Klassinen ›

Minkälaisia sävellysmuotoja nuo ovat? Variaatiolla varmaankin yleisesti musiikissa meinataan melodian pikkaista muuttelua ja vaihtelua, mutta minkälainen sävellysmuoto tuo sitten on? Ricercaresta ei ole mitään hajua, Bachilla lienee noita?

Minkälaisia sävellysmuotoja nuo ovat? Variaatiolla varmaankin yleisesti musiikissa meinataan melodian pikkaista muuttelua ja vaihtelua, mutta minkälainen sävellysmuoto tuo sitten on? Ricercaresta ei ole mitään hajua, Bachilla lienee noita?
 
Niin eikös tuo nimikin variaatio, kerro missä liikutaan, mutta se voi toki tarkoittaa varioimista paljon laajemmassakin merkityksessä kuin koskien pelkkää melodialinjan vähäistä koristelemista korukuvioilla, kuten barokin aikana oli mahdollista tehdä säestyksen pysyessä muutumattomana. Ottakaame vaikka suuren suomalaisen säveltäjän, Oskar Merkikannon, joka oli kuulemma hyvä ystävä erään sukulaiseni kanssa, muunnelmat tutusta kansanlaulusta, Ukko nooa, jossa hän alun duuritasangolla viihtyvien melko perifeeristen, mutta enenevässä määrin yhä virtuosisemmiksi kasvavien muunnelmien hurjien jouksutusten, jälkeen siirryttäessä hitaaseen mollimuunnelmaan, kehittelee siitä vaikuttavan surumarssin kuin Toivo Kuula parhaina päivinään, ja sitten pauhun laannuttua pianissimoon, hän punoo kotrapunktista kudosta fuugatyyliin ennen riemastuttavaksi finaalimuunnelmaksi kasvavaa reipasta sotilasmarssia trumpettien toitotusta mustuttavissa fanfaareissaan kaiken kruunaavaksi juhlalliseksi lopuksi.
 
Ricercare oli sellainen vanha fuugatyyppi jostain renessanssin ajan Italiasta, jonka Bach nyt kaikitenkin sitten kohotti ylittämättömään mestaruuteen mm. Ein Musikalicher opfer, musiikillinen uhrilahja-nimisen teoksen jollekin Preussin kuninkaalle omistettuna, kahdessa ricercaressaan, toinen kolmiääninen tai varsinkin toisessa kuusiäänisessä fuugassa, joka huipentaa ja kruunaa koko teoksen hienon triosonaatin ohella, joka on luoteeltaan paljon valoisampi ja optimistisempi, ei niin sisäänpäinkääntynt ja syvämietteinen. Teos ei konaisuudessaan kuulu Bachin kauneimpiin saavutuksiin kuulemma. ei siltä suppeista ja pakkopullamaista, sävellysharjoituksilta vaikuttavissa kaanoneista johtuen sitä teekään oppineista numeroleikeistä huolimatta, jotka olivat Bachin skolastisuuteen taipuvaiselle säveltäjämentaliteetille luonteenomaisia.

Mä oon tosi idiootti kun en oikein löydä siitä Brahmsin neljännen sinfonian loppuosasta sitä toistoa vaikka sen pitäis olla "passacaglia" eli semmoinen, jossa aina toistuu sama. Tai kyllähän siinä jossain määrin toistuu joku samantyyppinen juttu, mutta en kyllä ole ymmärtänyt sitä juurikaan.

passacagliassa toistuu sama bassokuvio.

passacagliassa toistuu sama bassokuvio.
 
Hyvä kun sanoit, olin katsonut netistä määritelmän, joka ei puhunut bassosta mitään. Seuraavan kerran kun kuuntelen Brahmsin neljättä, niin katsotaanpas....

passacagliassa toistuu sama bassokuvio.
 
Toistuvaan bassoaiheeseen, basso-ostinatoon perustuvia muotoja passaglian lisäksi ovat myös chaconne ja ground, joita viljeltiin Englannissa 1600-luvulla. Muunnelma-ketjussa ei kinteänä elementtinä useinkaan ole kuitenkaan tämä basso-melodia, vaan siihen liittyvä harmoninen pohja, soinnullinen perusrunko.
 
Sointupohjan muuntelu, tahtilajinvaihdokset ja rytmin muuntelu luovat uusia karaktereja ja melodian koristelu korukuvioilla ns. kuviomuunnelmissa tuovat lisää ilmausuvoimaa linjaan. Siitä huolimatta tarkkaa rajaa näiden kahden välille ei voida vetää. Beethoven on ehkä hyvä esimerkki temaattiseen työhön perustuvasta karakterististen muunnelmien taitajasta, mutta mielestäni Mozart on monipuolisempi ja moniselitteisempi muunnelmatekniikan taitaja muuallakin kuin pedagogina oppilailleen sävelletyissä pianomuunnelmissaan, joista monet osoittautuvat täysipainoiseksi nautintomusiikiksi. Kuuntelin kaikki Mozartin 2-kätiset pianomuunnelmat loistavina 70-luvun äänityksinä muutama päivä sitten 3 lukuunottamatta ja ihmeekseni olin lähes alusta loppuun asti musiikin lumoissa pikku flunssasta välittämättä. Ja siitä ennakkoluulosta, että yleisen käsitylksen mukaan ne eivät kuulu hänen parhaisiin teoksiinsa ja jopa Tammen musiikkitietosanakirja on järjestelmällisesti jättänyt noteeramaatta hänet suurimpien muunnelmamuodon taitajien kastiin kuuluvaksi, täysin epäoikeutetusti. Schubetkin on mukana ja sellainen tortunvääntäjä kuin Max Reger.

mistäs ton copy/pastetit?

Schubertin pianovariaatioita ei soiteta koskaan, 2-kätisiä tarkoitan. 4-kätisissä on hänen parhaat tämän lajityypin pianoteoksensa, D 908, 812 ja 624. 2-kätisistä muunnelmista kuuntelin lumoutuneena kuitenkin melko perifeerisiä, A-mollin ja A-duurin välillä häilyvää, 13 muunnelmaa Anselm Hüttenbrennrin jouskvarteton teemasta, joka taas puolestaan pohjautuu Beethovenin 7. sinfonian surumarssiin, ja jonkA 2/4-OSA tahtilajista Schubert poikkeaa vasta finaalimuunnelmassa, joka alkaa tanssia 3/8-osa tahdissa A-duurissa, poiketen teoksen 2 viimeisessä tahdissa vielä kerran teoksen päättävään voitokkaan surumieliseen a-molliin tuoden meidät takaisin maan päälle ja tunnustaen näin lähteensä.
 
Oletteko kuulleet D 156 10 muunnelmaa tai D 24, tai D 718 Diabellin valssista?

Oletteko kuulleet D 156 10 muunnelmaa tai D 24, tai D 718 Diabellin valssista?
 
diabellin variaatioista tein jonkun tehtävän. kuinka niin?
 
Hyvä kun sanoit, olin katsonut netistä määritelmän, joka ei puhunut bassosta mitään. Seuraavan kerran kun kuuntelen Brahmsin neljättä, niin katsotaanpas....
 
niin, lisätään nyt vielä, että voidaan puhua myös ns. basso continuosta.

diabellin variaatioista tein jonkun tehtävän. kuinka niin?
 

 
niin, lisätään nyt vielä, että voidaan puhua myös ns. basso continuosta.
 
Ilmeisesti kyse on Beethovenin 33 muunnelmasta. Schubert sävelsi vain yhden.

Ilmeisesti kyse on Beethovenin 33 muunnelmasta. Schubert sävelsi vain yhden.
 
jep. en tiennyt, että myös schubert on tehnyt sellasen.

jep. en tiennyt, että myös schubert on tehnyt sellasen.
 
Myös Lisztillä on muunnelmia Diabellin valssista.