Klassinen ›

Olen kuunnellut suomalaissyntyisen mutta ruotsin kansalaisuuden v. 1918 saaneen juutalaistaustaisen suomalais-ruotsalaisen Moses Pergamentin (1893-1977) yli tunnin kestoista juutalaisvaikutteista vokaalisinfoniaa, juutalaista kuorosinfoniaa, Den Judiska Sången (1944) jonka "esinäytöksessä" kuullaan patojen tremoloa ja pauketta ja sinfonia on epäilemättä suurimpia ellei suurin kenenkään suomalaissäveltäjän koskaan säveltämä kuorosinfonia ja verrattomasti Sibeliuksen aikaansaannoksia merkittävämpi suurteos kypsässä postromanttisessa tyylissään joka lienee saanut vaikutteita niin R straussilta kuin ehkä Mahleriltakin, kriiitikon mukaan Nielseniltä, vaikka tarkkakorvainen voi poimia sieltä jopa Haydnin vuodenajat oratorion tiettyihin kuorokohtauksiin assosioituvia melodiakulkuja ja aineksia patarummun iskuineen. tähän väitteeseen kannattaa suhtautua varauksellisesti.
 
Kenties ainoat suomalaissinfoniat jota voidaan verrata tähän megalomaaniseen 75 minuuttiseen teokseen ovat Rannan Oratorio Volgare ja Tuukkasen Meri sinfonia vaikka häviävätkin sille mittasuhteissa. Sibeliuksen Kullervo sinfonia on sitten jo persoonallista tyyliään etsivän nuoren säveltäjän heikompi, vaisumpi, harmoniselta struktuuriltaan simppelimpi ja konservatiivisempi epäkypsä kansallisromanttinen teos suomalaiskansallisine vaikutteineen vaikkakin on säveltäjän ikään nähden kunnioitettava saavutus ja todiste suurten mittojen objektivoimiskyvystä olematta myöskään vailla tiettyä melodista viehätystä varsinkin alkupuolella vaikka ei tavoitakaan edellisten teosten väkevää alkuvoimaa kuin hetkittäin eivätkä resitatiivinomaiset vokaali-saati puheosuudet pysty kilpailemaan Pergamentin läpisävelletyn vokaalisinfonian ekspressiivistä melodista kauneutta huokuvien soolo-osuuksien ja räjähtävien kuoro-osien kanssa vaikka hetkittäin Kullervo sinfonia varsinkin teoksen alkupuolella ehkä kantaakin suurempaa inspiraation leimaa kuin säveltäjän myöhemmät klassismia edustavat sinfoniat jotka kuitenkin lienevät muodoltaan ehyempiä. Suuri määrä pergamentin teoksen orkesterivälisoitoista käyttää modaalisia asteikkoja kuten juutalainen perinnemusiikki.
 
""The Jewish Song" commemorates the Holocaust which was still ongoing when the work was composed. It consists of 13 parts, including poems and instrumental interludes. The Prelude, titled "In Memoriam" states that the work constitutes "a lament for the six million Jews who fell victim to the cruelty of the Third Reich". The music opens with a deeply ominous rhythmic figure in the drums, dissonances in the orchestra, and an outcry from the choir. The work derives its title from the first of Josephson's poems which speaks of the oppression and suffering of Jewish people in the diaspora in the face of the Holocaust. Several of the poems describe the ongoing Jewish settlement of what was then Palestine in the face of the Holocaust. These sections are interspersed with poems describing the Holocaust before the music comes to a measure of peace at the end." (Robin Friedman)
 
Teos kunnioittaa Holokaustia joka oli vielä meneillään kun teos sävellettiin. Se koostuu 13 osasta sisältäen runoja ja välisoittoja. Alkusoitto, otsikoitu, In Memoriam, tuo julki että teos perustuu kuuden miljoonan juutalaisen surulle jotka joutuivat kolmannen valtakunnan julmuuksien uhreiksi. Musiikki alkaa syvästi uhkaavalla patarumpujen rytmikuviolla, orkesterin dissonansseilla, ja kuoro päästää huudon. teoksen otsikko on johdettu ensimmäisestä Josephsonin runosta joka puhuu juutalaisten kärsimyksestä diasporassa holokaustin kohdatessa jne.
 

"Musiikki on hyvin intohimoista ja tunnepitoista läpeensä. Jaksot jotka kuvailevat meneillään olevaa holokaustia yhdessä kohtausten kanssa jossa taistellaan palestiinassa ovat dissonoivia, levottomia ja äkäisiä. Ne sisältävät avaus preludin ja dramaattisen intermezzo dramaticon, muotoiltuna kuvailemaan verenhimoista natsi saksan uber alles mentaliteettia ja sanoinkuvaamatonta terroria joka iski kaikkien maailman juutalaisten sydämiin. Musiikki sisältää myös sotaisia marssimaisia jaksoja. Teoksessa on myös melankolisia, melodisia välisoittoja jotka viestittävät toivosta ja rauhanomaisesta elämästä ja veljeydestä. suuri määrä näistä jakoissa käyttää modaalisia asteikkoja juutalaisen perinnemusiikin tyyliin. orkesterijaksot vuorottelevat solististen ja kuorojaksojen kanssa. Solistiset jaksot pyrkivät olemaan elegisiä karakteriltaan. Teos päättyy kahteen yhdistettyyn jaksoon: pitkä runo rukous lähestyvälle sapatille, alkaa myrskyisästi kuoron laulamana mutta vähitellen hivuttautuu kohti rauhallista loppua."
 
Moses Pergament syntyi ortodoksi juutalaiseen perheeseen. Pergament opiskeli viulunsoittoa Pietarissa ja soitti Helsingin filharmonisen seuran orkesterissa 4 vuotta. Hän piti sävellyskonsertin Helsingissä v. 1914 ja ystävystyi Yrjö Kilpisen kanssa kuvaten myöhemmin heidän nuoruuttaan. Hän opiskeli sekä Helsingin että Tukholman yliopistoissa mutta muutti 1915 ruotsiin asumaan jossa häntä ei pitkään aikaan hyväksytty ruotsin säveltäjäyhdistyksen jäseneksi "ulkomaisen syntyperänsä vuoksi" vaikka Hilding Rosenberg sitä ehdottikin lukuisia kertoja 1930 luvulla. Vasta vuonna 1945 hänet hyväksyttiin säveltäjäyhdistykseen. Pergamentin muuhun tuotantoon kuuluu balettimusiikkia, pianokonserttoja ja kolme oopperaa sekä kamarimusiikkia.
 
Pergament on hyvä esimerkki myös siitä kuinka ruotsissa suojellaan musiikkiperintöä ihan eri tavalla kuin meillä täällä suomessa. Jos Pergament olisi jäänyt pysyvästi suomeen asumaan ei hänen teoksiaan olisi levytetty lainkaan sillä innolla kuin nyt kun hän muutti ruotsiin.https://youtu.be/Vc-zUJ0XDro Jos Saikkola, Aaltonen, Fordell, fougstedt, Ranta, Tuukkanen ym. olisivat muuttaneet ruotsiin asumaan meillä olisi valtava aarteisto sinfonioita levytettynä mutta ikävä kyllä he jäivät suomeen missä ei tehdä mitään vastaavaa tai ainakin hyvin harvoin jos koskaan.
https://youtu.be/xWNYRC-tgjA

https://youtu.be/ce8hCV6jFRAhttps://youtu.be/Jyr1fwqWsq4


wXphRrUhttps://youtu.be/8E5ChnJques
https://youtu.be/bUvoNqe_Cg8

Musiikkikriitikon mukaan nykyään on keskusteltu siitä mitä ruotsissa oikeastaan tiedettiin natsien juutalaisvainoista ja Holokaustista sodan aikana. Eräs joka ilmiselvästi tiesi siitä oli Moses Pergament joka ilmaisi raivonsa ja epätoivonsa suuressa kantaatissa tai kuorosinfoniassa Den Judiska Sången jonka hän sävelsi vain kolmessa viikossa v. 1944. Kriitikon mukaan se on tavattoman väkevä ja ladattu teos, ruotsalaisessa musiikissa vertailukelpoinen vain Allan Petterssonin 12. sinfonian kanssa.
 
Muun muassa Pergamentin kuorosinfonia on hyvä todiste siitä että miltei kuka tahansa 1900 luvun ammattimainen säveltäjä kykeni taitojensa puolesta luomaan merkittävän suurteoksen, sinfonian tai jonkin muun, kuten on usein tapahtunutkin, jopa niin moni että useat heistä ovat säveltäjinä vaipuneet syyttä suotta unohduksiin, kun taas esim. 1700 luvulla merkittävien teosten säveltäjät olivat huomattavasti harvemmassa ja lähinnä suurten wieniläisklassikkojen heiniä kasvaen säveltäjinä päätä pidemmäksi muita vaikka myös sen aikakauden vähäisempiä nimiä on sankoin joukoin nostettu nykypäivänä esille mutta tästä huolimatta on käynyt selväksi että 1900 luvun musiikki on laadullisesti tasaisempaa mutta myös paljon monimuotoisempaa kuin minkään muun aikakauden musiikki ulottuen klassismista ja postromantiikasta uusklassismiin ja modernismiin sillä aikakauden vähäisemmätkin säveltäjät omasivat säveltäjinä vankan peruskoulutuksen elleivät sitten olleet itseoppineita ja he kykenivät koskettamaan musiikilla ihmisten sydämiä ja verenkiertojärjestelmää kuten romantiikan aikakauden musiikki yleensäkin usein myös 1800 luvulla.
 
Juuri äsken kuuntelemani Tuukkasen Meri sinfonian Myrsky-osa sai silmäni puristumaan tiukasti kiinni, suuni revähtämään ammolleen ja tuolilla istuen kohottautumaan kohti katon rajaa pakahtuneena musiikin voimasta ja draivista.