Klassinen ›

Suru, Op 22, 2 Eipä ollut kyseistä nuottia kirjastossa siis oli mutta lainassa.Ja pitäisi löytyä
kyseinen kappale koska on toivelistalla eräässä juhlatilaisuudessa jossa pianoa soitan
toinen oli Toivo Kuulan kehtolaulu löytyy jostain ?Thanks

Tuomi-Elmgren Heinosen Kuula-kirjasta kävi ilmi mm. sellainen mielenkiintoinen elämäkerrallinen seikka ja detalji koskien Kuulan intuitiivista itsevarmuutta ja määrätietoisuutta uhkuvaa toimintaansa luovana ja kutsumuksestaan tietoisena säveltaiteilijana, että lähettäessään rovasti Durchmanin pyynnöstä varhaistuotantoa edustavan opusluettoloimattoman Isonkyrön kantaatin partituurin kopioitavaksi Isönkyrön arkistoon edellisen pyynnöstä, Kuula korosti kirjeessään että Martin Wegeliuksen jälkeen musiikkioopiston sävellyksen opettajana toimineen Ilmari Krohnin toimesta Isonkyrön kantaattiin tekemät muutokset ja lisäykset itsevarma taiteillija oli "tarpeettomina poistanut".
 
Melartin ei tietääkseni koskaan antanut säveltäjälle sävellyksenopetusta sävellysluokallaan, vaikka joitakin tyylillisiä vaikutteita on kuultavissa tämän teoksissa. Kuulan sävellyksen ja orkesterinjohdon opettajina toimivat Wegeliuksen jälkeen Järnefelt, Sibelius, Krohn, Bolognassa Torhghi, Bossi ja Ranskassa ja Saksassa muutama muu.
 
Järnefeltin uunituoreessa biografiassa, Kahden maan mestari, tutkijat asettavat Madetojan, Melartinin ja Järnefeltin Palmgrenin ja Kuulan edelle kansallisina myöhäisromanttisina orkesterisäveltäjinä, vaikka kirjan puutteena tai vikana muuan kriitikko pitikin lähinnä sitä että säveltäjää verrataan liiaksi sibeliukseen, jonka asema korostuu liikaa kun miltei kaikki kirjoittajat käyvät läpi sibelius-suhdetta ja valitettavasti vielä usein tämän eduksi, kuten lyyrisen alkusoiton kohdalla on.
 
Oma asenteeni on tunnetusti täysin vastakkainen ja olen varma siitä että kotoisessa 1900-luvun alkupuolen säveltaiteessamme on tukku muitakin merkillepantavia luovia kykyjä modernisteista puhumattakaan, jotka ovat jääneet populaarimmaksi tulleiden ja suuren yleisön suosiota saavuttaneiden suosikkien varjoon.
 
Kuten Erik Furuhjelm jota Arvostettu kriitikko Karl Flodin piti Kuulan ohella sen hetken suurimpina nuorenpolven säveltäjätoivoina jotka kykenivät löytämään taiteilijoina oman tiensä Sibelius-koulukunnan vaikutuksesta riippumatta joka johti vain hedelmättömään jäljittelyyn ja plagiointiin, jossa säveltäjät omaksuivat vain tämän tyylin ilman rikasta sisäistä mielikuvitusta.
 
Myönnän kernaasti olevani myös stimuloitunut emigrantti Ernest Pingoudin, lausutaan Pänguun, modernismin ensiaskelia maassamme ottaneen kosmopoliitin innovatiivisista musiikillisista oivalluksista mm. orkesterisarjassa suurkaupungis kasvot intensiivisen suggestiivissa tunnelmissaan.