Klassinen ›

Satama-altaaseen ilmeisesti tupakanpummaustilanteessa tuupattuna hukkunut isoisäni lääkintävääpeli Bertel joka sai talvisodassa vapaudenmitalin urhoollisuudestaan pelastaessaan jopa satoja miehiä lääkintätaidoillaan mennessään rintamalla käskystä minne tahansa ja pelkäämättä mitään, oli taitava taikatempuntekijä, käsinseisoja-ja kävelijä, kerroshyppääjä, uimamaisteri, laulaja joka säesti itseään pianolla ja kitaralla ja haavaeili kanttorin urasta ja oli siviilissä muistaakseni raha automaattiyhdistyksessä töissä meni usein perheensä kanssa ravintolaillalliselle maksaen pajatsosta voittamillaan rahoilla vaimolleen ja lapsilleen ravintola-aterian kysyen vuoronperään perheenjäseniltä mitä kukin haluaisi syödä ja sen jälkeen taitavasti pelaten sai pajatson tyhjenemään. Äitini kertoma tositarina.
 
Pudottuaan satama-altaaseen pimennyksen aikana Bertel oli levännyt jäälautalla jossa havaittiin hänen jättämänsä jäljet ennen kuin hän löytyi pohjasta hukkuneena. Läheisestä laivasta ja sukellusveneestä jossa naiset olivat juhlineet saksalaisten kanssa räkäkännissä heitettiin pelastusrenkaita mutta ne lensivät joko liian kauaksi taakse tai liian eteen eikä Bertel ollut saanut niitä kiinni. En muista saatiinko syyllistä koskaan kiinni mutta mummo sai jonkun pienen korvauksen tapahtuneesta.
 
Bertelin perheessä kaikki muutkin osasivat soittaa, laulaa, maalata tai näytellä ja minun isänikin puolelta suku oli verraten musikaalista hänen pikkuserkkunsa ollessa tunnettu oopperalaulajatar ja eräs sukulainen, serkkuko lie, kuuluisa saksofonisti joka perusti musiikkikaupankin Helsingissä.

Myös 1925 syntynyt isäni josta olen hyvin ylpeä sai jatkosodassa vapaudenmitalin urhoollisuudesta v.1944 taisteltuaan Koirinoja-Mäkrätjärvi linjalla venäläisten maataistelukoneita vastaan pudotettuaan kevyen it tykin tähtääjänä niistä 2 (toisen koneen moottorin räjähdettyä ilmassa it tykin ammuksesta ja pudottuaan pellolle jossa pojat olivat piilossa) ja voitettuaan oman sotansa Neuvostoliittoa vastaan perääntymisestä huolimatta ja hän teki pitkän uran valtion palveluksessa aluksi VR:llä asemapäälliköstä ja kirjurista osastopäälliköksi, apulaisasiainvalvojasta rautatiehallituksen viralliseksi syyttäjäksi ja junaonnettomuustutkijalautakunnan varsinaiseksi jäseneksi joka opetti myös rautatieopistossa junavaunujen teknisiä vikoja koskevien aineiden opettajana kunnes siirtyi korkeimpaan hallinto-oikeuteen jossa toimi tuomioistuimen kaikissa lakimiestehtävissä nuoremmasta ja vanhemmasta hallintosihteeristä esittelijäneuvokseksi ja ylim. hallintoneuvokseksi, nykyisin oikeusneuvos, ja kansliapäälliköksi toimien myös suojelujohtajana ja työsuojeluvaltuutettuna ko. tuomioistuimessa ja oli myös virkaylioikeuden tuomarina sanoen hoitavansa ko. erityistuomioistuinta ja joista kaikkiin näihin korkeisiin virkoihin nimittää tasavallan presidentti. isä oli nuorena myös A luokan urheilija voittaen seurassaan Hämeenlinnan tarmossa monia juoksukilpailuja kuten Hämeen piirin 6000m maastojuoksun mestaruuden ja selostajalegenda Paavo Noponen pyysi suurkisoissa häneltä nimikirjoitusta ja isä oli myös lähettämässä VR.n satavuotisjuhlajunaa joka televisioitiin ja siitä on meillä olemassa valokuvia joissa hän on valtavan tyylikäs viiksineen, univormuineen ja hansikkaineen kävellessään ulos junanlähettäjän toimistosta. Isä sanoi olevansa 7 etevimmän eläkeasioiden tuntijan joukossa suomessa mutta oli myös tuominnut murhamiehiä raastuvanoikeuden oikeusneuvosmiehenä. Korkeasta virastaan ja sota-ansioistaan huolimatta isää ei kai koskaan kutsuttu linnaan mutta itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelukseen kumminkin jossa on mukana koko korkein valtionjohto. Hänen poikansa ensimmäisestä avioliitosta on diplomi insinööri, tekniikan tohtori ja EU.n ydinturvallisuus-ja koulutushankkeiden johtava asiantuntija.