratoriota ( Jesaja v. 1949 ja Logos v. 1962), 20 kantaattia ja ruotsalaisen requiemin ja 100 alkusoittoa uruille, toccatoita ja partitoja jne. Netistä löytyy aika vähän tietoa.
 
On kumma ettei suomen musiikinhistorian suurimpia kirkkomusiikkiteoksiakaan tunneta yleisesti eikä minullakaan ole siitä tietoa mitkä teokset tarkkaan ottaen kuuluvat suomen kirkkomusiikkikirjallisuuden aateliin ja merkittävimpiin teoksiin kuin vain mututuntumalta olettaen että Sulo Salosen, Joonas Kokkosen ja Bengt Johanssonin requiemit ovat kirkkomusiikkimme kärkikastia samoin kuin Johanssonin Missa Sacra jollei sitten esim. Steniuksen oratoriot kiilaa ihan sinne kärkipäähän. Löytynee paljon muitakin merkittäviä teoksia mutta sen sijaan Ilmari Krohnin oratoriot tuottivat hienoisen pettymyksen.
 
Mutta väitänpä vain että mikäli Sibelius olisi säveltänyt yhdenkin minkä tahansa tyyppisen kirkkomusiikkiteoksen niin johan sitä esitettäisiin ja levytettäisiin levyttämästä päästyään ja väitettäisiin tuulesta temmattuna että se on suomen merkittävin lajityyppinsä sävellys mutta Sibeliukselta jäivät messut säveltämättä vaikka jossakin vaiheessa hämärän muistikuvani mukaan hän oli aikeissa säveltää sellaisen mutta hanke sitten jostakin syystä raukeni. Maasalo ja sulo salonen mm. sävelsivät missa brevikset mieheen.
 
Stenius tuli vastaan kun etsin ensin Kiviniemen nimellä ja löysin Aimo Känkäsen ja sen jälkeen etsin Känkäsen nimellä youtubesta musiikkia niin löysin Steniusta.